Je parle un petit peu français et Je visi a le musée

Brassaillaan nyt vähän viikon opeilla, kun on kerran tilaisuus. Kurssi oli hyvä ja tehokas. Sanomattakin silti selvää, että viidessä päivästä ei saa ummikosta ranskankielistä, mutta ainakin hyvät eväät alkuun. Opetustyyli sopi minulla, vaikka olin kyllä joka päivä 5,5 tunnin opetuksen jälkeen aivan loppu. Sanoisin, että kolmisen tuntia päivässä olisi ollut ideaali määrä, mutta se olisi tietenkin pidentänyt kurssia kaksi viikkoiseksi, eikä se siten olisi ollut mahdollista toteuttaa. Nyt alkaa oikeastaan se vaikein vaihe, sillä pitäisi itse alkaa aktiivisesti yrittää käyttää kieltä. Tässä tilanteessa on oikeastaan hyvä, että paikalliset eivät englantia puhu, joten on pakko puhua ranskaa.

Perjantaina kurssin jälkeen menin käymään koulutuskeskuksen vieressä sijaitsevassa Hergé-museossa. Hergé oli belgialainen sarjakuvapiirtäjä, jonka tunnetuin sarjakuva on Tintin. Kyllähän minä Tintiä olen pienenä lukenut, mutta niin suuri fani, en ole ollut, että museoon olisi tullut lähdettyä varta vasten. Nyt kun se oli parin minuutin kävelymatkan päässä, käyminen oli lähes pakollista. Todellinen Tintti tai Hergé fani olisi saanut museosta enemmän irti, mutta ei se minullekaan huono ollut. Minulle selvisi muun muassa, että Hergé oli taiteilija nimi, hän rakasti kissoj, miten erottaa etsivät Dupond ja Dupont toisistaan sekä millaista tausta tutkimusta hän teki sarjakuviinsa.

Ardennit

Sunnuntaina ajettiin Baugnez44 -museoon, jonne en aiemmin ehtinyt käydessäni Belgian korkeimmassa kohdassa. Museo kertoo talven 1944 taisteluista Ardennineilla, sekä alueella tapahtuneesta joukkomurhasta sodan aikana. Baugnez 44 – museo oli erilailla toteutettu kuin Bastognen sotamuseo, jossa kävin muutama viiko sitten, vaikka samasta taistelusta oli isossa mittakaavassa kyse. Kummassakin museossa oli omat pointtinsa. Baugnezissa keskittyttiin oikeastaan vain siihen alueeseen, kun taas Bastognessa kerrottiin kokonaiskuvaa Belgiasta sodassa. Mikäli haluaa vierailla vain toisessa niin silloin suosittelen kyllä Bastognea.

Museossa kului vajaat pari tuntia ja sen jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Luxemburgia. Matkalla ajettiin vahingossa Saksan puolellekin. Edelleen ihmetyttää ajellessa se, että monin paikoin rajaa ei ole edes merkitty eli huomaamattaan ylittää rajan. Esimerkiksi Luxemburgiin saapumisen huomasi siitä, että katujen nimikylttien väri vaihtui.

Luxemburgissa pysähdyttiin syömään Vianden kaupunkiin, joka oli todella viehättävän näköinen. Ravintolassa syöminen vaikutti olevan kallista, ainakin Viandenssa, mutta kauniista maisemasta joenrannalla voi vähän extraa maksaakin. Autoparkki sentään oli halpa, sillä parin tunnin pysäköinti maksoi peräti 60 senttiä.

Mazdan ulkoilutuspäivä Bastognessa

Sunnuntai oli suunniteltu Mazdan ulkoilutuspäiväksi. Auto parka on ollut suurimman osan ajasta autotallissa, sillä olen ajellut vuokra-autolla. Koska autot on tarkoitettu ajamiseen, ajopäivä Mazdalle oli suotavaa. Kulku autotalliin ja sieltä pois on hyvin kapea, jyrkkä ja siinä on vielä kaarre. Siinä muutamia osa syistä miksi ajelua on tullut lykättyä. Mazdan kanssa otettiin suunnaksi Bastognen sotamuseo.

Bastognen museossa käynti on ollut mielessä jo pidempään ja sateinen sunnuntai oli siihen oikein oivallinen. Sisäänpääsymaksu oli 14e sisältäen kuulokkeet, jotka toimivat automaatisesti eli kun saapui tiettyyn kohtaan näyttelyä audio alkoi toimia. Sen verran parannettavaa tässä automatiikassa olisi, että nyt välillä sama kertomus tuli pariin kolmeen kertaan, kun laite otti saman singaalin uudelleen. Nettisivujen mukaan viimeinen sisäänkäynti on kaksi tuntia ennen sulkemisaikaa eli periaatteessa kaksi tuntia pitäisi riittää kierrokseen, no itsellä meni nelisen tuntia ja siltikin osa asiosta jäi lueskelematta ja katsomatta, sillä tietoa tuli lyhyessä ajassa liikaakin.

Museo oli kiinnostava. Siinä oli otettu neljän eri sodassa oleen näkökulmat huomioon, kahden siviilin (lapsen ja aikuisen), sekä kahden sotilaan (amerikkalainen ja saksalainen), muilta osin näyttely oli rakennettu Bastognen tapahtumien ja Belgiaan vaikuttaneiden asioiden näkökulmasta. Näyttelyyn kuului myös kolme esitystä, joista kaksi ensimmäistä olivat mielenkiintoisia ja hyvin toteutettuja. Kolmas jäi itseltä väliin, sillä sen seuraavaan esitysaikaan olisi ollut vielä 15 minuuttia ja se alkoi neljännen tunnin paikkeilla tuntua liian pitkältä odottelulta, etenkin kun nälkä alkoi jo vaivata. Ensi kerralla täytyy vastaaviin museoihin varautua eväillä tai syödä juuri ennen kierrokselle lähtöä.