Huyn linnoitus – Fort de Huy

Eilinen meni kokonaan lakkopäiväksi, sillä pääsy sitelle pysyi suljettuna. Ettei päivä menisi kokonaan harakoille lähdin käymään viereissä Huyn linnoituksessa, jossa en yhdentoista kuukauden aikana ole ehtinyt käymään. Taitaa olla liian lähellä ja toki talven se oli suljettuna, marraskuun alusta huhtikuun alkuun..

Sisäänpääsy linnoitukseen maksoi 4e. Lipunmyyjä tosin oli tarjoamassa minulle opiskelijalippua, mutta maksoin täyden hinnan. Linnoituksessa ei päässyt tekemään kierrosta, vaan näyttelyn eri osioista piti palata samoja jälkiä takaisin, että pääsi taas seuraavaan. Suurin osa näyttelyistä ei liittynyt suoranaisesti itse linnotukseen, vaan siellä oli toisen maailmansodan tapahtumista Belgiassa ja ympäri Euroopan, kuin myös Huyn historiaa toisen maailmansodan aikana.

Omasta mielestä kiinnostavin oli vanhat kuvat ja videot Huysta, sillä niistä tunnisti paikkoja. Mikäli olisin linnoituksella käynyt jo heti Huyn muuton jälkeen, en varmaan olisi saanut kuvista yhtä paljon irti. Kaikki teksti olivat tietenkin vain ranskaksi, joten vaikka minulla aikaa linnoituksella meni puolitoista tuntia, se kului katseluun, ei tietojen lueskeluun. Linnoitusta voin suositella ranskankieltä osaamattomille, sillä onhan linnotus aina linnoitus ja nähtävyys itsessään, vaikka knoppitietoa meneekin ohi,

Pyöräilykilpailut

Eilen Huyssa ja sen lähiympäristössä järjestettiin La Flèshe Wallonne – pöyräilykilpailu. Itse en moisesta aiemmin ollut kuullutkaan, mutta mm. Eurosport sen televisio, että ihan mistään kyläkisasta ei ollut kyse. Kilpailu on järjestetty 83. kertaa ja tällä kertaa reitin pituus oli 195,5 kilometria. Kilpailun reitin huipennus oli Huyssa sijaitseva Mur de Huy (Huyn muuri), joka on todella jyrkkä ylämäki, jonka kilpailijat joutuivat ajamaan kolmesti.

Paikalla oli satoja katsojia, vaikka enemmänkin olisi mukaan mahtunut. Ajankohta kuitekin kun oli keskellä viikkoa ja iltapäivällä, niin se varmaan vähensi katsojamäärää. Joka kierroksella ennen kilpailijoita saapui autoseurue, josta heiteltiin katsojille krääsää ja karkkeja. Itselle onnistui saamaan lippiksen ja mikrokuituliinan. Itse kilpailun tilanteesta paikan päällä ei tiennyt mitään tai saattoi selostaja jotain kertoa, mutta ei siitä ymmärtänyt. Joten jos ihan vain kisaa haluaa seurata, niin televisiosta näkee paremmin, mutta tottakai tapahtuma on aivan eri paikan päällä koettuna.

Auton vaihto ja eläinkauppa

Jos syksyllä tarvirenkaita piti pitkään kinua vuokra-autoon, niin nyt keväällä on sitten puolestaan pitänyt useampi viikkoa vinkua kesärenden ja sen myötä auton vaihtoa. Yli puoli vuotta on ollut käytössä Fiat 500X, enkä ole sen kanssa päässyt sinuiksi missään vaiheessa. Navigaattori on käsittämättömän hidas ja kömpelö ja hallintalaitteet muoviset ja tuntuma niihin ei ole miellyttävä. 500X on tavallista kotteroa korkeampi, joten ajeassa näkyvyys on ollut kyllä hyvä, mutta kun ikkunoita on pitänyt kravata, niin en ole edes ylettynyt koko ikkunan alueelta sitä tekemään. Sitten jopa kenties se ärsyttävin asia 500X:ssä on ollut varoitukset. Auto piippaa kaikesta. Ajat parkkiruutuun, niin piipaus jo räjäyttää tajunnan. On siis lähes mahdotonta hahmottaa milloin jotain on oikeasti lähellä.

Europcarilta on jo viikkoja pyydetty auton vaihtoa tuloksetta. Lopulta maanantaina tuli viesti, että tiistaina saisi tulla vaihtamaan autoa. Vieläkään ei annettu vaihtoehtoja, vaikka niitä oli pyydetty, mutta ilmoitettiin sentään, että kolme autoa on odottamassa ja meitä oli töistä kolme uutta autoa vailla. Auton vaihto ei tokikaan mennyt niinkuin Strömsössä, mutta minulla tarjoutui mahdollisuus vaihtaa Fiat VW Golf 7. Muilta osin Golf oli oikein mukavan oloinen ajettava, mutta edellinen autoilija oli siellä ilmeisti tupakoinut. Hajua oli autossa peitelty hommaamalla sinne kirskan hajuinen parfyymi, joka oli aivan hirveä. Se aiheutti minulle päänsäryn alta puolen tunnin ajamisen. Onneksi kuitenkin tajusin heittää tämän hajustimen samantien roskiin. Nyt toki pinttynyt tupakan haju alkaa tulla läpi, joten ajaminen ei ole nautintoa vieläkään, mutta päänsärky sentään loppui.

Muutama viikko sitten kävin eläinkaupassa aihettamassa myyjälle hämmenystä. Eilen jouduin käydä siellä uudelleen, sillä edelliskerralla ostettu kuivaruoka ei kissoille maistunut. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että Belgiassa kissan ruoka on kalliimpaa kuin Suomessa ja ilmeisesti huonomman makuista, kun ei meinaa kissoille kelvata. Eläinkaupassa kauhukseni huomasin , että sama myyjä oli jälleen kassalla, jonka kysymyksiä en tajunnut. Tälläkin kertaa hän kysyi samoin kuin viimeksi, nyt päätin, että paras sanoa:” Anteeksi, puhun vain vähän ranskaa”. Tämä toimikin ja hän sitten kysyi englanniksi, että hyvä näin? Siinä kohtaa minua meinasi alkaa naurattaa, sillä tajusin hänen viimeksikin kysyneen samaa ranskaksi, johon minä silloin että ei. Tällä kertaa sitten saatoin turvallisin mielin vastata, että kyllä, hyvä näin.

Jätehuollon hinta

Eilen posti toi puolen vuoden jätehuoltolaskun. Sen mukana sain vahvistuksen sille, että jäteautossa on vaaka, joka punnitsee noudettavat jätteet. Sinänsä todella kätevää, että maksat siitä määrästä jätettä minkä tuotat ja noutokertojen mukaan. Melkoisella viiveellä tosin laskuttavat, sillä lasku tosiaan ainoastaan vuoden vaihteeseen asti.

Jätteiden tyhjennys Huyssa maksaa 1,53e kerta ja sen lisäksi jokaine painokilo jätettä maksaa 0,18e. Tämä koskee ainoastaan sekajätettä, sillä lajitellut paperit, kartongit, muovit, metallit, sekä biojäte, eivät maksa mitään. Luultavasti systeemi ja hinnoittelu on sama omakotitaloissakin täällä, sillä jokaisella oma jäteastiansa asumismuodosta riippumatta. Oma jätemäärä oli keskimäärin noin 6,5 kg viikko, Se tuntuu aika paljolta, mutta iso osa siitä taitaa tulla kissojen hiekkalaatikosta.

Sammakonreisiä ja Kissoja

Vieraiden saavuttua torstaina tehtiin pieni kävelykierros Huyssa. Päivällä oli selvästi terassit olleet auki, mutta iltasella tuoleja kerättiin jo suurimmasta osasta paikkoja pois. Kyllä sitä + 15 asteessa hetken olisi voinut istuskella.

Perjantaina vieraat lähtivät Mazdalla käymään Hollannissa, minun mennessä töihin. Mitä ilmeisimmin reissu oli ikimuistoinen, ainakin liikenteen vuoksi, mutta onneksi kaikki selvisivät reissusta ilman näkyviä vaurioita, myös Mazda. Illalla kävimme sitte syömässä kiinalaisessa, jossa kukaan työntekijöistä ei osannut englantia. Suurinosa ruokalajeista meni kuitenkin ihan nappiin. Ainoastaan yksi yllätysannos mahtui mukaan, joka paljastui sammakonreisiksi. Eivät ne pahoja olleet, mutta aivan liikaa luuta syötävään nähden.

Lauantaina käytiin linnoituksella ihailemassa maisemia. Vaikka itse linnoitus on vielä talvitauolla, pääsee sen reunaa pitkin kiertämään maisemien ihailupaikalle. Linnoituksen ympäristössä oli myös monet kukat alkaneet kukkia.

Illalla minä suuntasin Brysseliin katsomaan Cats-musikaalia, muiden jäädessä Huyin. Liput Catsiin varasin jo tammikuussa, lähes heti kun näin, että musikaali esitetään Brysselissä tänä viikonloppuna. Musikaali oli todella käymisen arvoinen, vaikka en mikään musikaalien suurystävä olekaan. Esitys sisälsi todella hienoja laulu- ja tanssiesityksiä. Valitettavasti musikaalin alussa minulla meni varmaan parikymmentä minuuttia päästä mukaan, sillä minua ärsytti suunnattomasti katsojat, jotka tulivat myöhässä paikalle ja siirsivät esityksen alkamisaikaa. Sen lisäksi alkuun häiritsi takaa loistava varapoistumistienvalo, mutta onneksi lopulta sain keskittyttyä esitykseenkin ja se vei mukaan.

Keväinen viikonloppu

Viikonloppuna oli aivan mahtava keli. Lauantaina tein ainoastaan kävelyn Huyssa, sillä minulla kesti liian kauan saada päätetyä minne haluaisin lähteä. Ja onhan se kiva välillä omaa kaupunkiakin katsella. Ensimmäiset, oletettavasti, kirsikkapuut olivat jo alkaneet kukkia ja pienia silmuja puihin alkanut ilmestyä. Ensimmäisiä pajunkissoja myös näkyi.

Sunnuntaina aioin lähteä Ninglinspoon retkeilemään, silläsyksyn kissojenhoitajat sitä kehuivat. Matkalla auton lämpömittari kävi jopa kahdessakymmenessä asteessa. Noin kilometri ennen Ninglispon vaellusreitin aloituspistettä alkoi tienpientareet molemmin puolin olla autoja täynnä. Moni muukin olis siis saanut saman ajatuksen. Se ihmismäärä tai tarkemmin sanottuna automäärä sai minut muuttamaan mieltäni. Jatkoin matkaa sitten eteenpäin, ilman selvää päämäärää. Noin vartin ajelun jälkeen päädyin paikkaan nimeltä Coo. Sielläkin oli ihmisiä liikkeellä, mutta auton sai sentään parkkiin, tosin maksulliseen sellaiseen. Coon nähtävyys oli vesiputoukset, joita hetken sitten ihmettelin. Eivät ne nyt mitkään erikoiset olleet, mutta antoivat ainakin syyn pysähtyä ja nauttia auringosta.

Belgialaiset tuntuivat nauttivat kevätpäivästä lähes kuten suomalaiset. Osa oli ottanut jo t-paidat käyttöön, puolet tosin sitten kulkivat vielä toppatakissa. Terassit olivat täynnä auringosta nauttijoista ja jäätelökioskille oli kymmenien metrien jono.

T-paitakeli

Lakko oli aikalailla paljon melua tyhjästä, eikä sitä Huyssa oikeastaan huomannut. Keskustan pikku liikkeet olivat auki, kuin myös keskustan ruokakaupat. Markkinatkin olivat myös, kuten joka keskiviikko. Tällä kertaa minullakin oli tilaisuus päästä käymään. Suureksi yllätykseksi ja pettymykseksi vartin yli yksi suurin osa myyjistä oli jo kerännyt myyntituotteensa pois ja jäljellä olevat keräsivät niitä parhaillaan. Markkinoista jäi sen vuoksi vähän huono fiilis, mutta tietääpähän, että jos vielä joskus keskiviikkona on vapaata ja haluaa käydä markkinoilla, niin sinne on mentävä heti aamulla.

Eilen ja tänään on ollut todella keväistä, vaikka aamulla onkin ollut pari astetta pakkasta. Tänään töistä lähtiessä lämmintä oli huimat +17 astetta. Tuntui todella lämpimältä, eikä takille ollut tarvetta. Aivan ihana sää ja lämpimän jakson on ennustettua jatkuvan ainakin pari viikkoa, mutta Belgian sää on tunnesti vaihteleva. Töiden jälkeen ajelin Bryssellin lentokentälle, sillä illaksi pitäisi ehtiä Tukholmaan. Olemme nimittäin sopineet Lassen kanssa treffit sinne, se kun on suurinpiirtein puolivälissä.

Ulkoruokinnassa

Täällä viikolla pari arki-iltaa poikkesivat perinteisestä, kotiin -> kissoille ruokaa -> itselle ruokaa -> mahdollisesti salille ja/tai lenkille -> nukkumaan kaavasta. Poikkeama oli ulkona syöminen keskiviikkona ja torstaina.

Keskiviikkona oli työporukkaa Suomesta käymässä ja sovimme näkevämme illalla lähellä Brysselin lentokenttää NH hotelillla. Olen kerran aiemmin yöpynyt kyseisessä hotellissa ja majoituksellisesti se oli hyvä, mutta ei ruuallisesti. En nyt äkkiseltään muista saaneeni koskaan saaneeni yhtä huonoa hampurilaista ravintolasta, sillä taso oli eineshamppari pakastimesta, joka oli vielä sulatettu liian nopeasti, joilloin sämpylä muuttuu kuivaksi käppänäksi. Muutama tilasi muuta kuin hampurilaisen, mutta ei niistäkään annoksista ylistyssanoja sadellut.

Torstaina puolestaan päätin lähteä parin työkaverin kanssa syömään Huyssa, Chez Nousissa. Olen kulkenut paikan ohi monesti ja laittanut merkille, että se on aina lähes täynnä. Suosituimmuuden vuoksi täytyy myöntää, että odotuksia oli. Paikassa on a´la carte, mutta myös viikottain vaihtuvat kolme vaihtoehtoa. Päätin ottaa viikon listalta ja ihan summissa. Tilattu ruoka, joka oli kiinankaalia käärittynä kinkkuun, päällystettynä juustokuorrutteisella muusilla. Ruoka oli sellainen mitä en varmasti olisi listalta ottanut valitsemalla, mutta joskus täytyy heittäytyä. Sanotaanko, että ruoka oli ihan syötävää, eikä hinnalla pilattua, sekä palvelu oli todella hyvää, joten voin mennä toistekin, mutta sillä kertaa taidan valita listalta, jotain muuta.

Lumisade, mikä ihana tekosyy

Viime aikoina on tuntunut, että ainoat Belgian kuulumiset ovat olleet säähän liittyviä, mutta eipä täällä juuri muuta ole tapahtunut, joten jatketaan samalla linjalla. Alkuun vielä lisättäköön viime viikonlopun Suomen reissuun huomioita, että kyllä se Suomen talvisää on melko raju ihmiselle. Heti Suomeen palattua nimittäin huulet rohtuivat ja kynsien pielistä alkoi nahka lähteä, sen lisäksi hiuksista tuli aivan liian sähköiset. Nämä kaikki ”ongelmat” poistuivat heti Belgiaan palattua.

Keskiviiikona tuli lumipyry. Lunta satoi Huyn sellaiset viitisen senttiä, mutta kaikki ei jäänyt maahan, sillä lämpötila pystytteli asteen verran plussalla koko päivän. Aamulla puolet autoilijoista oli lumisateen vuoksi jäänyt kotiin. Osalla lienee selityksenä ollut kesärenkaat ja osalle sää vain antoi tekosyyn jäädä kotiin. Niistä työntekijöistä, jotka töihin asti olivat päässeet, suurin osa lähti puolilta päivin kotiin, koska lumisade jatkui. Selityksenä oli, että muutoin heidän ei ole turvallista palata töistä kotiin. Jälleen suomalaisen mielestä hyvin heiveröinen selitys. Mitään ulkotöitä työmaalla ei myös tietenkään lumisateessa voinut päivän aikana suorittaa.

Jopa keskiviikon markkinoiden myyjät olivat lumisateen vuoksi jääneet kotiin. Töihin mennessä myyjiä ei ollut yhtään ja paikallislehdessä oli kuva keskipäivältä, jolloin myyjiä oli muutama. Normaalisti kun myyjiä on kymmeniä talvellakin.

Kuva Huyn kaupungin facebook sivuilta ( Ville de Huy (Officiel))

Belgialaisilla olisi auroja, mutta niitä ei tunnuta juurikaan käytettävän. Ainoastaan suolaa tungetaan joka paikkaan. Se saattaa toimia pienellä pakkasella ja jäällä, mutta itsestä tuntuu, että se ei ole paras mahdollinen keino lumenpoistoon, kun kaikki menee vain sohjoksi ja siinä ajaminen se vasta herkkua onkin. Saas nähdä montako päivää lumesta saadaan nauttia, sillä tänään lämpötilat menivät jo plussalle mutta vielä on maa valkoinen.


Kuva Huyn kaupungin facebook sivuilta ( Ville de Huy (Officiel))

Atomium ja tivoli

Aamulla ajeltiin Atomiumiin, jossa oli kesään verrattuna vähän turisteja. Ihastelimme ja kauhistelimme maisemia ylimmän kupolin näköalaravintosta ja sen jälkeen kiersimme näyttelyt läpi. Selvisin liukuportaista myös tällä kertaa. Väliaikaiset näyttelyt olivat muuttuneet viime käynnistä. Tällä kertaa myös tarjoutui tilaisuus nähdä Atomium pimeässä, sillä teimme metrolla visiitin Brysselin keskustaan ja palasimme auringonlaskettua. Brysselin keskustassa satoi kaatamalla mennessä, mutta onneksi sade hieman hellitti ruuan jälkeen, joten vieraat näkivät keskusaukion, Grand Placen.

Huyssa, tarkemmin Stattessa, oli tivoli viimeistä päivää. Ajoittainen sade ja marraskuinen sunnuntai-ilta taisivat olla monen mielestä huono yhdistelmä, sillä paikalla ei ollut juuri ketään. Osa kojujen pitäjistä jo pakkasivat tavaroitaan ja nopeimmat olivat jo pakanneet. Kannatuksen vuoksi ja palkintojen kiilto silmissä kokeilimme ilmapallojen ammuntaa. Yllätykseksi jokainen meistä jopa asui. Yhdellä ja kahdella osumalla ei kuitenkaan parhaille palkinnoilla päässyt, vaan jouduimmen tyytymään lohdutuspalkintoihin. Hauskaa kuitenkin oli.