Antalya ei omaan mieleen ollut, mutta MM-kisojen jälkeen sunnuntaina suunnattiin Istanbuliin. Se tarjosinkin Turkista hyvin erilaisen kuvan. Ihmisiä oli paljon, sillä lähteestä riippuen Istanbulin asukasluvuksi ilmoitettiin n.15 miljoonaa. Siihen määrää mahtuu taas jos jonkinlaista kulkijaa, mutta ilokseni sain huomata, että ihan rauhassa sai liikkua. Tosin nyt liikuimme ryhmässä,, yksinliikkuessa olisi voinut olla eri asia.

Istanbulista olimme vuokranneet Airbnb-asunnon merinäköalalla Taksim-aukion läheltä. Asunto ajoi asiansa, vaikkakin osa halkeamista rakenteissa ei ollut oikein luottamusta herättäviä. Lisäksi asunnon ovi oli kuin kassakaapin ovi, kolmella lukolla varustettuna. Puolestaan parvekkeen ovea ei saanut lukkoon ollenkaan. Ilmeisesti sitä ei oltu koettu tarpeelliseksi, olihan kyseessä neljäs kerros.

Aamupäivällä lähdimme ratikalla kohti Istanbulin vanhaa kaupunkia ja sen lähellä sijaitsevia muita nähtävyyksiä. Ratikkaan ostimme Istanbul-kortit, jonka hinta oli n.1e (7 liiraa) ja siihen pystyi lataamaan haluamansa määrän liiroja matkojen maksamista varten. Tällöin myös yksittäisen matkan hinta piti olla halvempi kuin erikseen ostettuna. Samaa korttia pystyi käyttämään useampi, sillä se ei ollut henkilökohtainen. Ratikasta jäimme pois vanhan kaupungin, Sultan Ahmetin, pysäkillä. Sen vierestä löytyivät Hagia Sofia ja Sininen Moskeija. Menimme ensimmäisenä jonottamaan Hagia Sofiaan, jonne onneksi jono ei ollut mikään älyttömän pitkä. Se oli älyttömän hieno.

Hagia Sofian jälkeen aioimme mennä Siniseen Moskeijaan, mutta siellä oli rukousaika juuri alkamassa, joten turisteja ei päästetty sisään. Suuntasimme sitten välissä Suureen Basaariin (Grand Bazaar). Siellä oli kilometrikaupalla käytäviä ja varmasti tuhansia kojuja. Suuresta Bazaarista jäi kyllä paha maku suuhun, sillä hinnat olivat aivan järkyttäviä. Ymmärrän vielä sen jotenkin, että siellä on tarkoitus tinkiä ja se kuuluu asiaan, mutta jos lähtöhinnat eivät ole edes lähelläkään oikeaa, niin ei siinä ole mitään järkeä. Jääkaappimagneetista pyydetään n. 8e ja muualla sen hinta on alle euron. Ida sai minulle sellaisen tingittyä 0,80e hintaan, mutta omat hermot eivät olisi riittäneet. Lisäksi samanlaiset huivit, joita saa mm. Belgiasta 5e hintaa olivat lähtöhinnaltaan lähes 20 euroa eikä niistä juurikaan edes suostuneet tinkimään. Lienee sanomattakin selvää, että huivit saivat sitten jäädä basaariin.

Koska huivit jäi basaariin, onneksi oli yksi huivi omasta takaa mukana, sillä sitä tarvittiin Siniseen Moskeijaan pääsemiseksi. Hagia Sofian rinnalla Sininen Moskeija oli laimea. Ei sitä rumaksi voi haukkua, mutta tosiaan ei läheskään yhtä hieno. Vinkkinä sanoisinkin, että kannattaa ensin käydä Sinisessa Moskeijassa, jos molemmissa on tarkoitus vierailla. Kumpikin ehdottomasti käymisen arvoisia kuitenkin. Sinisen Moskeijan jälkeen pysähdyttiin vielä Mauste Basaariin, jonka värimaailma oli aivan ihana. Mitään sieltä ei kuitenkaan jäänyt käteen.