Kädenväännön MM-kisat järjestetään Turkissa lokakuun puolessa välissä. Belgian komennuksella ei asiaan varsinaisesti ole vaikutusta, mutta kisavalmistelut ne on täälläkin aloitettava. Painoa pitäisi jokunen kilo pudottaa ja se on aina tuskallista. Täällä se tuntuu ainakin näin aluksi vielä pahemmalta, koska houkutuksia on joka paikassa. Belgialaiset vaikuttavat melkoisilta herkuttelijoilta, sillä kaupasta vaikeinta tuntuu olevan löytää tavallista ruokaa. Löytyy, jos jonkilaista naposteluboksia juustoista, makkaroista ja lihoista, tuoretta leipää on joka paikassa, erilaisia leivoksia, vohveleita ja suklaata unohtamatta. Itselle tuo juusto on se heikko kohta, sillä siihen on tullut täällä ollessa sorruttua liian usein, mutta nyt se on sitten pannassa tai ainakin hyvin rajoitetussa käytössä seuraavat seitsemän viikkoa.

Olennaisena osana MM-kisoihin valmistautumista ruokavalion lisäksi on tietenkin treenit. Keskiviikkoisin olen ajellut Liégen suunnalle vääntämään ja ihan hyvät treenit sielläkin on saanut aikaiseksi, vaikka ei sitä kyllä Vaasan treeniporukkaan voi verrata. Vääntöjen lisäksi treenaan kuntosalilla, jonka valinnasta jo aiemmin tuli kerrottua. Sali sijaitsee siis noin 15 min kävelymatkan päässä. Siellä on myös asiakasparkki autolle, mutta siihen ei ole vielä tarvinnut turvautua. Kuntosalilla on kaksi kerrosta, ylimmässä eli katutasossa sijaitsee vastaanoton ja pukuhuoneiden lisäksi älyttömän kokoinen aerobinen alue, tarkoittaen kymmeniä kuntopyöriä, crosstrainereitä ja juoksumattoja. Sen lisäksi kerroksessa on jumppasali ja muutamia peruslaitteita sekä taljakokonaisuus, joka on tässä kerroksessa se ainut itseä kiinnostava laite. Onneksi salista löytyy myös kellari, sillä sieltä löytyvä kaikki vapaat painot ja laitteet. Käsipainojakin riittää 50kg asti.

Salin heikkoutena on penkkipunnerruspaikat, sillä niitä ei voi säätää ja nyt hätinä yletyn tankoon. Penkkipunnerus onkin nyt sitten jäänyt vähemmälle. Kuntosalin muita negatiivisia puolia on se, että sali on yksi iso avara tila. Se on tietenkin makuasia, mutta itse en välittäisi nähdä kaikki muita kanssa treenaajia. Soitettava musiikki on myös aivan hirveää, mutta siihen onneksi auttaa korvanapit. Jos jotain huonoa, niin on siellä hyvääkin, sillä tosiaan kaikki tarvittavat painot ja laitteet löytyy ja salilla saa treenata rauhassa, kukaan ei edes tervehdi muuta kuin pukuhuoneessa. Toki tervehtivät toisiaan, jos ovat tuttaja keskenään ja silloin vaihdetaan myös asiaan kuuluvat poskisuudelmat. Tuo tervehtimättömyys on kyllä jopa vähän outoa, sillä kaikkialla muualla belgialaiset tervehtivät liiankin kanssa. Koska sali on osa isompaa ketjua, samalla kuukausikortilla saisi käydä muuallakin treenamassa. Vielä tätä ei ole tullut hyödynnettyä, mutta ehkäpä joskus reissussa se voi olla tarpeen. Vielä kuntosalin erikoisuutena tai ominaisuutena voi pitää sitä, että jokaisella on oltava treenipyyhe mukana. Lisäksi kenkien käyttö on pakollista, joten ei enää treenejä villasukissa muuta kuin korkeintaan kotona.