Mukava viikonloppu Tukholmassa

Koska saavuimme Tukholmaan tai tarkemmin sanottuna Arlandaan vasta yhdeksän maissa perjantai-illalla olimme päättäneet jäädä lentokentän lähelle ensimmäiseksi yöksi. Yöpaikaksi valikoitui erilaisuuden perusteella Jumbo Stay, jossa on vanhaan jumbojettiin (Boeing 747) tehty huoneita. Päädyimme jopa hieman panostamaan huoneeseen, sillä varasimme niin kutsutun Mustan laatikko sviitin (Blackbox suite), koska tavalliset huoneet olivat ilman omaa vessaa ja suihkua. Vielä mieluummin olisimme varanneet Ohjaamo sviitin, sillä harva pääsee lentokoneen ohjaamoon nukkumaan, mutta se oli jo varattu.

Jumbo oli parhaat päivänsä nähnyt ja näyttikin pimeässä paljon paremmalta kuin päivän valossa. Huoneissa äänieristyksen puute oli suurimpia miinuksia. Huonetta ei voinut myöskään liian siistiksi moittia, mutta erilainen kokemus se todella oli. Ja sen vuoksi myös ehdottomasti käymisen arvoinen yhden yön majapaikkana, etenkään jos lentokoneet yhtään kiinnostavat.

Lauantaina aamulla jatkettiin matkaa kohti Tukholman keskustaa ja Teknologia museota (Tekniska Museet), sillä kumpikaan ei ollut siellä käynyt aiemmin. Kiertelimme noin kaksi ja puolil tuntia, mutta sitten alkoi tulla tietoähky, vaikka nähtävää olisi vieläkin riittänyt. Museo oli siis todella suuri, sillä se oli neljässä eri kerroksessa. Tulipa siellä myös mitattua pituus ja totuus on näemmä edelleen, että kertoessani olevani 160 cm pitkä tulen valehdelleeksi puolisen senttiä.

Teknologia museon jälkeen kiertelimme vanhaa kaupunkia ja keskustan aluetta kävellen. Lopulta päädyttiin Caliente Tapas ravintolaan, joka osoittautui ruualtaan vallan mainioksi. Kaikki valitsemamme annokset olivat todella hyviä. Tuoreita raaka-aineita ja hyviä makuja. Pääsi kyllä mieleenjääneimpien ruokailujen joukkoon. Suosittelen.

Reissun toisen yön hotellilmme oli Drottningatanila sijaitseva Best Western Bentleys. Hotellissa oli hieno sisäpiha ja muutenkin puitteet kunnossa. Suurimman miinuksen hotellille aiheutti aamupala. Vika ei ollut aamiaisen sisällössä, vaan henkilökunnassa. Olessani hakemassa santsi kierrosta, tarjoilija vei pöydän alta antaen sen toisille asiakkaille. Hän siis kasasi tavarani sivuun ja otti pöydän. Normaalisti sitä kysyttäisiin, että voisinko siirtyä tai ohjattaisiin muut asiakkaat toiseen pöytään, mutta ei tässä tapauksessa. Ihan käsittämätöntä! Koska tapaus ärsytti minua suunnattomasti siirryimme toiseen pöytään.

Vaikkakaan Tukholmassa ei niin keväistä ollut kuin Belgiassa, niin kyllä sielläkin aurinko lämmitti ja muutamasta plussa asteista saatiin nauttia. Otimme aamulla ratikan keskustasta Djurgårdeniin ja kiertelimme siellä. Puolen päivän maissa suuntasimme vielä Vasa-museoon.

Vasa-laiva oli vaikuttava näky ja mieleenpainuva. Museossa oli paljon kävijöitä, vaikka helmikuun puoliväli tuskin lienee suurinta sesonkia. Museossa oli mahdollisuus käyttää omaa puhelinta ääniopastajana ja tarjolla oli lähes parikymmentä kielivaihtoehtoa. Museossa puolisentoista tuntia kului helposti, sitten olikin aika lähteä paluumatkalle.

Back to the 80’s

Naapuritalossa avautui tällä viikolla uusi ravintola Un Autre Monde. Kesällä Belgiaan muuttaessani talossa oli toinen ravintola, mutta jossa oli lappu ovessa ”palaan 08/07”. No ravintoloitsija ei koskaan palannut ja paikka oli myynnissä pari kuukautta sitten. Nyt sitten uusi yrittäjä on saanut paikan auki. Koska vanhassa en ehtinyt käymään, en tiedä miten paljon remonttia tai muutoksia sisätiloissa on tehty, mutta ulospäin ei ainakaan näy mitään. Lauantai-illalla ajattelin testata uuden paikan, vaikka yksin ei juurikaan ole ulkona tullut käytyä syömässä, etenkään Huyssa.

Yksin ravintolaan meno tuntuu aina varsin hankalta ja epämukavalta, mutta ei muuta kun sisään vaan. Ovella tarjoilija toivotti tervetulleeksi ja otti takkini naulakkoon. Koska olin päättänyt tämän käynnin räpistellä ainoastaan ranskaksi oli toki pieniä vaikeuksia ensin ymmärtää, että hän halusi takkini, mutta siitä selvittiin. Pöytään tuotiin ruokalistan lisäksi alkumalja. Veikkaisin, että uuden paikan keino tehdä hyvä vaikutelma tai sitten avajaisista oli jäänyt kuohuvaa juomatta. Hintatasoltaan paikka oli kalliin puoleinen, pääruoka ja jälkiruoka vähän alle 40e, toki halvimmillaan olisi voinut päästä noin kolmella kympillä. Ruoka oli ok, mutta ei mitään erityistä, joten ei ole pakko mennä uudestaan. Lisäksi moitittakoon, että jälkiruoka juustolautanen oli todella pieni, mutta sentään maistuva.

Tänään aamusalin jälkeen lähdin junalla Liégeen, sillä siellä on käynnissä 80-luvun näyttely ”Generation 80 experience”. Päädyin junaan, koska sillä meno-paluu maksoi 6,20e ja autolla hinta parkkipaikasta olisi varmasti ollut saman verran. Lisäksi junalla pääsi suoraan näyttelyyn, joten se oli hyvin vaivaton vaihtoehto. Näyttely on ollut käynnissä jo syyskuulta asti ja se kestää touko-kesäkuulle asti, joten minulle oli suuri yllätys, kun jono oli ulos asti. En ostanut lippua etukäteen, sillä ei tullut pieneen mieleenkään, että näyttelyyn olisi pitkä jono. Jonossa kului puolisen tuntia ja vielä lipun saannin jälkeenkin pakotettiin odottamaan viitisen minuuttia, ennen kuin päästettiin näyttelyyn.

Vaikka itse ei 80-luvusta kovin paljon muistakaan näyttely oli mielenkintoinen. Sinne oli kerätty pääuutiset, poliittiset jännitteet, lääketieteen saavutukset, television ja elokuvien ohjelmistoa, musiikkia unohtamatta. Näyttelylipun hintaan, joka oli viikonloppuna 16e (arkisin 14e), kuului ääniopastus englanniksi (tai ranskaksi, hollanniksi tai saksaksi), mutta itse näyttelyssä tekstit olivat vain ranskaksi ja hollanniksi. Se oli harmi. Olisi luullut, että samalla vaivalla olisi laittanut vielä englanniksikin. Tällöin olisi saanut näyttelystä vielä enemmän irti. Käymisen arvoinen oli silti, mutta suosittelisin käymään viikolla, josko silloin olisi vähemmän porukkaa.

Bryssel 11/1918 sodasta rauhaan

Perjantai-illaksi mentiin Brysseliin, että oltaisiin lähempänä lentokenttää, sillä Lassella oli lento Suomeen lauantaiaamulla. Hotelliksi olimme varanneet Hotelli Sirun (hyvinkin suomalaiselta kuulostava nimi), joka sijaitsi Rogier-aukion ja saman nimisen metron vieressä. Ilta ei mennyt ihan suunnitellusti sillä Lasse oli kuumeessa, näin ollen tyydyimme syömään viereisessä ravintolassa.

Lauantaina Lassen suunnattua kentälle, lähdin käymään Belvue museossa, jossa oli vielä viikonlopun ajan Bryssel 11/1918 sodasta rauhaan näyttely. Erikoista, että näyttely oli ilmainen, mutta hienoa, että joskus jotain saa vielä menemisen vaivalla.
Näyttelyssä käytiin läpi ensimmäisen maailman sodan viimeisen vuoden tapahtumia Belgiassa ja etenkin Brysselissä. Kerrottiin miehityksen vaikutukista kaupunkiin. Oli jotain kuvia ja useampia videoita. Näytteillä oli myös lautapeli, johon oli kerätty sodan jälkeen keskeisimpiä tapahtumia vuosilta 1914 – 1918.

Je parle un petit peu français et Je visi a le musée

Brassaillaan nyt vähän viikon opeilla, kun on kerran tilaisuus. Kurssi oli hyvä ja tehokas. Sanomattakin silti selvää, että viidessä päivästä ei saa ummikosta ranskankielistä, mutta ainakin hyvät eväät alkuun. Opetustyyli sopi minulla, vaikka olin kyllä joka päivä 5,5 tunnin opetuksen jälkeen aivan loppu. Sanoisin, että kolmisen tuntia päivässä olisi ollut ideaali määrä, mutta se olisi tietenkin pidentänyt kurssia kaksi viikkoiseksi, eikä se siten olisi ollut mahdollista toteuttaa. Nyt alkaa oikeastaan se vaikein vaihe, sillä pitäisi itse alkaa aktiivisesti yrittää käyttää kieltä. Tässä tilanteessa on oikeastaan hyvä, että paikalliset eivät englantia puhu, joten on pakko puhua ranskaa.

Perjantaina kurssin jälkeen menin käymään koulutuskeskuksen vieressä sijaitsevassa Hergé-museossa. Hergé oli belgialainen sarjakuvapiirtäjä, jonka tunnetuin sarjakuva on Tintin. Kyllähän minä Tintiä olen pienenä lukenut, mutta niin suuri fani, en ole ollut, että museoon olisi tullut lähdettyä varta vasten. Nyt kun se oli parin minuutin kävelymatkan päässä, käyminen oli lähes pakollista. Todellinen Tintti tai Hergé fani olisi saanut museosta enemmän irti, mutta ei se minullekaan huono ollut. Minulle selvisi muun muassa, että Hergé oli taiteilija nimi, hän rakasti kissoj, miten erottaa etsivät Dupond ja Dupont toisistaan sekä millaista tausta tutkimusta hän teki sarjakuviinsa.

Ardennit

Sunnuntaina ajettiin Baugnez44 -museoon, jonne en aiemmin ehtinyt käydessäni Belgian korkeimmassa kohdassa. Museo kertoo talven 1944 taisteluista Ardennineilla, sekä alueella tapahtuneesta joukkomurhasta sodan aikana. Baugnez 44 – museo oli erilailla toteutettu kuin Bastognen sotamuseo, jossa kävin muutama viiko sitten, vaikka samasta taistelusta oli isossa mittakaavassa kyse. Kummassakin museossa oli omat pointtinsa. Baugnezissa keskittyttiin oikeastaan vain siihen alueeseen, kun taas Bastognessa kerrottiin kokonaiskuvaa Belgiasta sodassa. Mikäli haluaa vierailla vain toisessa niin silloin suosittelen kyllä Bastognea.

Museossa kului vajaat pari tuntia ja sen jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Luxemburgia. Matkalla ajettiin vahingossa Saksan puolellekin. Edelleen ihmetyttää ajellessa se, että monin paikoin rajaa ei ole edes merkitty eli huomaamattaan ylittää rajan. Esimerkiksi Luxemburgiin saapumisen huomasi siitä, että katujen nimikylttien väri vaihtui.

Luxemburgissa pysähdyttiin syömään Vianden kaupunkiin, joka oli todella viehättävän näköinen. Ravintolassa syöminen vaikutti olevan kallista, ainakin Viandenssa, mutta kauniista maisemasta joenrannalla voi vähän extraa maksaakin. Autoparkki sentään oli halpa, sillä parin tunnin pysäköinti maksoi peräti 60 senttiä.

Mazdan ulkoilutuspäivä Bastognessa

Sunnuntai oli suunniteltu Mazdan ulkoilutuspäiväksi. Auto parka on ollut suurimman osan ajasta autotallissa, sillä olen ajellut vuokra-autolla. Koska autot on tarkoitettu ajamiseen, ajopäivä Mazdalle oli suotavaa. Kulku autotalliin ja sieltä pois on hyvin kapea, jyrkkä ja siinä on vielä kaarre. Siinä muutamia osa syistä miksi ajelua on tullut lykättyä. Mazdan kanssa otettiin suunnaksi Bastognen sotamuseo.

Bastognen museossa käynti on ollut mielessä jo pidempään ja sateinen sunnuntai oli siihen oikein oivallinen. Sisäänpääsymaksu oli 14e sisältäen kuulokkeet, jotka toimivat automaatisesti eli kun saapui tiettyyn kohtaan näyttelyä audio alkoi toimia. Sen verran parannettavaa tässä automatiikassa olisi, että nyt välillä sama kertomus tuli pariin kolmeen kertaan, kun laite otti saman singaalin uudelleen. Nettisivujen mukaan viimeinen sisäänkäynti on kaksi tuntia ennen sulkemisaikaa eli periaatteessa kaksi tuntia pitäisi riittää kierrokseen, no itsellä meni nelisen tuntia ja siltikin osa asiosta jäi lueskelematta ja katsomatta, sillä tietoa tuli lyhyessä ajassa liikaakin.

Museo oli kiinnostava. Siinä oli otettu neljän eri sodassa oleen näkökulmat huomioon, kahden siviilin (lapsen ja aikuisen), sekä kahden sotilaan (amerikkalainen ja saksalainen), muilta osin näyttely oli rakennettu Bastognen tapahtumien ja Belgiaan vaikuttaneiden asioiden näkökulmasta. Näyttelyyn kuului myös kolme esitystä, joista kaksi ensimmäistä olivat mielenkiintoisia ja hyvin toteutettuja. Kolmas jäi itseltä väliin, sillä sen seuraavaan esitysaikaan olisi ollut vielä 15 minuuttia ja se alkoi neljännen tunnin paikkeilla tuntua liian pitkältä odottelulta, etenkin kun nälkä alkoi jo vaivata. Ensi kerralla täytyy vastaaviin museoihin varautua eväillä tai syödä juuri ennen kierrokselle lähtöä.