Avainsana-arkisto: IKEA

Belgian korkein kohta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Aamulla nukuin kerrankin niin pitkään, kun unta riitti. Tällä kertaa se tarkoitti kello kahdeksaa. Hitaan aamun jälkeen, joka sisälsi aamupalan parvekkeella ja suhkun kaikessa rauhassa, lähdin matkaan vähän ennen kello yhtätoista. Ensimmäisenä suunta oli pitkästä aikaa IKEA:an. Kyseinen kauppa piti olla jo pannassa, mutta huomasin, että olohuone vaatii vielä taulun, siellä oli myynnissä tarkoitukseen sopivia maailmankarttoja.

IKEA:n jälkeen suuntasin kohti Ansia, sillä Googlen mukaan siellä olisi Eldi, eli kodinkoneliike, josta saattaisin saada mini-pakastimen, joka on vielä ostoslistalla. Mitään Eldiä ei löytynyt, joten Carrefourin kautta suuntasin Liègeen. Kaupunki on tähän asti tuntunut todella vastenmieliseltä, sillä liikennesuunnittelu siellä on aivan hirveää. Ajaessa joutuu tekemään, jos jonkinlaisia manoovereita mitä ihmellisimmissä paikoissa. Liègessä pysäköin Decathlonin kulmille, sillä toiveena oli, että sieltä löytyisi magnesiumia. Lisäravinteet eivät tunnu olevan rantautuneen Belgiaan ollenkaan, sillä magnesiumin ja MSM:n saanti täältä tuntuu olevan todella vaikeaa. Eikä niitä löytynyt Decathlonistakaan tai magnesiumia löytyi todella pieniä määriä isoon hintaan, joten täytynee pyytää tuomaan Suomesta.

Decathlonin jälkeen tein kierroksen Liègessä. Sieltä löytyi iso katukirpputori, mutta koska millekkään ei ollut tarvetta, hintataso jäi arvoitukseksi, sillä tuotteiden hintoja ei ollut esillä ja hinnoittelu vaikutti olevan asiakaskohtaista. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen pysähdyin Liègessä vielä syömään. Valitettavasti Liège ei vieläkään tehnyt vaikutusta. Liègestä matka jatkui Belgian korkeinpaan kohtaan, Signal de Botrangeen (694m).

Matkalla Signal de Botrangeen ajoin Belgian saksankielisen alueen läpi. Jos tuntuu, että Suomessa on raja suomen- ja ruotsinkielisten välillä, niin samoin se tuntuu Belgiassa olevan. Sillä kieli muttuu täysin, kun ylittää kielialueen rajan. Ei ole kaksikielisiä kylttejä tai muuta.

Belgian korkein kohta itsessään ei ollut kummoinen, sillä sinne pääsi suoraan autolla ja maisemia ei ollut. Nyt voi kuitenkin sanoa käyneeneensä Belgian korkeimmassa paikassa. Alkuperäinen sunnitelma oli jatkaa matkaa Baugnez 44 museoon, mutta koska se olisi ollut auki enää puolisen tuntia, katsoin parhaimmaksi jättää sen toiseen kertaan.

Koska museo käynti jäi välistä, minulla oli ylimääräistä aikaa ajaa Gilleppen padon ja tekojärven kautta. Padon rakentaminen on aloitettu 1868 ja otettu  käyttöön 1878.

 

 

IKEA tuli taloon

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Keskiviikko on nykyään uusi tiistai eli viikon paras päivä, vääntöpäivä. Treenien alkamisaika, puoli 6, on aika tiukka ehtiä töistä, sillä ajomatka kestää puolisen tuntia ja pitäisi ehtiä syödäkin jotain, mutta eiköhän sinne vielä joku viikko ajoissa sinne ehdi. Tai sitten alan noudattaa vartin myöhässä asennetta, joka ainakin sitella tuntuu olevan tapana. Vielä ensi viikolla treenataa, mutta seuraavalla ei, sillä heinäkuun lopussa on Rochefortin kädenvääntökilpailut ja kisaviikolla ei treenata (muuta kun vaan vähän 😉 ).

Torstaiaamulla marssin ensimmäisenä väestörekisteriin tai miten sitä sitten kutsutaankaan, sillä lopulta selvisi, että viranomaiselle ilmoittautuminen ja rekisteröinti on pakollista, mikäli oleskelee maassa enemmän kuin kolme kuukautta. Olisihan tuo ollut kiva tietää heti alussa, mutta onneksi mitään peruuttamatonta ei vielä ole päässyt tapahtumaan. Lisäksi keskiviikkona selvisi,  että saadakseni jätehuollon toimimaan minun pitäisi hoitaa ensin tämä rekisteröinti ja sen jälkeen saisin jäteastian.

Käynti väestörekisterissä ei mennyt ihan suunnitellusti, sillä kukaan ei puhunut englantia, saati olisi ollut halukas yrittämään hoitaa asiaa, edes googlen kääntäjän avulla. Lopputulos oli, että maanantaina kuulemma pitäisi olla englantia puhuva työntekijä paikalla. Uusi yritys sitten silloin.

Koska jätevuori on alkanut kasvaa sietämättömäksi päätin, kuitenkin yrittää hankkia jäteastian, vaikka rekisteröityminen ei onnistunut. Niinpä suuntasin kulkuni kaupungintalolle, sillä näin työkaveri ohjeisti. Kaupungintalolla kävi tuuri, sillä törmäsin kenties kaupungin toiseen englanninkielentaitoiseen ihmiseen ja hän oli hyvin auttamishaluinen, joka tuntuu olevan hyvin harvinaista täällä. Hän neuvoi mistä saisin rekisteröityä itselleni roskiksen ja mistä se tulisi noutaa. Lisäksi hän lisäsi ohjelappuun numeronsa, siltä varalta, että törmäisin ongelmiin kielitaidottomuuden takia jäteastiaa hankkiessa. Kävelin muutaman sadan metrin matkan jäteastioiden rekisteröintiin ja onneksi oli puhelinnumero mukana mihin soittaa, sillä eihän siellä(kään) englannilla pärjännyt. Ongelmaksi muodostui myös, että en ollu tehnyt  sitä väestörekisteröintiä. Selitin tilanteen, että minun oli käsketty tulla maanantaina uudelleen, joten en voinut asialla mitään sillä hetkellä. Onneksi tämä avulias mies linjanpäässä osasi selittää tilanteen, kuin myös roskiksen saamisen tärkeyden asiaa hoitavalla naiselle ja niin sain poikkeusluvan mennä noutamaan roskista ilman rekisterinumeroa.

Roskiksen haku itsessään oli yksinkertaista, vaikkakin sen joutui hakea muutaman kilometrin päästä. Sieltä sai myös kalenterin, josta selviää jätteiden noutopäivät. Muovi, metallli, pahvi ja perusjäte haetaan suoraa kotoa, mutta muovi ja metalli laitetaan kadulle tietyn värisissä pusseissa ja pahvit sullottuna sisäkkäin. Jännä nähdä miten maanantaina käy, kun on ensimmäinen jätteen noutopäivä.

Torstaina käytiin tutustumassa kolmanteen lähikauppaan, Match ja vanha tuttu Lidl on testattu, nyt vuorossa oli Colruyt. Epämääräisen näköinen ja ei ollut ihan heti sisäänkäynti löydettävissä. Sisältä se vastasi enemmän tukkua kuin tavallista markettia. Ruoka vaikutti olevan suhteellisen halpaa, mutta hauskuus tuli kun päästiin kassalle. Siellä kassa, ensin siirsi ostokset kärrystä toiseen, kunhan oli lukenut viivakoodit. Kun kaikki oli ostetettu, siirryttiin erillisen maksu päätteen luo, josta tulostui myös suhteettoman iso laskukuitti. Siinä vaiheessa selvisi, että Suomenssa normaali credit/debit kortti ei toimi, koska he hyväksyvät ainoastaan debit maksun. Onneksi Lassella oli käteistä, sillä muuten olisi ostokset jääneet sinne. Lopputulema kyllä se, että tuskin tarvii mennä toista kertaa.

Vedestä lähetin kyselyn suoraan asunnonvälittäjälle, sillä vesiyhtiön kanssa asia ei edennyt puhelimitse. Kiinteistönvälittäjä vahvisti veden olevan kunnossa ja niinpä perjantaina tuli postissa kirje vesiyhtiöltä. Kirjeen mukana tuli lomake, joka pitäisi täyttää. Olettamus ja toivomus on, että kunhan toimitan lomakkeen heille, kaikki on kunnossa.

Perjantaina oli tarkoitus hankkia töiden jälkeen vuokrapaku ja suunnata IKEA:n hakemaan viimeiset huonekalut. Itseasiassa homma oli tarkoitus suorittaa jo tiistaina, mutta viime hetken varastosaldo tarkistus kertoi, että haluttua sohvaa oli saatavilla seuraavan kerran vasta perjantaina 13. päivä, niinpä suunnitema siirrettiin perjantaille. Ajettiin Europcarille noutamaan pakua, vaan eihän sitä ollut saatavissa. Henkilökunta syytti järjestelmää, mutta itselle jäi fiilis, että meidän paku oli vain vuokrattu eteenpäin jollekin, sillä pihassa oli pakuja useampiakin. Koska aikaa oli, niin päätettiin kuitenkin mennä IKEA:aan ja ostaa tuotteet, vaikka kotiinkuljetuksella, kunhan ne saataisiin järjestymään. Yllätys oli iloisenpuoleinen, kun kuljetustiskillä kerrottiin, että ”taxi” tavaroille maksaa 50e, sillä kotiinkuljetus netistä ostettuna oli kadulle 80e ja siitä sitten vielä ilmeisesti 100e ensimmäiseen kerrokseen tuotuna. 50e oli sitä mukaa todella halpa hinta, etenkin kun kerrottiin, että kuljetus voisi tulla vielä samana päivänä. Kotiinkuljetus olisi ottanut 4-8 päivää. Kun kuljetus oli selvä, suunnattin viimeisen kerran, ja tälle hetkellä toivottavasti todellakin viimeisen kerran, ostoksille IKEA:n. Kaikki loput saatiin ostettua mitä pitikin, vaikka kolme täyttä kärryllistä siitä kertyi.

.

Ostokset kärrättiin IKEA:ssa nurkan taa, josta pystyi tilaamaan tämän huonekalutaxin. Toimitus tosiaankin luvattiin vielä samalle päivälle parin tunnin sisään. Ei siinä auttanut, kun skeptisenä jättää tavarat, sillä kuulosti liian hyvältä ollakseen totta. Henkilöautollinen  tavaraa otetiin mukaan ilman kuljetusta. Niiden ylös saanti asuntoon osoittautui yllättävän vaikeaksi, sillä hissi ei toiminut. Ei auttanut kun ottaa kassit kauniiseen käteen ja kantaa rappusia. Ylhäällä selvisi, että hissin vian syy oli sähkökatko. Kun kaikki oli saatu kannettua portaita pitkikin sähköt tietenkin palasivat. Huomionarvoista sähkökatkoa ihmetellessä oli, että puhelin ei myöskään toiminut. Melkein jopa pelottavaa, uskomatonta ainakin.

Kaikista ennakko-odotuksista poiketen, kuorma-auto kaarsi pihaan noin puolitoista tuntia IKEA:ssa käynnin jälkeen. Parhaiten sijoitettu 50e aikoihin, vaikka siitä ei kuittia saanutkaan. Tyyppi toi kamat sovittuun hintaan, jopa hissin ovelle asti, toisin kuin esimerksiksi JYSK:n  kotiinkuljetus, joka pysähtyi ensimmäiselle alaovelle. Oli vieläpä kärryt joilla kuljettaa sohvan osia. Kantamista olisi ollut paljon enemmän vuokrapakulla ja hinta olisi ollut tuplasti, joten hyvä ettei sitä ollutkaan saatavilla.

Loppuilta kuluikin huonekaluja kasaillessa. Loppusaldo 100m2 asunnon kalustamiseen noin 4000e, sisältäen pyykkikoneen, mikron, lautaset, kattilat, lamput, verhot, sohva, sängyn ja muut. Televisio vielä puuttuu, mutta ei ole tv-liityntääkään ja se kuulemma tarvitaan ennen kuin tv näkyy.  Nyt onkin sitte IKEA kiintiö täynnä, tällä tuntumalla iäksi, mutta totuus taitaa olla toinen. Koska kaikki huonekalut on nyt asunnossa sisällä, jatkossa sattaa olla mahdollista nähdä kuvia asunnosta, että se ei ole vain mielikuvituksen tuotetta. Tervetuloa myös paikan päälle katsomaan!

 

Napoléonin jalanjäljillä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lauantaina tehtiin jo perinteeksi muodostunut reissu IKEA:aan. Ostoslista oli laadittu sen perusteella, että mitä autoon varmuudella mahtuisi. Suunnitelmissa oli hankkia keittiönpöytä tuoleineen ja valaisimia. Mukaan tarttui sitten myös yöpöydät ja muuta pientä, mutta tällä kertaa kaikki mahtui auton sisään. Haaveissa olisi tehdä enää yksi reissu, mutta katsotaan onnistuuko. Ennen huonekalujen kokoamista, käytiin vielä vähäsen kiertelemässä uuden kotikaupungin katuja, sillä tähän asti aika on menny enimmääkseen muualla.

Sunnuntaille suunniteltiin reissu Brysseliin ja ennen sitä käynti kaupungilla ”Big Jump” tapahtumassa. Tapahtuman ideana oli hypätä jokeen ja uida erilaisia matkoja. Jokeen ei kuitenkaan päädytty hyppäämään ja kierrellessämme jokirantaa yhtään kilpailua ei ollut käynnissä. Mikäli joku olisi vähäänkään yllyttänyt, niin olisihan sitä saattanut itsensä löytää Maas-joesta. Vielä ennen Brysseliin lähtö käytiin ihastelemassa kaupungin maisemia Huyn linnakkeelta.

Brysselin matkalla ensimmäisenä suunnattiin Atomiumiin, joka on Belgian maailmannäyttelyn ’58 monumentti. Rakennelma oli ulkoapäin hieno, mutta sisällä liukuportaat olivat vähintäänkin pelottavia. Hengissä kuitenkin selvittiin. Atomiumin jälkeen ajettiin Brysselin ytimeen ja tehtiin kävelykierros siellä. Pakollisina nähtävyyksinä oli pienen pieni pronssipatsas ja keskusaukio. Pakollista oli myös jäätelöannos.

Paluumatkalle keksittiin pysähtyminen Waterloossa, Napoléonin kohtalon paikassa. Taistelutantereen muistopaikalla oli yllättäen kymmeniä turisteja, vaikka olisin kuvitelllut, että siellä ei ole ketään. Paikasta oli myös päätetty ottaa kaikki hyöty irti, niinpä pääsystä kiipeämään 226 askelta veloitettiin 7e. Koska siellä oltiin, niin pakko oli nöyrtyä maksamaan. Maisema oli kyllä melkoinen, vaikka eihän sieltä nähnyt muutakun peltoja.

Napoléon tulee pysymään mukana myös jatkossa, sillä nykyinen osoitehan on Napoléonin katu.

 

Jos viikonloppu oli oikeinkin mukava, niin maantai toi mukanaan arkielämän haasteet. Vesi pitäisi ilmeisesti siirtää omalla nimellä, joten kävin selvittämässä kiinteistönvälittäjältä mikä vesimittareista kuuluu minulle, sillä mittarit oli nimetty 1A, 1B, 1C, 2A.., kun asunnot puolestaan menevät 11, 12, 13, 21.. Belgialaisella logiikalla sitten esimerkiksi 1A = 13  Oikea mittari onneksi selvisi ja vesiasia voinee edetä huomenna.

Veteen liitttyen, melkein suurempi huolenaihe on ollut tiskikone. Ensimmäisellä käyttökerralla vedet jäivät koneen sisään ja huoltomies piti tilata paikalle. Tämä tapahtui jo torstaina ja silloin työkaverin avustuksella soitettiin asunnonomistajalle. Korjaajan piti saapua paikalle maanantaina, siis tänä aamuna, vaan eipä tyyppiä kuulunut puoleen päivään mennessä, Jälleen ei auttanut kuin pyytää työkaveria puhelimen varteen ja asiaa selvittämään. Huoltofirman selityksen mukaan heillä ei ollut tietokoneet toimineet aamulla, joten huoltomiestä ei voitu lähettää. Ja koska maantain ja tiistain korjauskeikat olivait jo kuulemma täynnä huoltomies voisi tulla vasta keskiviikkona. Siihen joutui jo toteamaan että mitä #¤&%?, vaan eipä se auttanut., kun hyväksyä tosiasia, että korjaaja tulee keskiviikkona (jos tulee).

Ja jos nyt vielä joku asia on tänään ahdistanut, niin jätehuolto. Ihan oikeasti ilmeisesti kerrostalossakin, jokainen asunto järjestää itse itselleen jäteastian ja sille tyhjennyksen. Eli huomenna sen asian pariin, sillä jätesäkkejä on jo jokunen kertynyt. Viikonlopun aikana selviteltiin myös kierrätystä. Lasille, kirkkaalle ja värilliselle, löytyy omat kierräytysastiat muutaman kymmenen metrin päästä, Pahviroskat kerätään joka toinen viikko tiettynä päivänä. Vielä kun saisi selville, että mikä viikko ja viikonpäivä. Metallijätteen kierrätys on vielä epäselvää, mutta ehkäpä sekin selviää, kunhan saa kotitalousjätehuollon kuntoon.

Mutta ei kaikki asiat onneksi niin huonosti ole, tänään nimittäin tuli hankittua salikortti ja pääsi tekemään ensimmäisen treenin viikkoihin. Perjantaina tehtiin tutustumiskierros kahteen lupaavimman oloiseen saliin. Ensimmäisen hinta oli 49e/kk sisältäen kaiken ja kaikkina aikoina. Lisäksi oikopolkua pitkin matkaa ainoastaan muutama sata metriä. Oikopolku oli tosin rautatietunneli, jota pitkin en ikinä yksin menisi. Toinen sali vaihtoehto oli hinnaltaan 29e/kk, sisältäen ainoastaan salin käytön ja käyttöajat etenkin viikonloppuna hyvin rajoitetut. Matkaa salille vähän yli kilometrin. Kuten jo arvata saattaa, heti tutustumiskäynnin jälkeen valinta oli selvä ja osui jälkimmäiseen. Lisäksi heidän henkilökunnastaan yksi osasi todella sujuvaa englantia.

Tänään sitten oli ensikosketus, treenimielessä, uuteen saliin. Alakerran vapaiden painojen puoli vaikutti olevan kuin tehty minulle ja ainakin maanantaina viiden aikaan oli suhteellisen rauhallista. Lisäksi vaikutti siltä, että ihmiset olivat tulleet sinne treenaamaan, eivät viettämään aikaa jutustellen. Ehkäpä palaamme myöhemmin sitten tarkempaan analyysiin salista, kun useampia käyntejä on takana.

Melkoista menoa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Perjantain jälkeen onkin ollut melkoista haipakkaa, Lauantaina päätettiin lähteä tutustumaan kolmeen eri kaupunkiin, kolmessa eri maassa. Ahneen loppu tuppaa olemaan huononpuoleinen, mutta tällä kertaa kierros oli kyllä oikein mukava. Kävimme Maastrcihtissa Hollannissa, Aachenissa Saksassa ja tulevia formulakisoja ajatellen Belgian Spassa. Kaupungeista Maastricht oli ehdottomasti tunnelmaltaan mukavin. Siellä jopa uskaltauduin kiipeämään kirkon torniin maisemia katselemaan (kts. punainen torni kuvassa).

Koska kolmeen maan kierroksessa ei selvästikään ollut jaloille tarpeeksi, kävelimme vielä illalla 5 kilometrin päässä sijaitsevaan pihviravintolaan. Paikka oli ennestään tuttu työmatkalta, sillä olin käynyt siellä kerran aiemmin, eikä se tuottanut pettymystä toisellakaan kerralla. Parasta pihviä mitä olen syönyt, etenkin kun kokkia ei voi moittia, sillä pihvin sai tai joutui itse paistamaan.

Sunnuntaina hotellin vaihdon jälkeen suunnattiin tutustumaan Namuriin, joka on lähialueen toinen iso kaupunki. Namurin tunnelma tuntui myös tosi mukavalta ja sieltä sai australialaista jäätelöä. Ranskankielen taitokin on jo parissa päivässä päässyt kehittymään tai ainakin varmuus yrittää käyttää sitä, sillä ravintolassa tilaus hoitui ontuvalla ranskalla. Sitä saatiin mitä tilattiin ,joten ei se nyt kovin pahasti metsään mennyt.

Maanantaiaamuna sain sovittua uuden asunnon avaimien noudon iltapäivälle, Samoihin aikoihin sain myös listan asioista, joita minun tulisi hoitaa uuteen asuntoon, kuten sähkö, vesi, vakuutus, IKEA:n huonekalut firman nimiin ja niin edelleen. Jotenkin sitä oli kuvitellut, että asiat hoituvat ilman tuntien omaa panostusta, mutta näin se ei näemmä ole. Maanantaina kävi myös ilmi, että erään työkavereista oli täytynyt tehdä jonkinlainen ilmoitus maassaolosta Belgian viranomaisille, Kukaan ei minua tästä ole mitenkään informoinut, mutta toivottavasti käytäntö sen asian suhteen selviää pikimmiten. Avainten nouto meni helposti, kunhan saatiin oikea asunnonvälittäjä paikalle. Hän esitteli asunnon, joka oli kerrankin kuten kuvissa, joen rannalla, isolla olohuoneella ja kolmella makuuhuoneella. Tosin yllätyksenä tuli, että jätehuolto tulisi järjestää itse ja että isojen huonekalujen muutto pitäisi suorittaa parvekkeen kautta, Näihin molempiin tosin sisältyi  pieni riski väärinkäsityksestä kielitaidon takia. Katsotaan miten noiden kanssa käy.

Uusi asunto oli tosi likaisessa kunnossa, joko edellisen asukkaan tai sitten Belgian loppusiivous käsitys on eri kuin Suomessa. Ei siis auttanut muu kuin ensimmäisenä suunnata ostamaan siivoustarvikkeita ja imuri. Pelkkiin siivoustarvikkeisiin onnistuikin hupenemaan yli 100e. Siivousostosten jälkeen suunnattiin ostoksille IKEA:an ja ostettiin lähinnä keittiötarvikkeita. Kaupat, niin IKEA kuin ruokakaupatkin, menevät Belgiassa aiemmin kiinni kuin Suomessa, joten viimeisten joukossa ulos ja sanomattakin selvää, että eihän ne ostot firman nimiin menneet siinä kiireessä. IKEA:n jälkeen suuntasimme vielä hakemaan kissoja hotellilta, sillä uusi hotelli oli edellistä huonompi ja lisäyö siellä ei houkutellut.

Tiistain ohjelmistossa oli yrittää saada vakuutus asuntoon, vaan eihän se mennyt niinkuin Strömsössä. Kyse ei edes ollut siitä, että lomake oli ranskaksi, sillä Google kääntäjän ja työkavereiden avustuksella löytyi vastaukset kysymyksiin, onko talossa nolla, yksi vai kaksi seinää kiinni toisessa talossa, montako osaa kellarista on tulvasuojattu, olenko töissä yksityisellä vai julkisella sektorilla, onko joku huoneista yli 30m2, löytyy uima-allasta jne, Missään kohtaa ei kysytty Suomessa totuttuja kysymyksiä, kuten pinta-alaa tai irtaimiston arvoa.  Vakuutuksen hankinta stoppasi siihen, että minun pitäisi saapua vakuutusyhtiön toimistoon, jostain syystä asuntooni vakuutusta ei saanut netistä. Laitoin vakuutusyhtiöön lopuilta sähköpostia asiasta, sillä soittaminen kielitaidomana tuntui liian hurjalta.

Tiistaina päivällä sain puhelun tuntemattomasta numerosta. Kieliongelmien jälkeen sain selville, että minulle olisi tulossa pyykinpesukone ja tietenki juuri sillä sekunnilla, Ja Sitetoimistossa ei sillä hetkellä tietenkää ollut ketään ranskankielentaitoista. Lukuisista yrityksistä huolimatta kuljettaja ei ymmärtänyt, että tunnin kuluttua tai milloin tahansa myöhemmin samana päivänä toimitus sopisi, mutta ei sillä hetkellä. Puhelu päättyi siihen, että hän löi luurin korvaan. Työkaverini soitti noin puoli tuntia myöhemmin yritykseen. mutta silloin kuljetus samalle päivälle ei kuulemma enää ollut mahdollista. Uusi yritys sitten torstaina.

Tiistai-ilta päättyi samaan paikkaan kuin maanantaikin, IKEA:an.Tällä kertaa tarkoituksena oli ostaa muutamia huonekaluja ja peittoja tyynyjä ja sen sellaista.  Ennen ostoksille menoa suuntaisin infotiskille päämääränä saada jatkossa kuitit firman nimiin ja se jopa onnistui. Homma onnistui jopa edellispäivän kuitille. Pieniä onnistumisen elämyksiä. IKEA.n reissu päättyi jälleen siihen, että sulkemisaikaan olimme jonottamassa kassalla.

Keskiviikkoaamulla päätin, että vakuutus on saatava kuntoon, vaikka vastausta eiliseen sähköpostiin ei kuulunut. Netissä vakuutuksen osto päättyi samaan viestiin kuin aiemmin, tulla toimistolla käymään. Onneksi työkaveri suostui soittamaan ja yllättäen asia oli kahdessa minuutissa hoidettu.

Päivän ohjelmassa oli myös vääntötreenit, sillä olin yhteydessä lähialueen vääntöporukkaan ja saimme luvan osallistua heidän treeneihin. Kädenvääntö on aina mukavaa ja oli todella kiva palata treenien pariin, muutaman viikon muuttokuvioiden jälkeen.Toivottavasti tällä viikolla pääsee myös takaisin salitreeneihin.

Vääntötreenien jälkeen suunnattiin taas yllätys, yllätys IKEA:an. Jo neljäs kerta! Tänään ostoslistalla oli sänky. Uusi sänky ei tietenkään autoon mahtunut, mutta takakontti auki päästiin perille ja kaikki tavarat myös. Loppuilta meneekin huonekaluja kasaillessa.