Laivamatka

Ajomatka kissojen kanssa Saksan läpi Dortmundista Travemündeen meni mukavasti ja kissat nukkuivat suurimman osan matkasta. Laivalla kissat olivat heti sinut hytin kanssa, vaikka tilaa oli paljon vähemmän kuin mihin ovat viime aikoina tottuneet.

Laiva ei tarjonnut yllätyksiä. Reissaaminen Saksasta Suomeen menee paljon helpommin kuin toisin päin, sillä laivassa ollaan kaksi yötä ja heti maihin päästyä voi jatkaa matkaa. Edessä olisikin vielä viimeinen siirtymä Helsingistä Vaasaan, sitten saa alkaa tekemään muuttoa ja yhteenvetoa vuoden kokemuksista.

Dortmund

Ensimmäinen matkapäivä meni helposti. Kissat nukkuivat tyytyväisinä takapenkillä, kunhan ensin saivat ängettyä itsensä samaan laatikkoon. Koskaan ei vielä näin hyvin ole mennyt.

Dortmundista olimme varanneet huoneiston, sillä kahdesta lemmikkiystävällisesti hotellista ilmoitettiin, että kissat eivät ole tervetulleita. Heidän mielestään kai kissa ei ole lemmikki. Lisäksi toisesta perusteltiin, että heillä on hotellikoira siellä. En voinut olla vastaamatta siihen selitykseen, että tuskin se koira kuitenkaan huoneessa on. Onneksi huoneistoon sai kuitenkin ottaa kissoja ja vieläpä ilman lisämaksua.

Dortmundin keskusta oli aika mitään sanomaton ja uudehko, mutta syykin selvisi, sillä kaupunki oli pommitettu pahoin toisessa maailmansodassa. Ravintolassa päästiin kokeilemaan tartarpihviä ja oli hyvää. Pääsi kyllä heti suosioon, joten voin kokeilla toistekin.

Huoneistoon ei kuulunut aamupalaa, joten kävimme kaupungilla aamupalabuffetissa. Joka ei ollut hinnalla pilattu, sillä 12 euron hintaan löytyi runsas valikoima lähes kaikkea, ainoastaan kaurapuuro puuttui. Aamupalalla tosin kävi myös pieni äksidentti ja etuhampaastani lohkesi pala, kun puraisin vahingossa haarukkaa. Eipä auta kun varailla hammaslääkäriin aika ensi viikolle.

Ostoskassi

Torstaina sitella työmaan kissoista musta onnistui yllättää minut kotiin lähtiessä. Se ei ollutkaan tavanomaisessa paikassa, vaan keskellä kulkureittiä. Koska pääsin heti hyvin lähelle, päätin sormikkaalla houkutella sitä tutustumaan. Aluksi se oli hyvin epäileväinen, mutta pian se jo alkoi leikkiä sormikkaallani. Koska pieni luottamus oli luotu, seuraavaksi kokeilin silittämistä ja tällä kertaa onnistuikin. Musta kissa huomasi, että en niin paha ollutkaan ja sen jälkeen se ei sitten meinannut päästää minua lähtemään ollenkaan. Kiilasi eteeni, kun yritin kävellä pois vaatien lisäsilityksiä. Muita työmaakissoja ei tällä kertaa näkynyt. Kissat ovat selvästi laajentaneet reviriään, sillä olen nähnyt ne välilä kauempana työmaa-alueella ja yhden jopa parkkipaikalla. Vieläkään minulle ei kissojen tarina ole selvinnyt, mutta hyväkuntoisen näköisiä ovat ja eivätkä tosiaan mitään villejä.

Huyssa ilmestyy parin kuukauden välein paikallislehti, jossa on tietoa alueen tapahtumista ja muusta. Olipa siinä jopa tarkka erittely kaupungin budjetista tulevalle vuodelle. Joulu-tammikuun lehdessä oli myös kuponki, jolla asukkaat voisivat käydä noutamassa ostoskassin kaupungin talolta. Ei ämpärin veroinen vetonaula, mutta hieno kassi kuitenkin, Perjantaina ennen töihin menoa kävin sitten kaupungintalolla. Kova suunnitelma oli hoitaa homma ranskaksi ja tavallaan se hoituikin, sain tosin ainoastaan sanottua huomenta ja että haluaisin öö… ja sitten näytin kuponkia. Se kuitenkin toimi. Virkailija selitti kovin täyttäessään kassia esitteillä, mutta en valitettavasti ymmärtänyt sanaakaa, joten tyydyin vain hymyilemään. Kassin saatuani, sentään taas kiitokset ja hyvän päivän jatkot onnistuin toivottaa.

Työmaan kissat

Työmaalla on näkynyt iltaisin kotiin lähtiessä pari kissanpentuja, joiden iäksi veikkaisin sellaiset 3 – 4 kk. Musta on niistä selvästi rohkeampi kuin harmaaraidallinen, mutta ovat kuitenkin tottuneet ihmisiin. Toivottavasti ovat vain jostain lähitalosta tulleet työmaalle laajentamaan reviriään, eivätkä ole mitään kesäkissoja.

Tänään sain mustan houkuteltua jopa hipaisuetäisyydelle ja harmaaraidallinenkin uskaltautui muutaman kymmenen sentin päähän. Olin hyvinkin onnessani näistä saavutuksista, kunnes vastaan tullut vartija sai mustan kissan aivan rapsutettavaksi asti. Onneksi netistä löytyi, että ranskankielistä kissaa pitää kutsua ”minou-minou-minou”, josko se toimisi paremmin kuin ”kis-kis-kis”.

 

Kissojen Istanbul

Aiemmin en tiennyt. että Istanbul on kuuluista kissoistaan. Kyllä niitä siellä riitti <3 Eikä mitään kapisia kulkukissoja, vaan hyvin hoidetun ja syöneen näköisiä. Kyllä ne päivät mukavasti kuluu kissoja rapsutellessa. Ilmeisesti ainakaan suurinta osaa kissoista ei kukaan omistanut, mutta niillä oli kuitenkin selkeästi omat reviirit ja ravintoloiden edustat, jossa ne liikuivat. Niillä tuntui myös olevan nimet, jotka ainakin tarjoilijat tiesivät.

Tiistaiaamupäivällä  suunnattiin Hotel Pera Palasiin, joka oli 1800-luvun lopulla rakennettu loistohotelli, Idän pikajunalla matkustaneille. Hotelli oli kuuluista myös siitä, Agatha Christie majoittui siellä ja tarinan mukaan kirjoitti myös Idän pikajunan arvoituksen niiden seinien sisällä. Niin tai näin, hotellissa oli vielä aistittavissa vanhojen aikojen loistoa.

Leivoskahvien jälkeen jatkettiin matkaa Yerebatan Sarniciin eli maanalaiseen vesisäiliöön, jossa on aikanaan seikkaillut myös mm. 007. Sinne oli muutamien kymmenien metrien jono, mutta se meni kohtuu nopeasti, Maanpäältä säiliötä oli vaikea edes huomata, sillä se on täysin maan alla ja sisäänkäynin rakennus oli hyvin huomaamaton. Suuri osa säilöistä oli kunnostuksen alla. Ihan käymisen arvoinen paikka, etenkin kun sisäänpääsy maksoi alle 3e.

Ikäänkuin aiemmissa ei olisi ollut tarpeeksi yhdelle päivälle, jatkoimme vielä matkaa kaupungin muurille. Siitä osasta, jossa kävimme, ei päässyt muureille kävelemään. En tiedä, jos jostain muualta olisi päässyt. Osittain muuri oli hyvä kuntoisen näköistä ja varmaan levein näkemäni kaupungin muuri, mutta paikka paikoin muuri oli romahtanut tai tuettu suoja verkoin ja muiden tukien avulla.

Istanbulista jäi positiivinen kuva ja sinne voisi tarvittaessa matkustaa toistekin, toisin kuin Antalyaan. Tänään matka jatkuu Ukrainaan. Siitä tulee varmasti todella mielenkiintoista, vaikka sitä koko reissu on ollut jo tähänkin asti.

Suunta MM-kisoihin

Suomessa pidempien reissujen ajaksi kissat ovat pääseet tai joutuneet Jurvaan hoitoon. Sama ei kuitenkaan Belgiasta käsin onnistu. Onneksi apua asiaan löytyi Suomesta, sillä muutamat ihanat ihmiset olivat valmiita lähtemään reissulle Belgiaan ja hoitamaan samalla kissoja. Ilman heitä MM:iin lähtöä olisi täytynyt toden teolla miettiä, sillä sitten ainut vaihtoehto olisi ollut kissahoitola. Kyllähän kissat sellaisessakin selviävät, mutta ei sitä voi mitenkään verrata siihen, että saavat olla tutussa ympäristössä.

Matka MM:iin alkaa Charleroin lentoasemalta, jota myös kutsutaan Brysselin eteläiseksi kentäksi, vaikka matkaa Brysseliin on noin tunnin ajomatka. Kenttä on pieni ja ainakin terminaalista 1 operoi vain halpalentoyhtiöt, jollainen myös Pegasus Airlines on. Terminaali 2 taitaa olla sitten lomalennoille. Lähtöselvityksessä käsimatkatavaratk punnittiin, eikä lennolla ole odotettavissa mitään tarjoilua ilman lisämaksua. Toisaalta se on parempikin niin , sillä painonpudotus on vielä kesken, Kisapunnitus on vasta ensi viikon torstaina, joten se tietää pitkiä hetkiä ’all inclusive’-hotellissa, jollainen MM-kisahotelli Topkapi Palace on. Tuleepa sellainenkin konsepti  ainakin kerran kokeiltua, sillä MM-kisoissa ei tosiaan saa itse valita hotellia. vaan valinta tulee kisajärjestäjän toimesta. Kisahotellissa majoittuminen on myös tietenkin pakollista kisojen ajan.

Kissatappelu ja pakettiautomaatti

Maanantaiaamut eivät yleensäkään ole siitä parhaimmasta päästä, mutta tällä viikolla oli vielä tavallista pahempi, sillä se alkoi jo 5:20 kissatappelulla. Omat kissat ottivat yhteen oikein tosissaan. Siihen herääminen ei ollut mitenkään miellyttävää, saati sitten tilanteen rahoittelu ja jälkien siivoaminen. Koska tilanne oli ehtinyt jo pitkälle, kunnes ehdin väliin, suurin osa tapahtumien kulusta jää arvoitukseksi, mutta ihan hyvän teorian ainakin pystyin kehittämään tapahtuneelle. Tuossa ikkunan takana käy pyörimässä yksi kissa, jolle Muusa aina uhittelee ja joka aina joskus pääsee Muusan pelästyttämään ikkunalaudalta. Näin varmasti oli käynyt nytkin ja koska Manna on Muusan uskollinen apuri, se oli varmaan rientänyt auttamaan. Muusa lienee kuitenkin ollut sen verran tilanteesta yllättynyt tai unissaan, että on erehtynyt luulemaan Mannaa täksi vieraaksi kissaksi ja sen seurauksena kusi tämän päälle. Jokainen voi sitten miettiä, että suuttuisiko siitä? Vihanpitoa sitten riittikin tapahtuman johdosta tuntikausia, mutta onneksi vuosien kissakaveruus ei siitä näemmä pilalle mennyt. Nyt pari päivää myöhemmin episodi jo alkaa itseäkin hymyilyttää, mutta silloin ei kyllä.

Tiistaina oli viimeinen virallinen päivä Huyn 15.elokuuta juhlia, mutta osa tivoliliaitteista on kuulemma paikalla sunnuntaihin asti. Ihmisiä tivolissa riitti, vaikka oli arki-ilta. Erilaisia laitteitakin löytyi laidasta laitaan, esitteen mukaan ainakin 110. Itsellä meni pää ja maha sekaisin pelkästä katsomisesta. Tivolin maailmanpyörä antoi iltalenkillä mahdollisuuden ottaa vähän erilaisia kuvia Huysta.

Knoppi tietona, että yllä kuvassa näkyvä silta on Pont Roi Baudouin, joka on oma lähisilta ja joka saamieni ja löytämieni tietojen mukaan (sillan kylttikin tulee tietoa) rakennettiin 1600-luvulta, mutta se valitettavasti räjäytettiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Itseasiassa juuri 15.elokuuta, joten ehkä tässä löytyy parempi yhtymäkohta ilotulitukselle kuin kirkkopyhä.

Sunnuntai-illalla rohkaistuin tekemään nettitilauksen, sillä huomasin, että lähikioskissa on postin pakettien jakelupiste, joten ehkä ihan kaikkea ei olisikaan pakko tilata kotiinkuljetuksella. Toimitustapaa valitessa sitten selvisi, että lähialueelta, itseasiassa Carrefourin pihasta, löytyy myös pakettiautomaatti. Niinpä tilasin paketin sinne, enkä lähikioskiin. Paketti saapuikin jo tiistaiaamulla, joten todella nopea toimitus. Sähköpostin mukaan paketin pystyi noutaa pakettiautomaatista 24/7, mutta ainoastaan lauantaihin asti eli pakettia säilytetään ainoastaan viisi päivää. Paketin nouto oli jopa helpompaa kuin Suomessa, sillä sähköpostissa oli QR-koodi, joka tuli skannata laitteeseen ja luukku avautui.

 

 

Passit kuntoon

Mitä kaikkea pitää ehtiä hoitaa ennen lähtöä? Sen kun tietäisi, mutta hoidetaan tässä nyt asia kerrallaan ja aloitetaan kaikkein tärkeimmistä eli kissoista.

Kun alkoi näyttää, että työkomennuksen toteutuminen alkaa lähestyä, otin ensimmäisenä yhteyttä Eviraan, että mitä järjestelyitä vaaditaan kissojen ottamiseksi Suomesta Belgiaan. Onnekseni lista oli varsin lyhyt. Kissoilla tulisi olla passit ja niiden lisäksi mikrosirut sekä voimassaolevat rabies- eli raivotautirokotukset. Lisäksi aikaa raivotautirokotuksen antamisesta tuli kulua vähintään 21 vuorokautta, että vasta-aineet ehtisivät nousta kissan elimistössä.

Asia olisi siis hoidettava viimeistään kolme viikoa ennen lähtöä, mutta koska halusin saada asian pois päiväjärjestyksestä varasin hetimmin ajan eläinlääkärille. Eläinlääkärin kanssa keskusteltuani tulin siihen tulokseen, että yllämainuttujen pakollisten lisäksi, olisi paras hoitaa kissojen muutkin rokotukset kuntoon, kissaruttoa ja kissaflunssaa vastaan. Jälkimmäiset rokotteet vaativat tehosterokotuksen, joten kaksi käyntiä eläinlääkärillä tarvittiin koko prosessiin. Hintaa passeille, mikrosirutukselle ja kaikille rokotuksille tuli yhteensä 322,84 euroa, huh huh! Myönnettäköön, että jonottamalla kaupungin pieneläinklinikalle olisin saattanut päästä puolet halvemmalla, mutta nyt asiat hoituivat nopeasti ja eläinlääkärille pääsi illalla töiden jälkeen.

Nyt kissoilla on siis passit ja oikeastaan kaikki muukin tarvittava Euroopan valloitusta varten valmiina, sillä passien lisäksi hankin heille turvavöihin kiinnitettävät turva-valjaat. Valjaiden avulla kissat saavat hieman liikkumatilaa autossa, mutta pysyvät silti turvallisesti takapenkillä. Lisäksi valjaat mahdollistavat juoma- ja ruoka-astioiden käytön autossa matkan aikana, sillä nykyiset kuljetuslaatikot ovat sitä varten liian pieniä.Valjaat olivat jo kertaalleen koekäytössä ja vaikuttivat toimivan hyvin. Alkujärkytyksen jälkeen kissat jopa vaikuttivat tottuvan niihin, vaikka ei se autoilu edelleenkään heidän mieleensä ollut.