Maanantaiaamulla aikaisin lähdettiin ajamaan kohti Düsseldorfia, sillä Lassen oli aika palata Suomeen. Lennot varattiin Düsseldorfista, sillä sieltä ne olivat huomattavasti halvemmat kuin Bryssellistä, eikä ajomatka ollut suuntaansa kuin puolisen tuntia enemmän. Matka kohti lentokenttää ei alkanut lupaavasti, sillä noin vartin ajon jälkeen Lasse sai viestin, että lento Düssedorfista Tukhomaan oli peruttu. Ei siinä auttanut kuin tarkistaa asia ja jatkaa silti matkaa lentokentälle järjestämään uutta lentoa.

Lentokentällä ei olllut ollenkaan SAS:n palvelutiskiä, joten meitä ohjeistettiin menemään joka tapauksessa check-in tiskille, siinä toivossa, että heillä olisi uusi lento tarjolla. Jonot olivat jo ehtineet muodostua ja samoilla tiskeillä oli myös käynnissä muiden SAS:n lentojen lähtöselvitys. Puolen tunnin jonotuksesta ei ollut vastaavaa hyötyä, sillä virkailija ohjeisti tulemaan parinkymmenen minuutin päästä uudelleen, sillä kenties heillä silloin olisi uusi lento tarjolla. Onneksi sen lisäksi hän antoi puhelinnumeron SAS:lle. Numerosta oli se hyöty, että siitä syntyi ajatus soittaa Suomen SAS:n puhelinpalveluun, sillä sieltä asia hoituisi Suomeksi ja kenties paljon nopeammin. Näin onneksi kävikin, sillä muutama minuuttia myöhemmin Lassella oli uudet lentoliput sähköpostissa.

Paluumatkalla navigaattori neuvoi ajamaan Hollanin kautta, sillä se oli sen hetkisellä liikenteellä nopeampi reitti, kuin aikaisin aamusta käytetty reitti, joka meni etelämpää. Hollannissa pysähdyin huoltoasemalle ja samalla silmiin osui, että siellä oli myynnissä salmiakkia, Pakkohan sitä oli sitten myös ostaa, sillä Belgian puolella ei ole vielä ainakaan tullut vastaan. Karkista tulikin mieleen, että Belgia on Pohjoismaiden lisäksi ainoita maita (ellei jopa ainoa), jossa olen nähnyt irtokarkkeja kaupassa myynnissä.

Maanantaina oli myös tulliut kirje kaupungin väestörekisteristä. Sen mukaan kaikki olisi kunnossa kunhan tulisin käymään toimistolla mukanani kirjeessä luetellut dokumentit. Yksi niistä oli A1 lomake käännettynä, joten dokumentista alkaa muodostua ongelma. Tänään laitoin sitten työpaikan lakimiehelle viestiä, että josko vaikka sieltä joku voisi olla yhteyksissä kirjeen lähettäjään ja selvittää lomakkeen käännös asiaa. Eniten kummastuttaa, että työkavereilta, jotka ovat myös käyneet rekisteröitymässä, ei ole koko A1 lomaketta edes kysytty. Toivottavasti tuo selviää lähiaikoina, sillä henkilökorttia en saa ennen kuin asia on selvä.