Loppiainen ei Belgiassa ole erityinen vapaapäivä ja tänä vuonnahan se muutenkin osui sunnuntaille. Se että se ei ole vapaapäivä, ei tarkoita etteikö se kuitenkin olisi erityinen päivä, sillä silloin syödään kuninkaan kakkua (Galette des Rois) ainakin ranskankielisellä alueella. Perinne taitaakin juontaa juurensa Ranskaan.
Kuninkaan kakun sisään on leivottu yllätys, ilmeisesti pieni kruunu tai muu esine, jonka löytäjästä tulee sitten päivän kuningas tai kuningatar. Loppiaistahan pidetään monessa maassa kolmen kuninkaan päivänä. Pelkästään itselle en kuuden hengen kakkua viitsinyt ostaa, joten maku ja etenkin sisältö jäi testaamatta.

Itsellä ei kovin kuningatar olo ole pariin päivään ollut, sillä Lassen kuumetauti tarttui sitten minuunkin. Sunnuntai ja maantai menivät kuumeessa, mutta nyt jo voitonpuolella. Sunnuntaina pahimpaan tautiin olisi apteekista ollut tarve troppeja hakea, mutta yhtäkään auki olevaa ei kaupungista vaikuttanut löytyvän, ainakaan Googlen mukaan. Maanantain sitten tallustin lähiapteekkiin. Kovin monessa apteekissa en täällä ole käynyt, mutta ainakin lähiapteekissa vaikutti siltä, että kaikki lääkkeeksi luokiteltava on tiskin takana. Vapaasti katsottavissa on ainoastaan meikit, äidinmaidonkorvikkeet ja nilkka/ranne yms tuet. Eli siinä ei paljon vaihtoehtoja tutkailtu, vaan tiskille suoraan kertomaan mitä tarvii. Sen verran heikko oli vointi, että en edes yrittänyt ranskaksi kertoa, että millaista lääkettä tarvitaisiin, mutta onneksi apteekkari ymmärsi englantia, vaikka ei juuri sitä puhunutkaan.