Back to the 80’s

Naapuritalossa avautui tällä viikolla uusi ravintola Un Autre Monde. Kesällä Belgiaan muuttaessani talossa oli toinen ravintola, mutta jossa oli lappu ovessa ”palaan 08/07”. No ravintoloitsija ei koskaan palannut ja paikka oli myynnissä pari kuukautta sitten. Nyt sitten uusi yrittäjä on saanut paikan auki. Koska vanhassa en ehtinyt käymään, en tiedä miten paljon remonttia tai muutoksia sisätiloissa on tehty, mutta ulospäin ei ainakaan näy mitään. Lauantai-illalla ajattelin testata uuden paikan, vaikka yksin ei juurikaan ole ulkona tullut käytyä syömässä, etenkään Huyssa.

Yksin ravintolaan meno tuntuu aina varsin hankalta ja epämukavalta, mutta ei muuta kun sisään vaan. Ovella tarjoilija toivotti tervetulleeksi ja otti takkini naulakkoon. Koska olin päättänyt tämän käynnin räpistellä ainoastaan ranskaksi oli toki pieniä vaikeuksia ensin ymmärtää, että hän halusi takkini, mutta siitä selvittiin. Pöytään tuotiin ruokalistan lisäksi alkumalja. Veikkaisin, että uuden paikan keino tehdä hyvä vaikutelma tai sitten avajaisista oli jäänyt kuohuvaa juomatta. Hintatasoltaan paikka oli kalliin puoleinen, pääruoka ja jälkiruoka vähän alle 40e, toki halvimmillaan olisi voinut päästä noin kolmella kympillä. Ruoka oli ok, mutta ei mitään erityistä, joten ei ole pakko mennä uudestaan. Lisäksi moitittakoon, että jälkiruoka juustolautanen oli todella pieni, mutta sentään maistuva.

Tänään aamusalin jälkeen lähdin junalla Liégeen, sillä siellä on käynnissä 80-luvun näyttely ”Generation 80 experience”. Päädyin junaan, koska sillä meno-paluu maksoi 6,20e ja autolla hinta parkkipaikasta olisi varmasti ollut saman verran. Lisäksi junalla pääsi suoraan näyttelyyn, joten se oli hyvin vaivaton vaihtoehto. Näyttely on ollut käynnissä jo syyskuulta asti ja se kestää touko-kesäkuulle asti, joten minulle oli suuri yllätys, kun jono oli ulos asti. En ostanut lippua etukäteen, sillä ei tullut pieneen mieleenkään, että näyttelyyn olisi pitkä jono. Jonossa kului puolisen tuntia ja vielä lipun saannin jälkeenkin pakotettiin odottamaan viitisen minuuttia, ennen kuin päästettiin näyttelyyn.

Vaikka itse ei 80-luvusta kovin paljon muistakaan näyttely oli mielenkintoinen. Sinne oli kerätty pääuutiset, poliittiset jännitteet, lääketieteen saavutukset, television ja elokuvien ohjelmistoa, musiikkia unohtamatta. Näyttelylipun hintaan, joka oli viikonloppuna 16e (arkisin 14e), kuului ääniopastus englanniksi (tai ranskaksi, hollanniksi tai saksaksi), mutta itse näyttelyssä tekstit olivat vain ranskaksi ja hollanniksi. Se oli harmi. Olisi luullut, että samalla vaivalla olisi laittanut vielä englanniksikin. Tällöin olisi saanut näyttelystä vielä enemmän irti. Käymisen arvoinen oli silti, mutta suosittelisin käymään viikolla, josko silloin olisi vähemmän porukkaa.

Hyvää Joulua!

Joulun vietto Belgiassa on sujunut rauhallisesti. Lauantaina käytiin Brysselin joulumarkkinoilla. Ne olivat levittäytyneet pitkin kaupunkia. Suomi oli erityisvieraana joulumarkkinoilla, saaden kokonaan oman alueensa markkinoilla. Päiväsaikaan jouluvalot eivät päässeet oikeuksiinsa, mutta ihan kivan näköistä oli kuitenkin. Niin hienot markkinat eivät kuitenkaan mielestäni olleet, että ihan pelkästään niitä varten kannattaisi matkustaa.

Aattoaamuna nukuttiin pitkään ja riisipuuron keiton ja joulurauhan julistuksen jälkeen käytiin Huyn joulutorilla. Torilla ei ollut ruuhkaa ja puolet kojuista oli vielä kiinni. Glögin ääntäminen ”vin chaud” ei ihan onnistunut, mutta lopulta päästiin myyjän kanssa yhteisymmärykseen.

Jouluruokaa nautittiin belgialaisella twistillä. Alkupalaksi pieniä belgialaisia nyyttejä, räpellyksiä. Pääruuaksi alkupalojen jämät, graavilohta, lämminsavuporoa, hirveä, pikku kinkku ja aivan liikaa kaikkea. Ja vaikka sitä söi jo aivan liikaa. niin jälkiruuaksi mini-joulutukki, passion-jälkiruoka ja kaiken kruununa juustarjotin. Melkoista yltäkylläisyyttä, shampanjaa ja hanhen maksaa unohtamatta. 

Ruokakaupan ihmeellisyyksiä

Belgiassa ruokakaupassa käydessä en lakkaa ihmettelemästä tiettyjä asioita. Osaa olenkin tainnut jo aiemminkin mainita,  mutta tässä mielestäni viisi suurinta ihmetyksen aihetta, joita vieläkin tulee joka kerta hämmästeltyä.

1.Kassahihnan pituus tai sen puute
Kassan jälkeen joko ei ole mitään hihnaa tai sitten hyvin pieni kaukalo yhdelle asiakkaalle. Miten ihmisten kuvitellaan pakkaavan tuotteet ostamisen jälkeen? Ainut keino selvitä ostotapahtumasta jotenkin kunnialla on joko ostaa todella vähän tuotteita (muutama kappale, korkeintaan ehkä viisi) tai sitten lapata kaikki tuotteet takaisin ostoskärryyn ja kärrätä tavarat sitten sivummalle tai autolle pakkaamista varten. Ihan käsittämätöntä! Kassahihna puolestaan ennen kassaa on yleensä pitkä kuin nälkävuosi ja siitä nyt ei ole mitään hyötyä.

2. Ruuan syönti kaupassa ennen maksamista
Olenhan minä Suomessakin joskus nähnyt että lapsen annetaan avata trippimehu ennen kassaa, että ostostelu sujuu sopuisaista, mutta Belgiassa kaupassa aikuiset syövät tuotteita jo ennen kuin ovat maksaneet. Yleensä kyseessä on joku leivonnainen ja tätä näkee viikottain. Ihan käsittämätöntä! Luulisi aikuisten ihmisten malttavan siihen asti, että tuote on maksettu.

3.Herkkujen määrä
Herkut Belgiassa ei tarkoita karkkeja tai sipsejä, vaan yleensäki myynnissä olevaa syötävää. On kaikkea, kaikenlaiseen naposteluun. Leivoksia, croisantteja, tietenkin vohveleita. juustoja, erilaisia makkaroita, aivan kuin he eivät koskaan söisi suomalaisen mittapuulla ”arkiruokaa”. Ihan käsittämätöntä! Luulisi tuolla herkkujen määrällä olevan paljon ylipainoisia, mutta heitä ei näy.

4. Leikkele pakettien koko
Ilmeisesti belgialainen ei laita patongin väliin kinkkua tai sitten hän laittaa koko paketin kerralla, sillä kinkut myydään todella pienissä paketeissa. Kolme tai neljä siivua per paketti. Siivu on toki tavallista paksumpi, luokkaa 50g per siivu, mutta silti ihan käsittämätöntä. Melkoista pakkausjätteen tuottamista.

5. Aukioloajat
Kaupat aukeaa vasta kahdeksan – yhden maissa. Ei siis mitään toivoa ehtiä käydä aamulla ostamassa jotain evästä, jos on edellisenä iltana unohtunut. Vielä kummallisempaa se on sitten toisesta päästä, sillä kaupat menevät kiinni viimeistään kahdeksalta illalla, ainakin Huyssa. Parin kymmenen kilometrin päästä bongasin ruokakaupan joka oli yhdeksään asti auki. Ja sitten tosiaan viikonloppuna aukioloajat ovat vielä lyhyemmät. Toki onhan Suomessakin ollut aukioloajat paljon lyhyemmät aiemmin, mutta tuntuu ihan käsittämättömältä, että en voi salitreenin jälkeen käydä ruokakaupassa, vaan se on tehtävä ennen salia tai toisena päivänä.

Formulasirkus

Torstaiaamulla suuntasin Brysselin lentokentälle ystäväporukkaa vastaan. Matka Huysta kentälle kestää yleensä noin tunnin, joskus jopa vähän alle. Tällä kertaa liikenne stoppasi 12 kilometriä ennen kenttää lähes täysin ja matkaan menikin kokonaisuudessaan reilu puolitoista tuntia. Kulkemisia varten vuokrasin seitsemän hengen tila-auton Alamosta. Hinta neljälle vuorokaudelle, täydellä vakuutuksella ja ilman kilometrirajoitusta tuli 300 euroa. Autoarpa osui Reunalt Sceniciin, joka ajoi asiansa, mutta seitsemälle hengelle se oli aika ahdas. Vuokra-auton hankinnan jälkeen itse lähdin töihin, muiden suunnatessa kohti Brysseliä.

Työpäivän jälkeen suunnitelma oli suunnata jokiristeilylle Meusella ja siitä sitten Huyta katsomaan. Kun lähestystyttiin risteilyn lähtöpaikkaa, nähtiin, että jostain syystä risteilyä ei ajettu juuri sinä päivänä. Huonoa tuuria kyllä, mutta emme antaneet sen haitata, vaan jatkoimme matkaa kaupunkiin. Tivolissa huimapäisimmät kokeilivat muutamaa laitettakin, sillä niitä oli vielä jonkun verran jäljellä. Illalla kävimme vielä keskusaukion reunalla sijaitsevassa O´Malleyssä. Kinkkurulla (jambonneau) oli kyllä hyvää, mutta paikan palvelu oli ala-arvoista.

Perjantaina suunnitelma oli käydä läheisessä Belgian Owl viskitislaamossa tutustumiskierroksella, sekä Han-Sur-Lessen luolissa, joissa käytiin Lassen kanssa jo aiemmin. Tislaamokierros alkoi puoli kahdelta ja se piti kestää tunnin verran. Koska Belgiassa ei voi koskaan olla varma saako palvelua englanniksi, saati saataisiinko esitelykierros englanniksi, oli todella miellyttävä yllätys, kun tislaamon esittelijä puhui todella hyvää englantia. Kierros kesti hieman yli tunnin, sillä meidän lisäksi kierroksella oli kaksi ranskankielistä asiakasta. Koska turistit eivät olleet tislaamoa löytäneet tai sitten perjantai-iltapäivä ei ollut sesonkia, päivän kahdelle muulle kierrokselle ei ollut ketään tulijoita, joten kierroksen pitäjä jäi viettämään aikaa kanssamme kertoen lisää tislaamosta, sekä kyselleen asioita Suomesta. Hän jopa antoi sähköpostiosoitteensa yhteydenottoa varten, jos joskus haluaisin nähdä ja tutustua belgialaiseen ruokaan. Siihen tarjoukseen täytynee joskus tarttua. Lisäksi jätimme vieraskirjaan terveiset Suomeksi, sillä olimme kuulemme ensimmäiset suomalaiset paikassa, ainakin kyseisen esittelijän aikana.

Ainoa vika tislaamossa oli, että aika kului siellä liian nopeasti, joten meille tuli kiire ehtiä luolille ja syödäkin piti ennen sitä. Hätäratkaisuna ruuan suhteen pysähdyttiin moottoritien huoltoasemalle. Se oli virhe, sillä siellä ei ollut mitään nopeaa ruokaa tarjolla. Lisäksi tilatut annokset olivat aivan hirveitä. Aikaa kului sen verran liikaa, että meillä ei ollut mitään mahdolisuuksia ehtiä päivän viimeisellä luolakierokselle. Harmi, sillä olisin ihan hyvin voinut tehdä saman kierroksen uudelleen. Koska huoltoaseman ruoka oli suuri pettymys päätettiin iltaruuan kanssa pelata varman päälle ja tehtiin pitsaa. Sitä tehtiin muutama ylimääräinen evääksi seuraavan päivän formuloihin.

Olen seurannut formuloita pienestä pitäen. Sääntömuutokset ja etenkin television maksulliset lähetykset ovat kuitenkin johtaneet siihen, että nykyään kisoja ei tule enää aktiivisesti seurattua televisioista. Nyt kuitenkin tarjoutui tilaisuus mennä ihan paikan päälle katsomaan, niin tottakai. Span rata sijaitsee Francorchampissa, noin sadan kilometrin päässä Huysta. Majoituksen saaminen järkevään hintaan radan läheisyydestä on lähes mahdotonta, joten oli helppo päätös ajella yöksi kotiin. Koko viikonlopun lippu pronssialueelle maksoi 145e.

Lauantaina saavuimme paikalle noin puolitoista tuntia ennen aika-ajojen alkua. Formulakisat livenä oli kaikille uutta, joten ensimmäinen tunti meni alueen hahmottamiseen. Tai eihän siinä ajassa ehtinyt kävellä muuta kuin pienen alueen, sillä radalla on mittaa seitsemisen kilometriä. Mitään huippupaikkoja ei aika-ajon katseluun löydetty, mutta saimme luotua suunnitelman sunnuntaita varten. Lisäksi saimme huomata, että ainakin omat vessaparerit kannattaa ottaa mukaan. Aika-ajojen loppupuolelle osui sadekuuro, joten muistilistalle päätyi myös sadesuoja.

Lauantai-illalla Huyssa oli 1920-luvun tapahtuma, jonne oli ilmainen sisäänpääsy, joten kävimme siellä pyörähtämässä. Sieltä jatkoimme kohti sillan toisella puolella sijaitsevaa nakkikiskaa eli Friterieta, että päästäisiin kokeilemaan oikeita belgialaisia (eli ranskalaisia). Osuimme sillalle juuri kello kymmenen illalla huomataksemme, että jokiranta oli täynnä ihmisiä odottamassa jotain. Ja niinhän siinä kävi, että jälleen oli ilotulistus. Seuraavan päivän lehdestä sain sen käsityksen, että ilotulituksella ei mitään sen suurempaa syytä ollut, mutta ilmeisesti se oli joku perinne, joka oli jatkunut jo vuosia. Saimme siis vastineen Suomen huvilakauden päättäjäisille.

Sunnuntaina lähdettiin samoihin aikoihin kohti formularataa kuin lauantaina. Paikan päällä saimme huomata olevamme suurinpiirtein viimeisiä, jotka paikalle saapuivat. Lienee siis turha sanoa, että tunkua oli. Päämäärätietoisesti suuntasimme kohti aluetta, jonne lauantain perusteella halusimme päästä. Rinteen alareunalla oli paikkoja, mutta niistä kisan tai screenin näkemisen tiellä oli verkkoaita. Sinnikkäimät onnistuivat vallata pienen alueen ylempää, josta näkymä oli paljon parempi. Ensimäiset kierrokset tunnelma katsomossa oli tiivis, mutta sen jälkeen ihmiset alkoivat liikkua, osa varmaan paremman paikan toivossa ja osa vessahädän tai janon pakottamana.

Kemmel-suora oli ihan hyvä paikkavalinta, sillä sen lopussa olevassa mutkasta nähtiin varmasti eniten ohituksia kisassa. Tosin ilman screeniä kisasta ei olisi juurikaan mitään tiennyt, sillä yli 300km/h ohi meneviä autoja on hankala tunnistaa. Eli kuten moni onkin varoitellut televisiosta näkee enemmän, mutta kokemuksena todellakin käymisen arvoinen.

Kaikkein suurin yllätys tulikin sitten pois lähtiessä, sillä vaikka tiedettiin, että paikalla on todella paljon porukkaa, mielessä ei käynyt, että parkkipaikalta pois pääsemiseen menee kaksi ja puoli tuntia. Puhutaan siis muutaman sadan metrin matkasta. Ihan käsittämätöntä. Minkäänlaista liikenteenohjausta ei ollut parkkipaikoilta pois, ellei ryhmämme omatoimista liikenteenohjaajaa lasketa, vaikka se olisi todellakin ollut tarpeen. Kun lopulta päästiin parkkipaikalta pois ja kylätielle, liikenne sentään liikkui ja risteyksissä oli poliiseja ohjaamassa liikennettä. Paluumatkalla pysähdytiin vielä jo aiemmin hyväksi havaittuun pihvipaikkaan, La Charbonnadeen, Lięgrn lentokentän lähellä. Tiukille senkin kanssa tosin meni, sillä koska matka kesti paljon odotettua kauemmin, ravintola oli jo sulkemassa kun saavuimme. Onneksi ruokaa kuitenkin järjestyi.

Kauppojen vertailu

Huysta löytyy kokoisekseen kaupungiksi yllättävän paljon ruokakauppoja tai ainakin siltä minusta tuntuu, sillä niitä on ainakin kahdeksan (tällä puolen jokea yhtä lukuunottamatta kaikki), sekä niiden päälle pienet puodit ja kioskit. Niinpä päätin tehdä pienen hintavertailun. Tuotteiksi valikoitui 9 toistuvasti ostoslistalla olevaa tuotetta. Toki kauppakierroksen puolivälissä tuli mieleen mionta tuotetta lisää, joita olisi ollut hyvä verrata, mutta näillä mennään. Lisäksi osaa tuotteista ei edes löytynyt kaikista kaupoista, joten vertailu typistyi toivotusta. Kananmunien ja kaurahiutaleiden hinnat on joko ilmoitetun kokoisesta pakkauksesta tai laskettu 12 kpl ja 500g pakkauksesta, sillä koot vaihtelivat. Kaikkien muiden paitsi juuston kohdalla on käytetty halvinta tuotetta. Jo aiemmin parjaamani Colryutin jätin kokonaan pois kierroksesta, sillä siitä ei tule päivittäistä kauppaani, vaikka olisi kenties halvin (tämä toki vaatisi todisteita). Lisäksi todettakoon, että joka kaupassa oli oma paistopiste.

LEADER PRICE
Leader Pricessa oli leveät käytävät ja vain vähän hyllyjä, valikoima oli todella suppea. Henkilökunta oli ystävällistä ja kassat lähimpänä suomalaista eli ”normaalit”, Tarkottaen siis sitä, että kassan jälkeen oli kaukalo tavaroille. Yksi puoli toki eli tavarat pitää pakata ennen seuraavaa asiakasta. Auki maanantaista lauantaihin 8:30 – 19:30 ja sunnuntainakin 9:00 – 18:00.

LEADER PRICE
Kananmuna 10 kpl 1,29
Kaurahiutale 800g Ei löytynyt
Juusto 175g 2,99
Raejuusto 200g Ei löytynyt
Maitorahka 500g Ei löytynyt
Kivennäisvesi 1,5l 1,02
Kahvi 500g 2,79
Naudanliha e/kg 13,45
Kanafilee e/kg 8,49

DELHAIZE
Delhaize oli kompakti mutta pieniin neliöihin oli tungettu monipuolinen valikoima. Luinkin lehdestä, että Delhaize haluaisi laajentaa, enkä ihmettele. Delhaizesta löytyi kookosöljyä, jota olen useamman viikon etsinyt kaupoista. Henkilökunta oli ystävällistä ja kassat normaalit. Auki maanantaista lauantaihin 8:30 – 19:30 ja sunnuntaisin 8:30 – 12:00.

DELHAIZE
Kananmuna 10 kpl 1,325
Kaurahiutale 800g 1,73
Juusto 175g 3,45
Raejuusto 200g 0,99
Maitorahka 500g 1,79
Kivennäisvesi 1,5l 0,29
Kahvi 500g 2,99
Naudanliha e/kg 18,21
Kanafilee e/kg 10,39

INTERMARCHÉ
Intermarchén parkkipaikka oli ”pelottava”, sillä siellä oli puomit. Yötä varten toki, mutta eihän sitä koskaan tiedä, että milloin kauppareissun aikana ne on kiinni laitettu. Kauppa oli iso ja valikoima oli monipuolinen. Sieltä löytyi jopa oikeanlaisia biojätepusseja hyllystä. Niiden nimittäin täytyy olla varustettua kaupungin logolla, että kelpaavat. Muissa kaupoissa oikeat pussit ovat ollet kassan takana, enkä sitten ole viitsinyt yrittää viittoa, että mitä tarvitsisin. Jatkossakin siis biopussit varmaan Intermarchésta. Kassat kohtuulliset ja henkilökunta ei kummempia puhellut.  Auki maanantaista lauantaihin 8:30 – 19:30 ja sunnuntaisin 9:00 – 12:00.

INTERMARCHE
Kananmuna 10 kpl 1,29
Kaurahiutale 800g 2,79
Juusto 175g 3,19
Raejuusto 200g 2,09
Maitorahka 500g  Ei löytynyt
Kivennäisvesi 1,5l 0,28
Kahvi 500g 2,99
Naudanliha e/kg 12,99
Kanafilee e/kg 9,92

ALDI
Töistä kotiinpaluumatkalle osuu vielä yllämainittujen lisäksi Aldi. Se on erilainen, sillä kaikki liha, kana yms tuotteet löytyvät samasta talosta löytyvästä erillisestä liikkeestä. Sinne en sitten mennyt ranskankielenataitoani testamaan, ehkä vielä joskus. Aldissa oli suppea valikoima. Kassat olivat tosi lyhyet, eli kassan jälkeen oli vain parinkymmenen sentin alue tavaroille. Henkilökunta oli enenmmän kiinnostunut keskinäisestä jutustelusta kuin asiakaspalvelusta. Auki maanantaista lauantaihin 8:30 – 19:00 ja sunnuntaisin kiinni.

ALDI
Kananmuna 10 kpl 1,29
Kaurahiutale 800g 1,264
Juusto 175g  Ei löytynyt samaa merkkiä
Raejuusto 200g 0,89
Maitorahka 500g 0,65
Kivennäisvesi 1,5l 0,29
Kahvi 500g 2,29
Naudanliha e/kg Ei löytynyt
Kanafilee e/kg Ei löytynyt

LIDL
Lidl ei juuri Suomesta ero muutoin kuin kassan osalta, kassan jälkeen on tosiaan se parikymmentä senttiä tilaa ostoksille, joten pakkaajan täytyy olla asialla, vielä en ole oppinut miten. Ja sivuhuomautuksena lähes yhtä hankalaa on elämä ilman kuivauskaappia, mutta kai molempiin tottuu? Lidl sijaitsee parin kilometrin päässä asunnolta pois päin työpaikasta eli se on ns. väärään suuntaan. Lidlin ehdottaman plussana on 2,99e maksava sushiboksi, joka tosin on vieläpä hyvää. Auki maanantaista perjantaihin 8:30 – 20:00 ja lauantaisin 8:30 – 19:00, sunnuntaisin suljettu.

LIDL
Kananmuna 10 kpl 1,292
Kaurahiutale 800g 1,264
Juusto 175g 3,15
Raejuusto 200g 0,89
Maitorahka 500g 0,65
Kivennäisvesi 1,5l 0,29
Kahvi 500g 1,99
Naudanliha e/kg 9,78
Kanafilee e/kg 6,79

CARREFOUR
Carrefour sijaistee Lidlin vieressä, sen valikoima on monipuolinen, siltä löytyi jopa leseitä, joita olen joka kaupasta etsinyt. Kaupassa on jostain syystä kiireinen tunnelma, ainakin ollut sen muutaman kerran kuin siellä olen käynyt, olettaisin sen johtuvan kassakuulutukista, joiden sanomaa en ymmärrä, mutta voi olla muutakin. Kassat lopuvat kuin seinään täälläkin. Kanafileet olivat loppu, joten tarkkaa hintaa en saanut, sillä hinnat ovat tuotteissa, ei hyllyssä. kuitenkin filee suikale oli 10,52e/kg, joten luulisin fileen menevän aika lähelle. Aukioloajat maanantaista perjantaihin 8:30 – 19:30. lauantaisin 8:30 – 19:00 ja sunnuntaisin 8:30 – 18:00.

CARREFOUR
Kananmuna 10 kpl 1,325
Kaurahiutale 800g 1,65
Juusto 175g 3,29
Raejuusto 200g 2,19
Maitorahka 500g 0,65
Kivennäisvesi 1,5l 0,67
Kahvi 500g 2,89
Naudanliha e/kg 15,02
Kanafilee e/kg Loppu

MATCH
Viimeisenä lähikauppa Match. Hintavertailu paljasti sen mitä jo muutenkin uuperoin eli se ei ole halvimmasta päästä. Siellä on kuitenkin monipuolinen valikoima ja se on tosiaan kävelymatkan päässä. Toiseksi lähimpiin (Lidl, Carrefour ja Intermarché) matkaa kertyy lähes kaksi kilometriä. Matchissa on itsepalvelukassat, joka on melkoista luksusta. Mikäli Matchissä menee tavalliselle kassalle, se on malli normaali eli siitä löytyy lyhyt kaukalo tavaroille. Auki maanantaista lauantaihin 8:00 – 20:00 ja sunnuntaisin 8:00 – 13:00.

MATCH
Kananmuna 10 kpl 1,49
Kaurahiutale 800g 2,79
Juusto 175g 3,48
Raejuusto 200g 0.99
Maitorahka 500g 1,85
Kivennäisvesi 1,5l 0,35
Kahvi 500g 2,99
Naudanliha e/kg 17,98
Kanafilee e/kg 10,79

Voittajaksi vertailussa näillä tuotteilla selviytyi Lidl, jossa olen kyllä muutoinkin käynyt, sillä se on yksinkertainen ja nopea. Ainoat ongelmat ovat kassa, koska en tosiaan ehdi siellä mitenkään pakata tavaroita ja se että se ei osu päivittäisen ajoreitin varrelle.

Pakkaseen

Viimeiset kaksi päivää sitella ovat olleet hyvin tuskaisia, sillä ilmastointi ei vieläkään toimi. Kaiken huipuksi maanantaina, sitä kävi korjaaja katsomassa. Tämä katsominen tuntuu olevan pahasta, sillä nyt kävi lähes samoin kuten putkimiehen kanssa, katsomisen jälkeen ilmastointilaite ei toiminut enää ollenkaan. Tähän asti se on sentään mennyt tuulettimesta, koska sillä on saanut ilman kiertämään. Toimimattomaan ilmastointiin kun vielä lisätään reilusti yli kolmenkymmenen asteen ulkolämpötilat, niin vähemmästäkin tulee talvea ikävä. Näen tosin jo mielessäni, että tammikuulla sitten valitan sitä, kun kontin lämmityslaite ei toimi, mutta eletääs lämpötilan suhteen hetkessä.

Tänään töistä lähtiessä suuntasin Huyn kodinkoneliikkeeseen, koska pakastinta en viikonlopun aikana saanut ostettua. Sellainen pieni 34 litran pakastin löytyikin, sillä kodinhoitohuoneeseen ei suurempaa olisi saanut järkevästi mahtumaan. Toki kun asunnossa huoneita riittää, niin mikäänhän ei olisi estänyt sijoittamasta pakastinta vierashuoneeseen, mutta halusin sen lähelle keittiötä. Kodinkoneliikkeessä yhteistä kieltä ei taaskaan juuri ollut, mutta otin kuvan tuotteesta ja sen avulla sain kassalla selitettyä, että kuvanmukainen tuote pitäisi saada. Homma hoituikin ja sain vielä pakastimen kannettuna autolle asti. Pakastin, vaikka pieni onkin, ratkaisee monta säilyvyys ongelmaa, sillä esimerkiksi marjat eivät montaa päivää säily sulatuksen jälkeen. Nyt olen tosin vielä  pyrkinyt ostamaan marjat tuoreina, sillä pakastemarjoja ehtii syödä siten talvella. Toinen hyvä puoli on, että nyt voi ostaa hieman isompia määriä ruokaa kerralla, sillä inhoan kaupassa käymistä. Lisäksi pakastimeen voi jonkun hätävaran laittaa ja kenties vähän jäätelöäkin.

Pakastimen oston jälkeen kävin vielä salilla, joka on onneksi ilmastoitu. Salilta kotiin palatessa, ilta yhdeksän maissa, ulkona oli vielä kolmekymmentä astetta. Ukkonen hieman jyrisi, mutta taisi mennä jostain kauempaa ohi, sillä ainoastaan muutama sadepisara tuli. Harmi, sillä viileyden lisäksi, vesisade olisi tällä hetkellä varsin toivottu.

Maihinnousu Normandiaan

Dieppessä aamulla käytiin pieni rantakierros tekemässä ennen kuin matka jatkui yhdentoista maissa kohti etelää. Matka ensimmäiselle maihinnousurannalle, Sword beachille, kesti neljä tuntia , sillä tehtiin matkalla yksi suunnistusmoka ja päädyttiin hetkeksi maksullisille teille, niitä kun Ranskassa riittää. Ajettiin sitten samalla vaivalla Pont de Normandien kautta, joka on viimeinen silta Seine-joen yli ennen merta. Korkeutta sillalla 214 metriä, joten meinasihan se taas jo hirvittää.  Sillan ylityksestä veloitettiin 5,40e. Hirveä hinta! Matkalla nähtiin myös flareja. Flarella siis tarkoitan liekkiä, joka polttaa jalostuslaitoksen tms. kaasun hiilidioksidiksi. Niitä ei ole tähän mennessä tullu vastaa muuta kuin valokuvissa. Hirveää tuhlausta sekin, sillä luulisi nykyään sen kaasun saavan talteen ja käyttöön.

Sword Beachilta ei löytynyt ollenkaan parkkipaikkoja, joka paikka oli aivan täynnä autoja. Lopulta päädyimme Juno beachin puolelle, joka on toinen maihinnousurannoista. Siitä teimme sitten kävelykierroksen. Parkkipaikan etsintään ja kävelykierrokseen tuhlaantui tolkuttomisti aikaa, joten Gold beach otettiin hyvin pikaisena pysähdyksenä. Omaha beachilla yritettiin pysähtyä jenkkien hautausmaalle, mutta siitä ei ollut tehty liian helppoa, joten kävimme vain muistomerkillä ja punkkerissa, johon pääskyt olivat tehneet pesiä. Omaha beatchilla kävimme myös uimassa.

Koska kello oli Omaha beachin lopussa jo puoli seitsemän ja Le Havreen piti yöksi ehtiä, päätimme jättää väliin viimeisen rannan, Utah beachin. Mielenkiintoisempi ajoreitti Le Havreen  eli valtateitä ja tulleja välttäen olisi kestänyt 3 tuntia 15 min, päätimme turvautua tylsään ja maksulliseen, 1 tunti 45 min matkaan. Tällä puolentoista tunnin aika säästölle hintaa tietullien muodossa tuli 10,10e.

Le Havressa päätimme ajaa hotelliin sataman kautta, olihan koko kaupunki saanut nimensä sataman mukaan. Reitti ei tuottanut pettymystä, sillä satamassa nousi seinä vastaan, nostosillan muodossa. Onneksi löytyi vaihtoehtoinen reitti ja hotellille päästiin.

Hotelliksi oli valittu iBis, hintaltaan huokea ja laadultaan ei yllätyksiä tuottava. Auton sai jättää kadulle parkkiin ilmaiseksi aamulla yhdeksään asti. Yritin maksaa parkin aamulla kaksi tuntia pidemmäksi, mutta lopputulos oli, että rahat todennäköisesti tililtä meni, mutta mitään parkkilappua en saanut. Aamulla uusi yritys.

Le Havresta ei löytynyt elämää, se oli hyvin betoninen kaupunki. Onneksi sentää pitsa oli hyvää ja sen muodossa sain korvikkeen haaveillulle juustolautaselle, kolmen juuston pitsan. Huomenna matka jatkuu kotia kohti.

Matkalla Normandiaan

Viikonlopun suunnitelmissa oli matka Normandiaan Ranskaan. Matkan varrelle oli myös suunnitelmissa pysähdys Bruggeen, jota joillain matkasivuistoilla kehuttiin pohjoisen Venetsiaksi. Lauantaiaamulla päästiin matkaa vähän kymmenen jälkeen. 21.7 on Belgian kansallispäivä, mutta se ei liikenteessä juurikaan näkynyt. Ainoastaan kauppojen aukioloajat olivat entistä huonommat, normipäivänäkin kaupat tosiaan menee kiiinni ihan viimeistään klo 20.

Brugge ei ollut maineensa veroinen, vaikkakaan ei se huono ollut, Omasta mielestä esimerkiksi Gent oli paljon kivempi tunnelmaltaan. Bruggessa oli liikaa turisteja omaan makuun, vaikka itsekin sellaisena siellä. Kaupungissa ei vaikuttanut olevan ollenkaan paikallisia,vaan nimenomaan vain turisteja. Siitä jäi sen vuoksi hyvin mitään sanomaton vaikutelma, koska ihmiset luovat tunnelman. Bruggessa tuli kokeiltua nyt myös belgialaisia vohveleita. Ei siitä uutta herkkua tullut, se maistui…vohvelita. Jatkossakin voi pitäytyä jäätelössä, jos haluaa herkkuja.

Bruggesta matka jatkui kohti Ranskaa. Ruokatauko pidettiin Grand Fort Philippessä, jonka jälkeen alkoi näkyä tien varressa toisen maailmansodan aikaisia punkkereita.  Niitä pysähdyttiin ihmettelemään. Lisäksi ajettiin Calaisin läpi, joka toisessa maailmansodassa oli pommitettu täysin raunioiksi. Calaisissa merkille pantavaa oli, että lähes kaikki oli aidoitettu, tuntui hyvin kummalliselta. Calaisin jälkeen maisema muutui kumpuilevaksi ja ajoimme katsomaan Cote D´Opalea sekä meren toisella puolella näkyvää Englantia.

Loppumatka ajettiin välttäen tietulleja eli maaseututeitä, mutta ilman pysähdyksiä, kuskinvaihtoa lukuunottamatta, Dieppeen asti, josta oli varattu hotelli ensimmäiseksi yöksi. Matka olikin ihan hyvin mitoitettu, sillä kello oli vähän yli yhdeksän illalla, kun saavuimme hotellille. Hotelliksi valitsimme Windsor-hotellin, ihan rannasta. Valinnanvaraa varaus hetkellä ei tosin enään juurikaan ollut, mutta hotelli vaikuttaa aivan hyvältä. Kaikki toimii ainakin vielä ja henkilökunta on ollut asiansa osaavaa.

Dieppessä olikin illalla jo melko kylmä, kun illalla syömään lähdettiin, alle 20 astetta. Täytyi kaivaa sukkahousut ja huivi lämmikkeeksi. Dieppen satamassa oli katu täynnä ravintoloita, joten oli vaikeuksia valita mihin menisi. Kävelimme koko kadun läpi ja päätimme, että menemme siihen jossa annokset olivat näyttäneet parhailta. Strategia ei kuitenkaan toiminut, sillä tässä paikassa keittiö oli mennyt jo kiinni. Niinpä menimme sitten seuraavaan, jossa keittiö oli vielä auki. Se oli virhe. Ruoka oli aivan paskaa. Minun annos oli vetistä (eli oletettavasti pakastettua) kalaa, joka ei maistunut miltään. Se oli kuitenkin luksusta verrattuna Lassen pihviin. Se oli jännemöykky, jolla ei ollut lihan kanssa mitään tekemistä, saati sitten fileen, jona se myytiin. Vaikka juustolautanen jälkiruuaksi olisi houkutellut, päätimme, että kyseiseen ravintolaan, emme enää penniäkään tuhlaisi. Valitetttavasti kaikki ravintolat olivat jo sulkemassa tai sulkeutuneet, joten juustolautanen jäi huomiselle. Note to self, ensi kerralla kannattaa tarkistaa ravintolan arvostelut ennen sisään astumista.

Flanderia tutkimassa

Lauantain oli hyvin rauhaisa päivä ja sen suurimmaksi tapahtumaksi jäi kohtaaminen naapurin rouvan kanssa. Noin kymmenen yli kymmenen illalla soi ovipuhelin ja siellä näytti olevan joku vanhempi rouva. Luuri käteen ja kuuntelemaan, mitä asiaa hänellä olisi. Rouva selitti pitkän pätkän ranskaksi, mutta enhän minä siitä mitään ymmärtänyt,  lisäksi ovipuhelimen kuuluvuus on äärimmäisen huono. Lopputulos oli, että rouva lopetti puhelun ja lähti kohti rappua. Muutamaa minuttia myöhemmin soi ovikello, sama rouvashenkilö siellä seisoi. Tilanne oli sama kuin hetkeä aiemmin, hän puhui ranskaa, minä englantia ja kumpikaan ei ymmärtänyt toistaan. Lopulta elekielellä päästiin siihen ymmärrykseen, että häntä häiritsi huonekalujen kasaamisesta kuuluva ääni, sillä kello oli jo yli kymmenen. Pahoittelin häiriötä ja yritin selittää, että ne neljä naulaa olivat viimeiset sille illalle ja itseasiassa koko huonekalujen kokoonpano urakka olisi nyt ohi. Rouvan huomautus iltamyöhäisestä metelistä oli toki aiheellinen, mutta ihmetystä herätti, että naapuriasunnon pronssimitali bileet, eivät häntä ilmeisesti häirinneet. Vaikka keskustelu naapurin kanssa ei alkanut kovin hyvin ja yhteistä kieltäkään ei juuri ollut, hymyillen hän kuitenkin ovelta lähti hyvää illanjatkoa toivottaen, että ilmeisesti meni kuitenkin ihan hyvin.

Sunnuntaiille suunnitelmissa oli tutustua Belgian pohjoisempaan osaan, hollaninkieliseen Flanderiin. Aluksi pähkäiltiin Antwerpenin ja Gentin välillä, että kummassa mentäisiin käymään. Äkkiseltään netistä sai sen käsityksen, että Antwerpen olisi näistä kahdesta se parempi, joten päätettiin että, sinne mennään ja jos aikaa jää, niin voimme jatkaa myös Gentiin. Aamulla päästiin ajoissa matkaan ja Antwerpen oli aika äkkiä nähty. Se oli yllättävän mitään sanomaton. Keskusta oli hyvin samankaltainen kuin monessa muussa vanhassa kaupungissa ja joen ranta oli jätetty hyödyntämättä, se oli jokseenkin keskeneräinen tai jopa unohdettu.

Gent oli toisenlainen, vaikka vanha keskiaikainen kaupunki sekin. Siellä oli eloisa meiniki ja kavavien rantoja pääsi kävelemään ja nauttimaan tunnelmasta. Vähän myöhemmin sitten selvisikin, että Gentissä oli käynnissä kaupunki festivaalit, joita oli järjestetty jo vuodesta 1843, joten se varmasti osaltaan selitti väen paljoutta. Gentissä päätin myös kokeilla yhtä belgialaisten herkkua simpukoita ranskalaisilla. Simpukat oli ihan hyviä, mutta ollakseni rehellinen, en tiedä mitä niillä ranskalaisilla siinä oikein tehtiin, mutta kyllä nekin tuli syötyä.

Täysillä vatsoilla lähdettiin kanavaristeilylle. Hintaa 40 min risteilyllä oli 7,5e, joka ei mielestäni ollut paha hinta. Sää oli iiankin hyvä, sillä lämpötila nousi yli 30 asteen ja ajoittain varjoa ei kanavissa ollut tarjolla. Kiinnostava kierros kuitenkin. Risteilyn jälkeen tarvittiin vettä ja vilvoittavaa jäätelöä. Niiden hinta ei sitten niin inhimillinen ollutkaan, sillä kaksi kahden pallon jäätelöä ja vesi maksoi lähes 13 euroa. Ne tuli kuitenkin tarpeeseen, joten olisi sen rahan huonomminkin voinut käyttää.

Risteilyn jälkeen jatkettiin kaupunkiin tutustumista. Kävimme Sint Bavon katedraalissa ja sen kellotornissa. Tornin sisäänpääsyn myyjä kertoi, että aikaa käydä tornissa oli hyvin vähän, joten ylös kiipeämiseen saisi kestää korkeintaan kymmenen minuuttia. Ihmettelin mielessäni kommenttia, sillä tottai kiipeäisimme ylös alle kymmenessä minuutissa. Totuus alkoi valjeta, kun portaita oli takana jo useampi sata, että kiipeäminen ei mikään pikku homma ollutkaan. Aikaa ei kellotettu, mutta ripästi oltiin kuitenkin ylhäällä, 89 metrin korkeudessa. Ja hirviittäväähän niin korkealla oli olla, mutta kyllä se kokemus kahden euron arvoinen oli. Ja maisemat oli hienot, sen mitä niitä uskalsi katsella.

Kun Belgia meni sekaisin

Hieman yli viikko Belgiassa takana. Torstaina pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan lähikaupaan, joka on joen toisella puolella sijaitseva Match. Kauppa on melko iso ja valikoima hyvä, lisäksi löytyi paljon erilaisia juustoja. Kaurahiutaleitakin löytyi, joten jatkossa saa nauttia tutusta ja turvallisesta aamupuurosta. Kaupasta löytyi myös puupellettejä, joita käytän kissan hiekkana. Niitäkään ei tarvitse enää kovin kaukaa metsästää. Ensimmäinen pellettisäkki haettiin rautakaupasta Liègestä viime viikon sunnuntaina.

Torstaina ei tarvinnut tehdä IKEA:n reissua tai olisi varmaan tarvinnut, koska puuttuu vielä keittiönpöytä, -tuolit, sohva, tv-taso ja vaatekaappi, sekä paljon pienenmpää tavaraa, mutta pakko pitää vähän taukoa. Ei se IKEA:ssa käynti nyt niin kivaa ole. Vaikka IKEA;ssa ei käytykään, asuntoon tuli lisää tavaraa kotiinkuljetuksella, kun saapui kovin odotettu pyykinpesukone ja samalla oven avauksella kahvinkeitin, mikro ja muita keittiökoneita.

Perjantaina oli vuorossa jalkapalloa, sillä Belgia oli päässyt aiemmin tällä viikolla kahdeksan parhaan joukkoon. Nyt oli jo peli pääsystä semifinaaliin ja vastassa Brasilia. Koska Suomea ei vielä olla jalkapallon MM-kisoissa nähty, oli helppo kannattaa Belgiaa ja puketua punaiseen. Alunperin ajatus oli, suomalaiseen tapaan, mennä johonkin pubin istumaan ja katsomaan peliä, mutta onneksi Facebookista selvisi, että Huyn kaupunki järjestää screenit ja muut jollekin stadionille. Ainoa ongelma oli, että stadionin sijainti ei Facebookista selvinnyt, sillä ilmeisesti se oli kaikille paikallisille itsestäänselvää. Googletimme läheiset stadionit ja lähdimme kävelemään. Ensimmäinen yritys oli tyhjä arpa, mutta sen jälkeen alkoi katukuvaan ilmestyä enemmänkin punapaitoja, joten suunta oli oikea.  Oikea paikka löytyi helposti seuraamaalla muita kulkijoita, sillä kaikilla oli sama suunta. Pelkäsimme saapuvamme myöhään paikalle, kun olimme perillä noin vartti ennen pelin alkua, mutta huoli oli turha. Suurin osa saapui paikalle meidän jälkeen, juuri pelin alkuun.

Belgia voitti ottelun ja pääsi semifinaaliin. Koko kylä meni voitosta aivan sekaisin, sitä juhlittiin aivan kuin maailmanmestaruutta. Viimeisen vihellyksen jälkeen katsojat hyppivät ja pomppivat, halasivat toisiaan ja ilma oli täynnä tuopeista lentelevää olutta, kuin myös itse muovituoppeja. Pelin jälkeen joenranta täyttyi voiton juhlijoista, räikät soivat ja ihmiset istuivat autojen katoilla, konepelleillä ja takakonteissa. Ainoastaan kuljettajat pysyivät suurinpiirtein autojen sisäpuolella. Meno oli omaan silmään jopa hurjaa, koska niin paljon autoja oli mukana. Kaikki näytti kuitenkin menevän hyvin ja tunnelma oli katossa. Tiistaina on kuulemma sitten se seuraava peli, täytynee varmaan katsoa sekin.