Rotterdamin satama ja Kinderdijkin tuulimyllyt

Rotterdam on tunnettu satamastaan, sillä se on Euroopaan suurin ja maailman kolmanneksi suurin. Pituutta satamalla on nettitietojen mukaan 40 kilometriä. Varasin itselleni satamaristeilyn, että pääsin tutustumaan tähän jättiläiseen. Hinta vähän reilun tunnin kierrokselle oli 13,95e. Saavuin paikalle hyvissä ajoin ja silloin rannalla ei ollut ketään muuta kierrokselle lähtijää. Aloinkin jo epäillä, että onkohan kierrosta ollenkaan, jos ei ole tarpeeksi lähtijöitä. Noin kaksikymmentä minuuttia ennen lähtöä ranta kuitenkin alkoi täyttyä ihmisistä ja lopulta lähtijöitä oli reilusti yli viisiikymmentä. Alankoimassa noudatettiin täsmällisyyttä ja tasan klo 11 portti laitettiin kiinni ja laivan kapteeni käveli puikkoihin. Niinpä minuutin yli laiva jo erkani laiturista.

Kierroksella käytiin yhdessä sataman useista haaroista tai miksi niitä ikinäkään pitäisi kutsua. Kokoluokkaa oli mahdonta hahmottaa, mutta kyllä siellä oli kontti ja nosturipoikineen. Nähtiinpä myös suomalainen rahtilaiva Lindakin lähtemässä täydellä lastilla, kenties kohti Suomea.

Satamakierroksen jälkeen jäljellä oli yksi ”pakollinen” asia Rotterdamista, nimittäin heidän erikoinen ruoka-annoksensa kapsalon, jota jossain yhteyksissä sanotaan jopa kansallisruuaksi. Kapsalon on varsinainen mättöannos ja omiaan turmelemaan kenen tahansa järkevän tai keveän syömisen. Annos sisältää ranskalaiset,
lihaa (shawarma lihaa, joka jotenkin eroaa kebabista, mutta asiantuntemus loppuu tähän), valkosipulimajoneesia, juustoa, salaattia ja päälle lisää majoneesia. Oikea oppiseen annokseen tulisi vielä tulista kastiketta, mutta sen jätin omastani pois. Aivan oikeasti kapsalon olisi pitänyt ilmeisesti myös nauttia take awayna foliovuuasta, mutta mukavuuden halu sateessa ajoi sisätiloihin.

Täydellä mahalla lähdin Rotterdamista ja pysähdyin Kinderdijkenissä, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä ja on tunnettu vanhoista tuulimyllyistään. Tuulimyllyjä on säilynyt 19 kappaletta ja paikka on nykyään Unescon maailmanperintökohde.
Harmittavasti jätin kukkaron autoon sateen suojaan, sillä mielessä ei käynyt että tuulimyllyillä olisi jotain ostettavaa, vaan niin olisi ollut, nimittäin pääsymaksu yhteen tuulimyllyistä. Käytin tuulimyllyssä jäi väliin. Lisäksi kaatosade pakotti muutenkin tyytymään suhteelliseen lyhyeen kierrokseen alueella, sillä siinä kohtaa kun jalat olivat puoleen sääreen märät oli aika lähteä kotia kohti. Ehdin kuitenkin nähdä suurimman osan tuulimyllyistä. Poutasäässä olisi ollut kiva tehdä pidempikin kierros alueella.