Mazda Suomeen

Belgiaan lähtiessä komennuksen piti kestää tammikuun loppuun asti, joten pienessä mielessä lähtiessä eikäynyt Mazdan katsastus. Toukokuun loppuun mennessä se on vuosittain tehtävä, joten nyt tuli aika saada auto Suomeen takaisin. Silläkin uhalla, että en vielä tiedä miten palaan Suomeen sitten heinäkuun lopussa, mutta eiköhän sekin siihen mennessä selviä.

Vaihtoehtoina oli joko käyttää laivaa Saksasta Helsinkiin tai ajaa Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen. Bensan hintaa, tullimaksuja, matka-aikaa ja majoitushintoja vertailemalle laivamatka vaikutti paremmalta vaihtoehdolta. Lisäksi ajankohdan sai yhdistettyä Lassen pääsiäisreissuun, joten paluulento Belgiasta Suomeen vaihtui auto- ja laivamatkaksi. Hintaa laivamatkalle kahdelle hengelle kaikkine ruokineen ja autolle kertyi 612e. Onhan sitä rahaa siinäkin, mutta hinnat olivat nyt paljon halvemmat kuin kesällä.

Mistää kevyestä matkasta ei kuitenkaan ollut kyse, sillä ajomatka Belgiasta Travemünden satamaan kesti seitsemän tuntia. Se tuntui melkoisen pitkältä työpäivän päätteeksi, joten heinäkuussa, mikä tahansa auto onkaan alla, niin ajomatkaan kissojen kanssa täytyy varata kokopäivä. Laivalla aika kului yllättävän helposti, sillä viime kerrasta viisastuneena olimme ottaneet mukaan lautapelejä. Saksasta Suomeen päin mennessä laivassa ollaan kaksi yötä ja vain yksi päivä, joten senkin vuoksi oli vähemmän valveillaoloaikaa tuhlattavaksi. Helsingistä Lasse jatkoi matkaa Mazdalla kohti Oulua, minun hypätessä lentokoneeseen ja takaisin Belgiaan. Suomessa käynti oli siis todella pikainen, ainoastaan muutamia tunteja.

Mazdan ulkoilutuspäivä Bastognessa

Sunnuntai oli suunniteltu Mazdan ulkoilutuspäiväksi. Auto parka on ollut suurimman osan ajasta autotallissa, sillä olen ajellut vuokra-autolla. Koska autot on tarkoitettu ajamiseen, ajopäivä Mazdalle oli suotavaa. Kulku autotalliin ja sieltä pois on hyvin kapea, jyrkkä ja siinä on vielä kaarre. Siinä muutamia osa syistä miksi ajelua on tullut lykättyä. Mazdan kanssa otettiin suunnaksi Bastognen sotamuseo.

Bastognen museossa käynti on ollut mielessä jo pidempään ja sateinen sunnuntai oli siihen oikein oivallinen. Sisäänpääsymaksu oli 14e sisältäen kuulokkeet, jotka toimivat automaatisesti eli kun saapui tiettyyn kohtaan näyttelyä audio alkoi toimia. Sen verran parannettavaa tässä automatiikassa olisi, että nyt välillä sama kertomus tuli pariin kolmeen kertaan, kun laite otti saman singaalin uudelleen. Nettisivujen mukaan viimeinen sisäänkäynti on kaksi tuntia ennen sulkemisaikaa eli periaatteessa kaksi tuntia pitäisi riittää kierrokseen, no itsellä meni nelisen tuntia ja siltikin osa asiosta jäi lueskelematta ja katsomatta, sillä tietoa tuli lyhyessä ajassa liikaakin.

Museo oli kiinnostava. Siinä oli otettu neljän eri sodassa oleen näkökulmat huomioon, kahden siviilin (lapsen ja aikuisen), sekä kahden sotilaan (amerikkalainen ja saksalainen), muilta osin näyttely oli rakennettu Bastognen tapahtumien ja Belgiaan vaikuttaneiden asioiden näkökulmasta. Näyttelyyn kuului myös kolme esitystä, joista kaksi ensimmäistä olivat mielenkiintoisia ja hyvin toteutettuja. Kolmas jäi itseltä väliin, sillä sen seuraavaan esitysaikaan olisi ollut vielä 15 minuuttia ja se alkoi neljännen tunnin paikkeilla tuntua liian pitkältä odottelulta, etenkin kun nälkä alkoi jo vaivata. Ensi kerralla täytyy vastaaviin museoihin varautua eväillä tai syödä juuri ennen kierrokselle lähtöä.

Matkalla

Suunnitelmissa oli päivittää matkajärjestelyistä enemmän menneiden viikkojen aikana, mutta fakta on, että aika ei ole riittänyt mihinkään muuhun, kun pakollisten järjestelyiden hoitamiseen. Edes niihin järjestelyihin ei ollut aikaa niin paljon kuin olisin toivonut, mutta nyt kotiavaimet on Vaasaan jätetty ja matkaan lähdetty.

Matkareitti on Vaasa – Helsinki – Travemünde – Liége ja kulkuvälineenä Mazda. Osa matkasta toki taittuu myös laivalla. ”Kuinka paljon mahtuu pieneen Mazdaan?” on ollut viime viikkojen kysymys tavaroita pakkaillessa. Tavaramäärän arviointi onnistui todella hyvin, sillä kaikki mahtui mukaan mitä pitikin. Tärkeimpinä kissat, kissojen tarvikkeet ja kädenvääntöpöytä, mitäs sitä muuta tarvisi. Luulen, että paljon turhaakin on mukana, mutta toivottavasti myös kaikki tärkeä löytyy. Se selvinnee tulevien viikkojen ja kuukausien aikana.

Muutaman tunnin päästä sitä pitäisi olla Helsingin satamassa ja valmiina laivaan. Valehtelisin, jos väittäisin, että ei hirvitä yhtään, mutta jos vaan päästään laivaan, niin unelma on taas askeeen lähempänä. Tulee myös olemaan mielenkiintoista nähdä millainen paatti Suomi-Saksa väliä kulkee, koska aiemmat kokemukset ovat tutulta ja turvalliselta Ruotsin laivalta, sekä vastaavalta Norja-Tanska laivalta.