Atomium ja tivoli

Aamulla ajeltiin Atomiumiin, jossa oli kesään verrattuna vähän turisteja. Ihastelimme ja kauhistelimme maisemia ylimmän kupolin näköalaravintosta ja sen jälkeen kiersimme näyttelyt läpi. Selvisin liukuportaista myös tällä kertaa. Väliaikaiset näyttelyt olivat muuttuneet viime käynnistä. Tällä kertaa myös tarjoutui tilaisuus nähdä Atomium pimeässä, sillä teimme metrolla visiitin Brysselin keskustaan ja palasimme auringonlaskettua. Brysselin keskustassa satoi kaatamalla mennessä, mutta onneksi sade hieman hellitti ruuan jälkeen, joten vieraat näkivät keskusaukion, Grand Placen.

Huyssa, tarkemmin Stattessa, oli tivoli viimeistä päivää. Ajoittainen sade ja marraskuinen sunnuntai-ilta taisivat olla monen mielestä huono yhdistelmä, sillä paikalla ei ollut juuri ketään. Osa kojujen pitäjistä jo pakkasivat tavaroitaan ja nopeimmat olivat jo pakanneet. Kannatuksen vuoksi ja palkintojen kiilto silmissä kokeilimme ilmapallojen ammuntaa. Yllätykseksi jokainen meistä jopa asui. Yhdellä ja kahdella osumalla ei kuitenkaan parhaille palkinnoilla päässyt, vaan jouduimmen tyytymään lohdutuspalkintoihin. Hauskaa kuitenkin oli.

Formulasirkus

Torstaiaamulla suuntasin Brysselin lentokentälle ystäväporukkaa vastaan. Matka Huysta kentälle kestää yleensä noin tunnin, joskus jopa vähän alle. Tällä kertaa liikenne stoppasi 12 kilometriä ennen kenttää lähes täysin ja matkaan menikin kokonaisuudessaan reilu puolitoista tuntia. Kulkemisia varten vuokrasin seitsemän hengen tila-auton Alamosta. Hinta neljälle vuorokaudelle, täydellä vakuutuksella ja ilman kilometrirajoitusta tuli 300 euroa. Autoarpa osui Reunalt Sceniciin, joka ajoi asiansa, mutta seitsemälle hengelle se oli aika ahdas. Vuokra-auton hankinnan jälkeen itse lähdin töihin, muiden suunnatessa kohti Brysseliä.

Työpäivän jälkeen suunnitelma oli suunnata jokiristeilylle Meusella ja siitä sitten Huyta katsomaan. Kun lähestystyttiin risteilyn lähtöpaikkaa, nähtiin, että jostain syystä risteilyä ei ajettu juuri sinä päivänä. Huonoa tuuria kyllä, mutta emme antaneet sen haitata, vaan jatkoimme matkaa kaupunkiin. Tivolissa huimapäisimmät kokeilivat muutamaa laitettakin, sillä niitä oli vielä jonkun verran jäljellä. Illalla kävimme vielä keskusaukion reunalla sijaitsevassa O´Malleyssä. Kinkkurulla (jambonneau) oli kyllä hyvää, mutta paikan palvelu oli ala-arvoista.

Perjantaina suunnitelma oli käydä läheisessä Belgian Owl viskitislaamossa tutustumiskierroksella, sekä Han-Sur-Lessen luolissa, joissa käytiin Lassen kanssa jo aiemmin. Tislaamokierros alkoi puoli kahdelta ja se piti kestää tunnin verran. Koska Belgiassa ei voi koskaan olla varma saako palvelua englanniksi, saati saataisiinko esitelykierros englanniksi, oli todella miellyttävä yllätys, kun tislaamon esittelijä puhui todella hyvää englantia. Kierros kesti hieman yli tunnin, sillä meidän lisäksi kierroksella oli kaksi ranskankielistä asiakasta. Koska turistit eivät olleet tislaamoa löytäneet tai sitten perjantai-iltapäivä ei ollut sesonkia, päivän kahdelle muulle kierrokselle ei ollut ketään tulijoita, joten kierroksen pitäjä jäi viettämään aikaa kanssamme kertoen lisää tislaamosta, sekä kyselleen asioita Suomesta. Hän jopa antoi sähköpostiosoitteensa yhteydenottoa varten, jos joskus haluaisin nähdä ja tutustua belgialaiseen ruokaan. Siihen tarjoukseen täytynee joskus tarttua. Lisäksi jätimme vieraskirjaan terveiset Suomeksi, sillä olimme kuulemme ensimmäiset suomalaiset paikassa, ainakin kyseisen esittelijän aikana.

Ainoa vika tislaamossa oli, että aika kului siellä liian nopeasti, joten meille tuli kiire ehtiä luolille ja syödäkin piti ennen sitä. Hätäratkaisuna ruuan suhteen pysähdyttiin moottoritien huoltoasemalle. Se oli virhe, sillä siellä ei ollut mitään nopeaa ruokaa tarjolla. Lisäksi tilatut annokset olivat aivan hirveitä. Aikaa kului sen verran liikaa, että meillä ei ollut mitään mahdolisuuksia ehtiä päivän viimeisellä luolakierokselle. Harmi, sillä olisin ihan hyvin voinut tehdä saman kierroksen uudelleen. Koska huoltoaseman ruoka oli suuri pettymys päätettiin iltaruuan kanssa pelata varman päälle ja tehtiin pitsaa. Sitä tehtiin muutama ylimääräinen evääksi seuraavan päivän formuloihin.

Olen seurannut formuloita pienestä pitäen. Sääntömuutokset ja etenkin television maksulliset lähetykset ovat kuitenkin johtaneet siihen, että nykyään kisoja ei tule enää aktiivisesti seurattua televisioista. Nyt kuitenkin tarjoutui tilaisuus mennä ihan paikan päälle katsomaan, niin tottakai. Span rata sijaitsee Francorchampissa, noin sadan kilometrin päässä Huysta. Majoituksen saaminen järkevään hintaan radan läheisyydestä on lähes mahdotonta, joten oli helppo päätös ajella yöksi kotiin. Koko viikonlopun lippu pronssialueelle maksoi 145e.

Lauantaina saavuimme paikalle noin puolitoista tuntia ennen aika-ajojen alkua. Formulakisat livenä oli kaikille uutta, joten ensimmäinen tunti meni alueen hahmottamiseen. Tai eihän siinä ajassa ehtinyt kävellä muuta kuin pienen alueen, sillä radalla on mittaa seitsemisen kilometriä. Mitään huippupaikkoja ei aika-ajon katseluun löydetty, mutta saimme luotua suunnitelman sunnuntaita varten. Lisäksi saimme huomata, että ainakin omat vessaparerit kannattaa ottaa mukaan. Aika-ajojen loppupuolelle osui sadekuuro, joten muistilistalle päätyi myös sadesuoja.

Lauantai-illalla Huyssa oli 1920-luvun tapahtuma, jonne oli ilmainen sisäänpääsy, joten kävimme siellä pyörähtämässä. Sieltä jatkoimme kohti sillan toisella puolella sijaitsevaa nakkikiskaa eli Friterieta, että päästäisiin kokeilemaan oikeita belgialaisia (eli ranskalaisia). Osuimme sillalle juuri kello kymmenen illalla huomataksemme, että jokiranta oli täynnä ihmisiä odottamassa jotain. Ja niinhän siinä kävi, että jälleen oli ilotulistus. Seuraavan päivän lehdestä sain sen käsityksen, että ilotulituksella ei mitään sen suurempaa syytä ollut, mutta ilmeisesti se oli joku perinne, joka oli jatkunut jo vuosia. Saimme siis vastineen Suomen huvilakauden päättäjäisille.

Sunnuntaina lähdettiin samoihin aikoihin kohti formularataa kuin lauantaina. Paikan päällä saimme huomata olevamme suurinpiirtein viimeisiä, jotka paikalle saapuivat. Lienee siis turha sanoa, että tunkua oli. Päämäärätietoisesti suuntasimme kohti aluetta, jonne lauantain perusteella halusimme päästä. Rinteen alareunalla oli paikkoja, mutta niistä kisan tai screenin näkemisen tiellä oli verkkoaita. Sinnikkäimät onnistuivat vallata pienen alueen ylempää, josta näkymä oli paljon parempi. Ensimäiset kierrokset tunnelma katsomossa oli tiivis, mutta sen jälkeen ihmiset alkoivat liikkua, osa varmaan paremman paikan toivossa ja osa vessahädän tai janon pakottamana.

Kemmel-suora oli ihan hyvä paikkavalinta, sillä sen lopussa olevassa mutkasta nähtiin varmasti eniten ohituksia kisassa. Tosin ilman screeniä kisasta ei olisi juurikaan mitään tiennyt, sillä yli 300km/h ohi meneviä autoja on hankala tunnistaa. Eli kuten moni onkin varoitellut televisiosta näkee enemmän, mutta kokemuksena todellakin käymisen arvoinen.

Kaikkein suurin yllätys tulikin sitten pois lähtiessä, sillä vaikka tiedettiin, että paikalla on todella paljon porukkaa, mielessä ei käynyt, että parkkipaikalta pois pääsemiseen menee kaksi ja puoli tuntia. Puhutaan siis muutaman sadan metrin matkasta. Ihan käsittämätöntä. Minkäänlaista liikenteenohjausta ei ollut parkkipaikoilta pois, ellei ryhmämme omatoimista liikenteenohjaajaa lasketa, vaikka se olisi todellakin ollut tarpeen. Kun lopulta päästiin parkkipaikalta pois ja kylätielle, liikenne sentään liikkui ja risteyksissä oli poliiseja ohjaamassa liikennettä. Paluumatkalla pysähdytiin vielä jo aiemmin hyväksi havaittuun pihvipaikkaan, La Charbonnadeen, Lięgrn lentokentän lähellä. Tiukille senkin kanssa tosin meni, sillä koska matka kesti paljon odotettua kauemmin, ravintola oli jo sulkemassa kun saavuimme. Onneksi ruokaa kuitenkin järjestyi.

Kissatappelu ja pakettiautomaatti

Maanantaiaamut eivät yleensäkään ole siitä parhaimmasta päästä, mutta tällä viikolla oli vielä tavallista pahempi, sillä se alkoi jo 5:20 kissatappelulla. Omat kissat ottivat yhteen oikein tosissaan. Siihen herääminen ei ollut mitenkään miellyttävää, saati sitten tilanteen rahoittelu ja jälkien siivoaminen. Koska tilanne oli ehtinyt jo pitkälle, kunnes ehdin väliin, suurin osa tapahtumien kulusta jää arvoitukseksi, mutta ihan hyvän teorian ainakin pystyin kehittämään tapahtuneelle. Tuossa ikkunan takana käy pyörimässä yksi kissa, jolle Muusa aina uhittelee ja joka aina joskus pääsee Muusan pelästyttämään ikkunalaudalta. Näin varmasti oli käynyt nytkin ja koska Manna on Muusan uskollinen apuri, se oli varmaan rientänyt auttamaan. Muusa lienee kuitenkin ollut sen verran tilanteesta yllättynyt tai unissaan, että on erehtynyt luulemaan Mannaa täksi vieraaksi kissaksi ja sen seurauksena kusi tämän päälle. Jokainen voi sitten miettiä, että suuttuisiko siitä? Vihanpitoa sitten riittikin tapahtuman johdosta tuntikausia, mutta onneksi vuosien kissakaveruus ei siitä näemmä pilalle mennyt. Nyt pari päivää myöhemmin episodi jo alkaa itseäkin hymyilyttää, mutta silloin ei kyllä.

Tiistaina oli viimeinen virallinen päivä Huyn 15.elokuuta juhlia, mutta osa tivoliliaitteista on kuulemma paikalla sunnuntaihin asti. Ihmisiä tivolissa riitti, vaikka oli arki-ilta. Erilaisia laitteitakin löytyi laidasta laitaan, esitteen mukaan ainakin 110. Itsellä meni pää ja maha sekaisin pelkästä katsomisesta. Tivolin maailmanpyörä antoi iltalenkillä mahdollisuuden ottaa vähän erilaisia kuvia Huysta.

Knoppi tietona, että yllä kuvassa näkyvä silta on Pont Roi Baudouin, joka on oma lähisilta ja joka saamieni ja löytämieni tietojen mukaan (sillan kylttikin tulee tietoa) rakennettiin 1600-luvulta, mutta se valitettavasti räjäytettiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Itseasiassa juuri 15.elokuuta, joten ehkä tässä löytyy parempi yhtymäkohta ilotulitukselle kuin kirkkopyhä.

Sunnuntai-illalla rohkaistuin tekemään nettitilauksen, sillä huomasin, että lähikioskissa on postin pakettien jakelupiste, joten ehkä ihan kaikkea ei olisikaan pakko tilata kotiinkuljetuksella. Toimitustapaa valitessa sitten selvisi, että lähialueelta, itseasiassa Carrefourin pihasta, löytyy myös pakettiautomaatti. Niinpä tilasin paketin sinne, enkä lähikioskiin. Paketti saapuikin jo tiistaiaamulla, joten todella nopea toimitus. Sähköpostin mukaan paketin pystyi noutaa pakettiautomaatista 24/7, mutta ainoastaan lauantaihin asti eli pakettia säilytetään ainoastaan viisi päivää. Paketin nouto oli jopa helpompaa kuin Suomessa, sillä sähköpostissa oli QR-koodi, joka tuli skannata laitteeseen ja luukku avautui.

 

 

Huyn hulinat

Kyllä tosiaan 15.8 oli suuri juttu Huyssa. Illalla kaupunki oli aivan täynnä. Perjantaiaamun lehdessä puhuttiin jopa 30 000 kävijästä, siihen en ihan usko, mutta paljon oli porukkaa. Koska suuri ihmismäärä saattaa houkutella myös terroristeja ja muita, oli rannan kävelyalue suojattu erilaisilla ajoesteillä.

Suuresta ihmismäärästä huolimatta kaikki sujui hyvin. Ilotulituksen piti alkaa klo 22, mutta koska muutamat autoilijat eivät olleet noudattaneet sillan pysäköintikieltoa, väärin pysäköidyt autot piti ensin siirtää pois. Ilotulitus pääsi sitten alkaamaan vasta 22:45. Onneksi sitä kannatti odottaa, sillä se kesti lähes puoli tuntia. Olisihan se vähän lyhyempikin riittänyt, mutta mikäli tosiaan vuoden suurimpia tapahtumia kaupungissa, niin mikäpäs siinä.

Koska ilotulitus oli suhteellisen myöhään ja torstaina kuitenkin työpäivä ihan tavallisesti, suomalainen tapa juhlia asioita jo aattona tuntuu itseasiassa ihan järkevältä. Melko moni paikallaolijoista, lapsiperheitä lukuunottamatta, kyllä näytti siltä, että he eivät torstaina töihin olleet menossa.

Iltaa odotellessa

Maanantai toi tullessaan epäilyn siitä, että sitella kontissa katto vuotaa. Epäilystä ei vielä ole voitu vahvistaa, mutta en olisi yllättyny, jos näin olisi. Odotellaan siis seuraavaa sadetta ja vahvistusta asialle. Ampiaiset ovat myös löytäneet kontin, niitä nimittäin riittää. Keskimäärin kerran tunnissa yksi on päässyt pujahtamaan sisään luomaan sekasortoa. Ja vaikka enään ei ole niin kuuma, niin ilmastointi ei toimi vieläkään.  Hieman on siis sellaista oheishaittaa töissä, mutta muutoin asiat Huyssa ovat suht mallillaan. Kuitenkin väestörekisteriasia tai pikemminkin heidän vaatima käännös odottaa vielä ratkaisua, mutta onpa tässä syyskuun loppuun aikaa.

Viimenen tavara toivottavasti mitä asuntoon tarvii on eteisen matto. Olen metsästänyt sitä lähes kaikkialta. Kävin Huyn sisustusliikkeissäkin ilman menestystä. Lopuksi turvauduin nettiin ja kääntäjän ja Googlen avulla paljastuikin, että paikallisesta Hubosta (rautakauppa) pitäisi löytyä etsimäni, Tiistaina ajoin Huboon puoli seitsemän, tai jos tarkkoja ollaan niin minuutin yli, ja se oli mennyt kiinni puolelta. Täytyy tehdä uusi yritys joku toinen päivä.

Keskiviikko on Belgiassa vapaapäivä, Marian taivaaseen astumispäivä. Vaikuttaa siltä, että belgialaiset eivät juurikaan välitä pyhäpäivän perimmäisestä syystä, vaan ovat onnellisia sen tuomasta vapaapäivästä. Eli näin tämän hetkisellä tuntumalla belgialaiset suhtautuvat kirkollisiin pyhiin kuin suomalaiset. Tänään Huyssa on kuitenkin isot juhlat, juuri Marian taivaasen astumipäivän vuoksi tai ainakin sen vapaan takia, sillä kaupungissa on tivoli 15.8, joka kestää 10 – 21.8. ja sen suurin juhlapäivä on tänään, joka päättyy ilotulituksiin. Ilotulistus ja iltaohjelma tänään  on ilmeisen kova juttu, sillä sen vuoksi 20 000 asukkkaan kaupunkiin odotetaan 20 000 kävijää. Ilotulitus on ollut lehtiuutisissa jo yli pari viikkoa; ”voidaanko se pitää”, ”missä se voidaan pitää” jne, koska kuivuus ja kuumuus ovat koetelleet aluetta.  Koska ilotulituksella selkeästi on suuret perinteet, se järjestetään, mutta tänä vuonna poikkeuksellisesti sillalta, eikä linnoituksen päältä, kuten aiemmin. Lisäksi ilotulitukseen tulijoita on ohjeistettu jättämään auto jopa 3 km päähän ja belgialainen ei kävele minnekään, mitä olen tähän mennessä huomannut, joten se kertoo jotain tapahtuman suuruudesta. Uutisten perusteella illaksi on siis odotettavissa spektaakkeli.