Kahden päivän kierros Tsernobylissä oli aivan mahtava. Aavekaupunki ja -kyliä, tutka-asema ja paljon uutta tietoa. Aihe itsessäänhän on hyinkin karu ja onnettomuus itsessään suuri katastrofi, mutta se ei estä aihetta olemasta hyvinkin kiinnostava.
Opas oli ammattitaitoinen ja otti huomioon jokaisen pysähdys toiveet. Päästiin näkemään lastentarhan rauniot, kuin myös liikuntasalin ja elokuvateatterin. Ensimmäinen päivä huipentui tutka-asema Dugaan, joka oli todella massiivinen. Sen suuruutta oli mahdotonta hahmottaa. Tutka-asemalta ajettiin Tsernobylin kaupungissa sijatsevaan hotelliin, joka oli myös suoja-aluetta, mutta jolla asuminen on nykyään sallittua, sillä se sijaitsee yli 10 kilometrin päässä laitoksesta.
Hotelli oli positiivinen yllätys, sillä se oli siisti. Lisäksi opas kehui hotellia siitä, että siellä tulee lämmintä vettä, eikä elä mitään ylimääräistä, toisin kuin ilmeisesti saattoi olla lähellä sijaitsevassa hostellissa. Ruoka hotellissa oli perusruokaa, ei mitään erikoista, mutta syötävää. Ruuan kanssa tarjolla oli vain mehua, ei vettä ollenkaan, mutta kyllä sekin meni pahimpaan janoon. Erikoista hotellilla oli, että siellä oli alkoholin anniskelu sallittua ainoastaan kello 19 – 21. Tällä varmaan haluttiin välttää kaikki mahdolliset alkoholista aiheutuvat ongelmat ja varmistua, että matkalaiset ovat seuraavana aamuna ajoissa lähtövalmiina.
Aamupalalla kahvin saanti oli hankalaa ja hidasta, mutta lopulta kahden kupillisen jälkeen lähdettiin kohti Pripyatin aavekaupunkia, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä räjähtäneestä voimalaitoksesta. Onnettomuusalue selvästi kiinnosti montaa muutakin, sillä etenkin Pripyatissa oli useita kymmeniä ryhmiä kierroksella.
Pripyatissa päästiin käymään muun muassa muutamassa kerrostalossa, uimahallissa, koulussa, sekä lasten sairaalassa. Lisäksi nähtiin paljon raunioituneita rakennuksia, joiden ympärille oli paikkapaikoin kasvanut täysi metsä. Kaupungin pääkatukin oli kasvillisuuden valloittama. Yksi mieleen painuvimmista paikoista oli huvipuisto, hylättyine laitteineen jai tyhjänä tuulessa pyörivine karuselleineen.
Pripyatin jälkeen ajattiin voimalaitokselle, jossa pääsimme katsomaan uutta sarkofagia. Säteily laitoksen lähellä oli vähäisempää kuin muualla, sillä siellä on toteutettu massiiviset puhdistustoimenpiteet. Kierrokseen olisi myös kuulunut voimalaitoksen jäähdytyskanavassa olevien jättiläismonnien ruokinta tai ainakin näkeminen, mutta oppaan mukaan monnit olivat kuolleet viime talvena, koska kanavan vesi oli liian matalalla. Monnien sijaan kävimme sitten katsomassa kesken jäänyttä jäähdytystornia, joka oli rakennettu viidettä ydinvoimalaa varten, mutta onnettomuuden vuoksi sitä ei koskaan otettu käyttöön. Myös kuudes reaktori oli ollut työn alla ennen onnettomuutta.
Kierrosta voin kyllä suositella mikäli aihe yhtään kiinnostaa. Oikeastaan jälkeen päin itseä vaan harmittaa, että olisiko pitänyt vielä maksaa pari sataa enemmän ja mennä käymään laitoksen sisällä, sillä suljettuihin reaktoireihin tehdään myös kierroksia. Tässä oli kyllä kuitenkin tarpeeksi yhdelle kerralla, sillä vasta vuorokautta myöhemmin alkaa vähitellen tajuamaan mitä kaikkea tuli nähtyä ja koettua. Takana toki on muutenkin reilu kaksi viikkoa reissussa ja kokemuksia enemmän kuin repullinen, joten kyllä näistäkin riittää keinutuoliin muisteltavaa.
