Suomeen paluu lähestyy ja täytyy myöntää, että kyllä se Suomi-ikävä alkaa jo vähän vaivata. On silti muutamia asioita joita Suomesta ei ole ikävä, tässä niistä muutamia.

Itsekkäät autoilijat. Vaikka belgialaisessa liikenteessä on monia miinuspuolia, niin he kuitenkin antavat tilaa, kun vilkulla ilmoitat, että haluaisit tulla johonkin väliin. Myös ruuhka-aikaan kolmion takaa päästetään tulemaan, että liikenne sujuisi. Jalankulkijoiden huomioiminen on aivan mahtavaa, sillä tietä annetaan. Minulla tuleekin olemaan ongelmia Suomessa muistaa, että suojatie ei ole turvallinen paikka.  

Juustovalikoima. Ei niin pientä markettia (kioskit poislukien) etteikö niistä Belgiasta löytyis kymmentä erilaista juustoa, enkä nyt tarkoita eri valmistajien edameita.

Pimeys. Onhan Belgiassakin pimeää ja kesällä jopa pimeämpää kuin Suomessa. Mutta syksyn ja talven pimeys, ei ole yhtä kokonaisvaltaista kuin Suomessa. Talvellakin aamulla töihin lähtiessä ei ole sysipimeää ja töistä lähtiessäki saattaa nähdä muutakin kuin mustaa. 

Kalliit hinnat. Onhan Belgiassa monia asioita jotka ovat kallimpia kuin Suomessa, kuten esimerkiksi sähkö ja kissanruoka, mutta kyllä tavallinen ruokakaupan lasku on Belgiassa pienempi kuin Suomessa. Samoin ravintolassa käynti ei käy kukkaron päälle läheskään niin paljon kuin Suomessa. 

Ravintola/terassi kulttuuri. Belgiassa käydään paljon ulkona syömässä ja mukana kulkevat, niin lapset kuin koiratkin, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Suomessa eläimiä ei juurikaan saa mukaan ottaa. Ja lasten kohdalla taitaa olla myös niin, että kieltojen vuoksi terassille heidän kanssaan ei voi mennä ja auta armias, jos ravintolassa molemmat vanhemmat ottavat lasin viiniä tai olutta. Skandaali on valmis. Tässä aiheessa siis tarkennettakoon, että tarkoitan nimen omaan lasillista. Kännissä ei pidä heilua lasten kanssa. Kaiken kaikkiaan normaalista elämästä tehdään lapsille epänormaalia.

Kaikki on lähtökohtaisesti kiellettyä ja saatetaan silti erikseenkin kieltää. Suomi on sääntöjen maa ja varmaan osittain siksi hommat toimivatkin. On kuitenkin iso liuta täysin turhia ja elämää rajoittavia sääntöjä, Belgialaisilla  on paljojn rennompi asenne ja asukkaita ei holhota samalla tavalla. Perussäääntö on, että jos homma toimii, niin siihen ei turhaan säännöin puututa.

Huono ja kallis hana olut. Onko  turhempaa moittimisen aihetta kuin makuasiat, mutta jos mauton litku muovituopista makssa terassilla yli 5 euroa, niin onhan se ryöstöä. Toki Belgia on oluissa melkoinen ääripää, kun jokaisen valmistajan olut vaatii omanlaisensa lasin ja makuja riitää, hyviä ja huonoja. Sivuhuomiona sanottakoon, että jännä nähdä millaiset belgialaiset festarit ovat, mutta siitä sitten lisää juhannuksen jälkeen.

Ja kuten jo ylläolevasta listasta voi päätellä, niin Suomessa asiat ovat oikeasti todella hyvin.