Dinantin kautta järvelle ja jokiristeily

Belgia ei järvistään ole tunnettu, sillä niitä maasta ei juurikaan löydy. Koska hellettä vielä viikonloppiuna riitti, niin järvelle piti päästä uimaan (merelle oli muka liian pitkä matka). Googlettamalla järvettömästä maasta löytyi kuitenkin toista kymmentä järveä. Ainakin enemmistö niistä oli tekojärviä, mutta ei se sentään uimiseen vaikuta.

Halusin esitellä Lasselle launtain uintireissulla myös kauniin Dinantin. Siellä vietimme muutaman tunnin kierrellen jokivartta ja syöden lounasta. Kaupunki hurmasi edelleen kauneudellaan, mutta rantaravintola ei palvelullaan.

Dinantista jatkoimme Lac de l’Eau d’Heuren tekojärvelle, josta löytyi uimaranta. Tai tarkemmin sanottuna paikka mistä pääsi veteen, sillä hiekkarannan alueella oli liikaa ihmisiä suomalaiseen makuun.

Vesi oli ihanan lämmintä. Järvellä oli paljon ihmisiä viettämässä päivää. Monet vaikuttivat olleen siellä koko päivän, sillä heillä oli ruokaa ja juomaa, sekä grillit ja teltat mukana. Suuri osa rannalla olijoista ei vaikuttanut olevan belgialaisia ja parkkipaikallakin tuntui melkein olevan enemmän ranskalaisia rekisterikilpiä kuin belgialaisia. Järveltä Ranskan rajalle ei ollut kuin parikymmentä kilometriä.

Sunnuntaina kävimme Huyn jokiristeilylle, vaikka kertaalleen sillä jo vuosi sitten kävinkin. Risteily oli edelleenkin todella mukava tapa viettää tunti Huyssa maisemia katselle.

Joen toisella puolen

Kaikki aika Huyssä, Match-kauppaa lukuunottamatta tulee vietettyä joen tällä puolen, sillä tällä puolen on kämpän lisäksi ruokakaupat, autopesula. site, kuntosali, jäätelökioski, kaikki muu mitä elämiseen tarvii. Joen toinen puoli on siis jäänyt täysin pimentoon, niinpä suuntasin torstaina sitten iltakävelylle. Puolen tunnin kävelyn jälkeen täytyi todeta, että ei siellä kyllä rautatieasemaa lukuunottamatta mitään ollut. Tuntuu, että siellä oli likaisempaa, sillä paljon oli roska-astioita kadulla ja PMC (muovi-metalli) keräyspusseja, jotka kerätään vasta viikon päästä jne. Lenkin lopputulema oli, että parasta joen toisella puolella oli näkymä tälle puolen :).

Perjantain työpäivä oli siten sijaan urakoitsijan luona. Työpäivän jälkeen päätin lähteä sieltä suoraan hankkimaan viimeisiä puuttuvia tavaroita, sillä sieltä oli paljon lyhyempi matka JYSK:n, josta aion mennä etsimää sopivaa laatikkoa käsitöille, mielellään samanlaista kuin minulla Suomessa oli.

JYSK löytyi viljapeltojen ympäröimästä kaupungista nimeltään Tongeren. Sieltä löytyi myös puuttuvia mattoja ja henkareita, mutta ei oikeanlaista laatikkoa käsitöiile. Lisäksi sieltä löytyi myös tosi iso kirkko, joka eroittui hyvin peltojen keskeltä. Jalkauduin Tongerenissä, koska minun piti saada eräs työkirje postiin. Se on odottanu jo muutaman viikon lähettämsistä, sillä posti on ollut jo kiinni töistä päästessä. Kirje oli jonkin verran tavallista painavampi, noin 100g, jolle hintaa Suomeen lähettämisellä tuli 8,10e. Huh, alkaa Suomen posti tuntua halvalta ja luotettavalta.

Kotiinpalattua pääsi sisustamaan aulaa ja kuntosalia. Aulan matolle tuli ainakin kissojen hyväksyntä, sillä se mytättiin moneen kertaan, siitä tehtiin tunneli, nukkumapaikka ja muuta mukavaa. Kuntosalikin alkaa näyttää nyt oikein mukavalta.