Suomessa kaupassa asiointi on helppoa ja vähäsanaista. Belgiassa kassaneideillä ja -herroilla on usein tarve alkaa juttelemaan. Ja vaikka olen mainostanut, että kielitaito on sen verran kehittynyt, että ravintolaillasta selviän, niin kaupan kassalta en vielä selviä. Yleensä pyrin olemaan kaupan kassalla hyvin etäinen, että en joutuisi kassan kanssa juttusille, mutta aina se ei toimi. Useimiten kuitenkin ainut kysymys on, että löytyykö kyseisen kauppaketjun korttia, niinpä vastaan aina ensin ei. Useimmiten se toimiikin, eikä lisäkysymyksiä tule, paitsi..
Noin kuukausi takaperin ostaessani kissanhiekkalaatikkoon suojapusseja myyjä kysyi mitä ne ovat. Päätin yrittää selittää. Kissa.. pussi.. laatikon päälle.. Myyjä ei ymmärtänyt yhtään mitään, mutta ainakin yritin. Varmaan katui pari kertaa, että edes kysyi tai sitten li kauhuissaan, että heidän kaupassaan myydään pusseja, joihin voi laittaa kissan.
Pari viikkoa sitten ruokakaupassa käydessäni myyjä kysyi perinteisen asiakaskortti kysymyksen jälkeen jotain ja päätin, että tällä kertaa kokeilen sanoa kyllä. Lopputuloksena oli, että sain pienin legopaketin. Ilmeisesti tietystä ostossummasta sai aina paketillisen. Tämän jälkeen olen jatkanut ei-linjaa.
Noin viikko sitten ostin uuden takin. Kassaneidille vastasin ei ja hän katsoi minua hyvin oudosti, mutta jatkoi hommiaan. Sekuntia myöhemmin tajusi, että hän oli sanonut ”tuotteen voi vaihtaa kuittia vastaan”. Mutta eihän vaihtamiseen tarvetta toki ollut, kun takki oli hyvä.
Tänään kävin eläinkaupassa ostamassa kissoille ruokaa. Kassa kysyi jotain, johon tietenkin vastasin ei. Hän oli hyvin hämmästynyt ja toisti, ei? Minä siihen sitten vaan hymyilemään ja nyökyttelemään, tajuamatta tuon taivaallista mitä minulta oli kysytty. Saattoi kysyä, että onko minulla montakin kissaa tai todeta, että onpa tänään ollut huono sää, kun sataa ja tuulee tai jotain muuta. Vaikka kassa hetkeksi hämmentyi vastauksestani, kohta hän kysyi jo jotain muuta. Siihen en enään uskaltanut vastata mitään vaan totesin, että anteeksi en ymmärrä. Siihen kassa sitten ok, eikä puhunut enään sanaakaan. Ilmeisesti pelästyi, että outo muukalainen hänen liikkeessään. Autoon päästyäni muistin, että olisi pitänyt vielä käydä katsomassa koirien leluosastoa, sillä Jyväskylästä tuli hyviä treenivinkkejä, mutta en enään kehdannut mennä järkyttämään myyjää.