Vuodenvaihde Pariisisissa – Louvre ja Champs Élysée

Ensimmäinen päivä Pariisissa sisälsi paljon, mutta ei se toinenkaan huonommaksi jäänyt. Uudenvuodenaatolle olimme varanneet liput Louvreen. Ennakkolipulla pääsiin jälleen sisään todella nopeasti, jopa ennen varattua aikaa. Koska käynti Louvressa oli ensimmäinen (ja mahdollisesti myös viimeinen), on vaikea sanoa oliko porukkaa enemmän kuin normaalisti, mutta paljon sitä oli. Sovimme kuitenkin jo kierroksen aluksi, että tungoksessa pidettäisiin hymy huulilla, eikä annettaisi ihmispaljouden ärsyttää.

Aikaa Louvressa kului melkein viisi tuntia, emmekä ehtineet käydä läpi kuin pienen osan. Suunnitelma oli nähdä Mona Lisa, sekä kierrellä antiikin ajan näyttelyitä keskittyen etenin Egyptiin ja Roomaan. Niihin se aika sitten kuluikin, sillä Louvre on todella iso. Välillä oli jopa pakko pitää pieni välipalatauko. Valitetettavasti kahvilat oli sijoiteltu todella typerästi ja näyttellyn sisäpuolelta emme löytäneet kuin yhden kahvion, muut vaikuttivat olevan uloskäynnin takana ja sinne emme halunneet sillä kierros oli vielä kesken. Louvre on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, mutta aikaa tosiaan kannattaa varata vähintäänkin muutamia tunteja ja silloin kannattaa olla suunnitelma, että mitä ainakin haluaa nähdä.

Louvren jälkeen mentiin hotellille valmistautumaan vuodenvaihtumiseen. Ennen Champs Elyseelle lähtemistä kävimme hotellin lähellä olevassa sushipaikassa syömässä, sillä päättelimme sen olevan helpompaa ja nopeampaa kuin keskustan tungokseen tunkemisen. Ravintola olikin oikein mukava ja palvelu toimi.

Koska Pariisissa on viime aikoina ollut paljon protesesteja ja mellakoita järjestystä ylläpitämässä oli 12 000 poliisia. Lisäksi useat liikeet peittivät ikkunoitaan puulevyin välttääksen mahdolisia tuhoja. Noin tuntia ennen puolta yötä olimme Champs Élyséellä. Sinne päästäkseen täytyi mennä turvatarkastuksen kautta. Koska jono tarkastukseen ei ollut kovin pitkä, päätimme jonottaa. Jono liikkui kuitenkin auttamattoman hitaasti ja väkeä pakkautui taakse kokoajan enemmmän ja enemmän. Pian huomasimmekin, että paluuta ei enään ole, vaan on mentävä Champs Élyséelle halusi tai ei. Juuri kun olimme turvatarkastusta olevien poliisien kohdalla vuosi vaihtui. Se aiheutti takana jonottavien taholta vielä suurempaa painetta ja sitä oltiinkin sitten poliisien kanssa ihan poski poskea vasten, sillä takaa tulevaa painetta ei ollut mitenkään mahdollista vastustaa. Minut poliisit päästivät nopeasti, mutta Lasse jäi poliisien blokkiin vielä varmaan minuutiksi. Tämän vuoksi ilotulituksesta joka kokonaisuudessaan kesti 4 minuuttia, ehdimme nähdä puolitoista. En tiedä miten kuvat ja videot Pariisin ilotulituksesta on otettu, sillä ei se livenä nyt kovin kummoinen ollut, ehkä parempi jos olisi ollut Riemukaaren juurella. Seuraavan aamun uutisten mukaan paikalla oli 250 000 – 300 000 ihmistä.

Vuoden vaihtumisen jälkeen metrot olivat tupaten täynnä. Ensimmäiseen emme edes mahtuneet ja toisessakin oli ihmisiä hyvinkin tiivisti. Viimeisä metroon tulijoita kiskottiin sisään. Aivan uskomaton väenpaljous. Lisäksi metrot olivat ilmaset yöllä, sekä uudenvuodenpäivänä puoleen päivään. Muutamilla asemilla portit tosin olivat auki veilä senkin jälkeen.

Uudenvuodenpäivänäkään emme jättäneet Pariisia hyödyntämättä, vaan ensin suuntasimme Père-Lachaise hautausmaalle, jossa on noin 70 000 hautaa. Kuuluisimpia niistä (ainakin itselle) ovat Jim Morrison ja Oscar Wilde. Morrisonin haudalle kävimme kääntymässä. Hautausmaa oli iso ja itseasiassa mieleenpainuvinta siellä oli eräässä osassa tuntuva vahva kalman haju. Hautausmaalta jatkoimme Napoléonin haudalle, invaliidikirkolle. Valitettavasti se oli kiinni 1. tammikuuta, joten tyydyimme tirkistelemään avaimenreiästä.

Paluujuna lähti vasta puoli viideltä, joten ehdimme vielä katsastamaan Moulin Rougen sekä baskeri kaupoille. Mitään lämpöarvoa baskerilla ei näemmä ole, mutta voinee sitä vielä joskus toistekin käyttää.

Paluumatkalla luotijuna myöhästyi vartin verran, koska ihmiset olivat kasanneet matkalaukkujaan hätäpoistumisteille. Sen vuoksi emme ehtineet Brysselistä Huyn lähtevään junaan. Koska paluulipussa oli ainoastaan merkitty Bryssel-Huy matkaksi, ilman kellonaikaja otimme seuraavan junan. Ilmeisesti lippu oli kuitenkin jotenkin merkitty sillä konduktööri kysyi, että myöhästyimmekö alkuperäisestä junasta. Mitään ongelmaa ei kuitenkaan ollut käyttää lippua myöhemmälle vuorolle.

Vuodenvaihde Pariisissa – Katakombit ja Eiffel-torni

Sunnuntaiaamulla varhain suunnattiin Huyn juna-asemalle määränpäänä Pariisi. Junaliput varattiin tosiaan jo aikoja sitten, joten hieman on hirvittänyt uutisointi Pariisista, sillä siellä on nyt jatkuvasti ollut mielenosoituksia ja mellakoita. Thalys eli luotijuna oli todella nopea ja helppo tapa matkustaa Brysselistä Pariisiin, matka kesti alle puolitoista tuntia. Huy-Bryssel väli ottikin enemmän aikaa.

Pariissa ensimmäiselle päivälle olimme varanneet liput katakombeihin ja Eiffel-tornille. Kummassakin etukäteisliput olivat loisto sijoitus, sillä katakombeilla liputtomien jono oli kymmeniä metrejä pitkä ja sen se ei edennyt mihinkään. Liputtoimien jonossa ollut espanjalaisperhe valitti lipuntarkastajalle heidän odottaneen jo viisi tuntia. Se vaikutti vahvasti liioitellulle, mutta kyllä he siltä näyttivät, että odotettu oli. Ilmeisesti viikonloppuna ihan normaali jonotusaika saattaa katakombeille olla puolisen toista – kaksi tuntia.

Katakombeissa pääsi tekemään noin puolentoista kilometrin kierroksen maanalla. Alkuosa kierroksesta oli hyväkuntoista käytävää, mutta reitin edetessä se alkoi muuttua rosoisemmaksi ja sitten alkoikin hautakäytävät. Katakombeihin on siis käytetty hautoina 1700-luvulta lähtien. Sinne on myös siirretty paljon luita hautausmailta.
Katakombit olivat vaikuttavat, vaikka hyvin pieneen osaan pääsi kiertämään. Luiden ja haudattujen ihmisten määrää oli vaikea hahmottaa. Käymisen arvoinen, mutta en silti jonottaisi sinne tunteja.

Katakombeissa meni puolisen toista tuntia, jonka jälkeen palasimme kahvilaan, Café Le Quartier Général, jossa kävimme ennen kierrokselle lähtöä. Syynä ei ollut se, että paikka olisi ollut niin käsittämättömän hyvä, vaikkakin palvelu oli aivan loistavaa, vaan se että unohdin sinne reppuni. Repun unohtumisen huomasimme jo matkalla katakombeille, mutta koska repun sisältö ei ollut arvokas, päätimme ottaa riskin ja käydä ensin kierroksella. Henkilökunta oli onneksi bongannut repun heti lähtömme jälkeen ja ottanut sen talteen. Heti kun astuimme sisään kahvilaan he tiesivät mitä etsimme. Loopu hyvin siis ja sen päälle söimme vielä paikassa oikein maistuvat pasta-annokset.

Ruokailun jälkeen matka jatkui Eiffel-tornille, jonne olilmme myös ostaneet liput ennakkoon. Se kyllä kannatti, sillä pääsimme nopeasti turvatarkastuksiin ja hissille. Ennakkolippu kyllä kannatti, sillä porukkaa riitti. Eiffel-tornille ennakkolippu ei edes maksanut extraa toisin kuin katakombeille, jossa ennakko taisi olla 6e kalliimpi. Hississä hieman pelotti, sillä edelleenkään korkeat paikat eivät suosikkeihin kuulu. Huippu oli sumun peitossa, joten siellä ei päätä sentään huimannut. Harmi kuitenkin sinänsä, että huipulla käynti oli sen puolesta turhaa. Torni itsessään oli kyllä mielenkiintoinen ja välitasanteelta sentään nähtiin maisemiakin. Sieltä jatkoimmekin portaita pitkin alas, joka oli vähemmän pelottava kokemus kuin kuvittelin. Portaita alas oli suunnileen 673, plus-miinus parikymmentä, sillä taisi laskut mennä sekaisin pari kertaa.

Eiffel-tornilta vielä jatkoimme Riemukaarelle, jossa ei jostain syystä ollut enään lipun myyntiä, vaikka netin mukaan olisi pitänyt vielä olla auki. Riemukaarelle pääsi kuitenkin ulkopuolela käveleskelemään ja katsomaan tuntemattoman sotilaan hautaa.

Junamatka Charleroihin

Tänään tein junalla retken Charleroihin, sillä halusin tutustua paikalliseen VR:ään ja nähdä miten homma toimii. Ja toimihan se, junat olivat ajallaan, siistejä ja lippuluukulla puhuttiin jopa englantia (se tosin taisi olla poikkeus). Viikonloppuisin Belgian junayhtiöllä on tällä hetkellä joku alekamppanja, jossa viikonlopun meno-paluulipun saa 50% alennuksella. Hintaa Huy-Namur-Charleroi ja takaisin matkalle tuli hintaa 13,60e, matkaaa kertyi noin 70 kilometriä suuntaansa.

Määränpääksi valikoitui Charleroihin, sillä sen jälkeen olisin käynyt läpi Belgian viisi suurinta kaupunkia: Brysselin, Antwerpenin, Gentin, Charleroin, Liègen. Charleroi ei hurmannut kauneudellaan. Rautatieaseman jälkeen kaupunki oli tyhjä, kaduilla ei liikkunut juuri ketään, vaikka oli lauantai. Se ei tuntunut normaalilta 200 000 asukkaan kaupungissa. Kaikki ihmiset löytyivätkin sitten läheisestä ostoskeskuksesta. Jatkoin tutkimusmatkaa kaupungilla, mutta torit olivat lähes autioita. Parin tunnin kiertelyn jälkeen katsoin parhaaksi lähteä paluumatkalle ja pysähtyä Namuriin. Lisäksi Charleroissa näin enemmän rahankerjääjiä ja kodittomia kuin mitä tähän mennessä olen Belgiassa nähnyt, vaikka tosiaan kaduilla ei juuri liikkunut ketään.

Junamatkalla Charleroista Namuriin minua vasta päätä istui tyttö, jolla oli suomalaisyhtye Steve ’n’ Seagullsin laukku, En kuitenkaan alkanut kysellä laukun alkuperää, sillä yhteistä kieltä tuskin olisi löytynyt. Namur oli jälleen todella mukava. Tällä kertaa siellä oli osa autoteistä suljettu ja sallittu ainoastaan kävelijöille, joten saattoi olla joku tapahtuma tulossa illalla. Lyhyen kiertelyn jälkeen jatkoin junalla takaisin Huyin.