Melkoista menoa

Perjantain jälkeen onkin ollut melkoista haipakkaa, Lauantaina päätettiin lähteä tutustumaan kolmeen eri kaupunkiin, kolmessa eri maassa. Ahneen loppu tuppaa olemaan huononpuoleinen, mutta tällä kertaa kierros oli kyllä oikein mukava. Kävimme Maastrcihtissa Hollannissa, Aachenissa Saksassa ja tulevia formulakisoja ajatellen Belgian Spassa. Kaupungeista Maastricht oli ehdottomasti tunnelmaltaan mukavin. Siellä jopa uskaltauduin kiipeämään kirkon torniin maisemia katselemaan (kts. punainen torni kuvassa).

Koska kolmeen maan kierroksessa ei selvästikään ollut jaloille tarpeeksi, kävelimme vielä illalla 5 kilometrin päässä sijaitsevaan pihviravintolaan. Paikka oli ennestään tuttu työmatkalta, sillä olin käynyt siellä kerran aiemmin, eikä se tuottanut pettymystä toisellakaan kerralla. Parasta pihviä mitä olen syönyt, etenkin kun kokkia ei voi moittia, sillä pihvin sai tai joutui itse paistamaan.

Sunnuntaina hotellin vaihdon jälkeen suunnattiin tutustumaan Namuriin, joka on lähialueen toinen iso kaupunki. Namurin tunnelma tuntui myös tosi mukavalta ja sieltä sai australialaista jäätelöä. Ranskankielen taitokin on jo parissa päivässä päässyt kehittymään tai ainakin varmuus yrittää käyttää sitä, sillä ravintolassa tilaus hoitui ontuvalla ranskalla. Sitä saatiin mitä tilattiin ,joten ei se nyt kovin pahasti metsään mennyt.

Maanantaiaamuna sain sovittua uuden asunnon avaimien noudon iltapäivälle, Samoihin aikoihin sain myös listan asioista, joita minun tulisi hoitaa uuteen asuntoon, kuten sähkö, vesi, vakuutus, IKEA:n huonekalut firman nimiin ja niin edelleen. Jotenkin sitä oli kuvitellut, että asiat hoituvat ilman tuntien omaa panostusta, mutta näin se ei näemmä ole. Maanantaina kävi myös ilmi, että erään työkavereista oli täytynyt tehdä jonkinlainen ilmoitus maassaolosta Belgian viranomaisille, Kukaan ei minua tästä ole mitenkään informoinut, mutta toivottavasti käytäntö sen asian suhteen selviää pikimmiten. Avainten nouto meni helposti, kunhan saatiin oikea asunnonvälittäjä paikalle. Hän esitteli asunnon, joka oli kerrankin kuten kuvissa, joen rannalla, isolla olohuoneella ja kolmella makuuhuoneella. Tosin yllätyksenä tuli, että jätehuolto tulisi järjestää itse ja että isojen huonekalujen muutto pitäisi suorittaa parvekkeen kautta, Näihin molempiin tosin sisältyi  pieni riski väärinkäsityksestä kielitaidon takia. Katsotaan miten noiden kanssa käy.

Uusi asunto oli tosi likaisessa kunnossa, joko edellisen asukkaan tai sitten Belgian loppusiivous käsitys on eri kuin Suomessa. Ei siis auttanut muu kuin ensimmäisenä suunnata ostamaan siivoustarvikkeita ja imuri. Pelkkiin siivoustarvikkeisiin onnistuikin hupenemaan yli 100e. Siivousostosten jälkeen suunnattiin ostoksille IKEA:an ja ostettiin lähinnä keittiötarvikkeita. Kaupat, niin IKEA kuin ruokakaupatkin, menevät Belgiassa aiemmin kiinni kuin Suomessa, joten viimeisten joukossa ulos ja sanomattakin selvää, että eihän ne ostot firman nimiin menneet siinä kiireessä. IKEA:n jälkeen suuntasimme vielä hakemaan kissoja hotellilta, sillä uusi hotelli oli edellistä huonompi ja lisäyö siellä ei houkutellut.

Tiistain ohjelmistossa oli yrittää saada vakuutus asuntoon, vaan eihän se mennyt niinkuin Strömsössä. Kyse ei edes ollut siitä, että lomake oli ranskaksi, sillä Google kääntäjän ja työkavereiden avustuksella löytyi vastaukset kysymyksiin, onko talossa nolla, yksi vai kaksi seinää kiinni toisessa talossa, montako osaa kellarista on tulvasuojattu, olenko töissä yksityisellä vai julkisella sektorilla, onko joku huoneista yli 30m2, löytyy uima-allasta jne, Missään kohtaa ei kysytty Suomessa totuttuja kysymyksiä, kuten pinta-alaa tai irtaimiston arvoa.  Vakuutuksen hankinta stoppasi siihen, että minun pitäisi saapua vakuutusyhtiön toimistoon, jostain syystä asuntooni vakuutusta ei saanut netistä. Laitoin vakuutusyhtiöön lopuilta sähköpostia asiasta, sillä soittaminen kielitaidomana tuntui liian hurjalta.

Tiistaina päivällä sain puhelun tuntemattomasta numerosta. Kieliongelmien jälkeen sain selville, että minulle olisi tulossa pyykinpesukone ja tietenki juuri sillä sekunnilla, Ja Sitetoimistossa ei sillä hetkellä tietenkää ollut ketään ranskankielentaitoista. Lukuisista yrityksistä huolimatta kuljettaja ei ymmärtänyt, että tunnin kuluttua tai milloin tahansa myöhemmin samana päivänä toimitus sopisi, mutta ei sillä hetkellä. Puhelu päättyi siihen, että hän löi luurin korvaan. Työkaverini soitti noin puoli tuntia myöhemmin yritykseen. mutta silloin kuljetus samalle päivälle ei kuulemma enää ollut mahdollista. Uusi yritys sitten torstaina.

Tiistai-ilta päättyi samaan paikkaan kuin maanantaikin, IKEA:an.Tällä kertaa tarkoituksena oli ostaa muutamia huonekaluja ja peittoja tyynyjä ja sen sellaista.  Ennen ostoksille menoa suuntaisin infotiskille päämääränä saada jatkossa kuitit firman nimiin ja se jopa onnistui. Homma onnistui jopa edellispäivän kuitille. Pieniä onnistumisen elämyksiä. IKEA.n reissu päättyi jälleen siihen, että sulkemisaikaan olimme jonottamassa kassalla.

Keskiviikkoaamulla päätin, että vakuutus on saatava kuntoon, vaikka vastausta eiliseen sähköpostiin ei kuulunut. Netissä vakuutuksen osto päättyi samaan viestiin kuin aiemmin, tulla toimistolla käymään. Onneksi työkaveri suostui soittamaan ja yllättäen asia oli kahdessa minuutissa hoidettu.

Päivän ohjelmassa oli myös vääntötreenit, sillä olin yhteydessä lähialueen vääntöporukkaan ja saimme luvan osallistua heidän treeneihin. Kädenvääntö on aina mukavaa ja oli todella kiva palata treenien pariin, muutaman viikon muuttokuvioiden jälkeen.Toivottavasti tällä viikolla pääsee myös takaisin salitreeneihin.

Vääntötreenien jälkeen suunnattiin taas yllätys, yllätys IKEA:an. Jo neljäs kerta! Tänään ostoslistalla oli sänky. Uusi sänky ei tietenkään autoon mahtunut, mutta takakontti auki päästiin perille ja kaikki tavarat myös. Loppuilta meneekin huonekaluja kasaillessa.

Uuden äärellä

Ensimmäinen viikko uudessa hommassa takana, Vielä on vaikeaa tehdä sen suurempaa yhteenvetoa, sillä enin aika meni matkustamiseen, kokonaista 60 tuntia. Täytyy myöntää, että alkoi kyllä jo laivassa viimeiset tunnit ahdistaa, samoin kuin sitten Lyypekistä Liègeen ajaessa, mutta perile päästiin.

Saksan lautalla oli panostettu syömiseen, syömiseen ja syömiseen, mutta kyllähän se passasi. Ostettin kolmen ruokailun paketti, jolla sai syödä neljä kertaa! Huippu diili siis syömisestä tykkäävälle. Mutta neljä kertaa buffetissa ei kropassa enää hyvälle tuntunut, eikä tunnu vieläkään, sillä paino saattoi siitä myös hieman nousta. Pieni kevennys jatkossa saattaa olla paikallaan. Ruokaa lukuunottamatta laivalla ei sitten paljon muuta ollutkaan kuin aikaa. Viihdetarjonta oli se, että sitä ei ollut, Myymälä löytyi, mutta se oli pieni ja yllättävän suuren osan matkasta suljettu, Tarttui sieltä mukaan kuitenkin Napue GIN, mahdollista koti-ikävää lievittämään.

Keskiviikkoaamulla käytiin tekemässä nopea kävelykierros Lyypekin keskustassa, ennen kuin lähdettiin ajamaan Saksan halki Belgiaan. Matkareitti ei ollut suorin mahdollinen, sillä Bremenin lähellä oli Google mukaan isot tietyöt ja niiden aiheuttama viivytys matkaan olisi puolitoista tuntia. Vaihtoehtoisia reittejä onneksi löytyi, Keskiviikkoillalla saavuttiin Liègen lentokenttähotelliin, joka sijaitsee keskellä ei mitään, mutta kuitenkin kohtuullisen ajomatkan päässä sitesta. Lentokenttähotelli tarjoaa majapaikan sunnuntaihin asti, sen jälkeen joudutaan muuttamaan vielä toiseen hotelliin yhdeksi yöksi, sillä tulevan kodin avain pitäisi olla saatavailla maanantaina. Tuleva asunto pitäisi olla melkoinen lukaali, 3 makuuhuonetta joki näkymällä. Kyllä, kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, joten uskon kun näensitten ensi viikolla. IKEAsa kuitenkin uskallettiin torstaina käydä jo tutustamssa huonekalutarjontaan ja tehtiin ostoslista, sillä asunto on kalustamaton.

Torstaina oli ensimmäinen oikea työpäivä sitella. Koska siellä tullut käytyä jo muutaman kerran työmatkoilla, paikka oli ennestään tuttu, joten turvatarkastukset, töihin leimaamiset ja muut eivät tuntuneet mitenkään erikoisilta. Itseasiassa jännittävintä ekassa työpäivässä oli, että sitelle oli tullut lounasbaari, josta sai pasta- ja salaattiannoksia. Tähän asti siellä on joutunut elämään patongilla tai omilla eväillä.

Perjantaina töiden jälkeen käytiin Liégessä syömässä, Melkoisia kieliongelmia ilmeni, kun tarjoilija ymmärsi kivennäisveden Spritenä ja suolan laskuna. Oma ranskan taito oli lähellä nollaa tänne tullessa, koska syksyn kielikurssi meni puihin, mutta on tässä kahdessa päivässä sanavarasto varmaan jo tuplaantunut.