Puolisen vuotta sitten, 25.6.2018, lähdettiin kissojen kanssa elämään unelmaa, suurta seikkailua ulkomailla. Kissojen seikkailu taisi heidän onnekseen rajoittua ensimmäisiin viikkoihin ja sen jälkeen, kun asunto saatiin kalustettua heidän elämänsä rauhoittui ja varmaan hyvä niin. Nyt on tutut kyttäyspaikat kuin myös turvapaikat. Joulupukki tosin järkytti hieman kissojen harmoniaa tuomalla taloon toisenkin raapimispuun. Aivan yhtä suosittu se ei ainakaan heti ole kuin vanha.

Työkomennukseni oli alunperin tarkoitus kestää tammikuun loppuun, mutta työmaan jatkuessa tarjoutui tilausuus olla heinäkuun loppuun asti. Tartuin tähän tilaisuuteen, sillä mikäli paluuta Suomeen olisi pitänyt järjestää nyt jo täydellä teholla, se olisi tuntunut tapahtuvan todella nopeasti, juuri kun täällä päässä sai byrokratian kuntoon. Nyt kun komennus jatkuu vielä puoli vuotta, niin pääsee myös niin sanotusti nauttimaan siitä, että asiat on järjestyksessä. Lisäksi todettakoon, että sen kerran kun täällä nyt ollaan, niin ollaan nyt kunnolla, niin ei tarvi heti toista kertaa lähteä. Tuntuma siis on tällä hetkellä se, että unelma on täytetty, mutta ei ole hinkua jatkaa työkomennuksia ulkomailla.

Millaista se unelma sitten on ollut? Sanottakoon, että elämä sitella on ollut yhtä aikaa ei todellakaan sitä mitä kuvittelin ja juurikin sitä mitä kuvittelin. Sen voi kuitenkin sanoa olleen vähemmän kamalaa kuin pelkäsin, sillä pelkäsin kontti elämän olevan pahimmassa tapauksessa lähellä painajaista. Käytännössä ainoat käytännön haasteet sitella minulle ovat olleet hämähäkit ja korkeat paikat. Molemmat ovat edelleenkin pelottavia, mutta olen mielestäni suoriutunut enemmän kuin hyvin. Yllätys on ollut, että sitella asioita hoidetaan enemmän sähköpostilla, paperilla ja konttitoimistosta käsin kuin työmaan reunalla. Mielenkiintoista on kyllä ollut, vaikka päivät ovat pitkiä ja ajoittain liiankin hektisiä. Nyt joulun välipäivinä sentään oli suhteellisen rauhallista.

Huomenna suuntaamme uuden vuoden viettoon Pariisiin, vaikka viimeaikaisten uutisten perusteella se ei mikään unelmakohde olekaan, jos muutenkaan. Matka kuitenkin varatiin jo ennen mielenosoituksia, joten päätettiin olla perumatta. Yritetään pysyä poissa mielenosoittajien reiteiltä. On ne ranskalaiset kummallista porukkaa, kun viikko toisensa jälkeen pitää riehua.