Kaupungin kirjoille ja poliisitutkintaan

Maanantaina tepastelin jälleen väestörekisteriin, toivoen, että tälle kertaa englannin kielellä selvittäisiin. Ihan kohtuulisesti se alkoikin, sillä virkailija puhui vähän englantia. Minua ohjeistettiin ottamaan passin lisäksi mukaani työ- ja vuokrasopimus, sekä passikuva. Virkailija kävi dokumentit huolella läpi ja otti niistä itselleen kopiot. Seuraavaksi virkailija alkoikin sitten kysellä A1 todistusta (todistus sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä). Sekin minulta löytyi, sillä mukanani oli kaikki paperit mitä työkomennukseen liittyen olin saanut, joko postitse tai työnantajalta. Todistus siis löytyi, mutta se oli suomeksi, eikä kelvannut. Myöhemmin selvisi, että olisi pitänyt kelvata, sillä todistuksen ulkoasu on kaikilla kielillä sama ja Suomessa se myönnetään vain suomeksi tai ruotsiksi. Lisäksi virkailija vaati vuokranantajan tekemää rekisteröintitodistusta. Sitä minulla ei ollut ollenkaan saatavilla, sillä sen rekisteröinnin piti olla vuokranantajan asia, ei minun. Kaikkea ei siis saatu kerralla kuntoon, mutta lopputuloksena, että ensimmäinen askel rekisteröintiin on tehty ja henkilönumero saati ja seuraava onkin sitten poliisitutkinta. Joka tarkoittaa sitä , että seuraavan kahden viikon aikana poliisi tulee tarkistamaan missä asun. Tärkeintä kuulemma oli, että postilaatikossa ja ovikellossa on oikea nimi. Kuten arvata saattaa, niissä ei tietenkään vielä ollut oikeaa nimeä.

Nimiasiasta laitoin sitten kiinteistönvälittäjälle heti viestiä, sillä he erikseen kielsivät minua itse nimiä korjaamasta ja silti kaksi viikkoa myöhemmin mitään ei ole tapahtunut. Samaan viestiin sitten listasin muutkin epäkohdat tällä hetkellä, sillä toista paria avaimia ei ole tullu, vaikka sopimuksen mukaan pitäisi. Lisäksi kylpyhuoneen hana vuotaa kuin seula, jos suljettaessa jää kylmällä puolelle, Kuumalla puolella kaikki toimii normaallisti, joten ongelma ei ole vielä ollut akuutti. Sitten en vieläkään ole saanut kaukosäädintä autotalliin, vaikka se luvattiin toimittaa viikko muuton jälkeen. Lisäksi edellisen asukkaan roskat ovat vielä autotallissa. Viestillä oli jotain vaikutusta, vaikkakaan ei siihen tärkeimpään eli nimiasiaan, sillä töistä tullessa toiset avaimet olivat ilmestyneet postilaatikkoon.

Maanaintaina päivällä töistä tuli taas myös seuraava yllätys käytännönasioihin liittyen, siellä firman lakimies lähetti pitkän listan asioita, joita tulee hoitaa ennen kuin saadaan kaikki asiat järjestykseen, rekisteröityminen yhtenä niistä. Kyllä taas meinasi verenpainetta nostattaa, sillä lista oli selkeästi valmiina, mutta sitä ei minulle oltu aiemmin lähetetty, vaikka suurimman osan esityöstä olisin voinut tehdä jo Suomessa. Vielä enemmän verenpaineeseen vaikutti se, että en olisi listaa asiota vieläkään saanut, ellen olisi tältä lakimieheltä alkunu maahan rekisteröinnistä kysellä. Nyt onkin sitten melkoinen kasa dokumentteja täytettäväksi, joissa pitää todistaa, että aikomukseni ei ole jäädä Belgiaan pysyvästi ja tähän tulen tarvitsemaan mm. pankin ja vakuutusyhtiön dokumentit siitä että minulla on tili ja vakuutus Suomessa. Minä jotenkin tosiaan kuvittelin, että ulkomaille meno on helpompaa lähetettynä työntekijänä ja jos näin on, niin en uskalla edes kuvitella miten vaikeaa se on sitten, kun pitää hoitaa kaikki itse. Toisaalta voisi olla parempikin, että kaikki olisi omissa käsissä, sillä nyt tietoa tulee sieltä täältä ja tiputtamalla, eikä kokonaisuus ei ole hallussa kenelläkään.

Tiistaina sitten soitti vuokra-asunnon omistaja, viestini oli tavoittanut hänetkin. Hän oli järjestänyt putkimiehen tulemaan keskiviikkona, joten kenties hana tulee kohta kuntoon. Koska hän ei itse pääsisi tulemaan paikan päälle, täytyisi minun maksaa ensin putkimiehelle ja asunnon omistaja maksaisi sitten minulle, Toivottavasti tästä keikasta saan sitten kuitin. Koska omistaja puhui hyvää englantia, kysyin häneltä myös nimen laitoista postilaatikkoon ja oveen. Hänen neuvonsa oli tehdä se itse, vaikka kiinteistönvälittäjä olikin sen kieltänyt. Niinpä nyt sitten on nimi ovessa ja postilaatikossa, valitettavasti ovipuhelimeen nimen vaihtoon olisi tarvittu työkaluja, joten se jäi vielä tekemättä.

Epämiellyttävä yllätys paljastui tänään luottokorttitililtä, mennessäni firman järjestelmään katsomaan, joko IKEA:n huonekalut olisi pantu maksuun. Tililtä oli tehty yli 250e Amazon veloitus ja vaikka tässä viime aikoina on pitänyt ostaa, jos jonkilaista. tälläista nettiostosta en muistanut. Puhelin kouraan ja asiaa selvittämään. Silloin selvisi, että tapahtumia oli itseasiassa kolme viime päivien ajalta ja kaikkia Amazoniin. Siinä ei auttanut muuta, kun laittaa kortti kiinni saman tien. Koskaan tuskin selvinnee, että mistä tiedot on kopiotu ja milloin, mutta täytyy yrittää jatkossa olla entistä varovaisempi. Onneksi kaikki isot ostokset pitäisi olla nyt tehty, joten ei väliä, vaikka uusi kortti tulisi ensi viikolla.

 

Flanderia tutkimassa

Lauantain oli hyvin rauhaisa päivä ja sen suurimmaksi tapahtumaksi jäi kohtaaminen naapurin rouvan kanssa. Noin kymmenen yli kymmenen illalla soi ovipuhelin ja siellä näytti olevan joku vanhempi rouva. Luuri käteen ja kuuntelemaan, mitä asiaa hänellä olisi. Rouva selitti pitkän pätkän ranskaksi, mutta enhän minä siitä mitään ymmärtänyt,  lisäksi ovipuhelimen kuuluvuus on äärimmäisen huono. Lopputulos oli, että rouva lopetti puhelun ja lähti kohti rappua. Muutamaa minuttia myöhemmin soi ovikello, sama rouvashenkilö siellä seisoi. Tilanne oli sama kuin hetkeä aiemmin, hän puhui ranskaa, minä englantia ja kumpikaan ei ymmärtänyt toistaan. Lopulta elekielellä päästiin siihen ymmärrykseen, että häntä häiritsi huonekalujen kasaamisesta kuuluva ääni, sillä kello oli jo yli kymmenen. Pahoittelin häiriötä ja yritin selittää, että ne neljä naulaa olivat viimeiset sille illalle ja itseasiassa koko huonekalujen kokoonpano urakka olisi nyt ohi. Rouvan huomautus iltamyöhäisestä metelistä oli toki aiheellinen, mutta ihmetystä herätti, että naapuriasunnon pronssimitali bileet, eivät häntä ilmeisesti häirinneet. Vaikka keskustelu naapurin kanssa ei alkanut kovin hyvin ja yhteistä kieltäkään ei juuri ollut, hymyillen hän kuitenkin ovelta lähti hyvää illanjatkoa toivottaen, että ilmeisesti meni kuitenkin ihan hyvin.

Sunnuntaiille suunnitelmissa oli tutustua Belgian pohjoisempaan osaan, hollaninkieliseen Flanderiin. Aluksi pähkäiltiin Antwerpenin ja Gentin välillä, että kummassa mentäisiin käymään. Äkkiseltään netistä sai sen käsityksen, että Antwerpen olisi näistä kahdesta se parempi, joten päätettiin että, sinne mennään ja jos aikaa jää, niin voimme jatkaa myös Gentiin. Aamulla päästiin ajoissa matkaan ja Antwerpen oli aika äkkiä nähty. Se oli yllättävän mitään sanomaton. Keskusta oli hyvin samankaltainen kuin monessa muussa vanhassa kaupungissa ja joen ranta oli jätetty hyödyntämättä, se oli jokseenkin keskeneräinen tai jopa unohdettu.

Gent oli toisenlainen, vaikka vanha keskiaikainen kaupunki sekin. Siellä oli eloisa meiniki ja kavavien rantoja pääsi kävelemään ja nauttimaan tunnelmasta. Vähän myöhemmin sitten selvisikin, että Gentissä oli käynnissä kaupunki festivaalit, joita oli järjestetty jo vuodesta 1843, joten se varmasti osaltaan selitti väen paljoutta. Gentissä päätin myös kokeilla yhtä belgialaisten herkkua simpukoita ranskalaisilla. Simpukat oli ihan hyviä, mutta ollakseni rehellinen, en tiedä mitä niillä ranskalaisilla siinä oikein tehtiin, mutta kyllä nekin tuli syötyä.

Täysillä vatsoilla lähdettiin kanavaristeilylle. Hintaa 40 min risteilyllä oli 7,5e, joka ei mielestäni ollut paha hinta. Sää oli iiankin hyvä, sillä lämpötila nousi yli 30 asteen ja ajoittain varjoa ei kanavissa ollut tarjolla. Kiinnostava kierros kuitenkin. Risteilyn jälkeen tarvittiin vettä ja vilvoittavaa jäätelöä. Niiden hinta ei sitten niin inhimillinen ollutkaan, sillä kaksi kahden pallon jäätelöä ja vesi maksoi lähes 13 euroa. Ne tuli kuitenkin tarpeeseen, joten olisi sen rahan huonomminkin voinut käyttää.

Risteilyn jälkeen jatkettiin kaupunkiin tutustumista. Kävimme Sint Bavon katedraalissa ja sen kellotornissa. Tornin sisäänpääsyn myyjä kertoi, että aikaa käydä tornissa oli hyvin vähän, joten ylös kiipeämiseen saisi kestää korkeintaan kymmenen minuuttia. Ihmettelin mielessäni kommenttia, sillä tottai kiipeäisimme ylös alle kymmenessä minuutissa. Totuus alkoi valjeta, kun portaita oli takana jo useampi sata, että kiipeäminen ei mikään pikku homma ollutkaan. Aikaa ei kellotettu, mutta ripästi oltiin kuitenkin ylhäällä, 89 metrin korkeudessa. Ja hirviittäväähän niin korkealla oli olla, mutta kyllä se kokemus kahden euron arvoinen oli. Ja maisemat oli hienot, sen mitä niitä uskalsi katsella.

IKEA tuli taloon

Keskiviikko on nykyään uusi tiistai eli viikon paras päivä, vääntöpäivä. Treenien alkamisaika, puoli 6, on aika tiukka ehtiä töistä, sillä ajomatka kestää puolisen tuntia ja pitäisi ehtiä syödäkin jotain, mutta eiköhän sinne vielä joku viikko ajoissa sinne ehdi. Tai sitten alan noudattaa vartin myöhässä asennetta, joka ainakin sitella tuntuu olevan tapana. Vielä ensi viikolla treenataa, mutta seuraavalla ei, sillä heinäkuun lopussa on Rochefortin kädenvääntökilpailut ja kisaviikolla ei treenata (muuta kun vaan vähän 😉 ).

Torstaiaamulla marssin ensimmäisenä väestörekisteriin tai miten sitä sitten kutsutaankaan, sillä lopulta selvisi, että viranomaiselle ilmoittautuminen ja rekisteröinti on pakollista, mikäli oleskelee maassa enemmän kuin kolme kuukautta. Olisihan tuo ollut kiva tietää heti alussa, mutta onneksi mitään peruuttamatonta ei vielä ole päässyt tapahtumaan. Lisäksi keskiviikkona selvisi,  että saadakseni jätehuollon toimimaan minun pitäisi hoitaa ensin tämä rekisteröinti ja sen jälkeen saisin jäteastian.

Käynti väestörekisterissä ei mennyt ihan suunnitellusti, sillä kukaan ei puhunut englantia, saati olisi ollut halukas yrittämään hoitaa asiaa, edes googlen kääntäjän avulla. Lopputulos oli, että maanantaina kuulemma pitäisi olla englantia puhuva työntekijä paikalla. Uusi yritys sitten silloin.

Koska jätevuori on alkanut kasvaa sietämättömäksi päätin, kuitenkin yrittää hankkia jäteastian, vaikka rekisteröityminen ei onnistunut. Niinpä suuntasin kulkuni kaupungintalolle, sillä näin työkaveri ohjeisti. Kaupungintalolla kävi tuuri, sillä törmäsin kenties kaupungin toiseen englanninkielentaitoiseen ihmiseen ja hän oli hyvin auttamishaluinen, joka tuntuu olevan hyvin harvinaista täällä. Hän neuvoi mistä saisin rekisteröityä itselleni roskiksen ja mistä se tulisi noutaa. Lisäksi hän lisäsi ohjelappuun numeronsa, siltä varalta, että törmäisin ongelmiin kielitaidottomuuden takia jäteastiaa hankkiessa. Kävelin muutaman sadan metrin matkan jäteastioiden rekisteröintiin ja onneksi oli puhelinnumero mukana mihin soittaa, sillä eihän siellä(kään) englannilla pärjännyt. Ongelmaksi muodostui myös, että en ollu tehnyt  sitä väestörekisteröintiä. Selitin tilanteen, että minun oli käsketty tulla maanantaina uudelleen, joten en voinut asialla mitään sillä hetkellä. Onneksi tämä avulias mies linjanpäässä osasi selittää tilanteen, kuin myös roskiksen saamisen tärkeyden asiaa hoitavalla naiselle ja niin sain poikkeusluvan mennä noutamaan roskista ilman rekisterinumeroa.

Roskiksen haku itsessään oli yksinkertaista, vaikkakin sen joutui hakea muutaman kilometrin päästä. Sieltä sai myös kalenterin, josta selviää jätteiden noutopäivät. Muovi, metallli, pahvi ja perusjäte haetaan suoraa kotoa, mutta muovi ja metalli laitetaan kadulle tietyn värisissä pusseissa ja pahvit sullottuna sisäkkäin. Jännä nähdä miten maanantaina käy, kun on ensimmäinen jätteen noutopäivä.

Torstaina käytiin tutustumassa kolmanteen lähikauppaan, Match ja vanha tuttu Lidl on testattu, nyt vuorossa oli Colruyt. Epämääräisen näköinen ja ei ollut ihan heti sisäänkäynti löydettävissä. Sisältä se vastasi enemmän tukkua kuin tavallista markettia. Ruoka vaikutti olevan suhteellisen halpaa, mutta hauskuus tuli kun päästiin kassalle. Siellä kassa, ensin siirsi ostokset kärrystä toiseen, kunhan oli lukenut viivakoodit. Kun kaikki oli ostetettu, siirryttiin erillisen maksu päätteen luo, josta tulostui myös suhteettoman iso laskukuitti. Siinä vaiheessa selvisi, että Suomenssa normaali credit/debit kortti ei toimi, koska he hyväksyvät ainoastaan debit maksun. Onneksi Lassella oli käteistä, sillä muuten olisi ostokset jääneet sinne. Lopputulema kyllä se, että tuskin tarvii mennä toista kertaa.

Vedestä lähetin kyselyn suoraan asunnonvälittäjälle, sillä vesiyhtiön kanssa asia ei edennyt puhelimitse. Kiinteistönvälittäjä vahvisti veden olevan kunnossa ja niinpä perjantaina tuli postissa kirje vesiyhtiöltä. Kirjeen mukana tuli lomake, joka pitäisi täyttää. Olettamus ja toivomus on, että kunhan toimitan lomakkeen heille, kaikki on kunnossa.

Perjantaina oli tarkoitus hankkia töiden jälkeen vuokrapaku ja suunnata IKEA:n hakemaan viimeiset huonekalut. Itseasiassa homma oli tarkoitus suorittaa jo tiistaina, mutta viime hetken varastosaldo tarkistus kertoi, että haluttua sohvaa oli saatavilla seuraavan kerran vasta perjantaina 13. päivä, niinpä suunnitema siirrettiin perjantaille. Ajettiin Europcarille noutamaan pakua, vaan eihän sitä ollut saatavissa. Henkilökunta syytti järjestelmää, mutta itselle jäi fiilis, että meidän paku oli vain vuokrattu eteenpäin jollekin, sillä pihassa oli pakuja useampiakin. Koska aikaa oli, niin päätettiin kuitenkin mennä IKEA:aan ja ostaa tuotteet, vaikka kotiinkuljetuksella, kunhan ne saataisiin järjestymään. Yllätys oli iloisenpuoleinen, kun kuljetustiskillä kerrottiin, että ”taxi” tavaroille maksaa 50e, sillä kotiinkuljetus netistä ostettuna oli kadulle 80e ja siitä sitten vielä ilmeisesti 100e ensimmäiseen kerrokseen tuotuna. 50e oli sitä mukaa todella halpa hinta, etenkin kun kerrottiin, että kuljetus voisi tulla vielä samana päivänä. Kotiinkuljetus olisi ottanut 4-8 päivää. Kun kuljetus oli selvä, suunnattin viimeisen kerran, ja tälle hetkellä toivottavasti todellakin viimeisen kerran, ostoksille IKEA:n. Kaikki loput saatiin ostettua mitä pitikin, vaikka kolme täyttä kärryllistä siitä kertyi.

.

Ostokset kärrättiin IKEA:ssa nurkan taa, josta pystyi tilaamaan tämän huonekalutaxin. Toimitus tosiaankin luvattiin vielä samalle päivälle parin tunnin sisään. Ei siinä auttanut, kun skeptisenä jättää tavarat, sillä kuulosti liian hyvältä ollakseen totta. Henkilöautollinen  tavaraa otetiin mukaan ilman kuljetusta. Niiden ylös saanti asuntoon osoittautui yllättävän vaikeaksi, sillä hissi ei toiminut. Ei auttanut kun ottaa kassit kauniiseen käteen ja kantaa rappusia. Ylhäällä selvisi, että hissin vian syy oli sähkökatko. Kun kaikki oli saatu kannettua portaita pitkikin sähköt tietenkin palasivat. Huomionarvoista sähkökatkoa ihmetellessä oli, että puhelin ei myöskään toiminut. Melkein jopa pelottavaa, uskomatonta ainakin.

Kaikista ennakko-odotuksista poiketen, kuorma-auto kaarsi pihaan noin puolitoista tuntia IKEA:ssa käynnin jälkeen. Parhaiten sijoitettu 50e aikoihin, vaikka siitä ei kuittia saanutkaan. Tyyppi toi kamat sovittuun hintaan, jopa hissin ovelle asti, toisin kuin esimerksiksi JYSK:n  kotiinkuljetus, joka pysähtyi ensimmäiselle alaovelle. Oli vieläpä kärryt joilla kuljettaa sohvan osia. Kantamista olisi ollut paljon enemmän vuokrapakulla ja hinta olisi ollut tuplasti, joten hyvä ettei sitä ollutkaan saatavilla.

Loppuilta kuluikin huonekaluja kasaillessa. Loppusaldo 100m2 asunnon kalustamiseen noin 4000e, sisältäen pyykkikoneen, mikron, lautaset, kattilat, lamput, verhot, sohva, sängyn ja muut. Televisio vielä puuttuu, mutta ei ole tv-liityntääkään ja se kuulemma tarvitaan ennen kuin tv näkyy.  Nyt onkin sitte IKEA kiintiö täynnä, tällä tuntumalla iäksi, mutta totuus taitaa olla toinen. Koska kaikki huonekalut on nyt asunnossa sisällä, jatkossa sattaa olla mahdollista nähdä kuvia asunnosta, että se ei ole vain mielikuvituksen tuotetta. Tervetuloa myös paikan päälle katsomaan!

 

Napoléonin jalanjäljillä

Lauantaina tehtiin jo perinteeksi muodostunut reissu IKEA:aan. Ostoslista oli laadittu sen perusteella, että mitä autoon varmuudella mahtuisi. Suunnitelmissa oli hankkia keittiönpöytä tuoleineen ja valaisimia. Mukaan tarttui sitten myös yöpöydät ja muuta pientä, mutta tällä kertaa kaikki mahtui auton sisään. Haaveissa olisi tehdä enää yksi reissu, mutta katsotaan onnistuuko. Ennen huonekalujen kokoamista, käytiin vielä vähäsen kiertelemässä uuden kotikaupungin katuja, sillä tähän asti aika on menny enimmääkseen muualla.

Sunnuntaille suunniteltiin reissu Brysseliin ja ennen sitä käynti kaupungilla ”Big Jump” tapahtumassa. Tapahtuman ideana oli hypätä jokeen ja uida erilaisia matkoja. Jokeen ei kuitenkaan päädytty hyppäämään ja kierrellessämme jokirantaa yhtään kilpailua ei ollut käynnissä. Mikäli joku olisi vähäänkään yllyttänyt, niin olisihan sitä saattanut itsensä löytää Maas-joesta. Vielä ennen Brysseliin lähtö käytiin ihastelemassa kaupungin maisemia Huyn linnakkeelta.

Brysselin matkalla ensimmäisenä suunnattiin Atomiumiin, joka on Belgian maailmannäyttelyn ’58 monumentti. Rakennelma oli ulkoapäin hieno, mutta sisällä liukuportaat olivat vähintäänkin pelottavia. Hengissä kuitenkin selvittiin. Atomiumin jälkeen ajettiin Brysselin ytimeen ja tehtiin kävelykierros siellä. Pakollisina nähtävyyksinä oli pienen pieni pronssipatsas ja keskusaukio. Pakollista oli myös jäätelöannos.

Paluumatkalle keksittiin pysähtyminen Waterloossa, Napoléonin kohtalon paikassa. Taistelutantereen muistopaikalla oli yllättäen kymmeniä turisteja, vaikka olisin kuvitelllut, että siellä ei ole ketään. Paikasta oli myös päätetty ottaa kaikki hyöty irti, niinpä pääsystä kiipeämään 226 askelta veloitettiin 7e. Koska siellä oltiin, niin pakko oli nöyrtyä maksamaan. Maisema oli kyllä melkoinen, vaikka eihän sieltä nähnyt muutakun peltoja.

Napoléon tulee pysymään mukana myös jatkossa, sillä nykyinen osoitehan on Napoléonin katu.

 

Jos viikonloppu oli oikeinkin mukava, niin maantai toi mukanaan arkielämän haasteet. Vesi pitäisi ilmeisesti siirtää omalla nimellä, joten kävin selvittämässä kiinteistönvälittäjältä mikä vesimittareista kuuluu minulle, sillä mittarit oli nimetty 1A, 1B, 1C, 2A.., kun asunnot puolestaan menevät 11, 12, 13, 21.. Belgialaisella logiikalla sitten esimerkiksi 1A = 13  Oikea mittari onneksi selvisi ja vesiasia voinee edetä huomenna.

Veteen liitttyen, melkein suurempi huolenaihe on ollut tiskikone. Ensimmäisellä käyttökerralla vedet jäivät koneen sisään ja huoltomies piti tilata paikalle. Tämä tapahtui jo torstaina ja silloin työkaverin avustuksella soitettiin asunnonomistajalle. Korjaajan piti saapua paikalle maanantaina, siis tänä aamuna, vaan eipä tyyppiä kuulunut puoleen päivään mennessä, Jälleen ei auttanut kuin pyytää työkaveria puhelimen varteen ja asiaa selvittämään. Huoltofirman selityksen mukaan heillä ei ollut tietokoneet toimineet aamulla, joten huoltomiestä ei voitu lähettää. Ja koska maantain ja tiistain korjauskeikat olivait jo kuulemma täynnä huoltomies voisi tulla vasta keskiviikkona. Siihen joutui jo toteamaan että mitä #¤&%?, vaan eipä se auttanut., kun hyväksyä tosiasia, että korjaaja tulee keskiviikkona (jos tulee).

Ja jos nyt vielä joku asia on tänään ahdistanut, niin jätehuolto. Ihan oikeasti ilmeisesti kerrostalossakin, jokainen asunto järjestää itse itselleen jäteastian ja sille tyhjennyksen. Eli huomenna sen asian pariin, sillä jätesäkkejä on jo jokunen kertynyt. Viikonlopun aikana selviteltiin myös kierrätystä. Lasille, kirkkaalle ja värilliselle, löytyy omat kierräytysastiat muutaman kymmenen metrin päästä, Pahviroskat kerätään joka toinen viikko tiettynä päivänä. Vielä kun saisi selville, että mikä viikko ja viikonpäivä. Metallijätteen kierrätys on vielä epäselvää, mutta ehkäpä sekin selviää, kunhan saa kotitalousjätehuollon kuntoon.

Mutta ei kaikki asiat onneksi niin huonosti ole, tänään nimittäin tuli hankittua salikortti ja pääsi tekemään ensimmäisen treenin viikkoihin. Perjantaina tehtiin tutustumiskierros kahteen lupaavimman oloiseen saliin. Ensimmäisen hinta oli 49e/kk sisältäen kaiken ja kaikkina aikoina. Lisäksi oikopolkua pitkin matkaa ainoastaan muutama sata metriä. Oikopolku oli tosin rautatietunneli, jota pitkin en ikinä yksin menisi. Toinen sali vaihtoehto oli hinnaltaan 29e/kk, sisältäen ainoastaan salin käytön ja käyttöajat etenkin viikonloppuna hyvin rajoitetut. Matkaa salille vähän yli kilometrin. Kuten jo arvata saattaa, heti tutustumiskäynnin jälkeen valinta oli selvä ja osui jälkimmäiseen. Lisäksi heidän henkilökunnastaan yksi osasi todella sujuvaa englantia.

Tänään sitten oli ensikosketus, treenimielessä, uuteen saliin. Alakerran vapaiden painojen puoli vaikutti olevan kuin tehty minulle ja ainakin maanantaina viiden aikaan oli suhteellisen rauhallista. Lisäksi vaikutti siltä, että ihmiset olivat tulleet sinne treenaamaan, eivät viettämään aikaa jutustellen. Ehkäpä palaamme myöhemmin sitten tarkempaan analyysiin salista, kun useampia käyntejä on takana.

Kun Belgia meni sekaisin

Hieman yli viikko Belgiassa takana. Torstaina pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan lähikaupaan, joka on joen toisella puolella sijaitseva Match. Kauppa on melko iso ja valikoima hyvä, lisäksi löytyi paljon erilaisia juustoja. Kaurahiutaleitakin löytyi, joten jatkossa saa nauttia tutusta ja turvallisesta aamupuurosta. Kaupasta löytyi myös puupellettejä, joita käytän kissan hiekkana. Niitäkään ei tarvitse enää kovin kaukaa metsästää. Ensimmäinen pellettisäkki haettiin rautakaupasta Liègestä viime viikon sunnuntaina.

Torstaina ei tarvinnut tehdä IKEA:n reissua tai olisi varmaan tarvinnut, koska puuttuu vielä keittiönpöytä, -tuolit, sohva, tv-taso ja vaatekaappi, sekä paljon pienenmpää tavaraa, mutta pakko pitää vähän taukoa. Ei se IKEA:ssa käynti nyt niin kivaa ole. Vaikka IKEA;ssa ei käytykään, asuntoon tuli lisää tavaraa kotiinkuljetuksella, kun saapui kovin odotettu pyykinpesukone ja samalla oven avauksella kahvinkeitin, mikro ja muita keittiökoneita.

Perjantaina oli vuorossa jalkapalloa, sillä Belgia oli päässyt aiemmin tällä viikolla kahdeksan parhaan joukkoon. Nyt oli jo peli pääsystä semifinaaliin ja vastassa Brasilia. Koska Suomea ei vielä olla jalkapallon MM-kisoissa nähty, oli helppo kannattaa Belgiaa ja puketua punaiseen. Alunperin ajatus oli, suomalaiseen tapaan, mennä johonkin pubin istumaan ja katsomaan peliä, mutta onneksi Facebookista selvisi, että Huyn kaupunki järjestää screenit ja muut jollekin stadionille. Ainoa ongelma oli, että stadionin sijainti ei Facebookista selvinnyt, sillä ilmeisesti se oli kaikille paikallisille itsestäänselvää. Googletimme läheiset stadionit ja lähdimme kävelemään. Ensimmäinen yritys oli tyhjä arpa, mutta sen jälkeen alkoi katukuvaan ilmestyä enemmänkin punapaitoja, joten suunta oli oikea.  Oikea paikka löytyi helposti seuraamaalla muita kulkijoita, sillä kaikilla oli sama suunta. Pelkäsimme saapuvamme myöhään paikalle, kun olimme perillä noin vartti ennen pelin alkua, mutta huoli oli turha. Suurin osa saapui paikalle meidän jälkeen, juuri pelin alkuun.

Belgia voitti ottelun ja pääsi semifinaaliin. Koko kylä meni voitosta aivan sekaisin, sitä juhlittiin aivan kuin maailmanmestaruutta. Viimeisen vihellyksen jälkeen katsojat hyppivät ja pomppivat, halasivat toisiaan ja ilma oli täynnä tuopeista lentelevää olutta, kuin myös itse muovituoppeja. Pelin jälkeen joenranta täyttyi voiton juhlijoista, räikät soivat ja ihmiset istuivat autojen katoilla, konepelleillä ja takakonteissa. Ainoastaan kuljettajat pysyivät suurinpiirtein autojen sisäpuolella. Meno oli omaan silmään jopa hurjaa, koska niin paljon autoja oli mukana. Kaikki näytti kuitenkin menevän hyvin ja tunnelma oli katossa. Tiistaina on kuulemma sitten se seuraava peli, täytynee varmaan katsoa sekin.

Melkoista menoa

Perjantain jälkeen onkin ollut melkoista haipakkaa, Lauantaina päätettiin lähteä tutustumaan kolmeen eri kaupunkiin, kolmessa eri maassa. Ahneen loppu tuppaa olemaan huononpuoleinen, mutta tällä kertaa kierros oli kyllä oikein mukava. Kävimme Maastrcihtissa Hollannissa, Aachenissa Saksassa ja tulevia formulakisoja ajatellen Belgian Spassa. Kaupungeista Maastricht oli ehdottomasti tunnelmaltaan mukavin. Siellä jopa uskaltauduin kiipeämään kirkon torniin maisemia katselemaan (kts. punainen torni kuvassa).

Koska kolmeen maan kierroksessa ei selvästikään ollut jaloille tarpeeksi, kävelimme vielä illalla 5 kilometrin päässä sijaitsevaan pihviravintolaan. Paikka oli ennestään tuttu työmatkalta, sillä olin käynyt siellä kerran aiemmin, eikä se tuottanut pettymystä toisellakaan kerralla. Parasta pihviä mitä olen syönyt, etenkin kun kokkia ei voi moittia, sillä pihvin sai tai joutui itse paistamaan.

Sunnuntaina hotellin vaihdon jälkeen suunnattiin tutustumaan Namuriin, joka on lähialueen toinen iso kaupunki. Namurin tunnelma tuntui myös tosi mukavalta ja sieltä sai australialaista jäätelöä. Ranskankielen taitokin on jo parissa päivässä päässyt kehittymään tai ainakin varmuus yrittää käyttää sitä, sillä ravintolassa tilaus hoitui ontuvalla ranskalla. Sitä saatiin mitä tilattiin ,joten ei se nyt kovin pahasti metsään mennyt.

Maanantaiaamuna sain sovittua uuden asunnon avaimien noudon iltapäivälle, Samoihin aikoihin sain myös listan asioista, joita minun tulisi hoitaa uuteen asuntoon, kuten sähkö, vesi, vakuutus, IKEA:n huonekalut firman nimiin ja niin edelleen. Jotenkin sitä oli kuvitellut, että asiat hoituvat ilman tuntien omaa panostusta, mutta näin se ei näemmä ole. Maanantaina kävi myös ilmi, että erään työkavereista oli täytynyt tehdä jonkinlainen ilmoitus maassaolosta Belgian viranomaisille, Kukaan ei minua tästä ole mitenkään informoinut, mutta toivottavasti käytäntö sen asian suhteen selviää pikimmiten. Avainten nouto meni helposti, kunhan saatiin oikea asunnonvälittäjä paikalle. Hän esitteli asunnon, joka oli kerrankin kuten kuvissa, joen rannalla, isolla olohuoneella ja kolmella makuuhuoneella. Tosin yllätyksenä tuli, että jätehuolto tulisi järjestää itse ja että isojen huonekalujen muutto pitäisi suorittaa parvekkeen kautta, Näihin molempiin tosin sisältyi  pieni riski väärinkäsityksestä kielitaidon takia. Katsotaan miten noiden kanssa käy.

Uusi asunto oli tosi likaisessa kunnossa, joko edellisen asukkaan tai sitten Belgian loppusiivous käsitys on eri kuin Suomessa. Ei siis auttanut muu kuin ensimmäisenä suunnata ostamaan siivoustarvikkeita ja imuri. Pelkkiin siivoustarvikkeisiin onnistuikin hupenemaan yli 100e. Siivousostosten jälkeen suunnattiin ostoksille IKEA:an ja ostettiin lähinnä keittiötarvikkeita. Kaupat, niin IKEA kuin ruokakaupatkin, menevät Belgiassa aiemmin kiinni kuin Suomessa, joten viimeisten joukossa ulos ja sanomattakin selvää, että eihän ne ostot firman nimiin menneet siinä kiireessä. IKEA:n jälkeen suuntasimme vielä hakemaan kissoja hotellilta, sillä uusi hotelli oli edellistä huonompi ja lisäyö siellä ei houkutellut.

Tiistain ohjelmistossa oli yrittää saada vakuutus asuntoon, vaan eihän se mennyt niinkuin Strömsössä. Kyse ei edes ollut siitä, että lomake oli ranskaksi, sillä Google kääntäjän ja työkavereiden avustuksella löytyi vastaukset kysymyksiin, onko talossa nolla, yksi vai kaksi seinää kiinni toisessa talossa, montako osaa kellarista on tulvasuojattu, olenko töissä yksityisellä vai julkisella sektorilla, onko joku huoneista yli 30m2, löytyy uima-allasta jne, Missään kohtaa ei kysytty Suomessa totuttuja kysymyksiä, kuten pinta-alaa tai irtaimiston arvoa.  Vakuutuksen hankinta stoppasi siihen, että minun pitäisi saapua vakuutusyhtiön toimistoon, jostain syystä asuntooni vakuutusta ei saanut netistä. Laitoin vakuutusyhtiöön lopuilta sähköpostia asiasta, sillä soittaminen kielitaidomana tuntui liian hurjalta.

Tiistaina päivällä sain puhelun tuntemattomasta numerosta. Kieliongelmien jälkeen sain selville, että minulle olisi tulossa pyykinpesukone ja tietenki juuri sillä sekunnilla, Ja Sitetoimistossa ei sillä hetkellä tietenkää ollut ketään ranskankielentaitoista. Lukuisista yrityksistä huolimatta kuljettaja ei ymmärtänyt, että tunnin kuluttua tai milloin tahansa myöhemmin samana päivänä toimitus sopisi, mutta ei sillä hetkellä. Puhelu päättyi siihen, että hän löi luurin korvaan. Työkaverini soitti noin puoli tuntia myöhemmin yritykseen. mutta silloin kuljetus samalle päivälle ei kuulemma enää ollut mahdollista. Uusi yritys sitten torstaina.

Tiistai-ilta päättyi samaan paikkaan kuin maanantaikin, IKEA:an.Tällä kertaa tarkoituksena oli ostaa muutamia huonekaluja ja peittoja tyynyjä ja sen sellaista.  Ennen ostoksille menoa suuntaisin infotiskille päämääränä saada jatkossa kuitit firman nimiin ja se jopa onnistui. Homma onnistui jopa edellispäivän kuitille. Pieniä onnistumisen elämyksiä. IKEA.n reissu päättyi jälleen siihen, että sulkemisaikaan olimme jonottamassa kassalla.

Keskiviikkoaamulla päätin, että vakuutus on saatava kuntoon, vaikka vastausta eiliseen sähköpostiin ei kuulunut. Netissä vakuutuksen osto päättyi samaan viestiin kuin aiemmin, tulla toimistolla käymään. Onneksi työkaveri suostui soittamaan ja yllättäen asia oli kahdessa minuutissa hoidettu.

Päivän ohjelmassa oli myös vääntötreenit, sillä olin yhteydessä lähialueen vääntöporukkaan ja saimme luvan osallistua heidän treeneihin. Kädenvääntö on aina mukavaa ja oli todella kiva palata treenien pariin, muutaman viikon muuttokuvioiden jälkeen.Toivottavasti tällä viikolla pääsee myös takaisin salitreeneihin.

Vääntötreenien jälkeen suunnattiin taas yllätys, yllätys IKEA:an. Jo neljäs kerta! Tänään ostoslistalla oli sänky. Uusi sänky ei tietenkään autoon mahtunut, mutta takakontti auki päästiin perille ja kaikki tavarat myös. Loppuilta meneekin huonekaluja kasaillessa.

Uuden äärellä

Ensimmäinen viikko uudessa hommassa takana, Vielä on vaikeaa tehdä sen suurempaa yhteenvetoa, sillä enin aika meni matkustamiseen, kokonaista 60 tuntia. Täytyy myöntää, että alkoi kyllä jo laivassa viimeiset tunnit ahdistaa, samoin kuin sitten Lyypekistä Liègeen ajaessa, mutta perile päästiin.

Saksan lautalla oli panostettu syömiseen, syömiseen ja syömiseen, mutta kyllähän se passasi. Ostettin kolmen ruokailun paketti, jolla sai syödä neljä kertaa! Huippu diili siis syömisestä tykkäävälle. Mutta neljä kertaa buffetissa ei kropassa enää hyvälle tuntunut, eikä tunnu vieläkään, sillä paino saattoi siitä myös hieman nousta. Pieni kevennys jatkossa saattaa olla paikallaan. Ruokaa lukuunottamatta laivalla ei sitten paljon muuta ollutkaan kuin aikaa. Viihdetarjonta oli se, että sitä ei ollut, Myymälä löytyi, mutta se oli pieni ja yllättävän suuren osan matkasta suljettu, Tarttui sieltä mukaan kuitenkin Napue GIN, mahdollista koti-ikävää lievittämään.

Keskiviikkoaamulla käytiin tekemässä nopea kävelykierros Lyypekin keskustassa, ennen kuin lähdettiin ajamaan Saksan halki Belgiaan. Matkareitti ei ollut suorin mahdollinen, sillä Bremenin lähellä oli Google mukaan isot tietyöt ja niiden aiheuttama viivytys matkaan olisi puolitoista tuntia. Vaihtoehtoisia reittejä onneksi löytyi, Keskiviikkoillalla saavuttiin Liègen lentokenttähotelliin, joka sijaitsee keskellä ei mitään, mutta kuitenkin kohtuullisen ajomatkan päässä sitesta. Lentokenttähotelli tarjoaa majapaikan sunnuntaihin asti, sen jälkeen joudutaan muuttamaan vielä toiseen hotelliin yhdeksi yöksi, sillä tulevan kodin avain pitäisi olla saatavailla maanantaina. Tuleva asunto pitäisi olla melkoinen lukaali, 3 makuuhuonetta joki näkymällä. Kyllä, kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, joten uskon kun näensitten ensi viikolla. IKEAsa kuitenkin uskallettiin torstaina käydä jo tutustamssa huonekalutarjontaan ja tehtiin ostoslista, sillä asunto on kalustamaton.

Torstaina oli ensimmäinen oikea työpäivä sitella. Koska siellä tullut käytyä jo muutaman kerran työmatkoilla, paikka oli ennestään tuttu, joten turvatarkastukset, töihin leimaamiset ja muut eivät tuntuneet mitenkään erikoisilta. Itseasiassa jännittävintä ekassa työpäivässä oli, että sitelle oli tullut lounasbaari, josta sai pasta- ja salaattiannoksia. Tähän asti siellä on joutunut elämään patongilla tai omilla eväillä.

Perjantaina töiden jälkeen käytiin Liégessä syömässä, Melkoisia kieliongelmia ilmeni, kun tarjoilija ymmärsi kivennäisveden Spritenä ja suolan laskuna. Oma ranskan taito oli lähellä nollaa tänne tullessa, koska syksyn kielikurssi meni puihin, mutta on tässä kahdessa päivässä sanavarasto varmaan jo tuplaantunut.

Matkalla

Suunnitelmissa oli päivittää matkajärjestelyistä enemmän menneiden viikkojen aikana, mutta fakta on, että aika ei ole riittänyt mihinkään muuhun, kun pakollisten järjestelyiden hoitamiseen. Edes niihin järjestelyihin ei ollut aikaa niin paljon kuin olisin toivonut, mutta nyt kotiavaimet on Vaasaan jätetty ja matkaan lähdetty.

Matkareitti on Vaasa – Helsinki – Travemünde – Liége ja kulkuvälineenä Mazda. Osa matkasta toki taittuu myös laivalla. ”Kuinka paljon mahtuu pieneen Mazdaan?” on ollut viime viikkojen kysymys tavaroita pakkaillessa. Tavaramäärän arviointi onnistui todella hyvin, sillä kaikki mahtui mukaan mitä pitikin. Tärkeimpinä kissat, kissojen tarvikkeet ja kädenvääntöpöytä, mitäs sitä muuta tarvisi. Luulen, että paljon turhaakin on mukana, mutta toivottavasti myös kaikki tärkeä löytyy. Se selvinnee tulevien viikkojen ja kuukausien aikana.

Muutaman tunnin päästä sitä pitäisi olla Helsingin satamassa ja valmiina laivaan. Valehtelisin, jos väittäisin, että ei hirvitä yhtään, mutta jos vaan päästään laivaan, niin unelma on taas askeeen lähempänä. Tulee myös olemaan mielenkiintoista nähdä millainen paatti Suomi-Saksa väliä kulkee, koska aiemmat kokemukset ovat tutulta ja turvalliselta Ruotsin laivalta, sekä vastaavalta Norja-Tanska laivalta.

Passit kuntoon

Mitä kaikkea pitää ehtiä hoitaa ennen lähtöä? Sen kun tietäisi, mutta hoidetaan tässä nyt asia kerrallaan ja aloitetaan kaikkein tärkeimmistä eli kissoista.

Kun alkoi näyttää, että työkomennuksen toteutuminen alkaa lähestyä, otin ensimmäisenä yhteyttä Eviraan, että mitä järjestelyitä vaaditaan kissojen ottamiseksi Suomesta Belgiaan. Onnekseni lista oli varsin lyhyt. Kissoilla tulisi olla passit ja niiden lisäksi mikrosirut sekä voimassaolevat rabies- eli raivotautirokotukset. Lisäksi aikaa raivotautirokotuksen antamisesta tuli kulua vähintään 21 vuorokautta, että vasta-aineet ehtisivät nousta kissan elimistössä.

Asia olisi siis hoidettava viimeistään kolme viikoa ennen lähtöä, mutta koska halusin saada asian pois päiväjärjestyksestä varasin hetimmin ajan eläinlääkärille. Eläinlääkärin kanssa keskusteltuani tulin siihen tulokseen, että yllämainuttujen pakollisten lisäksi, olisi paras hoitaa kissojen muutkin rokotukset kuntoon, kissaruttoa ja kissaflunssaa vastaan. Jälkimmäiset rokotteet vaativat tehosterokotuksen, joten kaksi käyntiä eläinlääkärillä tarvittiin koko prosessiin. Hintaa passeille, mikrosirutukselle ja kaikille rokotuksille tuli yhteensä 322,84 euroa, huh huh! Myönnettäköön, että jonottamalla kaupungin pieneläinklinikalle olisin saattanut päästä puolet halvemmalla, mutta nyt asiat hoituivat nopeasti ja eläinlääkärille pääsi illalla töiden jälkeen.

Nyt kissoilla on siis passit ja oikeastaan kaikki muukin tarvittava Euroopan valloitusta varten valmiina, sillä passien lisäksi hankin heille turvavöihin kiinnitettävät turva-valjaat. Valjaiden avulla kissat saavat hieman liikkumatilaa autossa, mutta pysyvät silti turvallisesti takapenkillä. Lisäksi valjaat mahdollistavat juoma- ja ruoka-astioiden käytön autossa matkan aikana, sillä nykyiset kuljetuslaatikot ovat sitä varten liian pieniä.Valjaat olivat jo kertaalleen koekäytössä ja vaikuttivat toimivan hyvin. Alkujärkytyksen jälkeen kissat jopa vaikuttivat tottuvan niihin, vaikka ei se autoilu edelleenkään heidän mieleensä ollut.