Avainsana-arkisto: kädenvääntö

Ensimmäiset kisapäivät

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Hotelli ei tosiaan ollut omaan mieleen, etenkään palvelun suhteen, mutta ei myöskään hinta-laatusuhteelta. Voihan se olla, että mieli muuttuu sen jälkeen, kun pääsee oikeasti syömään ja nauttimaan herkuista, mutta epäilen. Juustopöydät näyttävät kyllä hyviltä. Ruokaa on tarjolla lähes ympäri vuorokauden, mutta koska kisapunnitus on itsellä vasta torstaina tarjolla olevia ruokia on tullut maisteltua hyvin rajoitetusti. Hotellin buffetin viehätystä kyllä alentaa se, että yöruualla näin lattiaa moppaavan siivoojan ottavan tarjolla olevaa ruokaa käsin tarjoiluastioista kesken siivouksen (tätä varmaan tapahtuu monestikin ja monessa paikassa, mutta tieto lisää tuskaa), tämän lisäksi osa astioista on likaisia, etenkin kahvikupit vaikka tulevat juuri pesusta. Kolmas itseä häiritsevä asia on, että buffetissa on selkeästi alimiehitys työntekijöissä. Ruuanlaittajia on tarpeeksi, mutta ei pöytien siivoajia. Pöydät ovat todella pitkään tyhjentämättä ruokailijoiden lähdettyä, eikä niihiin ehditä tuoda uusia haarukoita, veitsiä ja vesipulloja. Mikäli haarukoita, veitsiä ja vettä olisi saatavilla jostain linjastosta, ylläoleva ei olisi ongelma, mutta nyt ruokailuvälineet ja veden joutuu etsimään ruokasalilta, jos jossain olisi vielä iskemätön pöytä.

On alueella sentään muutakin kuin ruoka, sillä allasalue on iso ja hienon näköinen. Eli mikäli altaalla tykkää makoilla, löytyy hotellista siihen oikein hyvät puitteet. Ensimmäisten kisapäivien ohjelmaan kuuluu joukkueen rekisteröinti ja liuta kokouksia. Ei siis ole mitään lomailua, etenkään kun samalla vielä pudottaa painoa. Koska suomen joukkueessa ei ole tällä kertaa yhtäkään junioria, maanantaina ohjelmassa on vain avajaiset ja tiistai on oikeasti vapaa. Silloin on tarkoitus lähteä Antalyan vanhaan kaupunkiin.

 

Suunta MM-kisoihin

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Suomessa pidempien reissujen ajaksi kissat ovat pääseet tai joutuneet Jurvaan hoitoon. Sama ei kuitenkaan Belgiasta käsin onnistu. Onneksi apua asiaan löytyi Suomesta, sillä muutamat ihanat ihmiset olivat valmiita lähtemään reissulle Belgiaan ja hoitamaan samalla kissoja. Ilman heitä MM:iin lähtöä olisi täytynyt toden teolla miettiä, sillä sitten ainut vaihtoehto olisi ollut kissahoitola. Kyllähän kissat sellaisessakin selviävät, mutta ei sitä voi mitenkään verrata siihen, että saavat olla tutussa ympäristössä.

Matka MM:iin alkaa Charleroin lentoasemalta, jota myös kutsutaan Brysselin eteläiseksi kentäksi, vaikka matkaa Brysseliin on noin tunnin ajomatka. Kenttä on pieni ja ainakin terminaalista 1 operoi vain halpalentoyhtiöt, jollainen myös Pegasus Airlines on. Terminaali 2 taitaa olla sitten lomalennoille. Lähtöselvityksessä käsimatkatavaratk punnittiin, eikä lennolla ole odotettavissa mitään tarjoilua ilman lisämaksua. Toisaalta se on parempikin niin , sillä painonpudotus on vielä kesken, Kisapunnitus on vasta ensi viikon torstaina, joten se tietää pitkiä hetkiä ’all inclusive’-hotellissa, jollainen MM-kisahotelli Topkapi Palace on. Tuleepa sellainenkin konsepti  ainakin kerran kokeiltua, sillä MM-kisoissa ei tosiaan saa itse valita hotellia. vaan valinta tulee kisajärjestäjän toimesta. Kisahotellissa majoittuminen on myös tietenkin pakollista kisojen ajan.

MM-kisoihin valmistautuminen alkaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kädenväännön MM-kisat järjestetään Turkissa lokakuun puolessa välissä. Belgian komennuksella ei asiaan varsinaisesti ole vaikutusta, mutta kisavalmistelut ne on täälläkin aloitettava. Painoa pitäisi jokunen kilo pudottaa ja se on aina tuskallista. Täällä se tuntuu ainakin näin aluksi vielä pahemmalta, koska houkutuksia on joka paikassa. Belgialaiset vaikuttavat melkoisilta herkuttelijoilta, sillä kaupasta vaikeinta tuntuu olevan löytää tavallista ruokaa. Löytyy, jos jonkilaista naposteluboksia juustoista, makkaroista ja lihoista, tuoretta leipää on joka paikassa, erilaisia leivoksia, vohveleita ja suklaata unohtamatta. Itselle tuo juusto on se heikko kohta, sillä siihen on tullut täällä ollessa sorruttua liian usein, mutta nyt se on sitten pannassa tai ainakin hyvin rajoitetussa käytössä seuraavat seitsemän viikkoa.

Olennaisena osana MM-kisoihin valmistautumista ruokavalion lisäksi on tietenkin treenit. Keskiviikkoisin olen ajellut Liégen suunnalle vääntämään ja ihan hyvät treenit sielläkin on saanut aikaiseksi, vaikka ei sitä kyllä Vaasan treeniporukkaan voi verrata. Vääntöjen lisäksi treenaan kuntosalilla, jonka valinnasta jo aiemmin tuli kerrottua. Sali sijaitsee siis noin 15 min kävelymatkan päässä. Siellä on myös asiakasparkki autolle, mutta siihen ei ole vielä tarvinnut turvautua. Kuntosalilla on kaksi kerrosta, ylimmässä eli katutasossa sijaitsee vastaanoton ja pukuhuoneiden lisäksi älyttömän kokoinen aerobinen alue, tarkoittaen kymmeniä kuntopyöriä, crosstrainereitä ja juoksumattoja. Sen lisäksi kerroksessa on jumppasali ja muutamia peruslaitteita sekä taljakokonaisuus, joka on tässä kerroksessa se ainut itseä kiinnostava laite. Onneksi salista löytyy myös kellari, sillä sieltä löytyvä kaikki vapaat painot ja laitteet. Käsipainojakin riittää 50kg asti.

Salin heikkoutena on penkkipunnerruspaikat, sillä niitä ei voi säätää ja nyt hätinä yletyn tankoon. Penkkipunnerus onkin nyt sitten jäänyt vähemmälle. Kuntosalin muita negatiivisia puolia on se, että sali on yksi iso avara tila. Se on tietenkin makuasia, mutta itse en välittäisi nähdä kaikki muita kanssa treenaajia. Soitettava musiikki on myös aivan hirveää, mutta siihen onneksi auttaa korvanapit. Jos jotain huonoa, niin on siellä hyvääkin, sillä tosiaan kaikki tarvittavat painot ja laitteet löytyy ja salilla saa treenata rauhassa, kukaan ei edes tervehdi muuta kuin pukuhuoneessa. Toki tervehtivät toisiaan, jos ovat tuttaja keskenään ja silloin vaihdetaan myös asiaan kuuluvat poskisuudelmat. Tuo tervehtimättömyys on kyllä jopa vähän outoa, sillä kaikkialla muualla belgialaiset tervehtivät liiankin kanssa. Koska sali on osa isompaa ketjua, samalla kuukausikortilla saisi käydä muuallakin treenamassa. Vielä tätä ei ole tullut hyödynnettyä, mutta ehkäpä joskus reissussa se voi olla tarpeen. Vielä kuntosalin erikoisuutena tai ominaisuutena voi pitää sitä, että jokaisella on oltava treenipyyhe mukana. Lisäksi kenkien käyttö on pakollista, joten ei enää treenejä villasukissa muuta kuin korkeintaan kotona.

Mannheim ja Moselin laakso

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Luxemburgissa hotellin aamupala oli todella monipuolinen, tarjolla oli jos jonkinlaista leikkelettä ja juustoa, jugurtia, mehua, kananmunaa monessa muodossa ja yllättäen pekonia, sitä kun ei ole reissussa juurikaan tullut vastaan. Ja leipää ja kahvia tietenkin. Aamupalan voimin oli hyvä lähteä kiertämään kaupunkia.

Tein kierroksen aseman alueella ja vanhassakaupungissa. Luxemburg oli siisti ja ihan hienon näköinen, mutta mieletäni ei mitenkään erityinen. Kaupungin muuri ja runsas vihreys olivat oikeastaan en suurimmat huomiot. Luxemburgista jatkoin matkaa kohti Mullerthalia, sillä siitä löytyi hotellilta esite, jossa paikkaa mainostettiin ”pikku-Sveitsiksi”. Sveitsissä en ole vielä käynyt, joten vaikea sanoa pitikö mainospuhe paikaansa, Mullerthal oli vehreää retkeilymaastoa, jonka yksi nähtävyyksistä oli vesiputous. Kävelymatkaa parkkipaikalta tuli kilometrin verran, mutta reitti oli todella helppokulkuinen, olisi mennyt varvassandaaleissakin. Vesiputous oli tosi pieni, joten ei siitä en suurempia vau-elämyksiä tullut, mutta pieni luontoretki ei ole koskaan haitaksi.

Mullerthalista matka jatkui kohti Mannheimiä, mutta koska aikaa vielä oli päätin pysähtyä matkalle osuneeseen Trierin kaupunkiin, jota sanottiin yhdeksi Saksan vanhimmista, ellei jopa vanhimmaksa kaupungiksi. Trier oli mukava yllätys, sieltä löytyi useampia roomanaikaisia rauniota, kuten amfiteatteri.

Aika Trierissä loppui lopulta oikeastaan kesken, sillä neljän maissa oli pakko jatkaa matkaa, että ehtisin Mannheimiin sovitusti. Perille löysinkin ja vietettiin mukava ilta syöden, juoden ja kättävääntäen.

Aamulla tein kierroksen Mannheimissä. Kaupungin vesitorni ja sitä ympäröivä puisto oli todella hieno. Kävin myös kääntymässä linnan pihalla, mutta sisään en mennyt. Kaupungin korttelit oli numeroitu insinööriä miellyttävällä tavalla. Ne menivät numero ja aakkosjärjestyksessä linnasta katsottuna, A1, A2, B1… Ja koska keskusta oli tehty täysin ruutukaavalla, sinne ei olisi voinut eksyä. Mainittakoon vielä Saksan parkkimaksuista (Trierin ja Mannheimin kokemuksella), että kortti ei käy, vaan pitää olla käteistä. Onneksi sitä nykyään on ollut aina muutama euro mukana, kun on vähän jo oppinut, että korttimaksuun ei voi luottaa täällä päin.

Mannheimista lähdin kotimatkalla Moselin laakson kautta, sillä se osui sopivasti matkan varralle. Ajatuksissa oli, että matkalta olisin voinut paikallisen viinipullon ostaa, mutta Saksassa mikään paikka ei vaikuttanut olevan sunnuntaina auki, joten homma jäi ajatuksen asteella. Maisemat olivat hienot ja viiniköynnöksiä riitti, vaikka ajoin vain pienen pätkän viinialuetta. Moselista tein pienen koukkauksen halvan polttoaineen perässä vielä Luxemburgin puolelle, sillä hinta ero on melkoinen. Luxemburgissa dieseliä sai hintaan 1,109e/l, kun Belgiassa se on melkein 1,5 e/l paikasta riippuen.

 

 

Luxemburgiin

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Näemmä kannatti kitistä lämpötiloista, sillä nyt on päästy perinteiseen Suomen kesäsäähän, ajoittain sataa vettä, tuulee ja lämpötilat parhaimmillaan just ja just hätyytteelee 25 asteen rajaa. Oikeastaan oikein mukavaa, ainakin jos töitä täytyy tehdä. Ainut ongelma sitella on sade, sillä ei sillä mitään sadevesiviemäreitä ole. Kun tulee vettä, niin hetken päästä koko paikka on jättikokoinen kuralätäkkö. Kumisaappaat tuli kyllä Suomesta mukaan kuin myös sateenvarjo, jolle on tosiaan ollut nyt käyttöä.

Viime viikon perjantaina syntyi ajatus tehdä pieni Luxemburg-Saksa kierros, sillä Saksasta löytyy kädenvääntötuttuja ja Luxemburg osuu suurinpiirtein puoleenväliin matkaa. Lisäksi Luxemburgissa on tullut vietettyä ainoastaan muutama tunti, joten se ollut vähän kintaalla, että voiko sanoa käyneensä, joten asia piti korjata. Ainut mitä tarvittiin reissun toteuttamiseen oli siis unohtaa ujous ja rohkeasti kysyä Saksasta, että josko voisi tulla käymään, kuten on joitain vuosia sitten vääntökisoissa ollut puhetta. Ja onnistuihan se. Niinpä viikonlopun suunnitelmaksi muodostui ajaa ensin Luxemburgiin ja jatkaa matkaa sieltä sitten lauantaina kohti Saksaa. Tosin kädet ovat sitä mieltä, että lauantaina vääntäminen on maailman huonoin idea, sillä ne eivät vielä ole toipuneet keskiviikon vääntötreeneistä, mutta eiköhän siitä mukavaa tule kuitenkin.

Tällä hetkellä sitä siis ollaan Luxemburgin pääkaupungissa Luxemburgissa. jonka asukasluku on vaatimattomasti vähän yli 100 000. Onhan siinäkin porukkaa, mutta pääkaupungiksi todella vähän. Hotellia valitessa kävi selväksi, että autoparkki tulee maksamaan erikseen, sillä juuri miltään hotellilta ei omaa parkkialuetta tai -hallia löytynyt. Niinpä päädyin suhteellisen edulliseen Hotel Emipireen aseman vieressä, sillä se sisälsi aamupalan ja on kuitenkin kävelymatkan päässä kaikesta.

Hotellille pääsin jo noin kahdeksan maissa illlalla. Jo siitä syystä, että alunperin pelkäsin työpäivän venyvän ja olevani Luxamburgissa vasta lähempänä iltakymmentä. Koska aikataulu meni paremmin kuin suunnittelin, jäi minulle vähän aikaa tehdä pieni katsaus lähiympäristöön illalla. Aseman ympärillä illalla oli liikkeellä jos jonkinlaista kulkijaa, niinpä katsoin parhaaksi tehdä vain lyhyen kävelykierroksen ja tulla hotellin luo syömään auringon laskiessa. Alleviivattakoon, että asemanalue oli aivan vielä turvallinen siihen aikaan, mutta katsoin parhaaksi olla kokeilematta onko se sitä myös pari tuntia myöhemmin. Huomenna minulla on koko päivä aikaa tutustua kaupunkiin, sillä suuntaan Saksaa kohti vasta iltapäivällä, joten senkään vuoksi ei ollut tarvetta yömyöhään kadulla kulkeksia.

Kädenvääntöä ja maanalainen maailman

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Perjantai-iltana syötiin viimeiset Ranskan tuliaisjuustot. Tai minä ne yksin lähinnä söin, sillä Lassen piti hieman pudottaa painoa lauantain kädenvääntökilpailuihin. Juustojen jälkeen teimme kierroksen linnakukkulalle, toiveena nähdä vilaus kuunpimennyksestä. Valitettavasti kuuta ei näkynyt. Maisemat linnalta kaupunkiin olivat kuitenkin hienot.

Lauantaiaamulla oli aikainen herätys ja aamutoimien jälkeen suunnattiin Rochefortin kylää kohti. Kylä oli minulle ennestään tuttu aiemmista kädenvääntökilpailuista, tällä kertaa tosin kisapaikka oli eri kuin aiemmin. Punnituksesta selvittiin ja suunnattiin ruokakaupan kautta hotellille selvittämään miten saataisiin huone sisäänkirjautumisajan ulkopuolella. Hotellin vastaanotossa ei englannilla selvitty, vaan täytyi turvautua google kääntäjään. Koska hotelli oli pieni, alle kymmenen huonetta ja vastaantotossa todennäköisesti töissä oli omistaja, saimme lopulta huoneen jo puoli 10 aamulla. Palvelussa ei siis moittimista.

Pääsimme takaisin kisapaikalle juuri ennen klo kymmentä, kun kisojen piti alkaa. Silloin ilmoittautuminen oli vielä täydessä käynnissä. Viimeiset ilmoittautujat tulivat noin klo 11 aikoihin eli lähes tuntin myöhässä. Siitä ja järjestelyongelmista johtuen kisat alkoivat vasta klo 12 jälkeen. Naisten sarjassa oli ainoastaan kolme osallistujaa. Onneksi matka kisoihin tällä kertaa oli kuitenkin lyhyt, sillä mikäli niihin olisi tullut Suomesta asti, niin olisi kyllä harmittanut. Väännöt kulkivat ja kummallakin kädellä tuli kultaa.

Sunnuntaiaamulla koitettiin päästä katsomaan Rochefortin linnan raunioita. Valitettavasti päivän ainut kierros sinne olisi ollut vasta klo 14 ja ominpäin sinne ei saanut mennä, joten jäi väliin. Kävimme myös kääntymässä Rochefortin luolan sisäänkäynnillä, mutta päätimme ajaa kuuden kilometrin päässä sijaitsevaan Han-sur-Lesseen, jonka luola oli paljon isompi ja kehutumpi,

Han-sur-Lessessä päätös meinasi aluksi kaduttaa, sillä parkkipaikaa ei meinannut aluksi löytyä millään. Sen lisäksi turisteja oli satoja, ellei tuhansia ja jonoja oli niin luolakierroksella kuin luonnonpuistoon. Saimme liput kuitenkin nopeasti käteiskassalta ja pääsimme jonossa hyville paikoille, sillä edellinen luolaryhmä oli juuri lähtenyt. Alle puolen tunnin odottelulla siis selvittiin. Luolakierros alkoi historiallisella raitiovaunukyydillä luolan sisäänkäynnille, jonne oli matkaa nelisen kilometriä, Matkalla näkyi puiston biisoneita ja peuroja.

Luolan suulla piti valita rankankielinen tai hollaninkielinen ryhmä. Valinta tehtiin täysin jonon pituuden perusteella eli ranskalla mentiin. Luolalla oli mittaa netin mukaan parisen kilometriä. Ja syvimmillään taidettiin maanalla olla yli 100m. Valitetettavasti mitään emme oppaan selityksistä ymmärtäneet, mutta luola oli hieno. Todella mahtava luonnon taideteos. Voi kyllä suositella Belgian suunnalla vieraileville.

IKEA tuli taloon

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Keskiviikko on nykyään uusi tiistai eli viikon paras päivä, vääntöpäivä. Treenien alkamisaika, puoli 6, on aika tiukka ehtiä töistä, sillä ajomatka kestää puolisen tuntia ja pitäisi ehtiä syödäkin jotain, mutta eiköhän sinne vielä joku viikko ajoissa sinne ehdi. Tai sitten alan noudattaa vartin myöhässä asennetta, joka ainakin sitella tuntuu olevan tapana. Vielä ensi viikolla treenataa, mutta seuraavalla ei, sillä heinäkuun lopussa on Rochefortin kädenvääntökilpailut ja kisaviikolla ei treenata (muuta kun vaan vähän 😉 ).

Torstaiaamulla marssin ensimmäisenä väestörekisteriin tai miten sitä sitten kutsutaankaan, sillä lopulta selvisi, että viranomaiselle ilmoittautuminen ja rekisteröinti on pakollista, mikäli oleskelee maassa enemmän kuin kolme kuukautta. Olisihan tuo ollut kiva tietää heti alussa, mutta onneksi mitään peruuttamatonta ei vielä ole päässyt tapahtumaan. Lisäksi keskiviikkona selvisi,  että saadakseni jätehuollon toimimaan minun pitäisi hoitaa ensin tämä rekisteröinti ja sen jälkeen saisin jäteastian.

Käynti väestörekisterissä ei mennyt ihan suunnitellusti, sillä kukaan ei puhunut englantia, saati olisi ollut halukas yrittämään hoitaa asiaa, edes googlen kääntäjän avulla. Lopputulos oli, että maanantaina kuulemma pitäisi olla englantia puhuva työntekijä paikalla. Uusi yritys sitten silloin.

Koska jätevuori on alkanut kasvaa sietämättömäksi päätin, kuitenkin yrittää hankkia jäteastian, vaikka rekisteröityminen ei onnistunut. Niinpä suuntasin kulkuni kaupungintalolle, sillä näin työkaveri ohjeisti. Kaupungintalolla kävi tuuri, sillä törmäsin kenties kaupungin toiseen englanninkielentaitoiseen ihmiseen ja hän oli hyvin auttamishaluinen, joka tuntuu olevan hyvin harvinaista täällä. Hän neuvoi mistä saisin rekisteröityä itselleni roskiksen ja mistä se tulisi noutaa. Lisäksi hän lisäsi ohjelappuun numeronsa, siltä varalta, että törmäisin ongelmiin kielitaidottomuuden takia jäteastiaa hankkiessa. Kävelin muutaman sadan metrin matkan jäteastioiden rekisteröintiin ja onneksi oli puhelinnumero mukana mihin soittaa, sillä eihän siellä(kään) englannilla pärjännyt. Ongelmaksi muodostui myös, että en ollu tehnyt  sitä väestörekisteröintiä. Selitin tilanteen, että minun oli käsketty tulla maanantaina uudelleen, joten en voinut asialla mitään sillä hetkellä. Onneksi tämä avulias mies linjanpäässä osasi selittää tilanteen, kuin myös roskiksen saamisen tärkeyden asiaa hoitavalla naiselle ja niin sain poikkeusluvan mennä noutamaan roskista ilman rekisterinumeroa.

Roskiksen haku itsessään oli yksinkertaista, vaikkakin sen joutui hakea muutaman kilometrin päästä. Sieltä sai myös kalenterin, josta selviää jätteiden noutopäivät. Muovi, metallli, pahvi ja perusjäte haetaan suoraa kotoa, mutta muovi ja metalli laitetaan kadulle tietyn värisissä pusseissa ja pahvit sullottuna sisäkkäin. Jännä nähdä miten maanantaina käy, kun on ensimmäinen jätteen noutopäivä.

Torstaina käytiin tutustumassa kolmanteen lähikauppaan, Match ja vanha tuttu Lidl on testattu, nyt vuorossa oli Colruyt. Epämääräisen näköinen ja ei ollut ihan heti sisäänkäynti löydettävissä. Sisältä se vastasi enemmän tukkua kuin tavallista markettia. Ruoka vaikutti olevan suhteellisen halpaa, mutta hauskuus tuli kun päästiin kassalle. Siellä kassa, ensin siirsi ostokset kärrystä toiseen, kunhan oli lukenut viivakoodit. Kun kaikki oli ostetettu, siirryttiin erillisen maksu päätteen luo, josta tulostui myös suhteettoman iso laskukuitti. Siinä vaiheessa selvisi, että Suomenssa normaali credit/debit kortti ei toimi, koska he hyväksyvät ainoastaan debit maksun. Onneksi Lassella oli käteistä, sillä muuten olisi ostokset jääneet sinne. Lopputulema kyllä se, että tuskin tarvii mennä toista kertaa.

Vedestä lähetin kyselyn suoraan asunnonvälittäjälle, sillä vesiyhtiön kanssa asia ei edennyt puhelimitse. Kiinteistönvälittäjä vahvisti veden olevan kunnossa ja niinpä perjantaina tuli postissa kirje vesiyhtiöltä. Kirjeen mukana tuli lomake, joka pitäisi täyttää. Olettamus ja toivomus on, että kunhan toimitan lomakkeen heille, kaikki on kunnossa.

Perjantaina oli tarkoitus hankkia töiden jälkeen vuokrapaku ja suunnata IKEA:n hakemaan viimeiset huonekalut. Itseasiassa homma oli tarkoitus suorittaa jo tiistaina, mutta viime hetken varastosaldo tarkistus kertoi, että haluttua sohvaa oli saatavilla seuraavan kerran vasta perjantaina 13. päivä, niinpä suunnitema siirrettiin perjantaille. Ajettiin Europcarille noutamaan pakua, vaan eihän sitä ollut saatavissa. Henkilökunta syytti järjestelmää, mutta itselle jäi fiilis, että meidän paku oli vain vuokrattu eteenpäin jollekin, sillä pihassa oli pakuja useampiakin. Koska aikaa oli, niin päätettiin kuitenkin mennä IKEA:aan ja ostaa tuotteet, vaikka kotiinkuljetuksella, kunhan ne saataisiin järjestymään. Yllätys oli iloisenpuoleinen, kun kuljetustiskillä kerrottiin, että ”taxi” tavaroille maksaa 50e, sillä kotiinkuljetus netistä ostettuna oli kadulle 80e ja siitä sitten vielä ilmeisesti 100e ensimmäiseen kerrokseen tuotuna. 50e oli sitä mukaa todella halpa hinta, etenkin kun kerrottiin, että kuljetus voisi tulla vielä samana päivänä. Kotiinkuljetus olisi ottanut 4-8 päivää. Kun kuljetus oli selvä, suunnattin viimeisen kerran, ja tälle hetkellä toivottavasti todellakin viimeisen kerran, ostoksille IKEA:n. Kaikki loput saatiin ostettua mitä pitikin, vaikka kolme täyttä kärryllistä siitä kertyi.

.

Ostokset kärrättiin IKEA:ssa nurkan taa, josta pystyi tilaamaan tämän huonekalutaxin. Toimitus tosiaankin luvattiin vielä samalle päivälle parin tunnin sisään. Ei siinä auttanut, kun skeptisenä jättää tavarat, sillä kuulosti liian hyvältä ollakseen totta. Henkilöautollinen  tavaraa otetiin mukaan ilman kuljetusta. Niiden ylös saanti asuntoon osoittautui yllättävän vaikeaksi, sillä hissi ei toiminut. Ei auttanut kun ottaa kassit kauniiseen käteen ja kantaa rappusia. Ylhäällä selvisi, että hissin vian syy oli sähkökatko. Kun kaikki oli saatu kannettua portaita pitkikin sähköt tietenkin palasivat. Huomionarvoista sähkökatkoa ihmetellessä oli, että puhelin ei myöskään toiminut. Melkein jopa pelottavaa, uskomatonta ainakin.

Kaikista ennakko-odotuksista poiketen, kuorma-auto kaarsi pihaan noin puolitoista tuntia IKEA:ssa käynnin jälkeen. Parhaiten sijoitettu 50e aikoihin, vaikka siitä ei kuittia saanutkaan. Tyyppi toi kamat sovittuun hintaan, jopa hissin ovelle asti, toisin kuin esimerksiksi JYSK:n  kotiinkuljetus, joka pysähtyi ensimmäiselle alaovelle. Oli vieläpä kärryt joilla kuljettaa sohvan osia. Kantamista olisi ollut paljon enemmän vuokrapakulla ja hinta olisi ollut tuplasti, joten hyvä ettei sitä ollutkaan saatavilla.

Loppuilta kuluikin huonekaluja kasaillessa. Loppusaldo 100m2 asunnon kalustamiseen noin 4000e, sisältäen pyykkikoneen, mikron, lautaset, kattilat, lamput, verhot, sohva, sängyn ja muut. Televisio vielä puuttuu, mutta ei ole tv-liityntääkään ja se kuulemma tarvitaan ennen kuin tv näkyy.  Nyt onkin sitte IKEA kiintiö täynnä, tällä tuntumalla iäksi, mutta totuus taitaa olla toinen. Koska kaikki huonekalut on nyt asunnossa sisällä, jatkossa sattaa olla mahdollista nähdä kuvia asunnosta, että se ei ole vain mielikuvituksen tuotetta. Tervetuloa myös paikan päälle katsomaan!

 

Melkoista menoa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Perjantain jälkeen onkin ollut melkoista haipakkaa, Lauantaina päätettiin lähteä tutustumaan kolmeen eri kaupunkiin, kolmessa eri maassa. Ahneen loppu tuppaa olemaan huononpuoleinen, mutta tällä kertaa kierros oli kyllä oikein mukava. Kävimme Maastrcihtissa Hollannissa, Aachenissa Saksassa ja tulevia formulakisoja ajatellen Belgian Spassa. Kaupungeista Maastricht oli ehdottomasti tunnelmaltaan mukavin. Siellä jopa uskaltauduin kiipeämään kirkon torniin maisemia katselemaan (kts. punainen torni kuvassa).

Koska kolmeen maan kierroksessa ei selvästikään ollut jaloille tarpeeksi, kävelimme vielä illalla 5 kilometrin päässä sijaitsevaan pihviravintolaan. Paikka oli ennestään tuttu työmatkalta, sillä olin käynyt siellä kerran aiemmin, eikä se tuottanut pettymystä toisellakaan kerralla. Parasta pihviä mitä olen syönyt, etenkin kun kokkia ei voi moittia, sillä pihvin sai tai joutui itse paistamaan.

Sunnuntaina hotellin vaihdon jälkeen suunnattiin tutustumaan Namuriin, joka on lähialueen toinen iso kaupunki. Namurin tunnelma tuntui myös tosi mukavalta ja sieltä sai australialaista jäätelöä. Ranskankielen taitokin on jo parissa päivässä päässyt kehittymään tai ainakin varmuus yrittää käyttää sitä, sillä ravintolassa tilaus hoitui ontuvalla ranskalla. Sitä saatiin mitä tilattiin ,joten ei se nyt kovin pahasti metsään mennyt.

Maanantaiaamuna sain sovittua uuden asunnon avaimien noudon iltapäivälle, Samoihin aikoihin sain myös listan asioista, joita minun tulisi hoitaa uuteen asuntoon, kuten sähkö, vesi, vakuutus, IKEA:n huonekalut firman nimiin ja niin edelleen. Jotenkin sitä oli kuvitellut, että asiat hoituvat ilman tuntien omaa panostusta, mutta näin se ei näemmä ole. Maanantaina kävi myös ilmi, että erään työkavereista oli täytynyt tehdä jonkinlainen ilmoitus maassaolosta Belgian viranomaisille, Kukaan ei minua tästä ole mitenkään informoinut, mutta toivottavasti käytäntö sen asian suhteen selviää pikimmiten. Avainten nouto meni helposti, kunhan saatiin oikea asunnonvälittäjä paikalle. Hän esitteli asunnon, joka oli kerrankin kuten kuvissa, joen rannalla, isolla olohuoneella ja kolmella makuuhuoneella. Tosin yllätyksenä tuli, että jätehuolto tulisi järjestää itse ja että isojen huonekalujen muutto pitäisi suorittaa parvekkeen kautta, Näihin molempiin tosin sisältyi  pieni riski väärinkäsityksestä kielitaidon takia. Katsotaan miten noiden kanssa käy.

Uusi asunto oli tosi likaisessa kunnossa, joko edellisen asukkaan tai sitten Belgian loppusiivous käsitys on eri kuin Suomessa. Ei siis auttanut muu kuin ensimmäisenä suunnata ostamaan siivoustarvikkeita ja imuri. Pelkkiin siivoustarvikkeisiin onnistuikin hupenemaan yli 100e. Siivousostosten jälkeen suunnattiin ostoksille IKEA:an ja ostettiin lähinnä keittiötarvikkeita. Kaupat, niin IKEA kuin ruokakaupatkin, menevät Belgiassa aiemmin kiinni kuin Suomessa, joten viimeisten joukossa ulos ja sanomattakin selvää, että eihän ne ostot firman nimiin menneet siinä kiireessä. IKEA:n jälkeen suuntasimme vielä hakemaan kissoja hotellilta, sillä uusi hotelli oli edellistä huonompi ja lisäyö siellä ei houkutellut.

Tiistain ohjelmistossa oli yrittää saada vakuutus asuntoon, vaan eihän se mennyt niinkuin Strömsössä. Kyse ei edes ollut siitä, että lomake oli ranskaksi, sillä Google kääntäjän ja työkavereiden avustuksella löytyi vastaukset kysymyksiin, onko talossa nolla, yksi vai kaksi seinää kiinni toisessa talossa, montako osaa kellarista on tulvasuojattu, olenko töissä yksityisellä vai julkisella sektorilla, onko joku huoneista yli 30m2, löytyy uima-allasta jne, Missään kohtaa ei kysytty Suomessa totuttuja kysymyksiä, kuten pinta-alaa tai irtaimiston arvoa.  Vakuutuksen hankinta stoppasi siihen, että minun pitäisi saapua vakuutusyhtiön toimistoon, jostain syystä asuntooni vakuutusta ei saanut netistä. Laitoin vakuutusyhtiöön lopuilta sähköpostia asiasta, sillä soittaminen kielitaidomana tuntui liian hurjalta.

Tiistaina päivällä sain puhelun tuntemattomasta numerosta. Kieliongelmien jälkeen sain selville, että minulle olisi tulossa pyykinpesukone ja tietenki juuri sillä sekunnilla, Ja Sitetoimistossa ei sillä hetkellä tietenkää ollut ketään ranskankielentaitoista. Lukuisista yrityksistä huolimatta kuljettaja ei ymmärtänyt, että tunnin kuluttua tai milloin tahansa myöhemmin samana päivänä toimitus sopisi, mutta ei sillä hetkellä. Puhelu päättyi siihen, että hän löi luurin korvaan. Työkaverini soitti noin puoli tuntia myöhemmin yritykseen. mutta silloin kuljetus samalle päivälle ei kuulemma enää ollut mahdollista. Uusi yritys sitten torstaina.

Tiistai-ilta päättyi samaan paikkaan kuin maanantaikin, IKEA:an.Tällä kertaa tarkoituksena oli ostaa muutamia huonekaluja ja peittoja tyynyjä ja sen sellaista.  Ennen ostoksille menoa suuntaisin infotiskille päämääränä saada jatkossa kuitit firman nimiin ja se jopa onnistui. Homma onnistui jopa edellispäivän kuitille. Pieniä onnistumisen elämyksiä. IKEA.n reissu päättyi jälleen siihen, että sulkemisaikaan olimme jonottamassa kassalla.

Keskiviikkoaamulla päätin, että vakuutus on saatava kuntoon, vaikka vastausta eiliseen sähköpostiin ei kuulunut. Netissä vakuutuksen osto päättyi samaan viestiin kuin aiemmin, tulla toimistolla käymään. Onneksi työkaveri suostui soittamaan ja yllättäen asia oli kahdessa minuutissa hoidettu.

Päivän ohjelmassa oli myös vääntötreenit, sillä olin yhteydessä lähialueen vääntöporukkaan ja saimme luvan osallistua heidän treeneihin. Kädenvääntö on aina mukavaa ja oli todella kiva palata treenien pariin, muutaman viikon muuttokuvioiden jälkeen.Toivottavasti tällä viikolla pääsee myös takaisin salitreeneihin.

Vääntötreenien jälkeen suunnattiin taas yllätys, yllätys IKEA:an. Jo neljäs kerta! Tänään ostoslistalla oli sänky. Uusi sänky ei tietenkään autoon mahtunut, mutta takakontti auki päästiin perille ja kaikki tavarat myös. Loppuilta meneekin huonekaluja kasaillessa.