Avainsana-arkisto: hotelli

Kissojen Istanbul

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Aiemmin en tiennyt. että Istanbul on kuuluista kissoistaan. Kyllä niitä siellä riitti <3 Eikä mitään kapisia kulkukissoja, vaan hyvin hoidetun ja syöneen näköisiä. Kyllä ne päivät mukavasti kuluu kissoja rapsutellessa. Ilmeisesti ainakaan suurinta osaa kissoista ei kukaan omistanut, mutta niillä oli kuitenkin selkeästi omat reviirit ja ravintoloiden edustat, jossa ne liikuivat. Niillä tuntui myös olevan nimet, jotka ainakin tarjoilijat tiesivät.

Tiistaiaamupäivällä  suunnattiin Hotel Pera Palasiin, joka oli 1800-luvun lopulla rakennettu loistohotelli, Idän pikajunalla matkustaneille. Hotelli oli kuuluista myös siitä, Agatha Christie majoittui siellä ja tarinan mukaan kirjoitti myös Idän pikajunan arvoituksen niiden seinien sisällä. Niin tai näin, hotellissa oli vielä aistittavissa vanhojen aikojen loistoa.

Leivoskahvien jälkeen jatkettiin matkaa Yerebatan Sarniciin eli maanalaiseen vesisäiliöön, jossa on aikanaan seikkaillut myös mm. 007. Sinne oli muutamien kymmenien metrien jono, mutta se meni kohtuu nopeasti, Maanpäältä säiliötä oli vaikea edes huomata, sillä se on täysin maan alla ja sisäänkäynin rakennus oli hyvin huomaamaton. Suuri osa säilöistä oli kunnostuksen alla. Ihan käymisen arvoinen paikka, etenkin kun sisäänpääsy maksoi alle 3e.

Ikäänkuin aiemmissa ei olisi ollut tarpeeksi yhdelle päivälle, jatkoimme vielä matkaa kaupungin muurille. Siitä osasta, jossa kävimme, ei päässyt muureille kävelemään. En tiedä, jos jostain muualta olisi päässyt. Osittain muuri oli hyvä kuntoisen näköistä ja varmaan levein näkemäni kaupungin muuri, mutta paikka paikoin muuri oli romahtanut tai tuettu suoja verkoin ja muiden tukien avulla.

Istanbulista jäi positiivinen kuva ja sinne voisi tarvittaessa matkustaa toistekin, toisin kuin Antalyaan. Tänään matka jatkuu Ukrainaan. Siitä tulee varmasti todella mielenkiintoista, vaikka sitä koko reissu on ollut jo tähänkin asti.

Ensimmäiset kisapäivät

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Hotelli ei tosiaan ollut omaan mieleen, etenkään palvelun suhteen, mutta ei myöskään hinta-laatusuhteelta. Voihan se olla, että mieli muuttuu sen jälkeen, kun pääsee oikeasti syömään ja nauttimaan herkuista, mutta epäilen. Juustopöydät näyttävät kyllä hyviltä. Ruokaa on tarjolla lähes ympäri vuorokauden, mutta koska kisapunnitus on itsellä vasta torstaina tarjolla olevia ruokia on tullut maisteltua hyvin rajoitetusti. Hotellin buffetin viehätystä kyllä alentaa se, että yöruualla näin lattiaa moppaavan siivoojan ottavan tarjolla olevaa ruokaa käsin tarjoiluastioista kesken siivouksen (tätä varmaan tapahtuu monestikin ja monessa paikassa, mutta tieto lisää tuskaa), tämän lisäksi osa astioista on likaisia, etenkin kahvikupit vaikka tulevat juuri pesusta. Kolmas itseä häiritsevä asia on, että buffetissa on selkeästi alimiehitys työntekijöissä. Ruuanlaittajia on tarpeeksi, mutta ei pöytien siivoajia. Pöydät ovat todella pitkään tyhjentämättä ruokailijoiden lähdettyä, eikä niihiin ehditä tuoda uusia haarukoita, veitsiä ja vesipulloja. Mikäli haarukoita, veitsiä ja vettä olisi saatavilla jostain linjastosta, ylläoleva ei olisi ongelma, mutta nyt ruokailuvälineet ja veden joutuu etsimään ruokasalilta, jos jossain olisi vielä iskemätön pöytä.

On alueella sentään muutakin kuin ruoka, sillä allasalue on iso ja hienon näköinen. Eli mikäli altaalla tykkää makoilla, löytyy hotellista siihen oikein hyvät puitteet. Ensimmäisten kisapäivien ohjelmaan kuuluu joukkueen rekisteröinti ja liuta kokouksia. Ei siis ole mitään lomailua, etenkään kun samalla vielä pudottaa painoa. Koska suomen joukkueessa ei ole tällä kertaa yhtäkään junioria, maanantaina ohjelmassa on vain avajaiset ja tiistai on oikeasti vapaa. Silloin on tarkoitus lähteä Antalyan vanhaan kaupunkiin.

 

Melkein viiden tähden hotelli

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Eilen illalla saavuttiin Antalyaan, matkalaukun nouto oli ensimmäinen mielenkiintoinen homma, sillä koska olin laittanut laukun ruumaan Turkin ulkopuolella minun piti noutaa se kansainväliseltä puolelta, vaikka saavuin maahan sisämaan lennolla. Oli siis tehty mahdollisimman hankalaksi. Onneksi huomasin tämän tiedon lentokoneessa olevasta lentoyhtiön lehdestä, enkä jäänyt turhaan odottamaan ensimmäiseen matkatavara-aulaan. Laukun noutamiseen oli sentään kentällä sitten selkeä reitti, kunhan tosiaan hoksasi lähteä pois kotimaan matkustavara-aulasta.

Laukun lisäksi piti löytää Lasse, jonka lento laskeutui Antalyaan muutama minuutti aiemmin. Sovimme tapaavamme Burger King luona, sillä se oli helppo maamerkki. Vaan kun molemmat olivat sovitussa paikassa ja toista ei näkynyt missään alkoi valjeta, että Antalyan kaksi lentokenttäterminaalia sijaitsevat parin kilometrin päässä toisistaan. Eipä käynyt mielessä, mutta onneksi  välimatka hoitui taksilla ja siitä matka jatkui kohti kisahotellia.

Ulkoisesti hotelli Swandor Topkapi Palace vaikutti ihan hienolta. Vastaanottoon päästyä illuusio viiden tähden hotellista kuitenkin haihtui nopeasti. Virkailija ei puhunut mitään ainoastaan antoi A4 täytettäväksi hyvin ylimielisellä tyylillä. Kun paperi oli täytetty hän totesi, että ”ai olette kädenvääntäjiä”, ”miksi olette täällä”, ”kuka teidät tänne toi”, ”miksi ette hankeneet avaimia toiselta hotellilta”. Melkoisen syyttävä sävy siis, mutta järjesti sentään yhden työntekijän opastamaan meidän sinne toiselle hotellille, jonne olisi pitänyt ensin mennä. Ja oltaishan me menty sinne heti suoraan, jos joku olisi neuvonut.

Kun avain asia oli kunnossa piti palata oman hotellin respaan pyytämään toinen avain. Se sentään järjestyikin, mutta ohjeet huoneen löytämiselle olivat vain ”ovesta ulos ja vasemmalle, 4. kerros”. Aivan niin yksinkertaista se ei kuitenkaan ollut sillä hotelli alue on iso ja huonekompekseja useita. Mitään selkeitä opaskylttejä ei tietenkään ole voitu laittaa. Muutaman ylimääräisen kierroksen jälkeen löytyi kuitenkin oikea huonekompleksi ja hissi, jolla pääsi 4.kerrokseen. Samalla avaimen haku kerralla kysyin myös hotellin palveluista, sillä niistä ei oma-aloitteisesti kerrottu. Tähän vastaanottovirkailija pyöritteli silmiään ja kysyi miten monta yötä olisimme hotellissa. Mitäköhän tekemistä sillä tiedolla on palveluiden, ruuan ja muiden sijaintien kanssa? Koska kerroin, että olisimme yli viikon hän tuhahti, kaivoi laatikosta saksankielisen infolehtisen ja heitti sen tiskille. Lähes viiden tähden palvelua!

Huoneeseen päästyä toiveissa oli, että edes huoneesta löytyisi tietoa hotellista ja mitä on missäkin, vaan löytyi ainoastaan huonepalvelnu menu, sekä kaksi tyhjää kirjekuorta. Wi-fiin kirjautuminen ei onnistunut, koska respa ei kirjannut järjestelmään syntymäaikaa ja sitä tarvittiin kirjautumiseen. Ei auttanut kuin suunnata takasiin vastaanottoon. Tällä kertaa siellä oli toinen työntekijä, joka oli myös tyly, mutta lisäsi syntymäajat wi-fiä varten. Lassen syntymäaika meni kuitenkin ilmeisesti väärin ja jouduimme vielä kerran palaamaan respaan. Tällä kertaa tiskin takana oli jälkeen tämä ensimmäinen virkailija, joka välittömästi tiuskaisi, että miksi emme käytä ryhmä wi-fiä. No oltais taas varmaan käytetty, jos sen salasana olisi kerrottu. Salasana kysyttäessä virkalija huusi vastauksen ja koska sen vuoksi salasana jäi epäselväksi, sitä jouduttiin kysymään vielä uudelleen. Hän jatkoi huutamista ja poistui lopulta paikalta. Aivan käsittämätöntä toimintaa!

Ei voi siis ainakaan ensi vaikutelman perusteella suositella kenellekään. Yllämainitun huonon palvelun lisäksi nimittäin huoneessa oli yksi, jos toinen asia sinnepäin. Ensimmäisenä tippu avainkortin suojakotelo, seuraavana vessapaperirullatelineensuojus ja viimeisenä kassakaapin lukko jäi käteen. Mikäli viiden tähden hotellissa on tälläistä, en halua tietää millaisia vähemmillä tähdillä varustetut hotellit ovat.

 

Matkalla Normandiaan

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Viikonlopun suunnitelmissa oli matka Normandiaan Ranskaan. Matkan varrelle oli myös suunnitelmissa pysähdys Bruggeen, jota joillain matkasivuistoilla kehuttiin pohjoisen Venetsiaksi. Lauantaiaamulla päästiin matkaa vähän kymmenen jälkeen. 21.7 on Belgian kansallispäivä, mutta se ei liikenteessä juurikaan näkynyt. Ainoastaan kauppojen aukioloajat olivat entistä huonommat, normipäivänäkin kaupat tosiaan menee kiiinni ihan viimeistään klo 20.

Brugge ei ollut maineensa veroinen, vaikkakaan ei se huono ollut, Omasta mielestä esimerkiksi Gent oli paljon kivempi tunnelmaltaan. Bruggessa oli liikaa turisteja omaan makuun, vaikka itsekin sellaisena siellä. Kaupungissa ei vaikuttanut olevan ollenkaan paikallisia,vaan nimenomaan vain turisteja. Siitä jäi sen vuoksi hyvin mitään sanomaton vaikutelma, koska ihmiset luovat tunnelman. Bruggessa tuli kokeiltua nyt myös belgialaisia vohveleita. Ei siitä uutta herkkua tullut, se maistui…vohvelita. Jatkossakin voi pitäytyä jäätelössä, jos haluaa herkkuja.

Bruggesta matka jatkui kohti Ranskaa. Ruokatauko pidettiin Grand Fort Philippessä, jonka jälkeen alkoi näkyä tien varressa toisen maailmansodan aikaisia punkkereita.  Niitä pysähdyttiin ihmettelemään. Lisäksi ajettiin Calaisin läpi, joka toisessa maailmansodassa oli pommitettu täysin raunioiksi. Calaisissa merkille pantavaa oli, että lähes kaikki oli aidoitettu, tuntui hyvin kummalliselta. Calaisin jälkeen maisema muutui kumpuilevaksi ja ajoimme katsomaan Cote D´Opalea sekä meren toisella puolella näkyvää Englantia.

Loppumatka ajettiin välttäen tietulleja eli maaseututeitä, mutta ilman pysähdyksiä, kuskinvaihtoa lukuunottamatta, Dieppeen asti, josta oli varattu hotelli ensimmäiseksi yöksi. Matka olikin ihan hyvin mitoitettu, sillä kello oli vähän yli yhdeksän illalla, kun saavuimme hotellille. Hotelliksi valitsimme Windsor-hotellin, ihan rannasta. Valinnanvaraa varaus hetkellä ei tosin enään juurikaan ollut, mutta hotelli vaikuttaa aivan hyvältä. Kaikki toimii ainakin vielä ja henkilökunta on ollut asiansa osaavaa.

Dieppessä olikin illalla jo melko kylmä, kun illalla syömään lähdettiin, alle 20 astetta. Täytyi kaivaa sukkahousut ja huivi lämmikkeeksi. Dieppen satamassa oli katu täynnä ravintoloita, joten oli vaikeuksia valita mihin menisi. Kävelimme koko kadun läpi ja päätimme, että menemme siihen jossa annokset olivat näyttäneet parhailta. Strategia ei kuitenkaan toiminut, sillä tässä paikassa keittiö oli mennyt jo kiinni. Niinpä menimme sitten seuraavaan, jossa keittiö oli vielä auki. Se oli virhe. Ruoka oli aivan paskaa. Minun annos oli vetistä (eli oletettavasti pakastettua) kalaa, joka ei maistunut miltään. Se oli kuitenkin luksusta verrattuna Lassen pihviin. Se oli jännemöykky, jolla ei ollut lihan kanssa mitään tekemistä, saati sitten fileen, jona se myytiin. Vaikka juustolautanen jälkiruuaksi olisi houkutellut, päätimme, että kyseiseen ravintolaan, emme enää penniäkään tuhlaisi. Valitetttavasti kaikki ravintolat olivat jo sulkemassa tai sulkeutuneet, joten juustolautanen jäi huomiselle. Note to self, ensi kerralla kannattaa tarkistaa ravintolan arvostelut ennen sisään astumista.