Luxemburg ja Maastricht

Lauantaina aamupäivällä lähdettiin Jaanan ja Matin kanssa ajelemaan kohti Luxemburgia, jonne on noin parin tunnin ajomatka. Perille päästyä auton parkkiin saamisen kanssa meni hetken, sillä pysäköinti oli maksutonta viikonloppuisin, ainakin sillä parkkialueella. Matkalla myös tankkasimme halpaa dieseliä. Hinnat tuntuivat olevan täysin samat, joka huoltoasemalla. Dieseliä sai hintaan 1,086e/l, 95E 1,219e/l ja 98E 1,311e/litra.

Luxemburgissa kiertelimme hieman keskustaa, sekä söimme eräällä aukiolla sijaitsevassa ravintossa. Ruoka oli hyvää, hinnat tosin kalliimmat kuin Belgiassa. Lisäksi ravintola vaikutti siltä, että se oli sisustettu 1980, eikä sitä oltu sen jälkeen juurikaan muuteltu. Toisaalta, miksi muuttaa toimivaa asiaa. Luxemburgissa merkille pantavaa oli runsas koirien määrä. Niitä oli paljon. Ihmiset olivat ottaneet ne mukaansa nauttimaan kevätpäivästä kaupungilla.

Koska emme saaneet lauantaina tarpeeksi ajelusta, sunnuntaina lähdimme Maastrichtiin. Osa syynä valinnalle oli se, että se oli ainut lähialueen kaunpungeista, joka järjestää jokiristeilyitä ympäri vuoden. Monessa muussa kaupungissa jokiristeilyitä järjestetään ainoastaan huhtikuusta alkaen ja pienissä paikoissa vain kesäkaudella. Ensimmäisenä Maastrichtissa suuntasimme siis noin tunnin pituiselle risteilylle Maas-joella, joka on sama tuttu joki, joka kulkee Huyn läpi. Risteily kävi kääntymässä lähellä Belgian rajaa ja palasi sitten kaupunkiin. Lisäksi laiva pysähtyi luolille, jonne olisi lisämaksusta päässyt kiertelemään. Risteilyn jälkeen kierreltiin hetken kaupungilla ja kaupoissa. Kaupat kun Hollanissa ovat sunnuntaisin auki, toisin kuin Belgiassa.

Ardennit

Sunnuntaina ajettiin Baugnez44 -museoon, jonne en aiemmin ehtinyt käydessäni Belgian korkeimmassa kohdassa. Museo kertoo talven 1944 taisteluista Ardennineilla, sekä alueella tapahtuneesta joukkomurhasta sodan aikana. Baugnez 44 – museo oli erilailla toteutettu kuin Bastognen sotamuseo, jossa kävin muutama viiko sitten, vaikka samasta taistelusta oli isossa mittakaavassa kyse. Kummassakin museossa oli omat pointtinsa. Baugnezissa keskittyttiin oikeastaan vain siihen alueeseen, kun taas Bastognessa kerrottiin kokonaiskuvaa Belgiasta sodassa. Mikäli haluaa vierailla vain toisessa niin silloin suosittelen kyllä Bastognea.

Museossa kului vajaat pari tuntia ja sen jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Luxemburgia. Matkalla ajettiin vahingossa Saksan puolellekin. Edelleen ihmetyttää ajellessa se, että monin paikoin rajaa ei ole edes merkitty eli huomaamattaan ylittää rajan. Esimerkiksi Luxemburgiin saapumisen huomasi siitä, että katujen nimikylttien väri vaihtui.

Luxemburgissa pysähdyttiin syömään Vianden kaupunkiin, joka oli todella viehättävän näköinen. Ravintolassa syöminen vaikutti olevan kallista, ainakin Viandenssa, mutta kauniista maisemasta joenrannalla voi vähän extraa maksaakin. Autoparkki sentään oli halpa, sillä parin tunnin pysäköinti maksoi peräti 60 senttiä.

Mannheim ja Moselin laakso

Luxemburgissa hotellin aamupala oli todella monipuolinen, tarjolla oli jos jonkinlaista leikkelettä ja juustoa, jugurtia, mehua, kananmunaa monessa muodossa ja yllättäen pekonia, sitä kun ei ole reissussa juurikaan tullut vastaan. Ja leipää ja kahvia tietenkin. Aamupalan voimin oli hyvä lähteä kiertämään kaupunkia.

Tein kierroksen aseman alueella ja vanhassakaupungissa. Luxemburg oli siisti ja ihan hienon näköinen, mutta mieletäni ei mitenkään erityinen. Kaupungin muuri ja runsas vihreys olivat oikeastaan en suurimmat huomiot. Luxemburgista jatkoin matkaa kohti Mullerthalia, sillä siitä löytyi hotellilta esite, jossa paikkaa mainostettiin ”pikku-Sveitsiksi”. Sveitsissä en ole vielä käynyt, joten vaikea sanoa pitikö mainospuhe paikaansa, Mullerthal oli vehreää retkeilymaastoa, jonka yksi nähtävyyksistä oli vesiputous. Kävelymatkaa parkkipaikalta tuli kilometrin verran, mutta reitti oli todella helppokulkuinen, olisi mennyt varvassandaaleissakin. Vesiputous oli tosi pieni, joten ei siitä en suurempia vau-elämyksiä tullut, mutta pieni luontoretki ei ole koskaan haitaksi.

Mullerthalista matka jatkui kohti Mannheimiä, mutta koska aikaa vielä oli päätin pysähtyä matkalle osuneeseen Trierin kaupunkiin, jota sanottiin yhdeksi Saksan vanhimmista, ellei jopa vanhimmaksa kaupungiksi. Trier oli mukava yllätys, sieltä löytyi useampia roomanaikaisia rauniota, kuten amfiteatteri.

Aika Trierissä loppui lopulta oikeastaan kesken, sillä neljän maissa oli pakko jatkaa matkaa, että ehtisin Mannheimiin sovitusti. Perille löysinkin ja vietettiin mukava ilta syöden, juoden ja kättävääntäen.

Aamulla tein kierroksen Mannheimissä. Kaupungin vesitorni ja sitä ympäröivä puisto oli todella hieno. Kävin myös kääntymässä linnan pihalla, mutta sisään en mennyt. Kaupungin korttelit oli numeroitu insinööriä miellyttävällä tavalla. Ne menivät numero ja aakkosjärjestyksessä linnasta katsottuna, A1, A2, B1… Ja koska keskusta oli tehty täysin ruutukaavalla, sinne ei olisi voinut eksyä. Mainittakoon vielä Saksan parkkimaksuista (Trierin ja Mannheimin kokemuksella), että kortti ei käy, vaan pitää olla käteistä. Onneksi sitä nykyään on ollut aina muutama euro mukana, kun on vähän jo oppinut, että korttimaksuun ei voi luottaa täällä päin.

Mannheimista lähdin kotimatkalla Moselin laakson kautta, sillä se osui sopivasti matkan varralle. Ajatuksissa oli, että matkalta olisin voinut paikallisen viinipullon ostaa, mutta Saksassa mikään paikka ei vaikuttanut olevan sunnuntaina auki, joten homma jäi ajatuksen asteella. Maisemat olivat hienot ja viiniköynnöksiä riitti, vaikka ajoin vain pienen pätkän viinialuetta. Moselista tein pienen koukkauksen halvan polttoaineen perässä vielä Luxemburgin puolelle, sillä hinta ero on melkoinen. Luxemburgissa dieseliä sai hintaan 1,109e/l, kun Belgiassa se on melkein 1,5 e/l paikasta riippuen.

 

 

Luxemburgiin

Näemmä kannatti kitistä lämpötiloista, sillä nyt on päästy perinteiseen Suomen kesäsäähän, ajoittain sataa vettä, tuulee ja lämpötilat parhaimmillaan just ja just hätyytteelee 25 asteen rajaa. Oikeastaan oikein mukavaa, ainakin jos töitä täytyy tehdä. Ainut ongelma sitella on sade, sillä ei sillä mitään sadevesiviemäreitä ole. Kun tulee vettä, niin hetken päästä koko paikka on jättikokoinen kuralätäkkö. Kumisaappaat tuli kyllä Suomesta mukaan kuin myös sateenvarjo, jolle on tosiaan ollut nyt käyttöä.

Viime viikon perjantaina syntyi ajatus tehdä pieni Luxemburg-Saksa kierros, sillä Saksasta löytyy kädenvääntötuttuja ja Luxemburg osuu suurinpiirtein puoleenväliin matkaa. Lisäksi Luxemburgissa on tullut vietettyä ainoastaan muutama tunti, joten se ollut vähän kintaalla, että voiko sanoa käyneensä, joten asia piti korjata. Ainut mitä tarvittiin reissun toteuttamiseen oli siis unohtaa ujous ja rohkeasti kysyä Saksasta, että josko voisi tulla käymään, kuten on joitain vuosia sitten vääntökisoissa ollut puhetta. Ja onnistuihan se. Niinpä viikonlopun suunnitelmaksi muodostui ajaa ensin Luxemburgiin ja jatkaa matkaa sieltä sitten lauantaina kohti Saksaa. Tosin kädet ovat sitä mieltä, että lauantaina vääntäminen on maailman huonoin idea, sillä ne eivät vielä ole toipuneet keskiviikon vääntötreeneistä, mutta eiköhän siitä mukavaa tule kuitenkin.

Tällä hetkellä sitä siis ollaan Luxemburgin pääkaupungissa Luxemburgissa. jonka asukasluku on vaatimattomasti vähän yli 100 000. Onhan siinäkin porukkaa, mutta pääkaupungiksi todella vähän. Hotellia valitessa kävi selväksi, että autoparkki tulee maksamaan erikseen, sillä juuri miltään hotellilta ei omaa parkkialuetta tai -hallia löytynyt. Niinpä päädyin suhteellisen edulliseen Hotel Emipireen aseman vieressä, sillä se sisälsi aamupalan ja on kuitenkin kävelymatkan päässä kaikesta.

Hotellille pääsin jo noin kahdeksan maissa illlalla. Jo siitä syystä, että alunperin pelkäsin työpäivän venyvän ja olevani Luxamburgissa vasta lähempänä iltakymmentä. Koska aikataulu meni paremmin kuin suunnittelin, jäi minulle vähän aikaa tehdä pieni katsaus lähiympäristöön illalla. Aseman ympärillä illalla oli liikkeellä jos jonkinlaista kulkijaa, niinpä katsoin parhaaksi tehdä vain lyhyen kävelykierroksen ja tulla hotellin luo syömään auringon laskiessa. Alleviivattakoon, että asemanalue oli aivan vielä turvallinen siihen aikaan, mutta katsoin parhaaksi olla kokeilematta onko se sitä myös pari tuntia myöhemmin. Huomenna minulla on koko päivä aikaa tutustua kaupunkiin, sillä suuntaan Saksaa kohti vasta iltapäivällä, joten senkään vuoksi ei ollut tarvetta yömyöhään kadulla kulkeksia.