Yhteenveto

Haikea hetki sulkea yksi sivu elämässä, sillä nyt työkomennus Belgiassa on virallisesti ohi ja elämä jatkuu Suomessa. Tosin muutamia Belgian matkoja on vielä luvassa.

Belgiaan lähtiessä kuvittelin, että lähetettynä työntekijänä minulle järjestyisi kaikki työnantajan puolesta. Nooh, ihan niin ei käynyt, vaan löysin itseni useammankin kerran järjestelemässä asioitani vieraassa maassa. Milloin piti saada roska-astia ja milloin huonekaluja tyhjään asuntoon, sähkösopimuksesta puhumattakaan. Mutta tietää jatkossa selviävänsä hankalammastakin. Onneksi tosin mitään hätää tai tarvetta ei esimerkiksi lääkärille tms tullut, sillä se olisi kuitenkin ollut todennäköisesti hankalaa ja siinä tilanteessa akuuttia.

Belgiaan lähtiessä myös kuvittelin, että jopa jo seitsemässä kuukaudessa (kuten alkuperäinen työsopimus oli) oppisi puhumaan ranskaa. Näin ei käynyt, enkä oppinut edes kolmessatoista kuukadessa. Mutta kyllä ruokaa sentään saa ravintolassa ja suurimmasta osasta menun ruoka-aineista on hyvä arvaus. Kävinhän minä ranskan alkeiskurssilla, mutta se oli vasta marraskuulla, joten menetin viisi kuukautta parhaasta oppimisajasta. Toivottavasti löytyy jatkossa aikaa jatkaa opintoja, ettei se vähän mitä on oppinut unohdu.

Luulin myös, että uudessa maassa ja ympäristössä muutuisin sosiaalisemmaksi, kun on niin sanotusti pakko tutustua uusiin ihmisiin. Mutta niin ei todellakaan käynyt. Taisi käydä niin, että muutuin vielä entistä introvertimmaksi, sillä jokainen sosiaalinen tilanne vaati enemmän kuin Suomessa. Perusluonnettaan ei siis näemmä voi muuttaa edes ulkomailla. Reissussa kuitenkin opin enemmän myös itsestäni ja luonteestani, että millainen sitä on,kun laitetaan outoon tilanteeseen ja paikkaan.

Ulkomaan komennus oli mahtava kokemus, josta varmasti riittää muisteltavaa keinutuoliin asti. Lisäki osan kokemistani asioita oivallan varmasti vasta myöhemmin. Vaikka on se arki ulkomaillakin ja yksin jopa ajoittain karumpi kuin tutussa koti-Suomessa, niin komennukselle lähtö oli ehdottomasti parhaita päätöksiäni.

Reilun vuoden aikana huomasin, että blogin kirjoittelu on mukavaa puuhaa, joten jatkossa matka-aiheista blogiani voi lueskella www.unelmamatkasta.pallontallaajat.net, jossa tulen kirjoittelemaan tulevista matkasuunnitelmista kuin myös vanhoista jo toteutuneista reissuista, pienemmistä ja isommista sitä mukaa, kun aikaa riittää.

Home sweet home

Perjantaina Vaasassa odotti tyhjä, mutta siivottu vanha tuttu asunto. Oli se vuoden aikana muutaman kolhun saanut, mutta ajaa edelleen asiansa vallan mainiosti. Kissat vaikuttivat jopa tunnistavan paikan, sillä suhtautuivat asuntoon hyvin tuttavallisesti, vaikka huonekalut puuttuivat. Ja illaksi saatiin jo uusi sänkykin taloon.

Viikonloppu meni täysin muuttaessa, joten vielä ei ole ehtinyt rauhoittua tiivistämään reilun vuoden kokemuksia Belgiasta, mutta eiköhän sillekin aikaa löydy lähipäivinä. Ensitunnelmat ovat kuitenkin hieman ristiriitaisia, sillä ihanaa olla Suomessa, saada tavallinen arki ja tietää miten kaikki toimivat. Toisaalta kuitenkin hieman harmittaa, että projekti jäi vielä vähän kesken ja se tulee aiheuttamaan useita lentoja ja hotelliöitä Belgiassa.

Laivamatka

Ajomatka kissojen kanssa Saksan läpi Dortmundista Travemündeen meni mukavasti ja kissat nukkuivat suurimman osan matkasta. Laivalla kissat olivat heti sinut hytin kanssa, vaikka tilaa oli paljon vähemmän kuin mihin ovat viime aikoina tottuneet.

Laiva ei tarjonnut yllätyksiä. Reissaaminen Saksasta Suomeen menee paljon helpommin kuin toisin päin, sillä laivassa ollaan kaksi yötä ja heti maihin päästyä voi jatkaa matkaa. Edessä olisikin vielä viimeinen siirtymä Helsingistä Vaasaan, sitten saa alkaa tekemään muuttoa ja yhteenvetoa vuoden kokemuksista.

Dortmund

Ensimmäinen matkapäivä meni helposti. Kissat nukkuivat tyytyväisinä takapenkillä, kunhan ensin saivat ängettyä itsensä samaan laatikkoon. Koskaan ei vielä näin hyvin ole mennyt.

Dortmundista olimme varanneet huoneiston, sillä kahdesta lemmikkiystävällisesti hotellista ilmoitettiin, että kissat eivät ole tervetulleita. Heidän mielestään kai kissa ei ole lemmikki. Lisäksi toisesta perusteltiin, että heillä on hotellikoira siellä. En voinut olla vastaamatta siihen selitykseen, että tuskin se koira kuitenkaan huoneessa on. Onneksi huoneistoon sai kuitenkin ottaa kissoja ja vieläpä ilman lisämaksua.

Dortmundin keskusta oli aika mitään sanomaton ja uudehko, mutta syykin selvisi, sillä kaupunki oli pommitettu pahoin toisessa maailmansodassa. Ravintolassa päästiin kokeilemaan tartarpihviä ja oli hyvää. Pääsi kyllä heti suosioon, joten voin kokeilla toistekin.

Huoneistoon ei kuulunut aamupalaa, joten kävimme kaupungilla aamupalabuffetissa. Joka ei ollut hinnalla pilattu, sillä 12 euron hintaan löytyi runsas valikoima lähes kaikkea, ainoastaan kaurapuuro puuttui. Aamupalalla tosin kävi myös pieni äksidentti ja etuhampaastani lohkesi pala, kun puraisin vahingossa haarukkaa. Eipä auta kun varailla hammaslääkäriin aika ensi viikolle.

Lähtövalmiina

Auto on täyteen pakattuna ja passit ja laivaliput valmiina, joten kotimatka voi alkaa. On jopa roska-astia paiautettuna kaupungin varikollle. Sen palauttaminen meni ihmeen kivuttomasti. Varastonhoitaja ei aluksi ymmärtänyt mitä halusin ja hänen englantia puhuva kolleegansa oli varattuna. Mutta onneksi Google auttaa aina ja hän ymmärsi mitä halusin tehdä. Sen jälkeen hän täytti lomakkeen jäteastian palautuksesta ja homma oli selvä. Paljon helpompaa kuin astian hankkiminen aikanaan.

Enää kissat autoon ja sitten matkaan. Ensimmäisenä suunta on Dortmundiin, sieltä Travemündeen, josta laivalla Helsinkiin. Vaasassa pitäisi olla sitten perjantaina iltapäivällä,

Kädenvääntökisat Rochefortissa

Viikonloppuna oli kädenvääntökisat Belgian Rochefortissa. Olen käynyt siellä usemman kerran, jopa Suomesta asti. Joten nyt kun kisapaikalle oli alle tunnin ajomatka, oli vähintääkin loogista osallistua kisohin. Olihan ne melkein kotikisat.

Viime vuonna naisia oli kolme, mutta tänä vuonna olin valitettavasti ainut nainen. Se ei tosin estäny minua osallistumasta miesten sarjaan, sekä avoimeen. Niissä tuli turpaan, mutta hyviä vääntöjä oli ja ennen kaikkea hauskaa.

Muuttovalmisteluita

Tiistaina vietettiin työporukalla minun läksiäisiä. Kävimme syömässä ja juomassa pitkän kaavan kautta. Onneksi läksiäiset ovat vain kerran. Toisaalta lähtöni taisi vain olla tekosyy järjestää juhlat, sillä olen poissa siteltä vajaat kaksi viikoa. 12.8 on jo lento jälleen Belgiaan. Toki siinä mielessä meno muuttuu, että silloin täytyy majoittua hotellisssa, mutta viikonlopuiksi pääsee Suomeen. Hyvää ja huonoa siis tiedossa.

Tavarat alkavat olla pakattuna, pakollsia käyttötavatoita lukuunomatta. Jotenkin se omaisuus on lisääntynyt vuoden aikana ja hirvittääkin, että miten kaiken saa mahtumaan autoon. Onneksi Lasse on varustautunut kattoboksilla, sillä ilman sitä talja ei ainakaan mahtuisi mihinkään. Sen kuljetus tai toki minkä tahansa muun tavaran Suomeen kuljetus kuljetusliikkeen kautta olisi maksanut 250e/m3.

Belgian kansallispäivä

Viime vuonna olimme Belgian kansallispäivänä Ranskan rannikolla, Normandiassa. Tänä vuonna vietin päivän Huyssa. Juhlapäivä ei tosin näkynyt katukuvassa muutoin kuin, että osaan parvekkeista ilmestyi Belgian lippuja. Kansallispäivän osuessa viikonlopulle siitä seuraa sitella maanantaivapaa. Ylimääräinen vapaa meni tavaroiden pakkailuun, sillä lähtö Suomen lähestyy vauhdilla.

Durbuy – Belgian pienin kaupunki

Durbuy mainostaa itseään Belgian ja jopa maailman pienimpänä kaupunkina. Totta tarina ei enään taida olla, ainakaan maailman osalta, mutta markkinoinnissa osa totuuskin taitaa riittää. Auton navigaattori osaa valita maisemareittejä (taitaa olla lyhyin reitti kilometreissä, ei,ajassa), joten saavuin Durbuyn jokseenkin takaovesta, mutta sainpa heti ihailla hienoa kaupungin linnaa korkeuksista. Kaupunki oli täynnä turisteja. Tulikin mieleen, että se oli kuin Brugge pienoiskoossa, todella hieno, mutta sieluton, sillä siellä ei tuntunut olevan normaalia elämää ollenkaan.

Ajoitus ei osunut ihan nappiin, sillä heti auton parkkeeraamisen jälkeen alkoi sataa. Pääsin kuitenkin pahimman sateen ajaksi sadetta pitämään yhteen alueen ravintoloista. Sateen loputtua pääsin kiertelemään kaupunkia. Joen varressa, linnaa vastapäätä olisi ollut Topiary park, jossa on erilaisiin muotoihin leikattuja puita ja pensaita. En kuitenkaan käynyt siellä.

Durbuy on osa Famenne-Ardennen geopuistoa (geopark), joka on Unescon maailmanperintökohde. Samaan geopuistoon kuuluu muun muassa Han-Sur-Lessen luolat, joissa olen käynyt. Alueella olisi siis riittänyt myös luonnon nähtävyyksiä, mutta tällä kertaa tyydyin ihmisten aikaan saannoksiin.

Suomipaidat

Tänään oli todennäköisesti viimeiset treenit Belgian vääntöporukan kanssa. Eihän sitä toki tiedä, jos joku kerta työ- tai miksei lomareissulakin pääsisi käymään. Viimeisellä kerralla halusin antaa treenikavereille lahjaksi Suomen logoilla varustetut vääntöpaidat muistoksi.

Harmittavasti treeneissä meitä ei ollut kuin kaksi minun lisäkseni, mutta annoin sitten treenien vetäjälle mukaan paidat aktiivisimmille kävijöille. Lisäksi ajattelin ottaa muutaman paidan vielä mukaan viikon päästä lauantaina Rochefortiin, jossa on kädenvääntökilpailut. Annoin paidat toki myös kuntosalin omistajille, jossa olen käynyt vääntämässä ja tuntenut aina itseni tervetulleeksi. Tuntui, että kukaan ei oikein tajunnut, että se oli ”viimeinen treeni”, mutta parempi niin, koska en ole hyvä hyvästeissä.