Olen Suomessa tavannut käydä säännöllisesti hieronnassa, keskimäärin noin kolmen – neljän viikon välein treeneistä ja kädenvääntökisoista riippuen. Jo ennen työkomennuksen alkua yritin selvittää lähialueen hierojia, että löytyisikö netin kautta lupaavan olosia. Ei löytynyt. Kunnon urheiluhierojaa ei tuntunut löytyvän, edes suuremmaltakaan alueelta.

Ensimmäisillä kävelylenkeillä Huyssa silmiin osui keskustassa oleva hieroja, jonka ovessa oli hinnasto ja siinä mainittuna urheiluhieronta. Hieroja oli lomalla heinäkuun puoliväliin, mutta heti sen jälkeen laitoin hänelle sähköpostia ja sainkin ajan vielä samalle viikolle. Hieroja puhui hieman englantia ja ennen hieronnan alkua kävimme läpi, että hieronnan tulisi keskisttyä ylävartaloon; selkään ja käsiin. Hierontapöytä oli todella korkea, onneksi ei sentään korkeanpaikankammo siinä iskenyt. Hieronta oli aluksi lähinnä hivelyä, hieronta ei mennyt lihaksen mukaan, vaan jollain totutulla kaavalla. Kyllähän sellainenkin stressiä poistaa ja varmasti toimii tietyissä tilanteissa, mutta se ei ollut sitä mitä minä hieronnalta hain. Hierojan kysyessä painoikohän sopivasti, pyysin painamaan lisää. Hivelyn jälkeen hieronta jatkui läiskimisellä (en tiedä mikä oikea termi on sille, että hakataan käsillä), joka kuulosti ja tuntui siltä kuin hierojalla olisi ollut koiran vinkulelu ja hän olisi sillä vihtonut selkääni. Saattoihan siinä joku jumi aueta, mutta käsittelyllä ei ollut mitään tekemistä urheiluhieronnan kanssa, eikä se läiskiminen kovin mukavaa ollut. Joten tälle hierojalle tuskin tarvitsee toista kertaa mennä.

Koska olen yleensä tavannut vääntökisojen jälkeen käydä hieronnassa, päätin kokeilla seuraavaa hierojaa, jonka löysin netistä ja jonka valikomaan kuului ruotsalainen hieronta. Hieroja ei puhunut englantia juurikaan, ainoastaan yksittäisiä sanoja, joten kommukaatio välillämme oli melkoisen ontuvaa. Yritin selittää hänelle, että haluan hieronnan ylävartalolle ja osoitin samalla selkää ja käsiä. Viesti ei kuitenkaan mennyt perille tai sitten hänellä tunnin hierontaa aina kuului myös jalat, sillä sain kokovartalohieronnan. Hieronta itsessään ei ollut umpisurkeaa, vaan ajoittain löytyi jopa lihaksia, mutta koska hän pyrki nopeasti eteenpäin ehtiäkseen koko kropan, jäi yläkroppa kuitenkin liian vähälle huomiolle. Lopputuloksena se, että voi mennä jatkossakin mikäli ei muuta löydy. Pitää vaan ensi kerraksi opetella sen verran ranskaa, että voi selittää haluavansa ainoastaan ylävartalon hieronnan. Hieronnan jälkeen hieroja tarjosi vielä teetä. Koska yhteistä kieltä ei ollut joimme teet lähes hiljaisuuden vallitessa, kokemus sekin.