Kaksi ja pihalle

MM-kilpailut omalta osalta päättyi niin huonosti kuin vain mahdollista. Vasemmalla sijoitus oli 15. ja oikealla 16. tarkoittaen, että kummallakin kädellä väännöt olivat kaksi tappiota ja kotiin. Tottakai tulos on pettymys, mutta myöskään kunto ja kisoihin valmistautuminen ei ollut sillä tasolla kuin se MM-kisoissa olisi pitänyt olla. Treenaaminen on EM-kisojen jälkeen ollut rikkonaista ja lisähaasteensa siihen on tuonut Belgiaan muutto. Toki voi myös miettiä, että koska omasta mielestä valmistautuminen ei ollut riittävä, niin näkyikö se tuloksessa, mahdollisesti. Se hyvä puoli tuloksessa sentään on, että siitä ei voi suunta olla kuin ylöspäin.

Kuva: WAF – World Armwrestling Federation

Punnitus ohi!

Keskiviikkoillalla nukkumaan mentäessä painoa ei ollut liikaa enää kuin puoli kiloa. Suomen joukkueen punnitusvuoro oli heti torstaiaamulla joten vaa’alle päästiin jo ennen kello kymmentä. Hotellin aamupala oli tarjolla yhteentoista asti, joten heti punnituksesta suoraan pääsi myös syömään. Aamupalan jälkeen päästiin kannustamaan Suomen masterereita. Valitetettavasti mitalleille Suomen masterit eivät päässet, mutta parhaasta sijoituksesta vastasi Satu ollen neljäs. Aivan mahtava suoritus ensikertalaiselta.

Huomenna alkaa sitten yleiset sarjat vasemmalla. Oma kisafiilis on vielä vähän hukassa, mutta eiköhän se sieltä tule, kun huomenna suuntaa kisapaikalle.

Antalyan vanha kaupunki

Maanantai meni rentoutuessa uima-altaalla ennen MM-kilpailujen avajaisia. MM-kilpailuiden avajaisissa oli paikalla lähes 50 maata. Hotellin allasalue on iso ja löytyy useampia altaita, liukumäki, sekä rauhallinen relaxing alue, jossa ei onneksi soiteta musiikkia. Pieni taustamusiikki altaalla olisi ihan ok, mutta se että siellä on dj soittamassa musiikkia täysillä, ei mielestäni sovi, eikä ole mukavaa. Makuasiahan tuokin taas, mutta itse nauttisin hiljaisuudesta.

Tiistaiaamulla otettiin ylihintainen taksi hotellin edestä ja lähdettin porukalla Antalyan vanhaan kaupunkiin, Kaleiçiin. Vanha kaupunki antoi Turkista erilaisen kuvan, sillä siellä oli yllättävän rentoa menoa. Rauhassa sai kierrellä, eikä kukaan kiinnittänyt erityistä huomiota, toisin kuin pari päivää aiemmin ostoskeskukseen kävellessä. Hotellinalueelta poislähtö oli muutenkin tervetullutta vaihtelua, sillä hotellialue oli hyvin nopesti nähty, eikä siellä ollut enään mitään uutta nähtävää. Merkille pantavaa kaupungilla oli, että suurin osa naisista kulki ilman huiveja, saati kaapuja, joten onneksi tämä stereotypia tuli kumottua. Vaikka Vanha kaupunki antoi Turkista ja etenkin Antalyasta paremman kuvan, ei se silti ollut mitään yli hienoa tai sellaista, johon haluaisi uudelleen.

Huomenna alkavat Mastereiden, eli yli 40 vuotiaiden kisat, jolloin suomesta on viisi kilpailijaa mukana. Oma painonpudotus myös alkaa olla loppusuoralla, alle kaksi kiloa jäljellä.

Ensimmäiset kisapäivät

Hotelli ei tosiaan ollut omaan mieleen, etenkään palvelun suhteen, mutta ei myöskään hinta-laatusuhteelta. Voihan se olla, että mieli muuttuu sen jälkeen, kun pääsee oikeasti syömään ja nauttimaan herkuista, mutta epäilen. Juustopöydät näyttävät kyllä hyviltä. Ruokaa on tarjolla lähes ympäri vuorokauden, mutta koska kisapunnitus on itsellä vasta torstaina tarjolla olevia ruokia on tullut maisteltua hyvin rajoitetusti. Hotellin buffetin viehätystä kyllä alentaa se, että yöruualla näin lattiaa moppaavan siivoojan ottavan tarjolla olevaa ruokaa käsin tarjoiluastioista kesken siivouksen (tätä varmaan tapahtuu monestikin ja monessa paikassa, mutta tieto lisää tuskaa), tämän lisäksi osa astioista on likaisia, etenkin kahvikupit vaikka tulevat juuri pesusta. Kolmas itseä häiritsevä asia on, että buffetissa on selkeästi alimiehitys työntekijöissä. Ruuanlaittajia on tarpeeksi, mutta ei pöytien siivoajia. Pöydät ovat todella pitkään tyhjentämättä ruokailijoiden lähdettyä, eikä niihiin ehditä tuoda uusia haarukoita, veitsiä ja vesipulloja. Mikäli haarukoita, veitsiä ja vettä olisi saatavilla jostain linjastosta, ylläoleva ei olisi ongelma, mutta nyt ruokailuvälineet ja veden joutuu etsimään ruokasalilta, jos jossain olisi vielä iskemätön pöytä.

On alueella sentään muutakin kuin ruoka, sillä allasalue on iso ja hienon näköinen. Eli mikäli altaalla tykkää makoilla, löytyy hotellista siihen oikein hyvät puitteet. Ensimmäisten kisapäivien ohjelmaan kuuluu joukkueen rekisteröinti ja liuta kokouksia. Ei siis ole mitään lomailua, etenkään kun samalla vielä pudottaa painoa. Koska suomen joukkueessa ei ole tällä kertaa yhtäkään junioria, maanantaina ohjelmassa on vain avajaiset ja tiistai on oikeasti vapaa. Silloin on tarkoitus lähteä Antalyan vanhaan kaupunkiin.

 

Suunta MM-kisoihin

Suomessa pidempien reissujen ajaksi kissat ovat pääseet tai joutuneet Jurvaan hoitoon. Sama ei kuitenkaan Belgiasta käsin onnistu. Onneksi apua asiaan löytyi Suomesta, sillä muutamat ihanat ihmiset olivat valmiita lähtemään reissulle Belgiaan ja hoitamaan samalla kissoja. Ilman heitä MM:iin lähtöä olisi täytynyt toden teolla miettiä, sillä sitten ainut vaihtoehto olisi ollut kissahoitola. Kyllähän kissat sellaisessakin selviävät, mutta ei sitä voi mitenkään verrata siihen, että saavat olla tutussa ympäristössä.

Matka MM:iin alkaa Charleroin lentoasemalta, jota myös kutsutaan Brysselin eteläiseksi kentäksi, vaikka matkaa Brysseliin on noin tunnin ajomatka. Kenttä on pieni ja ainakin terminaalista 1 operoi vain halpalentoyhtiöt, jollainen myös Pegasus Airlines on. Terminaali 2 taitaa olla sitten lomalennoille. Lähtöselvityksessä käsimatkatavaratk punnittiin, eikä lennolla ole odotettavissa mitään tarjoilua ilman lisämaksua. Toisaalta se on parempikin niin , sillä painonpudotus on vielä kesken, Kisapunnitus on vasta ensi viikon torstaina, joten se tietää pitkiä hetkiä ’all inclusive’-hotellissa, jollainen MM-kisahotelli Topkapi Palace on. Tuleepa sellainenkin konsepti  ainakin kerran kokeiltua, sillä MM-kisoissa ei tosiaan saa itse valita hotellia. vaan valinta tulee kisajärjestäjän toimesta. Kisahotellissa majoittuminen on myös tietenkin pakollista kisojen ajan.

Kun Belgia meni sekaisin

Hieman yli viikko Belgiassa takana. Torstaina pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan lähikaupaan, joka on joen toisella puolella sijaitseva Match. Kauppa on melko iso ja valikoima hyvä, lisäksi löytyi paljon erilaisia juustoja. Kaurahiutaleitakin löytyi, joten jatkossa saa nauttia tutusta ja turvallisesta aamupuurosta. Kaupasta löytyi myös puupellettejä, joita käytän kissan hiekkana. Niitäkään ei tarvitse enää kovin kaukaa metsästää. Ensimmäinen pellettisäkki haettiin rautakaupasta Liègestä viime viikon sunnuntaina.

Torstaina ei tarvinnut tehdä IKEA:n reissua tai olisi varmaan tarvinnut, koska puuttuu vielä keittiönpöytä, -tuolit, sohva, tv-taso ja vaatekaappi, sekä paljon pienenmpää tavaraa, mutta pakko pitää vähän taukoa. Ei se IKEA:ssa käynti nyt niin kivaa ole. Vaikka IKEA;ssa ei käytykään, asuntoon tuli lisää tavaraa kotiinkuljetuksella, kun saapui kovin odotettu pyykinpesukone ja samalla oven avauksella kahvinkeitin, mikro ja muita keittiökoneita.

Perjantaina oli vuorossa jalkapalloa, sillä Belgia oli päässyt aiemmin tällä viikolla kahdeksan parhaan joukkoon. Nyt oli jo peli pääsystä semifinaaliin ja vastassa Brasilia. Koska Suomea ei vielä olla jalkapallon MM-kisoissa nähty, oli helppo kannattaa Belgiaa ja puketua punaiseen. Alunperin ajatus oli, suomalaiseen tapaan, mennä johonkin pubin istumaan ja katsomaan peliä, mutta onneksi Facebookista selvisi, että Huyn kaupunki järjestää screenit ja muut jollekin stadionille. Ainoa ongelma oli, että stadionin sijainti ei Facebookista selvinnyt, sillä ilmeisesti se oli kaikille paikallisille itsestäänselvää. Googletimme läheiset stadionit ja lähdimme kävelemään. Ensimmäinen yritys oli tyhjä arpa, mutta sen jälkeen alkoi katukuvaan ilmestyä enemmänkin punapaitoja, joten suunta oli oikea.  Oikea paikka löytyi helposti seuraamaalla muita kulkijoita, sillä kaikilla oli sama suunta. Pelkäsimme saapuvamme myöhään paikalle, kun olimme perillä noin vartti ennen pelin alkua, mutta huoli oli turha. Suurin osa saapui paikalle meidän jälkeen, juuri pelin alkuun.

Belgia voitti ottelun ja pääsi semifinaaliin. Koko kylä meni voitosta aivan sekaisin, sitä juhlittiin aivan kuin maailmanmestaruutta. Viimeisen vihellyksen jälkeen katsojat hyppivät ja pomppivat, halasivat toisiaan ja ilma oli täynnä tuopeista lentelevää olutta, kuin myös itse muovituoppeja. Pelin jälkeen joenranta täyttyi voiton juhlijoista, räikät soivat ja ihmiset istuivat autojen katoilla, konepelleillä ja takakonteissa. Ainoastaan kuljettajat pysyivät suurinpiirtein autojen sisäpuolella. Meno oli omaan silmään jopa hurjaa, koska niin paljon autoja oli mukana. Kaikki näytti kuitenkin menevän hyvin ja tunnelma oli katossa. Tiistaina on kuulemma sitten se seuraava peli, täytynee varmaan katsoa sekin.