Avainsana-arkisto: ruoka

Pakkaseen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Viimeiset kaksi päivää sitella ovat olleet hyvin tuskaisia, sillä ilmastointi ei vieläkään toimi. Kaiken huipuksi maanantaina, sitä kävi korjaaja katsomassa. Tämä katsominen tuntuu olevan pahasta, sillä nyt kävi lähes samoin kuten putkimiehen kanssa, katsomisen jälkeen ilmastointilaite ei toiminut enää ollenkaan. Tähän asti se on sentään mennyt tuulettimesta, koska sillä on saanut ilman kiertämään. Toimimattomaan ilmastointiin kun vielä lisätään reilusti yli kolmenkymmenen asteen ulkolämpötilat, niin vähemmästäkin tulee talvea ikävä. Näen tosin jo mielessäni, että tammikuulla sitten valitan sitä, kun kontin lämmityslaite ei toimi, mutta eletääs lämpötilan suhteen hetkessä.

Tänään töistä lähtiessä suuntasin Huyn kodinkoneliikkeeseen, koska pakastinta en viikonlopun aikana saanut ostettua. Sellainen pieni 34 litran pakastin löytyikin, sillä kodinhoitohuoneeseen ei suurempaa olisi saanut järkevästi mahtumaan. Toki kun asunnossa huoneita riittää, niin mikäänhän ei olisi estänyt sijoittamasta pakastinta vierashuoneeseen, mutta halusin sen lähelle keittiötä. Kodinkoneliikkeessä yhteistä kieltä ei taaskaan juuri ollut, mutta otin kuvan tuotteesta ja sen avulla sain kassalla selitettyä, että kuvanmukainen tuote pitäisi saada. Homma hoituikin ja sain vielä pakastimen kannettuna autolle asti. Pakastin, vaikka pieni onkin, ratkaisee monta säilyvyys ongelmaa, sillä esimerkiksi marjat eivät montaa päivää säily sulatuksen jälkeen. Nyt olen tosin vielä  pyrkinyt ostamaan marjat tuoreina, sillä pakastemarjoja ehtii syödä siten talvella. Toinen hyvä puoli on, että nyt voi ostaa hieman isompia määriä ruokaa kerralla, sillä inhoan kaupassa käymistä. Lisäksi pakastimeen voi jonkun hätävaran laittaa ja kenties vähän jäätelöäkin.

Pakastimen oston jälkeen kävin vielä salilla, joka on onneksi ilmastoitu. Salilta kotiin palatessa, ilta yhdeksän maissa, ulkona oli vielä kolmekymmentä astetta. Ukkonen hieman jyrisi, mutta taisi mennä jostain kauempaa ohi, sillä ainoastaan muutama sadepisara tuli. Harmi, sillä viileyden lisäksi, vesisade olisi tällä hetkellä varsin toivottu.

Maihinnousu Normandiaan

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Dieppessä aamulla käytiin pieni rantakierros tekemässä ennen kuin matka jatkui yhdentoista maissa kohti etelää. Matka ensimmäiselle maihinnousurannalle, Sword beachille, kesti neljä tuntia , sillä tehtiin matkalla yksi suunnistusmoka ja päädyttiin hetkeksi maksullisille teille, niitä kun Ranskassa riittää. Ajettiin sitten samalla vaivalla Pont de Normandien kautta, joka on viimeinen silta Seine-joen yli ennen merta. Korkeutta sillalla 214 metriä, joten meinasihan se taas jo hirvittää.  Sillan ylityksestä veloitettiin 5,40e. Hirveä hinta! Matkalla nähtiin myös flareja. Flarella siis tarkoitan liekkiä, joka polttaa jalostuslaitoksen tms. kaasun hiilidioksidiksi. Niitä ei ole tähän mennessä tullu vastaa muuta kuin valokuvissa. Hirveää tuhlausta sekin, sillä luulisi nykyään sen kaasun saavan talteen ja käyttöön.

Sword Beachilta ei löytynyt ollenkaan parkkipaikkoja, joka paikka oli aivan täynnä autoja. Lopulta päädyimme Juno beachin puolelle, joka on toinen maihinnousurannoista. Siitä teimme sitten kävelykierroksen. Parkkipaikan etsintään ja kävelykierrokseen tuhlaantui tolkuttomisti aikaa, joten Gold beach otettiin hyvin pikaisena pysähdyksenä. Omaha beachilla yritettiin pysähtyä jenkkien hautausmaalle, mutta siitä ei ollut tehty liian helppoa, joten kävimme vain muistomerkillä ja punkkerissa, johon pääskyt olivat tehneet pesiä. Omaha beatchilla kävimme myös uimassa.

Koska kello oli Omaha beachin lopussa jo puoli seitsemän ja Le Havreen piti yöksi ehtiä, päätimme jättää väliin viimeisen rannan, Utah beachin. Mielenkiintoisempi ajoreitti Le Havreen  eli valtateitä ja tulleja välttäen olisi kestänyt 3 tuntia 15 min, päätimme turvautua tylsään ja maksulliseen, 1 tunti 45 min matkaan. Tällä puolentoista tunnin aika säästölle hintaa tietullien muodossa tuli 10,10e.

Le Havressa päätimme ajaa hotelliin sataman kautta, olihan koko kaupunki saanut nimensä sataman mukaan. Reitti ei tuottanut pettymystä, sillä satamassa nousi seinä vastaan, nostosillan muodossa. Onneksi löytyi vaihtoehtoinen reitti ja hotellille päästiin.

Hotelliksi oli valittu iBis, hintaltaan huokea ja laadultaan ei yllätyksiä tuottava. Auton sai jättää kadulle parkkiin ilmaiseksi aamulla yhdeksään asti. Yritin maksaa parkin aamulla kaksi tuntia pidemmäksi, mutta lopputulos oli, että rahat todennäköisesti tililtä meni, mutta mitään parkkilappua en saanut. Aamulla uusi yritys.

Le Havresta ei löytynyt elämää, se oli hyvin betoninen kaupunki. Onneksi sentää pitsa oli hyvää ja sen muodossa sain korvikkeen haaveillulle juustolautaselle, kolmen juuston pitsan. Huomenna matka jatkuu kotia kohti.

Matkalla Normandiaan

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Viikonlopun suunnitelmissa oli matka Normandiaan Ranskaan. Matkan varrelle oli myös suunnitelmissa pysähdys Bruggeen, jota joillain matkasivuistoilla kehuttiin pohjoisen Venetsiaksi. Lauantaiaamulla päästiin matkaa vähän kymmenen jälkeen. 21.7 on Belgian kansallispäivä, mutta se ei liikenteessä juurikaan näkynyt. Ainoastaan kauppojen aukioloajat olivat entistä huonommat, normipäivänäkin kaupat tosiaan menee kiiinni ihan viimeistään klo 20.

Brugge ei ollut maineensa veroinen, vaikkakaan ei se huono ollut, Omasta mielestä esimerkiksi Gent oli paljon kivempi tunnelmaltaan. Bruggessa oli liikaa turisteja omaan makuun, vaikka itsekin sellaisena siellä. Kaupungissa ei vaikuttanut olevan ollenkaan paikallisia,vaan nimenomaan vain turisteja. Siitä jäi sen vuoksi hyvin mitään sanomaton vaikutelma, koska ihmiset luovat tunnelman. Bruggessa tuli kokeiltua nyt myös belgialaisia vohveleita. Ei siitä uutta herkkua tullut, se maistui…vohvelita. Jatkossakin voi pitäytyä jäätelössä, jos haluaa herkkuja.

Bruggesta matka jatkui kohti Ranskaa. Ruokatauko pidettiin Grand Fort Philippessä, jonka jälkeen alkoi näkyä tien varressa toisen maailmansodan aikaisia punkkereita.  Niitä pysähdyttiin ihmettelemään. Lisäksi ajettiin Calaisin läpi, joka toisessa maailmansodassa oli pommitettu täysin raunioiksi. Calaisissa merkille pantavaa oli, että lähes kaikki oli aidoitettu, tuntui hyvin kummalliselta. Calaisin jälkeen maisema muutui kumpuilevaksi ja ajoimme katsomaan Cote D´Opalea sekä meren toisella puolella näkyvää Englantia.

Loppumatka ajettiin välttäen tietulleja eli maaseututeitä, mutta ilman pysähdyksiä, kuskinvaihtoa lukuunottamatta, Dieppeen asti, josta oli varattu hotelli ensimmäiseksi yöksi. Matka olikin ihan hyvin mitoitettu, sillä kello oli vähän yli yhdeksän illalla, kun saavuimme hotellille. Hotelliksi valitsimme Windsor-hotellin, ihan rannasta. Valinnanvaraa varaus hetkellä ei tosin enään juurikaan ollut, mutta hotelli vaikuttaa aivan hyvältä. Kaikki toimii ainakin vielä ja henkilökunta on ollut asiansa osaavaa.

Dieppessä olikin illalla jo melko kylmä, kun illalla syömään lähdettiin, alle 20 astetta. Täytyi kaivaa sukkahousut ja huivi lämmikkeeksi. Dieppen satamassa oli katu täynnä ravintoloita, joten oli vaikeuksia valita mihin menisi. Kävelimme koko kadun läpi ja päätimme, että menemme siihen jossa annokset olivat näyttäneet parhailta. Strategia ei kuitenkaan toiminut, sillä tässä paikassa keittiö oli mennyt jo kiinni. Niinpä menimme sitten seuraavaan, jossa keittiö oli vielä auki. Se oli virhe. Ruoka oli aivan paskaa. Minun annos oli vetistä (eli oletettavasti pakastettua) kalaa, joka ei maistunut miltään. Se oli kuitenkin luksusta verrattuna Lassen pihviin. Se oli jännemöykky, jolla ei ollut lihan kanssa mitään tekemistä, saati sitten fileen, jona se myytiin. Vaikka juustolautanen jälkiruuaksi olisi houkutellut, päätimme, että kyseiseen ravintolaan, emme enää penniäkään tuhlaisi. Valitetttavasti kaikki ravintolat olivat jo sulkemassa tai sulkeutuneet, joten juustolautanen jäi huomiselle. Note to self, ensi kerralla kannattaa tarkistaa ravintolan arvostelut ennen sisään astumista.

Flanderia tutkimassa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lauantain oli hyvin rauhaisa päivä ja sen suurimmaksi tapahtumaksi jäi kohtaaminen naapurin rouvan kanssa. Noin kymmenen yli kymmenen illalla soi ovipuhelin ja siellä näytti olevan joku vanhempi rouva. Luuri käteen ja kuuntelemaan, mitä asiaa hänellä olisi. Rouva selitti pitkän pätkän ranskaksi, mutta enhän minä siitä mitään ymmärtänyt,  lisäksi ovipuhelimen kuuluvuus on äärimmäisen huono. Lopputulos oli, että rouva lopetti puhelun ja lähti kohti rappua. Muutamaa minuttia myöhemmin soi ovikello, sama rouvashenkilö siellä seisoi. Tilanne oli sama kuin hetkeä aiemmin, hän puhui ranskaa, minä englantia ja kumpikaan ei ymmärtänyt toistaan. Lopulta elekielellä päästiin siihen ymmärrykseen, että häntä häiritsi huonekalujen kasaamisesta kuuluva ääni, sillä kello oli jo yli kymmenen. Pahoittelin häiriötä ja yritin selittää, että ne neljä naulaa olivat viimeiset sille illalle ja itseasiassa koko huonekalujen kokoonpano urakka olisi nyt ohi. Rouvan huomautus iltamyöhäisestä metelistä oli toki aiheellinen, mutta ihmetystä herätti, että naapuriasunnon pronssimitali bileet, eivät häntä ilmeisesti häirinneet. Vaikka keskustelu naapurin kanssa ei alkanut kovin hyvin ja yhteistä kieltäkään ei juuri ollut, hymyillen hän kuitenkin ovelta lähti hyvää illanjatkoa toivottaen, että ilmeisesti meni kuitenkin ihan hyvin.

Sunnuntaiille suunnitelmissa oli tutustua Belgian pohjoisempaan osaan, hollaninkieliseen Flanderiin. Aluksi pähkäiltiin Antwerpenin ja Gentin välillä, että kummassa mentäisiin käymään. Äkkiseltään netistä sai sen käsityksen, että Antwerpen olisi näistä kahdesta se parempi, joten päätettiin että, sinne mennään ja jos aikaa jää, niin voimme jatkaa myös Gentiin. Aamulla päästiin ajoissa matkaan ja Antwerpen oli aika äkkiä nähty. Se oli yllättävän mitään sanomaton. Keskusta oli hyvin samankaltainen kuin monessa muussa vanhassa kaupungissa ja joen ranta oli jätetty hyödyntämättä, se oli jokseenkin keskeneräinen tai jopa unohdettu.

Gent oli toisenlainen, vaikka vanha keskiaikainen kaupunki sekin. Siellä oli eloisa meiniki ja kavavien rantoja pääsi kävelemään ja nauttimaan tunnelmasta. Vähän myöhemmin sitten selvisikin, että Gentissä oli käynnissä kaupunki festivaalit, joita oli järjestetty jo vuodesta 1843, joten se varmasti osaltaan selitti väen paljoutta. Gentissä päätin myös kokeilla yhtä belgialaisten herkkua simpukoita ranskalaisilla. Simpukat oli ihan hyviä, mutta ollakseni rehellinen, en tiedä mitä niillä ranskalaisilla siinä oikein tehtiin, mutta kyllä nekin tuli syötyä.

Täysillä vatsoilla lähdettiin kanavaristeilylle. Hintaa 40 min risteilyllä oli 7,5e, joka ei mielestäni ollut paha hinta. Sää oli iiankin hyvä, sillä lämpötila nousi yli 30 asteen ja ajoittain varjoa ei kanavissa ollut tarjolla. Kiinnostava kierros kuitenkin. Risteilyn jälkeen tarvittiin vettä ja vilvoittavaa jäätelöä. Niiden hinta ei sitten niin inhimillinen ollutkaan, sillä kaksi kahden pallon jäätelöä ja vesi maksoi lähes 13 euroa. Ne tuli kuitenkin tarpeeseen, joten olisi sen rahan huonomminkin voinut käyttää.

Risteilyn jälkeen jatkettiin kaupunkiin tutustumista. Kävimme Sint Bavon katedraalissa ja sen kellotornissa. Tornin sisäänpääsyn myyjä kertoi, että aikaa käydä tornissa oli hyvin vähän, joten ylös kiipeämiseen saisi kestää korkeintaan kymmenen minuuttia. Ihmettelin mielessäni kommenttia, sillä tottai kiipeäisimme ylös alle kymmenessä minuutissa. Totuus alkoi valjeta, kun portaita oli takana jo useampi sata, että kiipeäminen ei mikään pikku homma ollutkaan. Aikaa ei kellotettu, mutta ripästi oltiin kuitenkin ylhäällä, 89 metrin korkeudessa. Ja hirviittäväähän niin korkealla oli olla, mutta kyllä se kokemus kahden euron arvoinen oli. Ja maisemat oli hienot, sen mitä niitä uskalsi katsella.

Kun Belgia meni sekaisin

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Hieman yli viikko Belgiassa takana. Torstaina pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan lähikaupaan, joka on joen toisella puolella sijaitseva Match. Kauppa on melko iso ja valikoima hyvä, lisäksi löytyi paljon erilaisia juustoja. Kaurahiutaleitakin löytyi, joten jatkossa saa nauttia tutusta ja turvallisesta aamupuurosta. Kaupasta löytyi myös puupellettejä, joita käytän kissan hiekkana. Niitäkään ei tarvitse enää kovin kaukaa metsästää. Ensimmäinen pellettisäkki haettiin rautakaupasta Liègestä viime viikon sunnuntaina.

Torstaina ei tarvinnut tehdä IKEA:n reissua tai olisi varmaan tarvinnut, koska puuttuu vielä keittiönpöytä, -tuolit, sohva, tv-taso ja vaatekaappi, sekä paljon pienenmpää tavaraa, mutta pakko pitää vähän taukoa. Ei se IKEA:ssa käynti nyt niin kivaa ole. Vaikka IKEA;ssa ei käytykään, asuntoon tuli lisää tavaraa kotiinkuljetuksella, kun saapui kovin odotettu pyykinpesukone ja samalla oven avauksella kahvinkeitin, mikro ja muita keittiökoneita.

Perjantaina oli vuorossa jalkapalloa, sillä Belgia oli päässyt aiemmin tällä viikolla kahdeksan parhaan joukkoon. Nyt oli jo peli pääsystä semifinaaliin ja vastassa Brasilia. Koska Suomea ei vielä olla jalkapallon MM-kisoissa nähty, oli helppo kannattaa Belgiaa ja puketua punaiseen. Alunperin ajatus oli, suomalaiseen tapaan, mennä johonkin pubin istumaan ja katsomaan peliä, mutta onneksi Facebookista selvisi, että Huyn kaupunki järjestää screenit ja muut jollekin stadionille. Ainoa ongelma oli, että stadionin sijainti ei Facebookista selvinnyt, sillä ilmeisesti se oli kaikille paikallisille itsestäänselvää. Googletimme läheiset stadionit ja lähdimme kävelemään. Ensimmäinen yritys oli tyhjä arpa, mutta sen jälkeen alkoi katukuvaan ilmestyä enemmänkin punapaitoja, joten suunta oli oikea.  Oikea paikka löytyi helposti seuraamaalla muita kulkijoita, sillä kaikilla oli sama suunta. Pelkäsimme saapuvamme myöhään paikalle, kun olimme perillä noin vartti ennen pelin alkua, mutta huoli oli turha. Suurin osa saapui paikalle meidän jälkeen, juuri pelin alkuun.

Belgia voitti ottelun ja pääsi semifinaaliin. Koko kylä meni voitosta aivan sekaisin, sitä juhlittiin aivan kuin maailmanmestaruutta. Viimeisen vihellyksen jälkeen katsojat hyppivät ja pomppivat, halasivat toisiaan ja ilma oli täynnä tuopeista lentelevää olutta, kuin myös itse muovituoppeja. Pelin jälkeen joenranta täyttyi voiton juhlijoista, räikät soivat ja ihmiset istuivat autojen katoilla, konepelleillä ja takakonteissa. Ainoastaan kuljettajat pysyivät suurinpiirtein autojen sisäpuolella. Meno oli omaan silmään jopa hurjaa, koska niin paljon autoja oli mukana. Kaikki näytti kuitenkin menevän hyvin ja tunnelma oli katossa. Tiistaina on kuulemma sitten se seuraava peli, täytynee varmaan katsoa sekin.

Melkoista menoa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Perjantain jälkeen onkin ollut melkoista haipakkaa, Lauantaina päätettiin lähteä tutustumaan kolmeen eri kaupunkiin, kolmessa eri maassa. Ahneen loppu tuppaa olemaan huononpuoleinen, mutta tällä kertaa kierros oli kyllä oikein mukava. Kävimme Maastrcihtissa Hollannissa, Aachenissa Saksassa ja tulevia formulakisoja ajatellen Belgian Spassa. Kaupungeista Maastricht oli ehdottomasti tunnelmaltaan mukavin. Siellä jopa uskaltauduin kiipeämään kirkon torniin maisemia katselemaan (kts. punainen torni kuvassa).

Koska kolmeen maan kierroksessa ei selvästikään ollut jaloille tarpeeksi, kävelimme vielä illalla 5 kilometrin päässä sijaitsevaan pihviravintolaan. Paikka oli ennestään tuttu työmatkalta, sillä olin käynyt siellä kerran aiemmin, eikä se tuottanut pettymystä toisellakaan kerralla. Parasta pihviä mitä olen syönyt, etenkin kun kokkia ei voi moittia, sillä pihvin sai tai joutui itse paistamaan.

Sunnuntaina hotellin vaihdon jälkeen suunnattiin tutustumaan Namuriin, joka on lähialueen toinen iso kaupunki. Namurin tunnelma tuntui myös tosi mukavalta ja sieltä sai australialaista jäätelöä. Ranskankielen taitokin on jo parissa päivässä päässyt kehittymään tai ainakin varmuus yrittää käyttää sitä, sillä ravintolassa tilaus hoitui ontuvalla ranskalla. Sitä saatiin mitä tilattiin ,joten ei se nyt kovin pahasti metsään mennyt.

Maanantaiaamuna sain sovittua uuden asunnon avaimien noudon iltapäivälle, Samoihin aikoihin sain myös listan asioista, joita minun tulisi hoitaa uuteen asuntoon, kuten sähkö, vesi, vakuutus, IKEA:n huonekalut firman nimiin ja niin edelleen. Jotenkin sitä oli kuvitellut, että asiat hoituvat ilman tuntien omaa panostusta, mutta näin se ei näemmä ole. Maanantaina kävi myös ilmi, että erään työkavereista oli täytynyt tehdä jonkinlainen ilmoitus maassaolosta Belgian viranomaisille, Kukaan ei minua tästä ole mitenkään informoinut, mutta toivottavasti käytäntö sen asian suhteen selviää pikimmiten. Avainten nouto meni helposti, kunhan saatiin oikea asunnonvälittäjä paikalle. Hän esitteli asunnon, joka oli kerrankin kuten kuvissa, joen rannalla, isolla olohuoneella ja kolmella makuuhuoneella. Tosin yllätyksenä tuli, että jätehuolto tulisi järjestää itse ja että isojen huonekalujen muutto pitäisi suorittaa parvekkeen kautta, Näihin molempiin tosin sisältyi  pieni riski väärinkäsityksestä kielitaidon takia. Katsotaan miten noiden kanssa käy.

Uusi asunto oli tosi likaisessa kunnossa, joko edellisen asukkaan tai sitten Belgian loppusiivous käsitys on eri kuin Suomessa. Ei siis auttanut muu kuin ensimmäisenä suunnata ostamaan siivoustarvikkeita ja imuri. Pelkkiin siivoustarvikkeisiin onnistuikin hupenemaan yli 100e. Siivousostosten jälkeen suunnattiin ostoksille IKEA:an ja ostettiin lähinnä keittiötarvikkeita. Kaupat, niin IKEA kuin ruokakaupatkin, menevät Belgiassa aiemmin kiinni kuin Suomessa, joten viimeisten joukossa ulos ja sanomattakin selvää, että eihän ne ostot firman nimiin menneet siinä kiireessä. IKEA:n jälkeen suuntasimme vielä hakemaan kissoja hotellilta, sillä uusi hotelli oli edellistä huonompi ja lisäyö siellä ei houkutellut.

Tiistain ohjelmistossa oli yrittää saada vakuutus asuntoon, vaan eihän se mennyt niinkuin Strömsössä. Kyse ei edes ollut siitä, että lomake oli ranskaksi, sillä Google kääntäjän ja työkavereiden avustuksella löytyi vastaukset kysymyksiin, onko talossa nolla, yksi vai kaksi seinää kiinni toisessa talossa, montako osaa kellarista on tulvasuojattu, olenko töissä yksityisellä vai julkisella sektorilla, onko joku huoneista yli 30m2, löytyy uima-allasta jne, Missään kohtaa ei kysytty Suomessa totuttuja kysymyksiä, kuten pinta-alaa tai irtaimiston arvoa.  Vakuutuksen hankinta stoppasi siihen, että minun pitäisi saapua vakuutusyhtiön toimistoon, jostain syystä asuntooni vakuutusta ei saanut netistä. Laitoin vakuutusyhtiöön lopuilta sähköpostia asiasta, sillä soittaminen kielitaidomana tuntui liian hurjalta.

Tiistaina päivällä sain puhelun tuntemattomasta numerosta. Kieliongelmien jälkeen sain selville, että minulle olisi tulossa pyykinpesukone ja tietenki juuri sillä sekunnilla, Ja Sitetoimistossa ei sillä hetkellä tietenkää ollut ketään ranskankielentaitoista. Lukuisista yrityksistä huolimatta kuljettaja ei ymmärtänyt, että tunnin kuluttua tai milloin tahansa myöhemmin samana päivänä toimitus sopisi, mutta ei sillä hetkellä. Puhelu päättyi siihen, että hän löi luurin korvaan. Työkaverini soitti noin puoli tuntia myöhemmin yritykseen. mutta silloin kuljetus samalle päivälle ei kuulemma enää ollut mahdollista. Uusi yritys sitten torstaina.

Tiistai-ilta päättyi samaan paikkaan kuin maanantaikin, IKEA:an.Tällä kertaa tarkoituksena oli ostaa muutamia huonekaluja ja peittoja tyynyjä ja sen sellaista.  Ennen ostoksille menoa suuntaisin infotiskille päämääränä saada jatkossa kuitit firman nimiin ja se jopa onnistui. Homma onnistui jopa edellispäivän kuitille. Pieniä onnistumisen elämyksiä. IKEA.n reissu päättyi jälleen siihen, että sulkemisaikaan olimme jonottamassa kassalla.

Keskiviikkoaamulla päätin, että vakuutus on saatava kuntoon, vaikka vastausta eiliseen sähköpostiin ei kuulunut. Netissä vakuutuksen osto päättyi samaan viestiin kuin aiemmin, tulla toimistolla käymään. Onneksi työkaveri suostui soittamaan ja yllättäen asia oli kahdessa minuutissa hoidettu.

Päivän ohjelmassa oli myös vääntötreenit, sillä olin yhteydessä lähialueen vääntöporukkaan ja saimme luvan osallistua heidän treeneihin. Kädenvääntö on aina mukavaa ja oli todella kiva palata treenien pariin, muutaman viikon muuttokuvioiden jälkeen.Toivottavasti tällä viikolla pääsee myös takaisin salitreeneihin.

Vääntötreenien jälkeen suunnattiin taas yllätys, yllätys IKEA:an. Jo neljäs kerta! Tänään ostoslistalla oli sänky. Uusi sänky ei tietenkään autoon mahtunut, mutta takakontti auki päästiin perille ja kaikki tavarat myös. Loppuilta meneekin huonekaluja kasaillessa.

Uuden äärellä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ensimmäinen viikko uudessa hommassa takana, Vielä on vaikeaa tehdä sen suurempaa yhteenvetoa, sillä enin aika meni matkustamiseen, kokonaista 60 tuntia. Täytyy myöntää, että alkoi kyllä jo laivassa viimeiset tunnit ahdistaa, samoin kuin sitten Lyypekistä Liègeen ajaessa, mutta perile päästiin.

Saksan lautalla oli panostettu syömiseen, syömiseen ja syömiseen, mutta kyllähän se passasi. Ostettin kolmen ruokailun paketti, jolla sai syödä neljä kertaa! Huippu diili siis syömisestä tykkäävälle. Mutta neljä kertaa buffetissa ei kropassa enää hyvälle tuntunut, eikä tunnu vieläkään, sillä paino saattoi siitä myös hieman nousta. Pieni kevennys jatkossa saattaa olla paikallaan. Ruokaa lukuunottamatta laivalla ei sitten paljon muuta ollutkaan kuin aikaa. Viihdetarjonta oli se, että sitä ei ollut, Myymälä löytyi, mutta se oli pieni ja yllättävän suuren osan matkasta suljettu, Tarttui sieltä mukaan kuitenkin Napue GIN, mahdollista koti-ikävää lievittämään.

Keskiviikkoaamulla käytiin tekemässä nopea kävelykierros Lyypekin keskustassa, ennen kuin lähdettiin ajamaan Saksan halki Belgiaan. Matkareitti ei ollut suorin mahdollinen, sillä Bremenin lähellä oli Google mukaan isot tietyöt ja niiden aiheuttama viivytys matkaan olisi puolitoista tuntia. Vaihtoehtoisia reittejä onneksi löytyi, Keskiviikkoillalla saavuttiin Liègen lentokenttähotelliin, joka sijaitsee keskellä ei mitään, mutta kuitenkin kohtuullisen ajomatkan päässä sitesta. Lentokenttähotelli tarjoaa majapaikan sunnuntaihin asti, sen jälkeen joudutaan muuttamaan vielä toiseen hotelliin yhdeksi yöksi, sillä tulevan kodin avain pitäisi olla saatavailla maanantaina. Tuleva asunto pitäisi olla melkoinen lukaali, 3 makuuhuonetta joki näkymällä. Kyllä, kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, joten uskon kun näensitten ensi viikolla. IKEAsa kuitenkin uskallettiin torstaina käydä jo tutustamssa huonekalutarjontaan ja tehtiin ostoslista, sillä asunto on kalustamaton.

Torstaina oli ensimmäinen oikea työpäivä sitella. Koska siellä tullut käytyä jo muutaman kerran työmatkoilla, paikka oli ennestään tuttu, joten turvatarkastukset, töihin leimaamiset ja muut eivät tuntuneet mitenkään erikoisilta. Itseasiassa jännittävintä ekassa työpäivässä oli, että sitelle oli tullut lounasbaari, josta sai pasta- ja salaattiannoksia. Tähän asti siellä on joutunut elämään patongilla tai omilla eväillä.

Perjantaina töiden jälkeen käytiin Liégessä syömässä, Melkoisia kieliongelmia ilmeni, kun tarjoilija ymmärsi kivennäisveden Spritenä ja suolan laskuna. Oma ranskan taito oli lähellä nollaa tänne tullessa, koska syksyn kielikurssi meni puihin, mutta on tässä kahdessa päivässä sanavarasto varmaan jo tuplaantunut.