Kirjoittajan arkistot:ErikaK

Pääsiäisloma

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Torstaina hain Lassen ja Idan Brysselistä, sillä suunnitelmissa oli viettää pääsiäinen Alpeilla. Perjantai olisi Belgiassa ollut työpäivä, toisin kuin Suomessa, mutta otin siihen yhden lomapäivän. Belgiassa tuntuu muuten olevan enemmän pyhäpäiviä kuin Suomessa, mutta pääsiäinen oli näemmä poikkeus. Tosin koululaisilla oli kahden viikon pääsiäsloma.

Ennen matkaan lähtöä tehtiin pieni kierron Huyssa ja kiivettiin linnakkeen huipuille katsomaan maisemia. Reitti oli suunniteltu kulkemaan Belgiasta Luxemburgiin ja sieltä Ranskan kautta Sveitsiin. Luxemburgissa tankattiin halpaa bensaa, kun kerran osui matkan varrelle. Ranskassa pysähdyttiin Colmarissa, jota mainostetaan hienolla vanhallakaupungilla, jossa on paljon säilyneitä ristikkotaloja. Omasta mielestä kaupunki oli hieman pettymys ja näytti kuvissa kauniimmalta kuin luonnossa. Lisäksi siellä oli paljon turisteja. Onneksi sieltä sai sentään jäätelöä ja kaupunki osui nyt sopivasti matkan varralle, eikä sinne tullut erikseen lähdettyä.

Colmarista matka jatkui kohti Sveitsin Luzernia, niin että osa matkasta ajettiin Saksan puolta. Päivän aikana reitille osui viisi maata ja kilometrejä kertyi hieman yli 600. Luzernissa hotellina toimi entinen vankila Barabas. Huoneet oli tehty vanhoihin selleihin. Vaikka huoneet olivat karut, niin yöunet olivat varmasti paremmat kuin niillä, jotka siellä aikanaan ovat öitään viettäneet. Erilaisuudessaan oikein mainio, eikä majoitukessa mitään moitittavaat. Hinta kolmelta oli 140e, joka on Sveitsissä halpa hinta.

Illalla käytiin syömässä perinteistä sveitsiläistä juustofondueta ja Rachlet-juustoa. Sekä vanhalla sillalla, Spreuer Bridgella.

Rengasrikko

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Maanantaina töistä lähtiessä auton näyttöön ilmestyi varoitus matalasta rengaspaineesta. Pysähdyin katsomaan, mutta mitään näkyvää ongelmaa ei vaikuttanut olevan. Kotona oikea takarengas vaikutti vajaammalta kuin muut, mutta koska katukaan ei ole tasainen, asiasta ei ollut varmuutta. Tiistaiaamulla rengas näytti samalta kuin edellisenä iltana, joten ajattelin, että ajan ilmanlisäyspisteen kautta töihin. Matkalla alkoi kuitenkin tuntua, että lienee parasta lopetttaa matkanteko ja parkkeerata auto läheisen kaupan pihaan. Se olikin viisas ratkaisu, sillä rengas oli selkeästi tyhjentynyt. Kävelin loppumatkan töihin, sillä minun piti ehtiä tapaamiseen. Vasta sen jälkeen ajattelin selvittää renkaan korjaukseen vaadittavia toimenpiteitä.

Minun ollessa tapaamisessa, työmaapäällikkö onneksi hoiti tarvittavat toimenpiteet ja palatessani toimistoon oli korjaaja jo matkalla. Paljon manaamallani Europcarilla tämä korjauspalvelu sentään näyttää toimivan. Minun täytyi lähteä käymään auton äärellä, että korjaaja saisi hommansa hoidettua. Hän olikin jo paikalla kun saavuin autolle. Sanaankaan englantia kaveri ei puhunut, mutta onneksi ongelmaa ei tarvinnut sen kummemmin selitellä. Hän irrotti renkaan, teki siihen paikan paikan päällä ja laittoi takaisin. Paikkausmenetelmä oli siis ns. koiranpaska eli oikealta nimeltään kai tubeless paikka. Olen ymmärtänyt, että niitä ei Suomessa enään saisi tehdä, ainakaan korjausliikeet, mutta täällä ei tullut mitään jatko-ohjeita, muuta kun kovaa ajoa vaan. Nyt ainoastaan renkaanpaineanturi pitäisi vielä käydä nollaamassa, sillä se edelleen valittaa matalasta paineesta renkaassa.

Kalkinpoisto

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kalkin kanssa en aiemmin ole juurikaan joutunut tekemisiin, sillä vesi on Suomessa pääasiassa pehmeää. Näin ei Belgiassa kuitenkaan ole, vaan hanasta tuleva vesi on varsin kovaa. Juomakelpoisuuteen kovuus ei vaikuta, mutta aiheuttaa ongelmia pidemmällä aikavälillä.

Ensimmäisenä kalkkiongelman huomasin vedenkeittimessä ja sitä varten ostin jo muutama kuukausi sitten kalkinpoistoainetta. Samaa ainetta olen käyttänyt kahvinkeittimeen, vaikka siinä ei ole ongelmia ilmennyt. Ilman aineen käyttöä varmaan olisi saattanuta ilmetä, mutta sitä en aluksi tajunnut .

Suurin ongelma on ollut astianpesukone. Sen kanssa olen tapellut jo kuukausia, sillä se on monesti jättänyt astiat likaisiksi. Aluksi silloin tällöin ja lopuksi jo kaksi kertaa kolmesta, aivan kuin se ei olisi saanut kunnolla vettä. Aioinkin tilata korjaajan, kunnes mieleen juolahti, että ongelma voisi johtua kalkista. Vaikka vedenkeittimessä oli ongelmia, en osannut miettiä, että samoin kalkki saattiaisi saostua astianpesukoneeseen. Lopulta kuukausien ongelma ratkesikin helposti kalkinpoistoaineella ja nyt on taas puhtaita astioita.

Vedenkeittimen ja astianpesukoneen lisäski pyykinpesukoneen kanssa on ongelmia likaisimpien pyykkien eli työvaatteet kanssa. Eivät ole meinanneet puhdistua 60 asteesta ja esipesusta huolimatta. Tähänkin ongelmaan näytti auttaneen kalkinpoistoaine, jota nyt laitoin koneen. Tiedämpä jatkossa paremmin miten kovan veden kanssa kannattaa toimia.

Lisäksi veden kovuudesta saattanee johtua sininen väri hiuksissa aina värjäyksen jälkeen. Kova vesi, kun sisältää paljon enemmän suoloja ja ne varmaanki jäävät hiuksiin, aiheuttaen sinertävän lopputuloksen. Tämä tosin on täysin harmitonta, kunhan ensi säikähdyksestä selviää ja väri katoaa parissa päivässä. Lisäksi olen löytänyt puhdistavan shampoon, joka poistaa hiuksista mineraalijäämiä ja takaa toivotunlaisen värjäystuloksen. Voihan toki olla että sininen väri johtuu jostain muustakin, mutta olisi ainakin järkevä selitys asialle.

Auton vaihto ja eläinkauppa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Jos syksyllä tarvirenkaita piti pitkään kinua vuokra-autoon, niin nyt keväällä on sitten puolestaan pitänyt useampi viikkoa vinkua kesärenden ja sen myötä auton vaihtoa. Yli puoli vuotta on ollut käytössä Fiat 500X, enkä ole sen kanssa päässyt sinuiksi missään vaiheessa. Navigaattori on käsittämättömän hidas ja kömpelö ja hallintalaitteet muoviset ja tuntuma niihin ei ole miellyttävä. 500X on tavallista kotteroa korkeampi, joten ajeassa näkyvyys on ollut kyllä hyvä, mutta kun ikkunoita on pitänyt kravata, niin en ole edes ylettynyt koko ikkunan alueelta sitä tekemään. Sitten jopa kenties se ärsyttävin asia 500X:ssä on ollut varoitukset. Auto piippaa kaikesta. Ajat parkkiruutuun, niin piipaus jo räjäyttää tajunnan. On siis lähes mahdotonta hahmottaa milloin jotain on oikeasti lähellä.

Europcarilta on jo viikkoja pyydetty auton vaihtoa tuloksetta. Lopulta maanantaina tuli viesti, että tiistaina saisi tulla vaihtamaan autoa. Vieläkään ei annettu vaihtoehtoja, vaikka niitä oli pyydetty, mutta ilmoitettiin sentään, että kolme autoa on odottamassa ja meitä oli töistä kolme uutta autoa vailla. Auton vaihto ei tokikaan mennyt niinkuin Strömsössä, mutta minulla tarjoutui mahdollisuus vaihtaa Fiat VW Golf 7. Muilta osin Golf oli oikein mukavan oloinen ajettava, mutta edellinen autoilija oli siellä ilmeisti tupakoinut. Hajua oli autossa peitelty hommaamalla sinne kirskan hajuinen parfyymi, joka oli aivan hirveä. Se aiheutti minulle päänsäryn alta puolen tunnin ajamisen. Onneksi kuitenkin tajusin heittää tämän hajustimen samantien roskiin. Nyt toki pinttynyt tupakan haju alkaa tulla läpi, joten ajaminen ei ole nautintoa vieläkään, mutta päänsärky sentään loppui.

Muutama viikko sitten kävin eläinkaupassa aihettamassa myyjälle hämmenystä. Eilen jouduin käydä siellä uudelleen, sillä edelliskerralla ostettu kuivaruoka ei kissoille maistunut. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että Belgiassa kissan ruoka on kalliimpaa kuin Suomessa ja ilmeisesti huonomman makuista, kun ei meinaa kissoille kelvata. Eläinkaupassa kauhukseni huomasin , että sama myyjä oli jälleen kassalla, jonka kysymyksiä en tajunnut. Tälläkin kertaa hän kysyi samoin kuin viimeksi, nyt päätin, että paras sanoa:” Anteeksi, puhun vain vähän ranskaa”. Tämä toimikin ja hän sitten kysyi englanniksi, että hyvä näin? Siinä kohtaa minua meinasi alkaa naurattaa, sillä tajusin hänen viimeksikin kysyneen samaa ranskaksi, johon minä silloin että ei. Tällä kertaa sitten saatoin turvallisin mielin vastata, että kyllä, hyvä näin.

Tulppaanimatka

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Illalla hotellille ajellessa näkyi jo muutamia kukkapeltoja ja hotellin ympärillä niitä oli jo enemmänkin. Ennen aamupalaa lähdin kävelylle peltoja katselemaan. Aamuinen hyasinttien tuoksu oli todella mukava kokemus ja antoi mukavan alun päivälle. Aamupalan jälkeen ajoin ensin Atlantin rannalle, koska se sijaitsi muutaman kilometrin päässä. Ei rannalla paljon nähtävää ollut, muutamaa koiran ulkoiluttajaa lukuunottamatta. Tulipa kuitenkin käytyä.

Heti yhdeksän jälkeen suuntasin suuntasin Keukenhofiin välttääkseni pahimmat ruuhkat. Ihan ilman ruuhkaa en selvinnyt, sillä saapuessani portilla oli jo usemman sadan ihmisen jono. Onneksi sisään pääsi aika nopeasti ja tilavassa puistossa ihmismäärä jakautui. Puistossa oli paljon hienoja istutuksia ja kiva niitä oli katsella, mutta kyllä omalle kohdallekin sopi puistossa kuultu lausahdus suomalaismiehen suusta ”Onhan täällä kaunista, mutta kun erottaa just ja just tulpaanin ja hyasintin, ruusukin vielä menee, niin ei näitä voi enempää kommentoida”. Suomalaisia siis puistosta löytyi, useampikin seurue, kuten myös hotellilta. Turistimäärä lisääntyi kokoajan ja parin tunnin päästä porukkaa alkoi olla minulle liikaa. En halua tietää paljonko puistossa iltapäivällä oli tungosta.

Keukenhofista lähdin ajamaan pohjoiseen, tulppaanitien alkulähteelle Haarlemiin. Siellä söin lounaan, jonka jälkeen ajelen kukkapeltojen reunustamaa tietä takaisin kohti Lisseä, jossa myös aamulla käyty Keukenhof sijaitsee. Matkan varrella pyöräilijöitä oli aivan käsittämättömästi ja autoilija joutui väistelemään. Jälkeen päin ajatellen järkevintä olisikin ollut vuokrata pyörä päiväksi. Sillä pyöräillen peltojen ihastelu olisi sujunut paljon kätevämmin. Etenkin päivän +23 astetta olisi ollut varsin ihanteellinen siihen hommaan.
Lissen kohdalla todella realisoitui se, että Keukenhofissa käy 1,4 miljoonaa turistia vuodessa, sillä paikan ohiajamiseenkin meni hyvä tovi ja pari kirosanaa omasta reittivalinnasta. Niinpä sen jälkeen päätin lähteä kohti Belgiaa, muuta reittiä kuin tulppaanitietä.

Äänestäminen ulkomailla

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vaikka eilinen illanveitto hieman tuntui aamulla, en antanut sen haitata, vaan lähdin vähän puolenpäivän jälkeen ajelemaan kohti Brysseliä. Se olin reissun ensimmäinen etappi ennen Hollantia, sillä halusin käydä äänestämässä. Syitä äänestämiselle oli itseasiassa jopa kaksi, Ensimmäinen, koska haluan yritää vaikuttaa siihen, että ketä sinne eduskuntaan pääsee ja toinen, että halusin käydä Suomen suurlähetystössä.

Suurlähetystössä käynti ei valitettavasti ollut niin jännittävää kuin olisin voinut kuvitella. Paikalla oli kymmeniä suomalaisia, veikkaisin 40 – 50, jotka olivat tulleet äänestämään tai viettämään aikaansa suurlähetystössä. Kai he siis olivat joko tulossa äänestämästä tai menossa sinne, mutta jäivät aulaan juttelemaan muille suomalaisille. Itse pitäydyin tavanomaisen epäsosiaalisena ja juttelin ainoastaan vaalivirkailijoiden kanssa. Itse äänestys meni ihan samalla tavalla kuin Suomessa.

Äänestämisen jälkeen jatkoin matkaa kohti Hollantia. Hotellin olin varannut aika läheltä Keukenhofia, joka on suuri kukkatarha ja nähtävyys. Ajomatkan jälkeen pääsin viettämään pienen kylpyläillan, sillä hotellin yhteydessä oli uima-allas, poreallas, sekä sauna. Sauna oli muilta osin kuten Suomessa, paitsi ettei löylyn heitto mahdollisuutta ollut.

Viime viikonloppuna vierailta saatu tuliainen, valvontakamera, pääsi myös ensimmäistä kertaa tositoimiin. Sen avulla pystyn seurata mitä kissat puuhailevat poissaollessani. En tosin onnistunut nähdä kissoista vilaustakaan, joten taisivat olla jo nukkumassa.

Vastaleikatun ruohon tuoksu

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Yksi keväivsmpiä tuoksuja on vastaleikatun ruohon tuoksu, josta tänään pääsin ensimmäisen kerran tälle vuodelle nauttimaan. Kevät alkaa siis olla niin pitkällä, että nurmikoiden ja viheraluiden hoitotyöt ovat alkaneet. Ylihuomenna pitäisi olla lisää kevättä tarjolla, sillä aion ajella ihastelemaan Hollanin kukkapeltoja. Ennen sitä vielä työporukalla illanvietto Liégessä joten ei ainakaan ole tylsä viikoloppu odotettavissa.

Jätehuollon hinta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Eilen posti toi puolen vuoden jätehuoltolaskun. Sen mukana sain vahvistuksen sille, että jäteautossa on vaaka, joka punnitsee noudettavat jätteet. Sinänsä todella kätevää, että maksat siitä määrästä jätettä minkä tuotat ja noutokertojen mukaan. Melkoisella viiveellä tosin laskuttavat, sillä lasku tosiaan ainoastaan vuoden vaihteeseen asti.

Jätteiden tyhjennys Huyssa maksaa 1,53e kerta ja sen lisäksi jokaine painokilo jätettä maksaa 0,18e. Tämä koskee ainoastaan sekajätettä, sillä lajitellut paperit, kartongit, muovit, metallit, sekä biojäte, eivät maksa mitään. Luultavasti systeemi ja hinnoittelu on sama omakotitaloissakin täällä, sillä jokaisella oma jäteastiansa asumismuodosta riippumatta. Oma jätemäärä oli keskimäärin noin 6,5 kg viikko, Se tuntuu aika paljolta, mutta iso osa siitä taitaa tulla kissojen hiekkalaatikosta.

Luxemburg ja Maastricht

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lauantaina aamupäivällä lähdettiin Jaanan ja Matin kanssa ajelemaan kohti Luxemburgia, jonne on noin parin tunnin ajomatka. Perille päästyä auton parkkiin saamisen kanssa meni hetken, sillä pysäköinti oli maksutonta viikonloppuisin, ainakin sillä parkkialueella. Matkalla myös tankkasimme halpaa dieseliä. Hinnat tuntuivat olevan täysin samat, joka huoltoasemalla. Dieseliä sai hintaan 1,086e/l, 95E 1,219e/l ja 98E 1,311e/litra.

Luxemburgissa kiertelimme hieman keskustaa, sekä söimme eräällä aukiolla sijaitsevassa ravintossa. Ruoka oli hyvää, hinnat tosin kalliimmat kuin Belgiassa. Lisäksi ravintola vaikutti siltä, että se oli sisustettu 1980, eikä sitä oltu sen jälkeen juurikaan muuteltu. Toisaalta, miksi muuttaa toimivaa asiaa. Luxemburgissa merkille pantavaa oli runsas koirien määrä. Niitä oli paljon. Ihmiset olivat ottaneet ne mukaansa nauttimaan kevätpäivästä kaupungilla.

Koska emme saaneet lauantaina tarpeeksi ajelusta, sunnuntaina lähdimme Maastrichtiin. Osa syynä valinnalle oli se, että se oli ainut lähialueen kaunpungeista, joka järjestää jokiristeilyitä ympäri vuoden. Monessa muussa kaupungissa jokiristeilyitä järjestetään ainoastaan huhtikuusta alkaen ja pienissä paikoissa vain kesäkaudella. Ensimmäisenä Maastrichtissa suuntasimme siis noin tunnin pituiselle risteilylle Maas-joella, joka on sama tuttu joki, joka kulkee Huyn läpi. Risteily kävi kääntymässä lähellä Belgian rajaa ja palasi sitten kaupunkiin. Lisäksi laiva pysähtyi luolille, jonne olisi lisämaksusta päässyt kiertelemään. Risteilyn jälkeen kierreltiin hetken kaupungilla ja kaupoissa. Kaupat kun Hollanissa ovat sunnuntaisin auki, toisin kuin Belgiassa.

Enemmän Catsista ja luolat

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Sunnuntaiaamulla ei Catsia tullut kovin syvällisesti analysoitua, mutta josko nyt vähän enemmän. Liput tosiaan varasin jo tammikuussa, omat liput maksoivat muutaman sentin alle 70e. Musikaali oli kiertueella Lontoosta ja sitä esitettiin Brysselissä torstaista sunnuntaihin. Esitysajasta ja istumapaikasta riippuen hinnat olivat 25 – 100e. Istumakartta ja todellisuus eivät aivan kohdanneet, sillä kartan mukaan paikkani oli lähes keskellä kaikkea, todellisuudessa se oli alemman katsomon toiseksi viimeisessä rivissä. Ei aivan niin hyvä paikka kuin kuvittelin, mutta ainut miinus todellisuudessa oli takana loistava varauloskäynninvalo.

Suomalaisille tai ainakin minulle teatteriesitykset ovat erikoistilaisuuksia, joihin pukeudutaan vähän paremmin. Niin ei näyttänyt kuitenkaan Belgiassa olevan. Oli mukana toki myös juhlavammin pukeutunutta porukkaa, mutta myös paljon tennareita ja huppareita. Ilmeisesti belgialaisille vastaavat esitykset ovat arkipäivää ja niihin mennään kuten leffaan. Ehkä esitysten arkipäiväisyyttä tai sitten vaan maan tavasta johtuen moni tuli myöskin myöhässä, aiheuttaen sen, että esitys alkoi vartin myöhässä. Lisäksi äänipöydän sijaintia oli muutettu, jonka vuoksi osa ihmisistä ohjattiin uusille istumapaikoille. Se aiheutti myös ylimääräistä liikehdintää katsomossa. Itse esitys tosiaan oli hyvä ja käymisen arvoinen, mutta ympäristö aiheutti nautinnolle pienet rajoitteet.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen vieraiden kanssa lähdettiin ajelemaan kohti Han-Sur-Lessen luolia. Ajoitus osui nappiin ja ehdimme klo 11 alkavalle kierrokselle. Kesällä luolakierroksia lähti puolen tunnin välein, talvikaudella ainoastaan kerran tunnissa. Vaikka mikään sesonkiaika ei ollutkaan turisteja silti riitti kymmeniä. Valitsimme hollaninkielisen ryhmän, vaikka se oli isompi, siinä toivossa, että jotain saattaisi ymmärtää. Toivo oli turha, sillä luolan noin kymmestä pysähdystkohdasta, jokaisesta ymmärsimme yksittäisen sanan. Tälläkään kertaa kielitaito ei kuitenkaan estänyt nauttimasta luolasta.

Maanantaina oli vieraiden aika lähteä paluumatkalle, toivottavasti monta kokemusta rikkaampan. Nyt on pari päivää aikaa olla tekemättä mitään, sillä perjantaina on uusia vieraita tulossa Suomesta.