Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivän kunniaksi kävimme illalla työmaan Suomi-porukalla syömässä hienosti, Cadre Culinairessa. Ruoka oli hyvää ja annokset oli hienosti tehtyjä, mutta hienosta paikasta todella oli kyse, sillä kolmen ruokalajin kanssa meni kolme tuntia. Hinnaltaan paikka oli belgialaisittain jopa kallis, 34e, mutta todellisuudessahan se oli todella halpa.

Itsenäisyyspäivänä oli myös hyvä miettiä mitä minulla on ikävä Suomesta. Tosin siihen pohdintaan voisi käyttää loputtomasti aikaa, mutta mennään nyt muutamalla mitä tulee päällimmäisenä mieleen ja oman kokemuksen mukaan.

Ongelman ratkaisu
Jos on joku ongelma, niin suomalainen ratkaisee ongelman. Belgialainen ensin haluaa puhua siitä miltä se ongelma tuntuu, sen sijaan että keskittyisi ratkaisuun.

Palvelu ja asioiden hoitaminen
Toivotellaan hyvät  huomenet ja kysellään mitä kuuluu, mutta kun pitäisi jossain auttaa, niin ketään ei kiinnosta. Tuntuu, että kaikki pitäisi tehdä itse, vaikka maksat palvelusta.

Ajoissa oleminen
Suomalainen on ajoissa paikalla. Belgiassa vartin myöhästymistä ei lasketa ja alle puolen tunnin myöhästymistä ei edes pahoitella.

Aukiolevat kaupat
Olisi kiva ehtiä ruokakauppaan töiden jälkeen ilman hirveää kiirettä. Erikoisliikkeisiin ehtimisestä ei tarvitse arkena edes haaveilla. Onhan Suomessakin aukioloaika kulttuuri muuttunut viime vuosina, mutta kyllä Suomessa on jo ennen aukioloaika muutosta ollut kauppoja auki arkena ilta yhdeksään. Belgiassa kaupat menevät kiinni seitsemältä, viimeistään kahdeksalta ja viikonloppuna vielä aiemmin. Sunnuntaina saattavat olla jopa kinni.

Helposti aukeavat pakkaukset
Suomessa lähes kaikki pakkaukset aukeavat helposti, kunhan yrittää oikeasta kulmasta. Belgiassa suurin osa pakkauksista täytyy totaalisesti tuhota, ennen kuin sisältöön pääsee käsiksi.

Ovet ja lukot
Kaikki ovethan pääsääntöisesti aukeavat suomalaisittain väärin päin, enkä ole siihen vieläkään tottunut. Niitäkin enemmän kaipaan kunnon lukkoja. Lukot menevät lukkoon vain avaimella (siihen se kyllä auttaa, että kotiavain ei voi unohtua), mutta ne aukeavat pääasiassa myös vain avaimella. Kotona sentään sisällä on klipu mistä oven saa auki, mutta monessa muussa paikassa joku muu voi lukita oven ulkopuolelta, etkä saa sitä ilman avainta sisäpuolelta auki.

Salmiakki
Salmiakkia saa Hollannin ja Saksan puolelta, joten sitä kyllä saa, mutta onhan se suomalaisten juttu ja mikäli sitä ei saisi niin karkin syönti loppuisi varmaan kokonaan.

Vuotamattomat hanat 
Tämähän on melkoista yleistystä myös suomessa hyvin harva hana vuotaa ja on kleha. Belgiassa tuntuu, että jokaista hanaa täytyy käsitellä silkkihansikkain, koska ne ovat monesti rimpuloita ja vuotavat valitettavan usein.

Täytynee joskus listata asioita toiseen suuntaankin, sillä nyt tuli paljon negatiivista Belgiasta, vaikka eihän tämä nyt niin hirveä paikka ole. Erilainen kyllä,Suomeen verrattuna, eikä ole Suomen voittanutta <3

Suomen kautta kielikurssille

Viikonloppu Suomessa oli oikein mukava, tosin varsin hektinen, sillä noin 40 tunnin visiitin aikana oli kuusi vierailupaikkaa. Koko viikonloppu mentiin siis lähes minuuttiaikataululla. Seuraava Suomen reissu on suunnitteilla jo parin viikon päästä. Saapuminen Suomeen ei mennyt ihan putkeen, sillä joku otti nimelläni olevan taksin kentältä ja sainkin sitten odotella kyytiä lähes tunnin verran. Yöllä yhden jälkeen se ei ole oikein mukavaa. En tiedä miksi näin käy usein nimenomaan Vaasan kentällä, sillä väittäisin, että tämä on ainakin kolmes, ehkä jo neljäs ”viety taksi”.

Ensimmäisen yön Suomessa vietin Vaasassa, hotelli Astorissa. Se ajoi asiansa oikein hyvin ja aamiainen oli aivan mahtava. Aamiasella oli puuroa ja ruisleipää, sekä suomalaisia herkkuja, kuten leipäjuustoa, lakkahilloa ja karjalanpiirakoita. Hotellihuone oli todella pieni ja useassa tasossa, mutta minulle se ajoi asiansa, liikuntarajoitteiselle en suosittelisi. Lisäksi hotellissa oli kiinnitetty huomiota yksityskohtiin.

Tänään oli myöhäinen paluu Belgiaan ja huomenaamulla alkaa ranskankielen kurssi. Olen odottanut sitä, sillä oletan siitä olevan minulle paljon hyötyä. Viikon kurssi tosin tarkoittaa, että ensi viikon työt kasautuvat. Kurssi on intensiivikurssi, joten viikon aikana olisi tarkoitus oppia ranskan perusteet. Lisäksi kurssi on ainoastaan minulle, joten siellä ei muita kuin opettaja hämmentämässä.

Mistä olet(te) kotoisin?

Yksin liikkuessa harvemmin kukaan tulee kysymään, että mistä olen kotoisin. Varmastikin siitä syytä, että silloin eivät kiinnitä huomiota puheseen, sillä onneksi harvemmin tulee yksin puhuttua ääneen. Eilen töissä kuitenkin yksi työntekijä pysäytti minut aamulla kysyäkseen mistä olin, myös kesällä muutama uskalikko on samalla asialla ollut. Tämän kertainen kyselijä oli ajatellut minun olevan ruotsalainen eli oli sentään oikealla suunnalla kartassa.

Kun on ollut vieraita Suomesta, kysymys mistä olemme onkin sitten lähes arkipäivää. Suomi varmasti kuulostaa belgialaisten korvaan varmasti erikoiselta, eivätkä välttämättä osaa arvata mistä kielestä ja maasta voisi olla kysymys. Vastauksen saatuaan kukaan ei kuitenkaan jatka kyselyä tai jutustelua, joten hieman epäselväksi jää, että tietävätkö he edes missä sellainen Suomi sijaitsee. Ehkä täytyy joka kerta testata belgialaisten maantiedon osaaminen.

Rentoutumista Oulussa

Jo edellisellä Suomen visiitillä tuli todettua, että Suomessa käynti laskee stressiä merkittävästi. Se alkaa välittömästi laskea, kun alkaa täysin ymmärtää mitä ympärillä tapahtuu, ymmärtää puhutun kielen ja luetun tekstin. Tietää, että ei oikeastaan voi tulla sellaista tilannetta siinä ympäristössä mistä ei voisi selvitä. Joten vaikka ei Belgiassa oleminen mitenkään kamalaa ole, päin vastoin, on aivan ihanaa käydä Suomessa.

Sen lisäksi, että Suomi itsessään jo näemmä poistaa stressiä huomattavasti, sitä teki myös kiireetön viikonloppu, palapeliä kasaten, kävellen ja saunoen. Edellä mainittujen lisäksi sain myös nauttia kunnollisesta hieronnasta, joka auttaa MM:iin valmistautumisessa. Paluumatkalla sitten oli laukku täynnä talvivaatetta ja taisi mukaan tulla muutama tyrnimehukin. Seuraava Suomen reissu suuntautuukin sitten Vaasan suunnalle marraskuussa ja kenties sillon ei voi puhua kiireettömästä viikonlopusta, sillä minuuttiaikataululla täytyy varmaan mennä, että ehtii näkemään mahdollisimman montaa samalla reissulla, mutta eipä vielä parane murehtia siitä liiaksi.

Viikonloppu Jyväskylässä

Matkareitti Huysta Jyväskylään ei mennyt lyhintä mahdollista reittiä, sillä siihen tosiaan kuului yö Düsseldorfissa ja junamatka Helsingistä Jyväskylään. Vaihtoehtoinen reitti olisi ollut Brysselistä, mutta Helsingistä matka olisi jatkunut lentäen Kajaanin kautta Jyväskylään. Kyllä! En tiennytkään, että Suomen sisäisiä lentoja muualle kuin Helsinkiin. Päädyin kuitenkin tuohon Düsseldorf vaihtoehtoon, sillä yöpymällä siellä muodostui tosiaan mahdollisuus tutustua kaupunkiin. Lisäksi ajan kuluttaminen junassa  tuntui miellyttävämmältä kuin lentokentällä, sillä matka-ajat olivat loppupeleissä lähes samat.

Jyväskylään päästyäni juoksin tovin kaupungilla asioilla, kunnes minut haettiin vääntöihin, nisävääntöihin kuten niitä nykyään kutsutaan. Nisäväännöissä oli mukana seitsemän Suomen naisvääntäjää sekä muutama kiintiömies. Kädenvääntöä mukaan mahtui tunteja, mutta myös mukavaa yhdessä oloa, kuulumisten vaihtoa, saunomista, paljua, huonepakopeli (jossa valitettavasti huone osoittautui paremmaksi) sekä isoveljen bändin keikka Lutakossa. Sanomattakin lienee selvää, että tuon kaiken ehti sellaiseen 48 tuntiin, ei aikaa juuri nukkumiselle jäänyt, mutta siitä huolimatta viikonloppu oli oikein rentouttava.

 

Ihanan turvallista

Lähes yksitoista viikkoa ulkomailla ja tänään ensimmäistä kertaa Suomessa. Mitään varsinaista koti-ikävää tai muuta ei ole ollut, sillä tekemistä on riittänyt, niin töissä kun vapaallakin. Mutta tottakai ystäviä Suomessa on ikävä, sillä sitä ei noin vaan hypätäkkään autoon ja ajeta kahville. Tänä viikonloppuna sitä on sitten mahdollisuus nähdä lähes kaikkia ihania Suomen naiskädenvääntäjiä Jyväskylässä.

Ensimmäinen huomio Suomeen päästyä oli, että onpas omituista, kun ymmärtää, mitä ympärillä puhutaan ja mitä kylteissä lukee. Meni myös hetki tajuta, että kassaneidille voi puhua suomea. Muutama tunti Suomeen saapumisen jälkeen huomasin, että stressitaso alkoi selkeästi laskea. Enpä ole oikein tarjunnutkaan miten korkealla se on ollut. Töiden määrä ei tokikaan vapaapäivän johdosta varmasti vähentynyt, mutta selitykseksi itselleni järkeilin, että stressin lasku johtuu siitä, että pystyn ymmärtää mitä ympärillä puhutaan ja tapahtuu. Koska ympäristö on sen vuoksi tutumpi, minun ei tarvise olla korostetun valppaana, vaikka aina vähän kuitenkin. Belgiassa kun ei juurikaan ymmärrä mitä ympärillä puhutaan, niin tilanteisiin joutuu keskittyä aivan eri tavalla. Kaiken lisäksi yksin liikkuessa jotuuu olla muutenkin vielä paljon enemmän hököllä.  Vaikka se uuden tutkiminen on mielenkiintoista, on se näemmä myös kuluttavaa. Toivottavasti stressitaso jatkaa vielä laskuaan, niin sunnuntaina saa sitten palata Belgiaan kevein mielin kädet kipeänä.

Matkalla Suomeen

Eiliseltä täytyy vielä muistaa taivastella belgialaisten poskisuudelma-kulttuuria. Tai minusta tuntuu, että se on enemmän ranskankielisen Belgian juttuja, sillä poskisuudelmia en juurikaan, ainakaan reissatessa, ole näkynyt käydessä hollanninkielisellä aluella. Vaikka ensimmäinen shokki alkaa olla jo reilun kahden kuukauden jälkeen ohi, joka kerta päätyessäni poskisuudelma tilanteisiin käytös ei ole luontevaa. Onneksi töissä sentään homma hoituu kättelemällä, joka tosin sekin on vaatinut totuttelua, sillä jokaista täytyy erikseen käydä kättelemässä kokoukseen tultaessa tai erikseen tavattaessa. Myös ranteen tarjoaminen kättelytilanteessa on ollut uusi kokemus eli jos käteltävällä on esimerkiksi hanskat kädessä, eikä hän niitä työtilanteen vuoksi voi ottaa pois, hän tarjoaa rannettaan kättelyyn. Outoa. Mutta takaisin niihin poskisuudema tilanteisiin, joihin päädyn vääntötreeneissä, onneksi en muulloin. Vääntäjien, jotka ovat paikalla joka viikko, kuvio on jo aikas selkeä ja he onneksi vaikuttavat ymmärtävän, että suomalaiselle täytyy erikseen kertoa miten toimitaan. Tilanne mutkistuu sitten kun tulee uusia vääntäjiä. Selvää on, että ensimmäisen kerran nähtäessä poskisuudelmia ei vaihdeta, mutta osan mielestä se on luontevaa jo poislähtiessä, osan ei. En ole vielä päässyt jyvälle, että mikä tilanteen määrää. Ja se tosiaan, että niitä pusuja pitää vaihdella tullessa ja lähtiessä. Näin suomalaisen silmään todella epäkäytännöllistä ja edelleenkin yhdellä sanalla sanottuna, outoa.

Tänään oli viikon viimeinen työpäivä, sillä huomenna suuntana on Suomi. Koska selkäkivut ovat haitanneet nukkumista viime aikoina tänä aamuna oli omituista herätä hyvin nukutun yön jälkeen. Toivottavasti jatkuu samalla lailla, ainakin edellytykset ovat hyvät ja tänään oli toinen käynti kiropraktikolla. Illaksi suuntasin Düsseldorfiin Saksaan, tarkoituksena oli tehdä pieni kaupunkikierros, ennen huomisaamun lentoa. Asiat lähti menemään kuitenkin enemmän tai vähemmän päin mäntyä hotellile saapuessani, sillä mitään hotellin parkkipaikkaa ei ollut, vaikka näin netissä kerrottiin. Ei auttanut muuta kun alkaa yrittää etsiä katuparkkia, Sellainen löytyikin tai itseasiassa kaksi, joista päätin valita isomman. Onnistuneen parkkeerauksen jälkeen onnellisena autosta noustessani huomasin, että juuri siinä kohdassa oli pysäköintikielto. Ja turhaa tietenkin sanoa, että se toinen ruutu, ei enää silloin ollut vapaa. Aikani kiertelin kortteleita hotellin lähellä, kunnes meni hermot. Laitoin navigaattoriin lähimmän parkkihallin, valitettavasti se oli rautatieaseman parkkihalli. Saatuani auton parkkiin sinne huomasin päätyneeni erikseen naisautoilijoille suunnattuun parkkihalliin, ihme että siellä oli niin tilavaa. Rautatieasemalta kävelin hotellille (n.500m), jossa kävi ilmi, että kyllä heiltä parkkipaikka löytyy. Täytyisi vaan pysäyttää auto keskelle katua ja juosta respaan, jolloin he näyttäisivät parkkipaikan sijainnin. Huoneeseen päästyäni jäin puntaroimaan vaihtoehtoja: aamuöinen kävely juna-asemalle vai auton siirto hotellille. Päädyin jälkimmäiseen, vaikka se tarkoitti Düsseldorf kaupunkiajan pienenemistä. Niinpä kaupungille päästessä aurinko oli jo käytännössä laskenut. Lisäksi alun parkkeeraus hässäkän johdosta kaupungilla kiertely meni lähes suorittamiseksi, Rein-joen rantaan, vanhakaupunki ja takaisin sillä aamulento lähtee jo puoli seitsemältä.