Avainsana-arkisto: arkielämä

Huh hellettä!

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Belgiasta käsin on päässyt seuraamaan Suomen ennätyshelteitä netin uutisoinnin kautta, mutta on sitä lämpöä täälläkin riittänyt. Tosin edelliset pari viikkoa Suomen lämpötilat ovat olleet todennäköisesti korkeammat, sillä tällä on päästy ainoastaan lähelle 30 asteen lukemia, mutta ei yli sen. Tällä viikolla kuitenkin lämpeni ja lämpötilat ovat olleet maanantaista lähtien lähellä 35 astetta ja huomiselle ennuste on 38 astetta. Ei passais valittaa, mutta mä kyllä sulan ulos. Alkaa olla jo niin kuumea että tuuli ei tunnu viileältä iholla, vaan epämiellyttävältä, melkein jo polttavalta.

Että siitä lämmöstä pääsisi oikein tosissaa nauttimaan, niin sitella kontin ilmastointilaite sanoi työsopimuksensa irti viime viikon keskiviikkoa. Korjaajaa onkin sitten odotettu siitä asti ja nyt alkavat työolosuhteet muuttua sietämättömiksi. Aamupäivällä on vielä ihan ok, mutta iltapäivällä päästään sauna tunnelmiin. Täytynee huomenna ottaa vasta ja löylykauha mukaan.

Lämmön vuoksi yöt ovat olleet myös yhtä helvettiä. Nukuttua ei saa, koska sisälläkin lämpötila 27 -28 astetta. Kaksi tuuletinta on valjastettu luomaan viileämpää tunnelmaa makuuhuoneeseen, mutta ei ole paljon auttanut. Koska yöllä kannattaa pitää viilennyksen vuoksi ikkunoita auki, on sitä joutunut sitten heräämään, myös esimerkiksi yölliseen ilotulitukseen, silloin kun nukkuminen olisi muutoin onnistunut.

Tiistaina selvisi, että postipaketin jättäminen naapurin hoteisiin on ihan tavallinen käytäntö, sillä postilaatikosta löytyi pakettikortti, jossa oli painettuna suurinpiirtein, että ”Teille on saapunut paketti, koska ette ollut kotona pakettinne on …” ja sitten oli usempia vaihtoehtoja, joista ensimmäinen oli ”toimittettu naapuriin xxxx”. Olihan siinä sitten muitakin toimitus vaihtoehtoja, mutta täällä ei tunnuta juuri tuntevan toimitusta postinkonttoriin, saati sitten, että mitään pakettiautomaatteja olisi. Täytyy tilailla tavaraa harkiten, sillä on lähes mahdotonta olla arkena kotona odottamassa pakettia.

Tiistaina kiinteistönvälittäjä oli myös jättänyt postilaatikkoon raportin asunnon kunnosta. Ihmetyttää, että miten sen saamiseen meni kuukausi muutosta, kun kyseinen raportti pitäisi olla heti saatavilla ja siihen mahdolliset lisäykset tai muutokset pitäisi toimittaa noin viikon sisällä muutosta. Kaiken lisäksi raporttiin oli melkoisesti korjattavaa ja lisättävää. Osa raportin kuvista ei edes ollut asunnosta tai mikäli oli, niin sitten ne olivat useiden vuosien takaa. Kaikkien eniten huomiota herättävää oli, että raportissa oli maininta kylpyhuoneen vuotavasta hanasta Kukaan ei vaan näemmä ollut viitsinyt tehdä asialle mitään. Nyt hana on sentään kunnossa, kun putkimies sen lopulta tiistaina kävi vaihtamassa, eikä tällä kertaa tullut mitään uusia vuotoja.

Koska pahvilaatikko vuoresta on tullut kitistyä kerran jos toisenkin, sovin työkaverin kanssa, jolla on samanlainen vuori, että menemme torstaina viemään pahveja kierrätyskeskukseen. Keskiviikkoillalla lastattiin vuokra-Peugeot täyteen pahvia ja torstaina töiden jälkeen suunta kohti kierrätyskeskusta. Navigaattori teki pienen tepposen ja ensin päädyttiin väärään paikkaan, oikealla osoitteella. Onneksi oikea paikka löytyi parin kilometrin päästä. Kierrätyskeskuksessa pienen alku säätämisen jälkeen, kerrottiin mihin lavaan pahvit saisi laittaa. Ainut ongelma oli, että pahvilava oli jo valmiiksi aivan täynnä ja nyt sen edessä oli kaksi henkilöautollista pahvia lisää. Onneksi kierrätyskeskuksen henkilökunta oli avuliasta ja yksi mies meni pahvikasan päälle tiivistämään sitä, joten saatin pahvit mahtumaan lavalle.

 

Putkimies, poliisi ja pahvivuori

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Keskiviikkoaamulla jäin kotiin odottamaan putkimiestä, sillä hän oli tulossa katsomaan kylpyhuoneen vuotavaa hanaa. Nimenomaan katsomaan. sillä hänellä ei ollut mitään vaihtotarpeita mukana ja tällä kertaa olisi tarvittu uusi hana. Sen lisäksi hana alkoi nyt vuotamaan entistä pahemmin, mutta edelleen onneksi vain kylmällä puolella. Tämän lisäksi putkimies tutki vessanpöntön, sillä asunnon omistaja pyysi häntä tarkistamaan sen. Ihan putkeen ei mennyt sekään, sillä pönttö alkoi käynnin jälkeen vuotaa. Lähes täydellinen suoritus siis siitä ilosta sai maksaa 84,50e. Toki asunnonomistaja lupasi sen minulla maksaa myöhemmin, mutta kuitenkin. Putkimies lupasi tulla hanan kanssa uudelleen perjantaina, mutta se käynti siirtyikin ensi viikolle. Ilmoitti sentään muutama tunti ennen sovittua tuloa, että ei pääsekään.

Torstaina saapui mieluista toimitus, taljalaite. Yhdestä ylimääräisestä huoneesta on siis kuoritumassa kuntosalihuone. Kädenvääntöpöytähän siellä jo on. Makuuhuone, keittiö ja olohuone alkavat olla kaikin puolin valmiita. Kuntosalihuone tosiaan on vielä työn alla ja vierashuone toimii tällä hetkellä pahvisäilönä. Pahvia onkin kertynyt ihan tajuttomia määriä. Pahvinkeräys tosiaan tapahtuu joka toinen viikko ja se osuu vasta tulevalle maanantaille. Ongelma on, että olemme viikonlopuksi yllättäen lähdössä vähän kiertelemään, Normandiaan eli kukaan ei ole sunnuntai-illalla kantamassa pahveja kadulle odottamaan. Niiden sinne roudaaminen jo lauantaiaamulla saattaa aiheuttaa närää naapureissa, sillä mikäli googlen käännöksestä oikein ymmärsin, jäteet saisi vielä kadulle keräystä edetävänä iltana klo 20 jälkeen. Osaa kyllä olla hankala systeemi. Paljon mieluummin veisin keräyspisteeseen itselle sopivana aikana ja sitä onkin sitten tarkoitus ensi viikolla yrittää, sillä kierrätyskeskus ottaa niitä vastaan, jos ne itse sinne vie. Torstai-illalla myös kävin itse laittamassa nimen ovipuhelmeen leikkaa ja liimaa tekniikalla, sillä ovipuhelimen nimikylttien avaaminen osoittautui liian haasteelliseksi. Eihän siitä kaunis tullut, mutta onpa nimi kaikialla missä pitääkin. Oven ja postilaatikon hoidin jo keskiviikkona, koska ne olivat helpompia.

Perjantaiaamulla saatiin viimeinkin netti asuntoon. Sitä onkin jo muutama viikko odoteltu, sillä töistä saadun mokkulan sallittu datansiirtomäärä ylitty alta aikayksikön ja sanomista tuli. Nettiasentajan ja Lassen kommunikaatio oli sujunut hyvin google kääntäjän kanssa. Se asia onkin nykypäivänä helppoa, kun vieraskielinen teksti kääntyy muutamalla klikkauksella tai parhaassa tapauksessa suoraa kuvasta. Perjantaina myös poliisi muisti vierailulla. Itse olin töissä, mutta onneksi homma hoitui puhelimen välityksellä. Poliisi puhui jopa todella sujuvaa englantia. Poliisi vaikutti leppoisalta, sillä näkemättä minua, hän oli valmis kirjoittamaan lausunnon, että asun ilmoitetussa asunnossa. Onneksi näin päin, sillä aiemmin rekisteröitynyt työkaveri kertoi toisenlaisesta kohtelusta. Asiat siis etenevät.

Kaupungin kirjoille ja poliisitutkintaan

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Maanantaina tepastelin jälleen väestörekisteriin, toivoen, että tälle kertaa englannin kielellä selvittäisiin. Ihan kohtuulisesti se alkoikin, sillä virkailija puhui vähän englantia. Minua ohjeistettiin ottamaan passin lisäksi mukaani työ- ja vuokrasopimus, sekä passikuva. Virkailija kävi dokumentit huolella läpi ja otti niistä itselleen kopiot. Seuraavaksi virkailija alkoikin sitten kysellä A1 todistusta (todistus sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä). Sekin minulta löytyi, sillä mukanani oli kaikki paperit mitä työkomennukseen liittyen olin saanut, joko postitse tai työnantajalta. Todistus siis löytyi, mutta se oli suomeksi, eikä kelvannut. Myöhemmin selvisi, että olisi pitänyt kelvata, sillä todistuksen ulkoasu on kaikilla kielillä sama ja Suomessa se myönnetään vain suomeksi tai ruotsiksi. Lisäksi virkailija vaati vuokranantajan tekemää rekisteröintitodistusta. Sitä minulla ei ollut ollenkaan saatavilla, sillä sen rekisteröinnin piti olla vuokranantajan asia, ei minun. Kaikkea ei siis saatu kerralla kuntoon, mutta lopputuloksena, että ensimmäinen askel rekisteröintiin on tehty ja henkilönumero saati ja seuraava onkin sitten poliisitutkinta. Joka tarkoittaa sitä , että seuraavan kahden viikon aikana poliisi tulee tarkistamaan missä asun. Tärkeintä kuulemma oli, että postilaatikossa ja ovikellossa on oikea nimi. Kuten arvata saattaa, niissä ei tietenkään vielä ollut oikeaa nimeä.

Nimiasiasta laitoin sitten kiinteistönvälittäjälle heti viestiä, sillä he erikseen kielsivät minua itse nimiä korjaamasta ja silti kaksi viikkoa myöhemmin mitään ei ole tapahtunut. Samaan viestiin sitten listasin muutkin epäkohdat tällä hetkellä, sillä toista paria avaimia ei ole tullu, vaikka sopimuksen mukaan pitäisi. Lisäksi kylpyhuoneen hana vuotaa kuin seula, jos suljettaessa jää kylmällä puolelle, Kuumalla puolella kaikki toimii normaallisti, joten ongelma ei ole vielä ollut akuutti. Sitten en vieläkään ole saanut kaukosäädintä autotalliin, vaikka se luvattiin toimittaa viikko muuton jälkeen. Lisäksi edellisen asukkaan roskat ovat vielä autotallissa. Viestillä oli jotain vaikutusta, vaikkakaan ei siihen tärkeimpään eli nimiasiaan, sillä töistä tullessa toiset avaimet olivat ilmestyneet postilaatikkoon.

Maanaintaina päivällä töistä tuli taas myös seuraava yllätys käytännönasioihin liittyen, siellä firman lakimies lähetti pitkän listan asioita, joita tulee hoitaa ennen kuin saadaan kaikki asiat järjestykseen, rekisteröityminen yhtenä niistä. Kyllä taas meinasi verenpainetta nostattaa, sillä lista oli selkeästi valmiina, mutta sitä ei minulle oltu aiemmin lähetetty, vaikka suurimman osan esityöstä olisin voinut tehdä jo Suomessa. Vielä enemmän verenpaineeseen vaikutti se, että en olisi listaa asiota vieläkään saanut, ellen olisi tältä lakimieheltä alkunu maahan rekisteröinnistä kysellä. Nyt onkin sitten melkoinen kasa dokumentteja täytettäväksi, joissa pitää todistaa, että aikomukseni ei ole jäädä Belgiaan pysyvästi ja tähän tulen tarvitsemaan mm. pankin ja vakuutusyhtiön dokumentit siitä että minulla on tili ja vakuutus Suomessa. Minä jotenkin tosiaan kuvittelin, että ulkomaille meno on helpompaa lähetettynä työntekijänä ja jos näin on, niin en uskalla edes kuvitella miten vaikeaa se on sitten, kun pitää hoitaa kaikki itse. Toisaalta voisi olla parempikin, että kaikki olisi omissa käsissä, sillä nyt tietoa tulee sieltä täältä ja tiputtamalla, eikä kokonaisuus ei ole hallussa kenelläkään.

Tiistaina sitten soitti vuokra-asunnon omistaja, viestini oli tavoittanut hänetkin. Hän oli järjestänyt putkimiehen tulemaan keskiviikkona, joten kenties hana tulee kohta kuntoon. Koska hän ei itse pääsisi tulemaan paikan päälle, täytyisi minun maksaa ensin putkimiehelle ja asunnon omistaja maksaisi sitten minulle, Toivottavasti tästä keikasta saan sitten kuitin. Koska omistaja puhui hyvää englantia, kysyin häneltä myös nimen laitoista postilaatikkoon ja oveen. Hänen neuvonsa oli tehdä se itse, vaikka kiinteistönvälittäjä olikin sen kieltänyt. Niinpä nyt sitten on nimi ovessa ja postilaatikossa, valitettavasti ovipuhelimeen nimen vaihtoon olisi tarvittu työkaluja, joten se jäi vielä tekemättä.

Epämiellyttävä yllätys paljastui tänään luottokorttitililtä, mennessäni firman järjestelmään katsomaan, joko IKEA:n huonekalut olisi pantu maksuun. Tililtä oli tehty yli 250e Amazon veloitus ja vaikka tässä viime aikoina on pitänyt ostaa, jos jonkilaista. tälläista nettiostosta en muistanut. Puhelin kouraan ja asiaa selvittämään. Silloin selvisi, että tapahtumia oli itseasiassa kolme viime päivien ajalta ja kaikkia Amazoniin. Siinä ei auttanut muuta, kun laittaa kortti kiinni saman tien. Koskaan tuskin selvinnee, että mistä tiedot on kopiotu ja milloin, mutta täytyy yrittää jatkossa olla entistä varovaisempi. Onneksi kaikki isot ostokset pitäisi olla nyt tehty, joten ei väliä, vaikka uusi kortti tulisi ensi viikolla.

 

Napoléonin jalanjäljillä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lauantaina tehtiin jo perinteeksi muodostunut reissu IKEA:aan. Ostoslista oli laadittu sen perusteella, että mitä autoon varmuudella mahtuisi. Suunnitelmissa oli hankkia keittiönpöytä tuoleineen ja valaisimia. Mukaan tarttui sitten myös yöpöydät ja muuta pientä, mutta tällä kertaa kaikki mahtui auton sisään. Haaveissa olisi tehdä enää yksi reissu, mutta katsotaan onnistuuko. Ennen huonekalujen kokoamista, käytiin vielä vähäsen kiertelemässä uuden kotikaupungin katuja, sillä tähän asti aika on menny enimmääkseen muualla.

Sunnuntaille suunniteltiin reissu Brysseliin ja ennen sitä käynti kaupungilla ”Big Jump” tapahtumassa. Tapahtuman ideana oli hypätä jokeen ja uida erilaisia matkoja. Jokeen ei kuitenkaan päädytty hyppäämään ja kierrellessämme jokirantaa yhtään kilpailua ei ollut käynnissä. Mikäli joku olisi vähäänkään yllyttänyt, niin olisihan sitä saattanut itsensä löytää Maas-joesta. Vielä ennen Brysseliin lähtö käytiin ihastelemassa kaupungin maisemia Huyn linnakkeelta.

Brysselin matkalla ensimmäisenä suunnattiin Atomiumiin, joka on Belgian maailmannäyttelyn ’58 monumentti. Rakennelma oli ulkoapäin hieno, mutta sisällä liukuportaat olivat vähintäänkin pelottavia. Hengissä kuitenkin selvittiin. Atomiumin jälkeen ajettiin Brysselin ytimeen ja tehtiin kävelykierros siellä. Pakollisina nähtävyyksinä oli pienen pieni pronssipatsas ja keskusaukio. Pakollista oli myös jäätelöannos.

Paluumatkalle keksittiin pysähtyminen Waterloossa, Napoléonin kohtalon paikassa. Taistelutantereen muistopaikalla oli yllättäen kymmeniä turisteja, vaikka olisin kuvitelllut, että siellä ei ole ketään. Paikasta oli myös päätetty ottaa kaikki hyöty irti, niinpä pääsystä kiipeämään 226 askelta veloitettiin 7e. Koska siellä oltiin, niin pakko oli nöyrtyä maksamaan. Maisema oli kyllä melkoinen, vaikka eihän sieltä nähnyt muutakun peltoja.

Napoléon tulee pysymään mukana myös jatkossa, sillä nykyinen osoitehan on Napoléonin katu.

 

Jos viikonloppu oli oikeinkin mukava, niin maantai toi mukanaan arkielämän haasteet. Vesi pitäisi ilmeisesti siirtää omalla nimellä, joten kävin selvittämässä kiinteistönvälittäjältä mikä vesimittareista kuuluu minulle, sillä mittarit oli nimetty 1A, 1B, 1C, 2A.., kun asunnot puolestaan menevät 11, 12, 13, 21.. Belgialaisella logiikalla sitten esimerkiksi 1A = 13  Oikea mittari onneksi selvisi ja vesiasia voinee edetä huomenna.

Veteen liitttyen, melkein suurempi huolenaihe on ollut tiskikone. Ensimmäisellä käyttökerralla vedet jäivät koneen sisään ja huoltomies piti tilata paikalle. Tämä tapahtui jo torstaina ja silloin työkaverin avustuksella soitettiin asunnonomistajalle. Korjaajan piti saapua paikalle maanantaina, siis tänä aamuna, vaan eipä tyyppiä kuulunut puoleen päivään mennessä, Jälleen ei auttanut kuin pyytää työkaveria puhelimen varteen ja asiaa selvittämään. Huoltofirman selityksen mukaan heillä ei ollut tietokoneet toimineet aamulla, joten huoltomiestä ei voitu lähettää. Ja koska maantain ja tiistain korjauskeikat olivait jo kuulemma täynnä huoltomies voisi tulla vasta keskiviikkona. Siihen joutui jo toteamaan että mitä #¤&%?, vaan eipä se auttanut., kun hyväksyä tosiasia, että korjaaja tulee keskiviikkona (jos tulee).

Ja jos nyt vielä joku asia on tänään ahdistanut, niin jätehuolto. Ihan oikeasti ilmeisesti kerrostalossakin, jokainen asunto järjestää itse itselleen jäteastian ja sille tyhjennyksen. Eli huomenna sen asian pariin, sillä jätesäkkejä on jo jokunen kertynyt. Viikonlopun aikana selviteltiin myös kierrätystä. Lasille, kirkkaalle ja värilliselle, löytyy omat kierräytysastiat muutaman kymmenen metrin päästä, Pahviroskat kerätään joka toinen viikko tiettynä päivänä. Vielä kun saisi selville, että mikä viikko ja viikonpäivä. Metallijätteen kierrätys on vielä epäselvää, mutta ehkäpä sekin selviää, kunhan saa kotitalousjätehuollon kuntoon.

Mutta ei kaikki asiat onneksi niin huonosti ole, tänään nimittäin tuli hankittua salikortti ja pääsi tekemään ensimmäisen treenin viikkoihin. Perjantaina tehtiin tutustumiskierros kahteen lupaavimman oloiseen saliin. Ensimmäisen hinta oli 49e/kk sisältäen kaiken ja kaikkina aikoina. Lisäksi oikopolkua pitkin matkaa ainoastaan muutama sata metriä. Oikopolku oli tosin rautatietunneli, jota pitkin en ikinä yksin menisi. Toinen sali vaihtoehto oli hinnaltaan 29e/kk, sisältäen ainoastaan salin käytön ja käyttöajat etenkin viikonloppuna hyvin rajoitetut. Matkaa salille vähän yli kilometrin. Kuten jo arvata saattaa, heti tutustumiskäynnin jälkeen valinta oli selvä ja osui jälkimmäiseen. Lisäksi heidän henkilökunnastaan yksi osasi todella sujuvaa englantia.

Tänään sitten oli ensikosketus, treenimielessä, uuteen saliin. Alakerran vapaiden painojen puoli vaikutti olevan kuin tehty minulle ja ainakin maanantaina viiden aikaan oli suhteellisen rauhallista. Lisäksi vaikutti siltä, että ihmiset olivat tulleet sinne treenaamaan, eivät viettämään aikaa jutustellen. Ehkäpä palaamme myöhemmin sitten tarkempaan analyysiin salista, kun useampia käyntejä on takana.