Tulppaanimatka

Illalla hotellille ajellessa näkyi jo muutamia kukkapeltoja ja hotellin ympärillä niitä oli jo enemmänkin. Ennen aamupalaa lähdin kävelylle peltoja katselemaan. Aamuinen hyasinttien tuoksu oli todella mukava kokemus ja antoi mukavan alun päivälle. Aamupalan jälkeen ajoin ensin Atlantin rannalle, koska se sijaitsi muutaman kilometrin päässä. Ei rannalla paljon nähtävää ollut, muutamaa koiran ulkoiluttajaa lukuunottamatta. Tulipa kuitenkin käytyä.

Heti yhdeksän jälkeen suuntasin suuntasin Keukenhofiin välttääkseni pahimmat ruuhkat. Ihan ilman ruuhkaa en selvinnyt, sillä saapuessani portilla oli jo usemman sadan ihmisen jono. Onneksi sisään pääsi aika nopeasti ja tilavassa puistossa ihmismäärä jakautui. Puistossa oli paljon hienoja istutuksia ja kiva niitä oli katsella, mutta kyllä omalle kohdallekin sopi puistossa kuultu lausahdus suomalaismiehen suusta ”Onhan täällä kaunista, mutta kun erottaa just ja just tulpaanin ja hyasintin, ruusukin vielä menee, niin ei näitä voi enempää kommentoida”. Suomalaisia siis puistosta löytyi, useampikin seurue, kuten myös hotellilta. Turistimäärä lisääntyi kokoajan ja parin tunnin päästä porukkaa alkoi olla minulle liikaa. En halua tietää paljonko puistossa iltapäivällä oli tungosta.

Keukenhofista lähdin ajamaan pohjoiseen, tulppaanitien alkulähteelle Haarlemiin. Siellä söin lounaan, jonka jälkeen ajelen kukkapeltojen reunustamaa tietä takaisin kohti Lisseä, jossa myös aamulla käyty Keukenhof sijaitsee. Matkan varrella pyöräilijöitä oli aivan käsittämättömästi ja autoilija joutui väistelemään. Jälkeen päin ajatellen järkevintä olisikin ollut vuokrata pyörä päiväksi. Sillä pyöräillen peltojen ihastelu olisi sujunut paljon kätevämmin. Etenkin päivän +23 astetta olisi ollut varsin ihanteellinen siihen hommaan.
Lissen kohdalla todella realisoitui se, että Keukenhofissa käy 1,4 miljoonaa turistia vuodessa, sillä paikan ohiajamiseenkin meni hyvä tovi ja pari kirosanaa omasta reittivalinnasta. Niinpä sen jälkeen päätin lähteä kohti Belgiaa, muuta reittiä kuin tulppaanitietä.

Äänestäminen ulkomailla

Vaikka eilinen illanveitto hieman tuntui aamulla, en antanut sen haitata, vaan lähdin vähän puolenpäivän jälkeen ajelemaan kohti Brysseliä. Se olin reissun ensimmäinen etappi ennen Hollantia, sillä halusin käydä äänestämässä. Syitä äänestämiselle oli itseasiassa jopa kaksi, Ensimmäinen, koska haluan yritää vaikuttaa siihen, että ketä sinne eduskuntaan pääsee ja toinen, että halusin käydä Suomen suurlähetystössä.

Suurlähetystössä käynti ei valitettavasti ollut niin jännittävää kuin olisin voinut kuvitella. Paikalla oli kymmeniä suomalaisia, veikkaisin 40 – 50, jotka olivat tulleet äänestämään tai viettämään aikaansa suurlähetystössä. Kai he siis olivat joko tulossa äänestämästä tai menossa sinne, mutta jäivät aulaan juttelemaan muille suomalaisille. Itse pitäydyin tavanomaisen epäsosiaalisena ja juttelin ainoastaan vaalivirkailijoiden kanssa. Itse äänestys meni ihan samalla tavalla kuin Suomessa.

Äänestämisen jälkeen jatkoin matkaa kohti Hollantia. Hotellin olin varannut aika läheltä Keukenhofia, joka on suuri kukkatarha ja nähtävyys. Ajomatkan jälkeen pääsin viettämään pienen kylpyläillan, sillä hotellin yhteydessä oli uima-allas, poreallas, sekä sauna. Sauna oli muilta osin kuten Suomessa, paitsi ettei löylyn heitto mahdollisuutta ollut.

Viime viikonloppuna vierailta saatu tuliainen, valvontakamera, pääsi myös ensimmäistä kertaa tositoimiin. Sen avulla pystyn seurata mitä kissat puuhailevat poissaollessani. En tosin onnistunut nähdä kissoista vilaustakaan, joten taisivat olla jo nukkumassa.

Baarle-Hertog ja Rotterdam

Viime viikolla minulla oli kauhea hinku päästä lähtemään jonnekin. Myönnettäköön, että katsoin jo halopja lentojakin. Maltalle olisi päässyt alle 100e meno-paluu, mutta jänistin kuitenkin ennen varausta. Sen jälkeen työkaveri vielä tarjosi lentoja Venetsiaan ja olin jo valmis tarttumaan tilaisuuteen, mutta nimenvaihto lippuun olisi ollut yli 100e, joten ei mitään järkeä. Niinpä muutamien välivaiheiden jälkeen viikonlopun kohteeksi valikoitui Rotterdam, Alankomaiden toiseksi suurin kaupunki. Rotterdamiin päättyy myös tämän hetkinen kotijokeni Meuse. Itseasiassa Rotterdam alkuperäinen nimi oli ”Meusen kaunpunki” (Maasstad).

Matkalle Huy Rotterdam osuu myös pienen mutkan kautta Baarle-Hertog tai Baarle-Nassau, riippuen puhuuko Hollannin vai Belgian puoleista kylästä. Alankoimaiden rajojen sisällä siis on yksi alue tai tarkemmin sanottuna useampiaki pieniä aluite, jotka kuuluvat Belgialle. Tämän kylän nimi on Baarle Hertog. Tällä alueella yksi kortteli saattaa kuulua Alankomaihin, toinen Belgiaan. Kummallakin kylällä on omat kaupungintalot, palo -ja poliisiasemat. Syy rajojen sekamelskaan juontaa juurensa keskiaikaisiin omistusoikeuksiin ja maakauppoihin, eikä niitä ole nähty tarpeelliseksi muuttaa.

Baarlessa pysäköin auton Alankomaiden puolelle ja tein sieltä kävelykierroksen Belgiaan. Lounaalla kävin Alankomaiden puolella pannukakkutalossa ja sehän ei ihan kerrasta putkeen mennyt. Sisään astuessa tsekkasin, että paikassa oli korttimaksupääte, sillä oli liikenteessä ilman suurempia käteisvaroja. Kun maksun aika koitti, kävi ilmi, että maksupäätteeseen kelpasi ainoastaan Master ja sellaista ei kukkarosta löydy. Kysyin kassaneidiltä mistä löytyy lähin automaatti ja lupasin palata maksamaan heti käteistä saatuani. En tiedä miten suuri luotto hänellä oli paluuseeni, mutta eipä muukaan auttanut. Ja totta kai palasin takaisin, kesti tosin varmaan kolme kertaa oletettua kauemmin, sillä en löytäny automaattia ensimmäisellä yrittämällä. Loppu hyin, kaikki hyvin. Lienee paras jatkossa olla huolellisempi käteisvarojen suhteen. Näistä kahdesta kylästä todettakoon, että asetelma on ainutlaatuinen ja kokemisenarvoinen, mutta näyttää kartalta melkein erikoisammalta kuin luonnossa, vaikka keskellä katua meneekin nysät merkkinä rajasta. Tunnin visiitti oli oikein sopiva, onneksi en varta vasten lähtenyt ajelemaan vaan yhdistettynä toiseen reissuun.

Jätettyäni tavarat hotellille Rotterdamissa lähdin kohti kuutiotaloja, joiden kerrottiin olevan yksi kaupungin nähtävyyksistä. Ja olihan ne erilaiset. Monen vinkin mukaan sisään kannatti maksaa 3e pääsymaksu, mutta itselle paikasta jäi rahastus fiili. Noin 50 neilön kiertämiseen, vaikkakin kolmessa kerroksessa, ei kulunut kuin korkeintaan kymmenen minuuttia. Kuutiotalojen vieressä oli kauppahalli. Se ei ollut sellainen perinteinen. vaan viimeisen päälle modernirakennelma. Hintataso tuntui olevan korkeampi kuin Belgiassa.

Kauppahallilta jatkoin matkaa kohti hotellia. Kaupunki tuntui olevan täynnä vaate- ja kenkäkauppoja, joten shoppailijalle kohdetta voinee suositella. Ja ruuanystäville aiemmin mainittua kauppahallia. Pysähdyin syömään italialaiseen ravintolaan, jossa enemmistö asiakkaista vaikutti olevan paikallisia, kaduilla näin ei nimittäin ollut. Tuntui, että Rotterdamin kaduilla oli koko maailma edustettuna. Pohjoismaiset vaaleat tosin varsin aliedustettuna, joten ”kuka ei kuulu joukkoon”-fiilikseltä ei voinut välttyä. Ennen hotelillie päästyä pysähdyin vielä matkan varrelle osuneilla kiinaisen uuden vuoden juhlinta festareilla ja poseerasin Alankomaiden toiseksi pisimmän miehen kanssa (
Rigardus Rijnhout). Pituutta miehellä oli vaivaiset 237 cm ja kengän numero 62.

Hierontaan Hollantiin

Miltä kuulostaisi lähteä naapurimaahan hierontaan? Noin äkkiseltään aika omituiselta, mutta kun tarkemmin miettii, niin mahdollinen ajatushan se olisi, koska välimatkat ovat lyhyet. Ajatus tarkistaa Hollanin urheiluhierontatarjonta syntyi eilen, kun jälleen mietin, että uusi hieronta-aika pitäisi varata ja teenjuonti hetki kielitoidottamassa hiljaisuudessa paikallisen hierojan kanssa ei tuntunut houkuttevalta. Hollanin suunnalta goolehaku tuottikin heti useamman lupaavan hakutuloksen.

Valinta osui Maastrichtissa, ja itseasiassa myös Belgian puolella,l hierontaa suorittavaan yritykseen, jonka nettisivut olivat valmiiksi flaamiksi, ranskaksi ja englanniksi. Kummallista, että googlen haku ei yritystä poiminut, kun tein googletuksia Belgiasta. Yrityksen nettisivujen mukaan hierontavalikoimassa oli ainoastaan urheiluhierontaa ja kinesioteippausta, vaikutti siis lupaavalta. Lisäksi hieronta-ajan pystyi varaamaan netistä. Ainut mikä vaikutti omituiselta oli, että vapaita aikoja löytyi heti seuraavalle päivälle eli sunnuntaille, mutta päätin kuitenkin tarttua tilaisuuteen.

Matka Maastrichtiin kestää noin 45-50 minuuttia, mutta piti kuitenkin varata eksymiseen aikaa, joten olin siellä jo hyvissä ajoin ja jouduin kuluttamaan aikaa läheisessä ostoskeskuksesta. Ajan kulutus ei ollut turhaa, sieltä löytyi salmiakkia. Hollantilaisilla on hyvä maku.

Hierontapaikka sijaitsi fysioterapiakeskuksessa. Hieroja puhui sujuvaa englantia ja kertoi asuvansa Belgian puolella, mutta työskentelevänsä Hollannissa. Hän hieroi enimmäkseen urheilijoita, mutta pääasiassa jalkapalloilijoita, pyöräilijöitä ja triatlonisteja, se olikin sitten se ainut miinus, sillä käsien hieronnasta hänellä ei ollut hajuakaan. Selän hän kuitenkin sai tosin hyvin auki, joten kehityskelpoinen ja laitetaan jatkoon. Kielitaito oli todella hyvä lisä, sillä tuntuu aika avuttomalta, kun ei pysty kertoa mitä haluaa. Hierojan ajat olivat joustavat ja aikoja sai myöhäänkin illalla, joten töiden jälkeen käynti ei ole ongelma, vaikka matkaa onkin. Myös matkaan kuluvat polttoaineet pystyy kuitata sillä, että hinnaltaan hieroja on 25e halvempi, kuin aiemmat kokeillut. Ja tältä sai myös kuitin, toisin kuin aiemmista.

Pikareissu Saksaan

Maanantaiaamulla aikaisin lähdettiin ajamaan kohti Düsseldorfia, sillä Lassen oli aika palata Suomeen. Lennot varattiin Düsseldorfista, sillä sieltä ne olivat huomattavasti halvemmat kuin Bryssellistä, eikä ajomatka ollut suuntaansa kuin puolisen tuntia enemmän. Matka kohti lentokenttää ei alkanut lupaavasti, sillä noin vartin ajon jälkeen Lasse sai viestin, että lento Düssedorfista Tukhomaan oli peruttu. Ei siinä auttanut kuin tarkistaa asia ja jatkaa silti matkaa lentokentälle järjestämään uutta lentoa.

Lentokentällä ei olllut ollenkaan SAS:n palvelutiskiä, joten meitä ohjeistettiin menemään joka tapauksessa check-in tiskille, siinä toivossa, että heillä olisi uusi lento tarjolla. Jonot olivat jo ehtineet muodostua ja samoilla tiskeillä oli myös käynnissä muiden SAS:n lentojen lähtöselvitys. Puolen tunnin jonotuksesta ei ollut vastaavaa hyötyä, sillä virkailija ohjeisti tulemaan parinkymmenen minuutin päästä uudelleen, sillä kenties heillä silloin olisi uusi lento tarjolla. Onneksi sen lisäksi hän antoi puhelinnumeron SAS:lle. Numerosta oli se hyöty, että siitä syntyi ajatus soittaa Suomen SAS:n puhelinpalveluun, sillä sieltä asia hoituisi Suomeksi ja kenties paljon nopeammin. Näin onneksi kävikin, sillä muutama minuuttia myöhemmin Lassella oli uudet lentoliput sähköpostissa.

Paluumatkalla navigaattori neuvoi ajamaan Hollanin kautta, sillä se oli sen hetkisellä liikenteellä nopeampi reitti, kuin aikaisin aamusta käytetty reitti, joka meni etelämpää. Hollannissa pysähdyin huoltoasemalle ja samalla silmiin osui, että siellä oli myynnissä salmiakkia, Pakkohan sitä oli sitten myös ostaa, sillä Belgian puolella ei ole vielä ainakaan tullut vastaan. Karkista tulikin mieleen, että Belgia on Pohjoismaiden lisäksi ainoita maita (ellei jopa ainoa), jossa olen nähnyt irtokarkkeja kaupassa myynnissä.

Maanantaina oli myös tulliut kirje kaupungin väestörekisteristä. Sen mukaan kaikki olisi kunnossa kunhan tulisin käymään toimistolla mukanani kirjeessä luetellut dokumentit. Yksi niistä oli A1 lomake käännettynä, joten dokumentista alkaa muodostua ongelma. Tänään laitoin sitten työpaikan lakimiehelle viestiä, että josko vaikka sieltä joku voisi olla yhteyksissä kirjeen lähettäjään ja selvittää lomakkeen käännös asiaa. Eniten kummastuttaa, että työkavereilta, jotka ovat myös käyneet rekisteröitymässä, ei ole koko A1 lomaketta edes kysytty. Toivottavasti tuo selviää lähiaikoina, sillä henkilökorttia en saa ennen kuin asia on selvä.

 

Melkoista menoa

Perjantain jälkeen onkin ollut melkoista haipakkaa, Lauantaina päätettiin lähteä tutustumaan kolmeen eri kaupunkiin, kolmessa eri maassa. Ahneen loppu tuppaa olemaan huononpuoleinen, mutta tällä kertaa kierros oli kyllä oikein mukava. Kävimme Maastrcihtissa Hollannissa, Aachenissa Saksassa ja tulevia formulakisoja ajatellen Belgian Spassa. Kaupungeista Maastricht oli ehdottomasti tunnelmaltaan mukavin. Siellä jopa uskaltauduin kiipeämään kirkon torniin maisemia katselemaan (kts. punainen torni kuvassa).

Koska kolmeen maan kierroksessa ei selvästikään ollut jaloille tarpeeksi, kävelimme vielä illalla 5 kilometrin päässä sijaitsevaan pihviravintolaan. Paikka oli ennestään tuttu työmatkalta, sillä olin käynyt siellä kerran aiemmin, eikä se tuottanut pettymystä toisellakaan kerralla. Parasta pihviä mitä olen syönyt, etenkin kun kokkia ei voi moittia, sillä pihvin sai tai joutui itse paistamaan.

Sunnuntaina hotellin vaihdon jälkeen suunnattiin tutustumaan Namuriin, joka on lähialueen toinen iso kaupunki. Namurin tunnelma tuntui myös tosi mukavalta ja sieltä sai australialaista jäätelöä. Ranskankielen taitokin on jo parissa päivässä päässyt kehittymään tai ainakin varmuus yrittää käyttää sitä, sillä ravintolassa tilaus hoitui ontuvalla ranskalla. Sitä saatiin mitä tilattiin ,joten ei se nyt kovin pahasti metsään mennyt.

Maanantaiaamuna sain sovittua uuden asunnon avaimien noudon iltapäivälle, Samoihin aikoihin sain myös listan asioista, joita minun tulisi hoitaa uuteen asuntoon, kuten sähkö, vesi, vakuutus, IKEA:n huonekalut firman nimiin ja niin edelleen. Jotenkin sitä oli kuvitellut, että asiat hoituvat ilman tuntien omaa panostusta, mutta näin se ei näemmä ole. Maanantaina kävi myös ilmi, että erään työkavereista oli täytynyt tehdä jonkinlainen ilmoitus maassaolosta Belgian viranomaisille, Kukaan ei minua tästä ole mitenkään informoinut, mutta toivottavasti käytäntö sen asian suhteen selviää pikimmiten. Avainten nouto meni helposti, kunhan saatiin oikea asunnonvälittäjä paikalle. Hän esitteli asunnon, joka oli kerrankin kuten kuvissa, joen rannalla, isolla olohuoneella ja kolmella makuuhuoneella. Tosin yllätyksenä tuli, että jätehuolto tulisi järjestää itse ja että isojen huonekalujen muutto pitäisi suorittaa parvekkeen kautta, Näihin molempiin tosin sisältyi  pieni riski väärinkäsityksestä kielitaidon takia. Katsotaan miten noiden kanssa käy.

Uusi asunto oli tosi likaisessa kunnossa, joko edellisen asukkaan tai sitten Belgian loppusiivous käsitys on eri kuin Suomessa. Ei siis auttanut muu kuin ensimmäisenä suunnata ostamaan siivoustarvikkeita ja imuri. Pelkkiin siivoustarvikkeisiin onnistuikin hupenemaan yli 100e. Siivousostosten jälkeen suunnattiin ostoksille IKEA:an ja ostettiin lähinnä keittiötarvikkeita. Kaupat, niin IKEA kuin ruokakaupatkin, menevät Belgiassa aiemmin kiinni kuin Suomessa, joten viimeisten joukossa ulos ja sanomattakin selvää, että eihän ne ostot firman nimiin menneet siinä kiireessä. IKEA:n jälkeen suuntasimme vielä hakemaan kissoja hotellilta, sillä uusi hotelli oli edellistä huonompi ja lisäyö siellä ei houkutellut.

Tiistain ohjelmistossa oli yrittää saada vakuutus asuntoon, vaan eihän se mennyt niinkuin Strömsössä. Kyse ei edes ollut siitä, että lomake oli ranskaksi, sillä Google kääntäjän ja työkavereiden avustuksella löytyi vastaukset kysymyksiin, onko talossa nolla, yksi vai kaksi seinää kiinni toisessa talossa, montako osaa kellarista on tulvasuojattu, olenko töissä yksityisellä vai julkisella sektorilla, onko joku huoneista yli 30m2, löytyy uima-allasta jne, Missään kohtaa ei kysytty Suomessa totuttuja kysymyksiä, kuten pinta-alaa tai irtaimiston arvoa.  Vakuutuksen hankinta stoppasi siihen, että minun pitäisi saapua vakuutusyhtiön toimistoon, jostain syystä asuntooni vakuutusta ei saanut netistä. Laitoin vakuutusyhtiöön lopuilta sähköpostia asiasta, sillä soittaminen kielitaidomana tuntui liian hurjalta.

Tiistaina päivällä sain puhelun tuntemattomasta numerosta. Kieliongelmien jälkeen sain selville, että minulle olisi tulossa pyykinpesukone ja tietenki juuri sillä sekunnilla, Ja Sitetoimistossa ei sillä hetkellä tietenkää ollut ketään ranskankielentaitoista. Lukuisista yrityksistä huolimatta kuljettaja ei ymmärtänyt, että tunnin kuluttua tai milloin tahansa myöhemmin samana päivänä toimitus sopisi, mutta ei sillä hetkellä. Puhelu päättyi siihen, että hän löi luurin korvaan. Työkaverini soitti noin puoli tuntia myöhemmin yritykseen. mutta silloin kuljetus samalle päivälle ei kuulemma enää ollut mahdollista. Uusi yritys sitten torstaina.

Tiistai-ilta päättyi samaan paikkaan kuin maanantaikin, IKEA:an.Tällä kertaa tarkoituksena oli ostaa muutamia huonekaluja ja peittoja tyynyjä ja sen sellaista.  Ennen ostoksille menoa suuntaisin infotiskille päämääränä saada jatkossa kuitit firman nimiin ja se jopa onnistui. Homma onnistui jopa edellispäivän kuitille. Pieniä onnistumisen elämyksiä. IKEA.n reissu päättyi jälleen siihen, että sulkemisaikaan olimme jonottamassa kassalla.

Keskiviikkoaamulla päätin, että vakuutus on saatava kuntoon, vaikka vastausta eiliseen sähköpostiin ei kuulunut. Netissä vakuutuksen osto päättyi samaan viestiin kuin aiemmin, tulla toimistolla käymään. Onneksi työkaveri suostui soittamaan ja yllättäen asia oli kahdessa minuutissa hoidettu.

Päivän ohjelmassa oli myös vääntötreenit, sillä olin yhteydessä lähialueen vääntöporukkaan ja saimme luvan osallistua heidän treeneihin. Kädenvääntö on aina mukavaa ja oli todella kiva palata treenien pariin, muutaman viikon muuttokuvioiden jälkeen.Toivottavasti tällä viikolla pääsee myös takaisin salitreeneihin.

Vääntötreenien jälkeen suunnattiin taas yllätys, yllätys IKEA:an. Jo neljäs kerta! Tänään ostoslistalla oli sänky. Uusi sänky ei tietenkään autoon mahtunut, mutta takakontti auki päästiin perille ja kaikki tavarat myös. Loppuilta meneekin huonekaluja kasaillessa.