Väestörekisteri

Viime viikolla vihdoin ja viimein sain asunnon rekisteröimistodistuksesta kopion asunnon omistajalta. Kävin viemässä sen sitten väestörekisteriin, toiveikkaana, että nyt tämä ruljanssi olisi viimein loppu. Epäonneksi ”vähän englantia puhuva”-virkailija ei ollut töissä, vaan ainoastaan hänen kolleegansa, joka ei kesällä edes suostunut yrittää hoitaa asiaa kanssani. Tällä kertaa päästiin, sentään siihen niin pitkälle, että hän otti kopion vastaan. Sen jälkeen alkoikin tulla jälleen asiaa ranskaksi ja kun en ymmärtänyt niin sama asia sanottiin vain kovempaa. Valitettavasti se kovempaa puhuminen ei auta, jos ei osaa kieltä. Lopulta kuitenkin sain tekstistä poimittua, että hän halusi ottaa uudelleen myös kopion vuokra-sopimuksestani. Ilmeisesti osasin riittävästi pahoitella tyhmyyttäni, sillä sen jälkeen vielä saatiin sen verran kommunikoitua, että hänen kolleegansa tarkistaisi paperit ja lähettäisi kirjeen kotiin.

Eilen se kirje sitten tuli. Ja voi huh huh, kun osaa olla hankalaa. Sillä vaikka olin nyt täyttänyt kaikki aiemmat vaatimukset oli kirjeessä jälleen kaksi uutta. Pitäisi tuoda väestörekisteriin ”liite 19” ja uusi kuva. Vaikea edes kuvailla sitä turhautumisen määrää, sillä aluksi oli epäselvää mikä ihmeen ”liite 19”. Hetken aikaa hommaa kirottuani kävin läpi dokumenttipinon joita olen kaupungille toimittanut tai heiltä saanut ja niinpä onneksi yhden paperin yläkulmassa luki ”liite 19”. Dokumentti oli se, jonka toissa kertaisella käynnillä. En ymmärrä miksi se annettiin minun säilytettäväkseni, kun se nyt piti tuoda takaisin, mutta mikäpäs siinä. Liite asia oli sitä myöten selvä sitten. Kuva vaatimus oli sitten selkeä, mutta sitäkin ärsyttävämpi, sillä olen jo toimittanut vaaditun kuvan heille ja nyt pitäisi järjestää uusi. Töiden jälkeen on vaikea ehtiä mihinkään ottamaan kuvaa, mutta huomenna on pakko hoitaa asia tavalla tai toisella, sillä rekisteröitymiseni viimeinen takaraja on 15.lokakuuta. Sitä en vielä tiedä mitä tapahtuu, jos aikaraja menee umpeen ja rekisteröintiä ei ole tehty, mutta taidan jättää ottamatta selvää, jos suinkin mahdollista.

Puoluettomalla maaperällä

Maantaiaamulla oli vuorossa käynti Huyn väestörekisterissä verotusasioista vastaavan yrityksen edustajan kanssa, sillä he lupasivat lähteä mukaan tulkiksi. Aivan hukkareissu käynti ei ollut, sillä selitysten jälkeen virkailija suostui hyväksymääm suomenkielisen A1 todistuksen. Asunnon omistajan rekisteröintitodistuksen vaatimuksesta hän ei silti suostunut luopumaan. Edelleen kyllä ihmetyttää, että miksi se on minun ongelmani ja vaikuttaa minun väestörekisteritietoihin, mitä vuokra-asunnon omistaja tekee. Minulla kun ei kuitenkaan ole mitään valtaa pakottaa häntä tekemään rekisteröintiä.

Maanantai-iltapäivällä oli lähtö työmatkalle Ranskaan, Sveitsin kautta. Tähän ratkaisuun päädyttin, sillä samalle reissulle tuli työkaveri Suomesta ja hänelle oli paljon helpompi lentään Geneveen kuin Lyoniin. Tämä Sveitsin mutka tarkoitti minulle noin puolitoista tuntia pidempää matka-aikaa autossa, mutta siinä ajassa pystyimme valmistautua seuraavan päivän kokoukseen.

Tiistaina työpäivän jälkeen ajoimme Geneveen, josta paluulento Belgiaan oli seuraavana aamupäivänä. Muodostui siis pieni mahdollisuus tutustua Geneveen työmatkan ohessa. Hintatasoltaan Geneve oli kallis, kuten Sveitsistä olenkin kuullut, Se ei kuitenkaan mielestäni ollut niin kallis kuin Oslo tai sitten osuimme halvemmalle alueelle. Ruokakauppaan en päässyt, joten kunnon hintavertailua en päässyt tekemään Mukava yllätys oli, että hotelli tarjosi ilmaisen joukkoliikennekortin, joten lyhyessä ajassa ehti nähdä enemmän. Tein myös keskiviikkoaamulla lenkin vanhaan kaupunkiin, mutta koska siihen aikaan oli hyvin hiljaista, alue ei tehnyt sen kummempaa vaikutusta. Alpit ja Geneve-järvi näyttivät hienoilta, joten jälleen luonto meni ihmisrakennelmien edelle. Pankkeja ja kelloliikkeitä tuntui kaupungissa riittävän, joten se ei olllut pelkkä stereotypia.

Pikareissu Saksaan

Maanantaiaamulla aikaisin lähdettiin ajamaan kohti Düsseldorfia, sillä Lassen oli aika palata Suomeen. Lennot varattiin Düsseldorfista, sillä sieltä ne olivat huomattavasti halvemmat kuin Bryssellistä, eikä ajomatka ollut suuntaansa kuin puolisen tuntia enemmän. Matka kohti lentokenttää ei alkanut lupaavasti, sillä noin vartin ajon jälkeen Lasse sai viestin, että lento Düssedorfista Tukhomaan oli peruttu. Ei siinä auttanut kuin tarkistaa asia ja jatkaa silti matkaa lentokentälle järjestämään uutta lentoa.

Lentokentällä ei olllut ollenkaan SAS:n palvelutiskiä, joten meitä ohjeistettiin menemään joka tapauksessa check-in tiskille, siinä toivossa, että heillä olisi uusi lento tarjolla. Jonot olivat jo ehtineet muodostua ja samoilla tiskeillä oli myös käynnissä muiden SAS:n lentojen lähtöselvitys. Puolen tunnin jonotuksesta ei ollut vastaavaa hyötyä, sillä virkailija ohjeisti tulemaan parinkymmenen minuutin päästä uudelleen, sillä kenties heillä silloin olisi uusi lento tarjolla. Onneksi sen lisäksi hän antoi puhelinnumeron SAS:lle. Numerosta oli se hyöty, että siitä syntyi ajatus soittaa Suomen SAS:n puhelinpalveluun, sillä sieltä asia hoituisi Suomeksi ja kenties paljon nopeammin. Näin onneksi kävikin, sillä muutama minuuttia myöhemmin Lassella oli uudet lentoliput sähköpostissa.

Paluumatkalla navigaattori neuvoi ajamaan Hollanin kautta, sillä se oli sen hetkisellä liikenteellä nopeampi reitti, kuin aikaisin aamusta käytetty reitti, joka meni etelämpää. Hollannissa pysähdyin huoltoasemalle ja samalla silmiin osui, että siellä oli myynnissä salmiakkia, Pakkohan sitä oli sitten myös ostaa, sillä Belgian puolella ei ole vielä ainakaan tullut vastaan. Karkista tulikin mieleen, että Belgia on Pohjoismaiden lisäksi ainoita maita (ellei jopa ainoa), jossa olen nähnyt irtokarkkeja kaupassa myynnissä.

Maanantaina oli myös tulliut kirje kaupungin väestörekisteristä. Sen mukaan kaikki olisi kunnossa kunhan tulisin käymään toimistolla mukanani kirjeessä luetellut dokumentit. Yksi niistä oli A1 lomake käännettynä, joten dokumentista alkaa muodostua ongelma. Tänään laitoin sitten työpaikan lakimiehelle viestiä, että josko vaikka sieltä joku voisi olla yhteyksissä kirjeen lähettäjään ja selvittää lomakkeen käännös asiaa. Eniten kummastuttaa, että työkavereilta, jotka ovat myös käyneet rekisteröitymässä, ei ole koko A1 lomaketta edes kysytty. Toivottavasti tuo selviää lähiaikoina, sillä henkilökorttia en saa ennen kuin asia on selvä.

 

IKEA tuli taloon

Keskiviikko on nykyään uusi tiistai eli viikon paras päivä, vääntöpäivä. Treenien alkamisaika, puoli 6, on aika tiukka ehtiä töistä, sillä ajomatka kestää puolisen tuntia ja pitäisi ehtiä syödäkin jotain, mutta eiköhän sinne vielä joku viikko ajoissa sinne ehdi. Tai sitten alan noudattaa vartin myöhässä asennetta, joka ainakin sitella tuntuu olevan tapana. Vielä ensi viikolla treenataa, mutta seuraavalla ei, sillä heinäkuun lopussa on Rochefortin kädenvääntökilpailut ja kisaviikolla ei treenata (muuta kun vaan vähän 😉 ).

Torstaiaamulla marssin ensimmäisenä väestörekisteriin tai miten sitä sitten kutsutaankaan, sillä lopulta selvisi, että viranomaiselle ilmoittautuminen ja rekisteröinti on pakollista, mikäli oleskelee maassa enemmän kuin kolme kuukautta. Olisihan tuo ollut kiva tietää heti alussa, mutta onneksi mitään peruuttamatonta ei vielä ole päässyt tapahtumaan. Lisäksi keskiviikkona selvisi,  että saadakseni jätehuollon toimimaan minun pitäisi hoitaa ensin tämä rekisteröinti ja sen jälkeen saisin jäteastian.

Käynti väestörekisterissä ei mennyt ihan suunnitellusti, sillä kukaan ei puhunut englantia, saati olisi ollut halukas yrittämään hoitaa asiaa, edes googlen kääntäjän avulla. Lopputulos oli, että maanantaina kuulemma pitäisi olla englantia puhuva työntekijä paikalla. Uusi yritys sitten silloin.

Koska jätevuori on alkanut kasvaa sietämättömäksi päätin, kuitenkin yrittää hankkia jäteastian, vaikka rekisteröityminen ei onnistunut. Niinpä suuntasin kulkuni kaupungintalolle, sillä näin työkaveri ohjeisti. Kaupungintalolla kävi tuuri, sillä törmäsin kenties kaupungin toiseen englanninkielentaitoiseen ihmiseen ja hän oli hyvin auttamishaluinen, joka tuntuu olevan hyvin harvinaista täällä. Hän neuvoi mistä saisin rekisteröityä itselleni roskiksen ja mistä se tulisi noutaa. Lisäksi hän lisäsi ohjelappuun numeronsa, siltä varalta, että törmäisin ongelmiin kielitaidottomuuden takia jäteastiaa hankkiessa. Kävelin muutaman sadan metrin matkan jäteastioiden rekisteröintiin ja onneksi oli puhelinnumero mukana mihin soittaa, sillä eihän siellä(kään) englannilla pärjännyt. Ongelmaksi muodostui myös, että en ollu tehnyt  sitä väestörekisteröintiä. Selitin tilanteen, että minun oli käsketty tulla maanantaina uudelleen, joten en voinut asialla mitään sillä hetkellä. Onneksi tämä avulias mies linjanpäässä osasi selittää tilanteen, kuin myös roskiksen saamisen tärkeyden asiaa hoitavalla naiselle ja niin sain poikkeusluvan mennä noutamaan roskista ilman rekisterinumeroa.

Roskiksen haku itsessään oli yksinkertaista, vaikkakin sen joutui hakea muutaman kilometrin päästä. Sieltä sai myös kalenterin, josta selviää jätteiden noutopäivät. Muovi, metallli, pahvi ja perusjäte haetaan suoraa kotoa, mutta muovi ja metalli laitetaan kadulle tietyn värisissä pusseissa ja pahvit sullottuna sisäkkäin. Jännä nähdä miten maanantaina käy, kun on ensimmäinen jätteen noutopäivä.

Torstaina käytiin tutustumassa kolmanteen lähikauppaan, Match ja vanha tuttu Lidl on testattu, nyt vuorossa oli Colruyt. Epämääräisen näköinen ja ei ollut ihan heti sisäänkäynti löydettävissä. Sisältä se vastasi enemmän tukkua kuin tavallista markettia. Ruoka vaikutti olevan suhteellisen halpaa, mutta hauskuus tuli kun päästiin kassalle. Siellä kassa, ensin siirsi ostokset kärrystä toiseen, kunhan oli lukenut viivakoodit. Kun kaikki oli ostetettu, siirryttiin erillisen maksu päätteen luo, josta tulostui myös suhteettoman iso laskukuitti. Siinä vaiheessa selvisi, että Suomenssa normaali credit/debit kortti ei toimi, koska he hyväksyvät ainoastaan debit maksun. Onneksi Lassella oli käteistä, sillä muuten olisi ostokset jääneet sinne. Lopputulema kyllä se, että tuskin tarvii mennä toista kertaa.

Vedestä lähetin kyselyn suoraan asunnonvälittäjälle, sillä vesiyhtiön kanssa asia ei edennyt puhelimitse. Kiinteistönvälittäjä vahvisti veden olevan kunnossa ja niinpä perjantaina tuli postissa kirje vesiyhtiöltä. Kirjeen mukana tuli lomake, joka pitäisi täyttää. Olettamus ja toivomus on, että kunhan toimitan lomakkeen heille, kaikki on kunnossa.

Perjantaina oli tarkoitus hankkia töiden jälkeen vuokrapaku ja suunnata IKEA:n hakemaan viimeiset huonekalut. Itseasiassa homma oli tarkoitus suorittaa jo tiistaina, mutta viime hetken varastosaldo tarkistus kertoi, että haluttua sohvaa oli saatavilla seuraavan kerran vasta perjantaina 13. päivä, niinpä suunnitema siirrettiin perjantaille. Ajettiin Europcarille noutamaan pakua, vaan eihän sitä ollut saatavissa. Henkilökunta syytti järjestelmää, mutta itselle jäi fiilis, että meidän paku oli vain vuokrattu eteenpäin jollekin, sillä pihassa oli pakuja useampiakin. Koska aikaa oli, niin päätettiin kuitenkin mennä IKEA:aan ja ostaa tuotteet, vaikka kotiinkuljetuksella, kunhan ne saataisiin järjestymään. Yllätys oli iloisenpuoleinen, kun kuljetustiskillä kerrottiin, että ”taxi” tavaroille maksaa 50e, sillä kotiinkuljetus netistä ostettuna oli kadulle 80e ja siitä sitten vielä ilmeisesti 100e ensimmäiseen kerrokseen tuotuna. 50e oli sitä mukaa todella halpa hinta, etenkin kun kerrottiin, että kuljetus voisi tulla vielä samana päivänä. Kotiinkuljetus olisi ottanut 4-8 päivää. Kun kuljetus oli selvä, suunnattin viimeisen kerran, ja tälle hetkellä toivottavasti todellakin viimeisen kerran, ostoksille IKEA:n. Kaikki loput saatiin ostettua mitä pitikin, vaikka kolme täyttä kärryllistä siitä kertyi.

.

Ostokset kärrättiin IKEA:ssa nurkan taa, josta pystyi tilaamaan tämän huonekalutaxin. Toimitus tosiaankin luvattiin vielä samalle päivälle parin tunnin sisään. Ei siinä auttanut, kun skeptisenä jättää tavarat, sillä kuulosti liian hyvältä ollakseen totta. Henkilöautollinen  tavaraa otetiin mukaan ilman kuljetusta. Niiden ylös saanti asuntoon osoittautui yllättävän vaikeaksi, sillä hissi ei toiminut. Ei auttanut kun ottaa kassit kauniiseen käteen ja kantaa rappusia. Ylhäällä selvisi, että hissin vian syy oli sähkökatko. Kun kaikki oli saatu kannettua portaita pitkikin sähköt tietenkin palasivat. Huomionarvoista sähkökatkoa ihmetellessä oli, että puhelin ei myöskään toiminut. Melkein jopa pelottavaa, uskomatonta ainakin.

Kaikista ennakko-odotuksista poiketen, kuorma-auto kaarsi pihaan noin puolitoista tuntia IKEA:ssa käynnin jälkeen. Parhaiten sijoitettu 50e aikoihin, vaikka siitä ei kuittia saanutkaan. Tyyppi toi kamat sovittuun hintaan, jopa hissin ovelle asti, toisin kuin esimerksiksi JYSK:n  kotiinkuljetus, joka pysähtyi ensimmäiselle alaovelle. Oli vieläpä kärryt joilla kuljettaa sohvan osia. Kantamista olisi ollut paljon enemmän vuokrapakulla ja hinta olisi ollut tuplasti, joten hyvä ettei sitä ollutkaan saatavilla.

Loppuilta kuluikin huonekaluja kasaillessa. Loppusaldo 100m2 asunnon kalustamiseen noin 4000e, sisältäen pyykkikoneen, mikron, lautaset, kattilat, lamput, verhot, sohva, sängyn ja muut. Televisio vielä puuttuu, mutta ei ole tv-liityntääkään ja se kuulemma tarvitaan ennen kuin tv näkyy.  Nyt onkin sitte IKEA kiintiö täynnä, tällä tuntumalla iäksi, mutta totuus taitaa olla toinen. Koska kaikki huonekalut on nyt asunnossa sisällä, jatkossa sattaa olla mahdollista nähdä kuvia asunnosta, että se ei ole vain mielikuvituksen tuotetta. Tervetuloa myös paikan päälle katsomaan!