Viikonloppuna oli kädenvääntökisat Belgian Rochefortissa. Olen käynyt siellä usemman kerran, jopa Suomesta asti. Joten nyt kun kisapaikalle oli alle tunnin ajomatka, oli vähintääkin loogista osallistua kisohin. Olihan ne melkein kotikisat.
Viime vuonna naisia oli kolme, mutta tänä vuonna olin valitettavasti ainut nainen. Se ei tosin estäny minua osallistumasta miesten sarjaan, sekä avoimeen. Niissä tuli turpaan, mutta hyviä vääntöjä oli ja ennen kaikkea hauskaa.
Tänään oli todennäköisesti viimeiset treenit Belgian vääntöporukan kanssa. Eihän sitä toki tiedä, jos joku kerta työ- tai miksei lomareissulakin pääsisi käymään. Viimeisellä kerralla halusin antaa treenikavereille lahjaksi Suomen logoilla varustetut vääntöpaidat muistoksi.
Harmittavasti treeneissä meitä ei ollut kuin kaksi minun lisäkseni, mutta annoin sitten treenien vetäjälle mukaan paidat aktiivisimmille kävijöille. Lisäksi ajattelin ottaa muutaman paidan vielä mukaan viikon päästä lauantaina Rochefortiin, jossa on kädenvääntökilpailut. Annoin paidat toki myös kuntosalin omistajille, jossa olen käynyt vääntämässä ja tuntenut aina itseni tervetulleeksi. Tuntui, että kukaan ei oikein tajunnut, että se oli ”viimeinen treeni”, mutta parempi niin, koska en ole hyvä hyvästeissä.
Eilen oli lennot Düsseldorfista Helsinkiin, sillä Vantaalla järjestettiin kädenväännön SM-kilpailut. Valvmistauminen kisoihin ei omalta osalta mennyt niinkuin elokuvissa, sillä pöytätreeni on jäänyt todella vähälle, eikä salillakaan ole tarpeeksi tullut käytyä, koska ei vaan ole jaksanut töiden jälkeen. Selittelyt kumminkin sikseen. SM-kisat järjestettiin tänä vuonna yhteistyössä SM-viikon kanssa, joten paikalle saapui myös Yle kuvaamaan. Ylen kuvaamat oikean käden finaalit vielä jonkun aikaa nähtävillä Yle Areenasta https://areena.yle.fi/1-50211921 ,sekä kooste https://areena.yle.fi/1-50115331 .
Treenivajeesta huolimatta vasen käsi toimi edelleen kuten pitääkin. Ainoastaan paras räjähtävyys uupui. Oikealla finaalissa oli vastassa usean vuoden kestovastustaja ”Muori”, jonka luona myös Nisävääntöjä on jo vuosia järjestetty. Koskaan hän ei ole ollut helppo vastus, sillä voimaa löytyy. Finaali päättyi samaan kuin alkusarjan vääntömme, tuomari tuomitsi minulle virheen tappioasemasta. Mieluummin olisin hävinnyt vääntämällä kuin virheellä, mutta sellaista se välillä on.
Tänä vuonna Kreikassa järjestettiin kädenväännön EM-kilpailut. Tein osaltani päätöksen olla osallistumatta jo kauan sitten, mutta jouduin kuitenkin lähtemään Euroopan kädenvääntöliiton kokouksessa Suomen edustajana, vaikka en kilpaillutkaan. Kokousta itsessään voi luonnehtia lähes katastrofiksi kuin myös muutakin politiikaa jota kilpailun ympärillä nähtiin, mutta onneksi olin edustamassa Suomea, eikä kenekään muun tarvinnut ottaa ongelmia kantaakseen.
Kokouksen jälkeen tarjoutui mahdollisuus pari päivää lomailla ja olla Suomen joukkeen mukana seuraamassa kisoja. Paikkana Loutraki oli kiva pieni kaupunki, mutta hyvin äkkiä nähty. Mikäli olisi halunnut nähdä enemmän olisi pitänyt liikkua kauemmas, mutta jalkapatikassa ja lyhyessä ajassa mahdollisuudet olivat rajalliset. Sunnuntaiaamuna olin jo takaisin kotona, sillä siihen aikaan lennettynä meno-paluu maksoi alle 62e. Kauniit maisemat, mutta ruoka ei ollut niin hyvää kuin olisin kuvitellut. Hyvä kuva jäi kuitenkin Kreikasta.
Torstaina lensin illalla Suomeen, sillä launtaina oli edessä kädenvääntökilpailut Jurvassa. Matka alkoi lupaavasti kun Bryssel – Helsinki lento oli myöhässä puolisentoista tuntia. Näytti jo siltä, että en ehdi jatkolennolle, mutta onneksi lento Vaasaan oli myös puoli tuntia myöhässä. Suurin osa kanssa matkustajista joutui jäämään yöksi Helsinkiin, joten tunsin itseni onnekkaaksi kiirehtiessäni jatkolennolle.
Perjantaina riitti erinäisiä pysähdyspaikkoja kaupoista, painotaloon sekä Vaasan työpaikan kautta isällä ja äidillä käymään. Illan päätteeksi oli vielä kisapunnitus ja kyläpaikka Vaasassa. Ei ainakaan tylsää ehtinyt tulla. Kävin tosiaan työpaikallakin kääntymässä. Vaikka visiitti oli nopea, niin ehdin sentään nähdä useampaakin työkaveria ja vaihtaa kuulumia. Eipä toimisto ollut juuri mihinkään muuttunut.
Lauantaiaamulla ennen kisoihin lähtemistä nautitiin maailman parasta hotelliaamupalaa Hotel Astorissa. Lienee turha mainita, että liikaa tuli syötyä, mutta onneksi se auttoi jaksamaan pitkän kisapäivän, Aamulla Jurvassa oltiin puoli 10 maissa ja paluumatkalle Vaasaan lähdettiin osapuille samaan aikaan illalla. Tuloksena kisoista oli kaksi kultamitalia ja yksi hopea. Kisoissa oli lähes sata kilpailijaa.
Sunnuntaina vielä lounastettiin ystävien kanssa vielä ennen paluumatkaa kohti Belgiaa. Brysselin lentokentällä joutuu aina kävellä todella pitkästi ja yleensä aina matkalaukkua jotuuu myös odottaamaan. Tällä kertaa olikin mukava yllätys kun matkalaukku pyöri jo hihnalla kun sinne asti pääsin. Ilo loppui kuitenkin siihen, kun laukun rengas oli revennyt irti. Oli siis sen laukun viimeinen lentomatka.
Zloty Turia mainostetaan maailman kovatasoisimpana kädenvääntöturnauksena, eikä suotta. Itsellä oli tänä vuonna ensimmäisen kerran mahdollisuus osallistua ja tulen jatkossakin osallistumaan, jos vain mahdollista. Toki mahdollisuus on suhteellinen käsite, sillä minä vuonna tahansa olisin liput kisoihin voinut varata, mutta aiemmin se ei ajallisesti, eikä rahallisesti ole sopinut kuvioihin. Itseasiassa, kun päätin, että tämä vuosi olisi Zloty vuosi, luulin, että lennot Belgiasta olisivat halvemmat kuin Suomesta, mutta toisin kävi. Lennot Belgiasta olivat jopa sen verran kalliit, että päätin lentää Düsseldorfista, Brysselin sijaan.
Sarjassani (-57kg) oli MM-mitalisteja kolmesta painosarjasta, alle 50kg, alle 55kg ja alle 60kg, riippuen siitä kuka oli päättänyt pudottaa painoa ja kuka ei. Itsellä painonpudotus meni täpärälle, sillä aloitin sen vasta maantaina. Muutaman tunnin peiton alla makoilun jälkeen paino oli kohdillaan. Ja onneksi seuraaviin kisoihin missä tarvitsee painon kanssa puljata on kuukausia.
Sijoitus vasemmalla oli viimeinen eli 7. ja oikealla 4. Vasemmalla tuli toki pahat vastustajatkin, mutta se ei ollut siinä iskussa kuin sen pitäisi olla. Oikea puolestaan yllätti positiivisesta ja mainittakoon, että startit toimivat kummallakin kädellä. Koko turnausta varjosti kädenvääntölegendan Andrey Pushkarin kuolema, sekä toisen vääntäjän vakava loukkaantuminen auto-onnettomuudessa matkalla kisoihin. Laittoi se ajattelemaan miten asiat voivat muuttua sekunnissa ja miten tulisi nauttia tästä hetkestä, sillä koskaan et tiedä seuraavasta.
Puola oli maana uusi tuttavuus ja positiivinen yllätys. Kaikki toimi ja oli todella siistiä. Hotellimme Falko oli viimeisen päälle. Sen piti olla ”vain” kolmen tähden hotelli, mutta peittosi esimerkiksi Turkin viiden tähden hotellin mennen tullen. Ensi vuoden MM-kisat järjestetään Puolassa ja tämä reissu lupaa hyvää sitä ajatellen.
Norjan reissusta kotiin tuomiseksi tuli kaksi hopea mitalia. Ei sitä huonoksi tuloksesi voi sanoa, sillä sarja oli avoin, sillä pieniä vääntäjiä (alle 60kg) ei ollut muita kuin minä. Harmittaa toki, että nyt katkesi kolme vuotta kestänyt Nordic Openin mestaruusputki, mutta voitto sentään tuli kuitenkin Suomeen, sillä kultaa kummallakin kädellä otti Anne.
Tällä kertaa vääntäminen tuntui ihan erilaiselta kuin kaksi viikkoa sitten. Voimaa oli ihan erilailla kuin MM:ssä, eikä moitittavaa lähdöissäkään ollut kuin finaaleissa. EM:ssä painonpudotus oli samaa luokkaa kuin MM:iin ja EM:ssä siitä ei haittaa tuntunut olevan, mutta MM:ssä ei kulkenut, joten jatkossa tavoite, että pudotettavaa vaakaan on vähemmän.
Kuva: Jan Arthur Aune (Håndbak-Norge)
Suomessa pyhäinpäivää vietetään aina lauantaisin marraskuun alussa tai lokakuun viimeisinä päivinä. Se ei siis ole aiheuttanut muita muutoksia arkeen muuten kuin, että launtaina kaupat ovat olleet kiinni ja nykysen aukioloaika muutoksen jälkeen, vaikutus on ollut vielä vähäisempi. Sen vuoksi olikin yllätys, että Belgiassa pyhäinpäivää vietetään 1.11 ja osuessaan viikolle se on vapaapäivä. Tämän lisäksi työmaalla oli päätetty, että myös perjantaina kenelläkään ei olisi asiaa sitelle.
Tämä sopi minulle todella hyvin, sillä perjantaina oli tarkoitus lähteä Norjaan Trondheimiin kädenvääntökisoihin. Tai tarkoitus ja tarkoitus, sillä ajatukseni oli alunperin mennä käymään Sveitsissä pidettävissä kädenvääntökisoissa, sillä ne osuvat samalle viikonlopulle tai olla tekemättä mitään. Suomen kädenvääntöliiton hallituksessa tuli kuitenkin keskustelua, että jonkun liiton edustajista olisi hyvä olla paikalla Norjassa, sillä kyseessä on sentään avoimet pohjoismaiden mestaruuskisat. Joten täällä sitä ollaan, Trondheimissä. Huomenna katsotaan miten ämmän käy.
MM-kilpailut omalta osalta päättyi niin huonosti kuin vain mahdollista. Vasemmalla sijoitus oli 15. ja oikealla 16. tarkoittaen, että kummallakin kädellä väännöt olivat kaksi tappiota ja kotiin. Tottakai tulos on pettymys, mutta myöskään kunto ja kisoihin valmistautuminen ei ollut sillä tasolla kuin se MM-kisoissa olisi pitänyt olla. Treenaaminen on EM-kisojen jälkeen ollut rikkonaista ja lisähaasteensa siihen on tuonut Belgiaan muutto. Toki voi myös miettiä, että koska omasta mielestä valmistautuminen ei ollut riittävä, niin näkyikö se tuloksessa, mahdollisesti. Se hyvä puoli tuloksessa sentään on, että siitä ei voi suunta olla kuin ylöspäin.
Kuva: WAF – World Armwrestling Federation
Keskiviikkoillalla nukkumaan mentäessä painoa ei ollut liikaa enää kuin puoli kiloa. Suomen joukkueen punnitusvuoro oli heti torstaiaamulla joten vaa’alle päästiin jo ennen kello kymmentä. Hotellin aamupala oli tarjolla yhteentoista asti, joten heti punnituksesta suoraan pääsi myös syömään. Aamupalan jälkeen päästiin kannustamaan Suomen masterereita. Valitetettavasti mitalleille Suomen masterit eivät päässet, mutta parhaasta sijoituksesta vastasi Satu ollen neljäs. Aivan mahtava suoritus ensikertalaiselta.
Huomenna alkaa sitten yleiset sarjat vasemmalla. Oma kisafiilis on vielä vähän hukassa, mutta eiköhän se sieltä tule, kun huomenna suuntaa kisapaikalle.