Torstai toi vaihtelua arkeen, sillä Suomesta saapui ystäviä kylään. Perjantaina töiden jälkeen tehtin pieni junamatka Namuriin. Kaupunki ei marraskuulla näyttänyt yhtä kivalta kuin kesällä.. Namurin linnoitus sentään näytti hienolta iltavalaistuksessa, mutta katselimme sitä vain joen rannalta.
Lauantaina puolilta päivin lähdettiin ajelemaan Span moottoriradalle, jossa elokuussa oli formula kisat. Olimme varanneet sieltä noin puolentoista tunnin opastetun kierroksen. Samalla radalle elokuulla oltiin katsomassa formuiloita. Heti kierroksen aluksi opas kertoi, että rataa kutsutaan harhaanjohtavasti Span radaksi, vaikka rata kuuluu Stavelotille ja Malmedylle kunnille, ei Spalle. Yllätys oli, että mikäli radalla ei ole mikään maksullinen tapahtuma käynnissä, sinne saisi vapaasti mennä tutkiskelemaan ja kiertelemään. Opastetulla kierroksella päästiin näkemään kuitenkin enemmän, kuten palkintopallin, tiedotehuoneen ja lehdistönkoppeja. Niinhin ei ilmeisesti ainakaan ominpäin ollut asiaa.
Kierros oli kiinnostava ja paremmalla säällä olisi voinut käydä istuskelemassa Grandstandilla, maksamatta siitä yli viittäsataa euroa tai kiertelemässä rataa, mutta vesisateessa tyydyttiin opastettuun kierrokseen. Eau rougen korkeus ero luonnossa teki suuren vaikutuksen, sillä se ei television, eikä kuvien kautta välity.
Paluumatkalla pysähdytiin Verviersiin, joka ohi ajaessa on näyttänyt kiinnostavalta. Jalkautumisen lopputulos oli, että kannattaa jatkossakin ihastella kaupunkia vain ohi ajaessa. Verviersistä jatkettiin kohti Huyta suunnitelmana pysähtyä pihviravintolassa, jossa olen aiemminkin käynyt, sillä se on hyväksi havaittu ja osui sopivasti matkan varrelle. Ravintola oli kuitenkin lauantai-illalla täyteen buukattu, joten ilmeisesti muutkin ovat todenneet ravintolan hyväksi.
