Syksy, syksympi

Olenhan minä sitä syksyä jo useamman kerran manannut saapuvaksi, mutta nyt se oikeasti alkoi perjantaina kello yhdeksän aamulla. Ja kyllä hyvin tarkasti siloin, sillä aamulla töihin mennessä oli yli 20 astetta lämmintä, mutta kaksi tuntia myöhemmin iski tuuli ja sade. Toisin sanoen sää, jonka minulle on kerrottu olevan se yleisin säätila Belgiassa. Sääennuste lupaakin jatkossa epävakaista säätä ja lämpötiloja 15 – 20 asteen välille. Vaikka näemmä sitä on jo tottunut liian lämpimään, sillä mikäli Suomessa syyskuun lopulla päästään yli 15 asteen, sehän on aivan huikeeta, mutta torstaina täällä oli päivällä vielä 27 astetta.

Tänään on ollut rauhallinen päivä, ainoastaan pakollinen vaatteiden ostelu meinasi aiheuttaa pientä tuskaa. Sekin tosin ainoastaan siksi, että kukkaro jäi kotiin. Onneksi kuitenkin huomasin kukkaron unohtumisen jo parkkipaikalla. Ja tuskan siinä aiheutti se. että tiellä oli ennennäkemätön ruuhka, parin minuutin matkaan meni yli kymmenen minuuttia. En tiedä mistä ruuhka varsinaisesti johtuu, sitä esiintyy silloin tällöin, se muodostuu yhteen liikenneympyrään ilman mitään varsinaista syytä. Liikenneympyrän jälkeen liikenne taas sujuu. Mutta kukkaron hakemisen jälkeen pääsin siis ostoksille, sillä muuttokuorman mukana ei kovin montaa pitkähiaista tullut ja niille alkaa nyt olla tarvetta. Parin viikon päästä menen kyllä Oulussa käymään ja hakemaan paksumpia vaatteita, mutta se on pitkä aika palella pahimmassa tapauksessa.

Sitten vielä ihmetyksen sananen ihmisten liikkumisesta tai liikkumisajasta. Olen nyt useampana iltana ollut liikkeellä vähän kahdeksan jälkeen, joko ihan lenkillä tai tulossa salilta ja kaduilla ei ole ketään. Ihmisiä näkyy ravintoloissa, mutta kaduilla ei ole ketään. Toki kaupat ovat silloin menneet kiinni, mutta kuitenkin on outoa, että ei juuri ketään missään ja kävelen kuitenkin aivan keskustassa, en missään sivulla. Päivällä menoa on enemmän kuin missään Suomen samankokoisessa kaupungissa, mutta illalla ei mitään.

Syksyä ilmassa

Belgiaan palattua onkin töissä ollut sitten melkoista pyöritystä. Huomenna kuitenkin on tarjolla muutakin ajateltavaa kuin töitä, sillä saan Katin vieraaksi Suomesta. Viikonlopun suunnitelmat ovat vielä auki, mutta eiköhän me jotain kivaa keksitä.

Tänään iltalenkillä käydessä kiinnitin huomiota katutaiteeseen, tarkoittaen siis julisteita joita on keskustan kadulla. Kuvat olivat varsin syksyisiä, joko ne on juuri vaihdettu syksyisiin tai sitten kesähelteessä niihin ei ole tullut kiinnitettyä huomiota.

Meusen laakso

Lehdestä luin aamulla, että Belgiassa oli tänä kesänä mitattu mittaushistorian lämpöennätys (mittausta tehty vuodesta 1833). Mittaus koski koko kesän lämpötiloja, ei siis yksittäistä päivää. Ei se sitten ihme ole, että välillä on tuntunut kuumalta. Tänäänkin vielä muuten päästiin hellelukemiin, juuri ja juuri, mutta huomisesta eteenpäin sääennuste lupaakin sitten vain vettä.

Meuse, Maas, Mosa, Maes…rakkaalla joella on monta nimeä, kielestä ja maasta riippuen. Se esintyy myös täälläpäin monessa paikannimessä, muodossa tai toisessa, eikä ihme, sillä se on alueelle hyvin merkittävä joki. Se virtaa Ranskan, Belgian ja Hollanin halki, muodosten jopa osan Belgian ja Hollannin välisestä rajasta.

Suunnitelmani oli ensin ajaa mahdollisimman nopeaa reittiä Ranskaan ja Meusen äärelle. Montherméstä eteenpäin aloin sitten ajaa Meusen vartta pitkin. Siinä kohtaa myös laitoin navigaattorin pois päältä, sillä tavoite oli navigoida joen perusteella. Ajoittain ihan joen vieressä ei voinut ajaa, sillä se oli varattu pyöräilijöille ja muutamassa kohtaa tein väärän valinnan risteyksessä ja päädyin ehkä pahimmillaan kilometrin päähän joesta. Matkaa kertyi suunnilleen 250 kilometriä, aikaa kului hieman alle kuusi tuntia, josta menomatkaan puolitoista. Alla olevan kuvan reitti on siis vain suuntaa antava.

Ranskanpuolella reitti kulki luonnonpuiston halki. Jokivarren puissa oli nähtävissä jo ensimmäisiä syksynmerkkejä. En ole yhtään syksyihminen, joten haikeata. Liekö se syksy alkanut viime yönä, sillä en syksyisyyttä aiemmin huomannut ja viime yö oli kylmin tähän mennessä. Kotona mittarin lukema oli 6,7, mutta saattaa se muualla ollut vielä vähemmänkin. Joen varrelta Fumaysta löytyi Suomen lippu. Syy sille jäi selvittämättä, mutta oli siinä useamman muunkin maan lippu rivissä, joten joku merkitys niillä varmaan oli. Vielä toinen Suomen lippu tuli vastaan Dinantissa. Siellä oli silta täynnä eri maiden lippuja. Kaupunki näytti muutenkin oikein kiinnostavalta, mutta en pysähtynyt sinne tällä reissulla, sillä siellä oli joku tapahtuma käynnissä ja parkkipaikan löytäminen oli mahdotonta. Se täytyy siis lisätä vierailtavien kaupunkien listalle ja käydä joskus tulevaisuudessa.

Mikäli joku joskus samoille kulmille eksyy, niin Namurista etelään tie menee hienosti joen viertä (ensin N92 ja sitten etenkin N96) Belgian ja Ranskan rajalla saakka. Belgian puolelle oikeastaan ainut kaupunki on tuo mainitsemani Dinant, toki muutamia pieniä kyliä matkalla. Mikäli jatkaa Meusen vartta Ranskan puolella, niin siellä puolestaan on kyliä paljon tiheämpää, mutta tekee ajamisesta mielenkiintoisempaa. Reitillä tuli vastaan myös paljon moottoripyöriä, joten reitti taisi olla heidän suosiossa.