Torstaina sitella työmaan kissoista musta onnistui yllättää minut kotiin lähtiessä. Se ei ollutkaan tavanomaisessa paikassa, vaan keskellä kulkureittiä. Koska pääsin heti hyvin lähelle, päätin sormikkaalla houkutella sitä tutustumaan. Aluksi se oli hyvin epäileväinen, mutta pian se jo alkoi leikkiä sormikkaallani. Koska pieni luottamus oli luotu, seuraavaksi kokeilin silittämistä ja tällä kertaa onnistuikin. Musta kissa huomasi, että en niin paha ollutkaan ja sen jälkeen se ei sitten meinannut päästää minua lähtemään ollenkaan. Kiilasi eteeni, kun yritin kävellä pois vaatien lisäsilityksiä. Muita työmaakissoja ei tällä kertaa näkynyt. Kissat ovat selvästi laajentaneet reviriään, sillä olen nähnyt ne välilä kauempana työmaa-alueella ja yhden jopa parkkipaikalla. Vieläkään minulle ei kissojen tarina ole selvinnyt, mutta hyväkuntoisen näköisiä ovat ja eivätkä tosiaan mitään villejä.

Huyssa ilmestyy parin kuukauden välein paikallislehti, jossa on tietoa alueen tapahtumista ja muusta. Olipa siinä jopa tarkka erittely kaupungin budjetista tulevalle vuodelle. Joulu-tammikuun lehdessä oli myös kuponki, jolla asukkaat voisivat käydä noutamassa ostoskassin kaupungin talolta. Ei ämpärin veroinen vetonaula, mutta hieno kassi kuitenkin, Perjantaina ennen töihin menoa kävin sitten kaupungintalolla. Kova suunnitelma oli hoitaa homma ranskaksi ja tavallaan se hoituikin, sain tosin ainoastaan sanottua huomenta ja että haluaisin öö… ja sitten näytin kuponkia. Se kuitenkin toimi. Virkailija selitti kovin täyttäessään kassia esitteillä, mutta en valitettavasti ymmärtänyt sanaakaa, joten tyydyin vain hymyilemään. Kassin saatuani, sentään taas kiitokset ja hyvän päivän jatkot onnistuin toivottaa.