Keväinen viikonloppu

Viikonloppuna oli aivan mahtava keli. Lauantaina tein ainoastaan kävelyn Huyssa, sillä minulla kesti liian kauan saada päätetyä minne haluaisin lähteä. Ja onhan se kiva välillä omaa kaupunkiakin katsella. Ensimmäiset, oletettavasti, kirsikkapuut olivat jo alkaneet kukkia ja pienia silmuja puihin alkanut ilmestyä. Ensimmäisiä pajunkissoja myös näkyi.

Sunnuntaina aioin lähteä Ninglinspoon retkeilemään, silläsyksyn kissojenhoitajat sitä kehuivat. Matkalla auton lämpömittari kävi jopa kahdessakymmenessä asteessa. Noin kilometri ennen Ninglispon vaellusreitin aloituspistettä alkoi tienpientareet molemmin puolin olla autoja täynnä. Moni muukin olis siis saanut saman ajatuksen. Se ihmismäärä tai tarkemmin sanottuna automäärä sai minut muuttamaan mieltäni. Jatkoin matkaa sitten eteenpäin, ilman selvää päämäärää. Noin vartin ajelun jälkeen päädyin paikkaan nimeltä Coo. Sielläkin oli ihmisiä liikkeellä, mutta auton sai sentään parkkiin, tosin maksulliseen sellaiseen. Coon nähtävyys oli vesiputoukset, joita hetken sitten ihmettelin. Eivät ne nyt mitkään erikoiset olleet, mutta antoivat ainakin syyn pysähtyä ja nauttia auringosta.

Belgialaiset tuntuivat nauttivat kevätpäivästä lähes kuten suomalaiset. Osa oli ottanut jo t-paidat käyttöön, puolet tosin sitten kulkivat vielä toppatakissa. Terassit olivat täynnä auringosta nauttijoista ja jäätelökioskille oli kymmenien metrien jono.

T-paitakeli

Lakko oli aikalailla paljon melua tyhjästä, eikä sitä Huyssa oikeastaan huomannut. Keskustan pikku liikkeet olivat auki, kuin myös keskustan ruokakaupat. Markkinatkin olivat myös, kuten joka keskiviikko. Tällä kertaa minullakin oli tilaisuus päästä käymään. Suureksi yllätykseksi ja pettymykseksi vartin yli yksi suurin osa myyjistä oli jo kerännyt myyntituotteensa pois ja jäljellä olevat keräsivät niitä parhaillaan. Markkinoista jäi sen vuoksi vähän huono fiilis, mutta tietääpähän, että jos vielä joskus keskiviikkona on vapaata ja haluaa käydä markkinoilla, niin sinne on mentävä heti aamulla.

Eilen ja tänään on ollut todella keväistä, vaikka aamulla onkin ollut pari astetta pakkasta. Tänään töistä lähtiessä lämmintä oli huimat +17 astetta. Tuntui todella lämpimältä, eikä takille ollut tarvetta. Aivan ihana sää ja lämpimän jakson on ennustettua jatkuvan ainakin pari viikkoa, mutta Belgian sää on tunnesti vaihteleva. Töiden jälkeen ajelin Bryssellin lentokentälle, sillä illaksi pitäisi ehtiä Tukholmaan. Olemme nimittäin sopineet Lassen kanssa treffit sinne, se kun on suurinpiirtein puolivälissä.

Ulkoruokinnassa

Täällä viikolla pari arki-iltaa poikkesivat perinteisestä, kotiin -> kissoille ruokaa -> itselle ruokaa -> mahdollisesti salille ja/tai lenkille -> nukkumaan kaavasta. Poikkeama oli ulkona syöminen keskiviikkona ja torstaina.

Keskiviikkona oli työporukkaa Suomesta käymässä ja sovimme näkevämme illalla lähellä Brysselin lentokenttää NH hotelillla. Olen kerran aiemmin yöpynyt kyseisessä hotellissa ja majoituksellisesti se oli hyvä, mutta ei ruuallisesti. En nyt äkkiseltään muista saaneeni koskaan saaneeni yhtä huonoa hampurilaista ravintolasta, sillä taso oli eineshamppari pakastimesta, joka oli vielä sulatettu liian nopeasti, joilloin sämpylä muuttuu kuivaksi käppänäksi. Muutama tilasi muuta kuin hampurilaisen, mutta ei niistäkään annoksista ylistyssanoja sadellut.

Torstaina puolestaan päätin lähteä parin työkaverin kanssa syömään Huyssa, Chez Nousissa. Olen kulkenut paikan ohi monesti ja laittanut merkille, että se on aina lähes täynnä. Suosituimmuuden vuoksi täytyy myöntää, että odotuksia oli. Paikassa on a´la carte, mutta myös viikottain vaihtuvat kolme vaihtoehtoa. Päätin ottaa viikon listalta ja ihan summissa. Tilattu ruoka, joka oli kiinankaalia käärittynä kinkkuun, päällystettynä juustokuorrutteisella muusilla. Ruoka oli sellainen mitä en varmasti olisi listalta ottanut valitsemalla, mutta joskus täytyy heittäytyä. Sanotaanko, että ruoka oli ihan syötävää, eikä hinnalla pilattua, sekä palvelu oli todella hyvää, joten voin mennä toistekin, mutta sillä kertaa taidan valita listalta, jotain muuta.

Lumisade, mikä ihana tekosyy

Viime aikoina on tuntunut, että ainoat Belgian kuulumiset ovat olleet säähän liittyviä, mutta eipä täällä juuri muuta ole tapahtunut, joten jatketaan samalla linjalla. Alkuun vielä lisättäköön viime viikonlopun Suomen reissuun huomioita, että kyllä se Suomen talvisää on melko raju ihmiselle. Heti Suomeen palattua nimittäin huulet rohtuivat ja kynsien pielistä alkoi nahka lähteä, sen lisäksi hiuksista tuli aivan liian sähköiset. Nämä kaikki ”ongelmat” poistuivat heti Belgiaan palattua.

Keskiviiikona tuli lumipyry. Lunta satoi Huyn sellaiset viitisen senttiä, mutta kaikki ei jäänyt maahan, sillä lämpötila pystytteli asteen verran plussalla koko päivän. Aamulla puolet autoilijoista oli lumisateen vuoksi jäänyt kotiin. Osalla lienee selityksenä ollut kesärenkaat ja osalle sää vain antoi tekosyyn jäädä kotiin. Niistä työntekijöistä, jotka töihin asti olivat päässeet, suurin osa lähti puolilta päivin kotiin, koska lumisade jatkui. Selityksenä oli, että muutoin heidän ei ole turvallista palata töistä kotiin. Jälleen suomalaisen mielestä hyvin heiveröinen selitys. Mitään ulkotöitä työmaalla ei myös tietenkään lumisateessa voinut päivän aikana suorittaa.

Jopa keskiviikon markkinoiden myyjät olivat lumisateen vuoksi jääneet kotiin. Töihin mennessä myyjiä ei ollut yhtään ja paikallislehdessä oli kuva keskipäivältä, jolloin myyjiä oli muutama. Normaalisti kun myyjiä on kymmeniä talvellakin.

Kuva Huyn kaupungin facebook sivuilta ( Ville de Huy (Officiel))

Belgialaisilla olisi auroja, mutta niitä ei tunnuta juurikaan käytettävän. Ainoastaan suolaa tungetaan joka paikkaan. Se saattaa toimia pienellä pakkasella ja jäällä, mutta itsestä tuntuu, että se ei ole paras mahdollinen keino lumenpoistoon, kun kaikki menee vain sohjoksi ja siinä ajaminen se vasta herkkua onkin. Saas nähdä montako päivää lumesta saadaan nauttia, sillä tänään lämpötilat menivät jo plussalle mutta vielä on maa valkoinen.


Kuva Huyn kaupungin facebook sivuilta ( Ville de Huy (Officiel))

Atomium ja tivoli

Aamulla ajeltiin Atomiumiin, jossa oli kesään verrattuna vähän turisteja. Ihastelimme ja kauhistelimme maisemia ylimmän kupolin näköalaravintosta ja sen jälkeen kiersimme näyttelyt läpi. Selvisin liukuportaista myös tällä kertaa. Väliaikaiset näyttelyt olivat muuttuneet viime käynnistä. Tällä kertaa myös tarjoutui tilaisuus nähdä Atomium pimeässä, sillä teimme metrolla visiitin Brysselin keskustaan ja palasimme auringonlaskettua. Brysselin keskustassa satoi kaatamalla mennessä, mutta onneksi sade hieman hellitti ruuan jälkeen, joten vieraat näkivät keskusaukion, Grand Placen.

Huyssa, tarkemmin Stattessa, oli tivoli viimeistä päivää. Ajoittainen sade ja marraskuinen sunnuntai-ilta taisivat olla monen mielestä huono yhdistelmä, sillä paikalla ei ollut juuri ketään. Osa kojujen pitäjistä jo pakkasivat tavaroitaan ja nopeimmat olivat jo pakanneet. Kannatuksen vuoksi ja palkintojen kiilto silmissä kokeilimme ilmapallojen ammuntaa. Yllätykseksi jokainen meistä jopa asui. Yhdellä ja kahdella osumalla ei kuitenkaan parhaille palkinnoilla päässyt, vaan jouduimmen tyytymään lohdutuspalkintoihin. Hauskaa kuitenkin oli.

Varikkosuoralla ja sen takana

Torstai toi vaihtelua arkeen, sillä Suomesta saapui ystäviä kylään. Perjantaina töiden jälkeen tehtin pieni junamatka Namuriin. Kaupunki ei marraskuulla näyttänyt yhtä kivalta kuin kesällä.. Namurin linnoitus sentään näytti hienolta iltavalaistuksessa, mutta katselimme sitä vain joen rannalta.

Lauantaina puolilta päivin lähdettiin ajelemaan Span moottoriradalle, jossa elokuussa oli formula kisat. Olimme varanneet sieltä noin puolentoista tunnin opastetun kierroksen. Samalla radalle elokuulla oltiin katsomassa formuiloita. Heti kierroksen aluksi opas kertoi, että rataa kutsutaan harhaanjohtavasti Span radaksi, vaikka rata kuuluu Stavelotille ja Malmedylle kunnille, ei Spalle. Yllätys oli, että mikäli radalla ei ole mikään maksullinen tapahtuma käynnissä, sinne saisi vapaasti mennä tutkiskelemaan ja kiertelemään. Opastetulla kierroksella päästiin näkemään kuitenkin enemmän, kuten palkintopallin, tiedotehuoneen ja lehdistönkoppeja. Niinhin ei ilmeisesti ainakaan ominpäin ollut asiaa.

Kierros oli kiinnostava ja paremmalla säällä olisi voinut käydä istuskelemassa Grandstandilla, maksamatta siitä yli viittäsataa euroa tai kiertelemässä rataa, mutta vesisateessa tyydyttiin opastettuun kierrokseen. Eau rougen korkeus ero luonnossa teki suuren vaikutuksen, sillä se ei television, eikä kuvien kautta välity.

Paluumatkalla pysähdytiin Verviersiin, joka ohi ajaessa on näyttänyt kiinnostavalta. Jalkautumisen lopputulos oli,  että kannattaa jatkossakin ihastella kaupunkia vain ohi ajaessa. Verviersistä jatkettiin kohti Huyta suunnitelmana pysähtyä pihviravintolassa, jossa olen aiemminkin käynyt, sillä se on hyväksi havaittu ja osui sopivasti matkan varrelle. Ravintola oli kuitenkin lauantai-illalla täyteen buukattu, joten ilmeisesti muutkin ovat todenneet ravintolan hyväksi.

Formulasirkus

Torstaiaamulla suuntasin Brysselin lentokentälle ystäväporukkaa vastaan. Matka Huysta kentälle kestää yleensä noin tunnin, joskus jopa vähän alle. Tällä kertaa liikenne stoppasi 12 kilometriä ennen kenttää lähes täysin ja matkaan menikin kokonaisuudessaan reilu puolitoista tuntia. Kulkemisia varten vuokrasin seitsemän hengen tila-auton Alamosta. Hinta neljälle vuorokaudelle, täydellä vakuutuksella ja ilman kilometrirajoitusta tuli 300 euroa. Autoarpa osui Reunalt Sceniciin, joka ajoi asiansa, mutta seitsemälle hengelle se oli aika ahdas. Vuokra-auton hankinnan jälkeen itse lähdin töihin, muiden suunnatessa kohti Brysseliä.

Työpäivän jälkeen suunnitelma oli suunnata jokiristeilylle Meusella ja siitä sitten Huyta katsomaan. Kun lähestystyttiin risteilyn lähtöpaikkaa, nähtiin, että jostain syystä risteilyä ei ajettu juuri sinä päivänä. Huonoa tuuria kyllä, mutta emme antaneet sen haitata, vaan jatkoimme matkaa kaupunkiin. Tivolissa huimapäisimmät kokeilivat muutamaa laitettakin, sillä niitä oli vielä jonkun verran jäljellä. Illalla kävimme vielä keskusaukion reunalla sijaitsevassa O´Malleyssä. Kinkkurulla (jambonneau) oli kyllä hyvää, mutta paikan palvelu oli ala-arvoista.

Perjantaina suunnitelma oli käydä läheisessä Belgian Owl viskitislaamossa tutustumiskierroksella, sekä Han-Sur-Lessen luolissa, joissa käytiin Lassen kanssa jo aiemmin. Tislaamokierros alkoi puoli kahdelta ja se piti kestää tunnin verran. Koska Belgiassa ei voi koskaan olla varma saako palvelua englanniksi, saati saataisiinko esitelykierros englanniksi, oli todella miellyttävä yllätys, kun tislaamon esittelijä puhui todella hyvää englantia. Kierros kesti hieman yli tunnin, sillä meidän lisäksi kierroksella oli kaksi ranskankielistä asiakasta. Koska turistit eivät olleet tislaamoa löytäneet tai sitten perjantai-iltapäivä ei ollut sesonkia, päivän kahdelle muulle kierrokselle ei ollut ketään tulijoita, joten kierroksen pitäjä jäi viettämään aikaa kanssamme kertoen lisää tislaamosta, sekä kyselleen asioita Suomesta. Hän jopa antoi sähköpostiosoitteensa yhteydenottoa varten, jos joskus haluaisin nähdä ja tutustua belgialaiseen ruokaan. Siihen tarjoukseen täytynee joskus tarttua. Lisäksi jätimme vieraskirjaan terveiset Suomeksi, sillä olimme kuulemme ensimmäiset suomalaiset paikassa, ainakin kyseisen esittelijän aikana.

Ainoa vika tislaamossa oli, että aika kului siellä liian nopeasti, joten meille tuli kiire ehtiä luolille ja syödäkin piti ennen sitä. Hätäratkaisuna ruuan suhteen pysähdyttiin moottoritien huoltoasemalle. Se oli virhe, sillä siellä ei ollut mitään nopeaa ruokaa tarjolla. Lisäksi tilatut annokset olivat aivan hirveitä. Aikaa kului sen verran liikaa, että meillä ei ollut mitään mahdolisuuksia ehtiä päivän viimeisellä luolakierokselle. Harmi, sillä olisin ihan hyvin voinut tehdä saman kierroksen uudelleen. Koska huoltoaseman ruoka oli suuri pettymys päätettiin iltaruuan kanssa pelata varman päälle ja tehtiin pitsaa. Sitä tehtiin muutama ylimääräinen evääksi seuraavan päivän formuloihin.

Olen seurannut formuloita pienestä pitäen. Sääntömuutokset ja etenkin television maksulliset lähetykset ovat kuitenkin johtaneet siihen, että nykyään kisoja ei tule enää aktiivisesti seurattua televisioista. Nyt kuitenkin tarjoutui tilaisuus mennä ihan paikan päälle katsomaan, niin tottakai. Span rata sijaitsee Francorchampissa, noin sadan kilometrin päässä Huysta. Majoituksen saaminen järkevään hintaan radan läheisyydestä on lähes mahdotonta, joten oli helppo päätös ajella yöksi kotiin. Koko viikonlopun lippu pronssialueelle maksoi 145e.

Lauantaina saavuimme paikalle noin puolitoista tuntia ennen aika-ajojen alkua. Formulakisat livenä oli kaikille uutta, joten ensimmäinen tunti meni alueen hahmottamiseen. Tai eihän siinä ajassa ehtinyt kävellä muuta kuin pienen alueen, sillä radalla on mittaa seitsemisen kilometriä. Mitään huippupaikkoja ei aika-ajon katseluun löydetty, mutta saimme luotua suunnitelman sunnuntaita varten. Lisäksi saimme huomata, että ainakin omat vessaparerit kannattaa ottaa mukaan. Aika-ajojen loppupuolelle osui sadekuuro, joten muistilistalle päätyi myös sadesuoja.

Lauantai-illalla Huyssa oli 1920-luvun tapahtuma, jonne oli ilmainen sisäänpääsy, joten kävimme siellä pyörähtämässä. Sieltä jatkoimme kohti sillan toisella puolella sijaitsevaa nakkikiskaa eli Friterieta, että päästäisiin kokeilemaan oikeita belgialaisia (eli ranskalaisia). Osuimme sillalle juuri kello kymmenen illalla huomataksemme, että jokiranta oli täynnä ihmisiä odottamassa jotain. Ja niinhän siinä kävi, että jälleen oli ilotulistus. Seuraavan päivän lehdestä sain sen käsityksen, että ilotulituksella ei mitään sen suurempaa syytä ollut, mutta ilmeisesti se oli joku perinne, joka oli jatkunut jo vuosia. Saimme siis vastineen Suomen huvilakauden päättäjäisille.

Sunnuntaina lähdettiin samoihin aikoihin kohti formularataa kuin lauantaina. Paikan päällä saimme huomata olevamme suurinpiirtein viimeisiä, jotka paikalle saapuivat. Lienee siis turha sanoa, että tunkua oli. Päämäärätietoisesti suuntasimme kohti aluetta, jonne lauantain perusteella halusimme päästä. Rinteen alareunalla oli paikkoja, mutta niistä kisan tai screenin näkemisen tiellä oli verkkoaita. Sinnikkäimät onnistuivat vallata pienen alueen ylempää, josta näkymä oli paljon parempi. Ensimäiset kierrokset tunnelma katsomossa oli tiivis, mutta sen jälkeen ihmiset alkoivat liikkua, osa varmaan paremman paikan toivossa ja osa vessahädän tai janon pakottamana.

Kemmel-suora oli ihan hyvä paikkavalinta, sillä sen lopussa olevassa mutkasta nähtiin varmasti eniten ohituksia kisassa. Tosin ilman screeniä kisasta ei olisi juurikaan mitään tiennyt, sillä yli 300km/h ohi meneviä autoja on hankala tunnistaa. Eli kuten moni onkin varoitellut televisiosta näkee enemmän, mutta kokemuksena todellakin käymisen arvoinen.

Kaikkein suurin yllätys tulikin sitten pois lähtiessä, sillä vaikka tiedettiin, että paikalla on todella paljon porukkaa, mielessä ei käynyt, että parkkipaikalta pois pääsemiseen menee kaksi ja puoli tuntia. Puhutaan siis muutaman sadan metrin matkasta. Ihan käsittämätöntä. Minkäänlaista liikenteenohjausta ei ollut parkkipaikoilta pois, ellei ryhmämme omatoimista liikenteenohjaajaa lasketa, vaikka se olisi todellakin ollut tarpeen. Kun lopulta päästiin parkkipaikalta pois ja kylätielle, liikenne sentään liikkui ja risteyksissä oli poliiseja ohjaamassa liikennettä. Paluumatkalla pysähdytiin vielä jo aiemmin hyväksi havaittuun pihvipaikkaan, La Charbonnadeen, Lięgrn lentokentän lähellä. Tiukille senkin kanssa tosin meni, sillä koska matka kesti paljon odotettua kauemmin, ravintola oli jo sulkemassa kun saavuimme. Onneksi ruokaa kuitenkin järjestyi.

Kissatappelu ja pakettiautomaatti

Maanantaiaamut eivät yleensäkään ole siitä parhaimmasta päästä, mutta tällä viikolla oli vielä tavallista pahempi, sillä se alkoi jo 5:20 kissatappelulla. Omat kissat ottivat yhteen oikein tosissaan. Siihen herääminen ei ollut mitenkään miellyttävää, saati sitten tilanteen rahoittelu ja jälkien siivoaminen. Koska tilanne oli ehtinyt jo pitkälle, kunnes ehdin väliin, suurin osa tapahtumien kulusta jää arvoitukseksi, mutta ihan hyvän teorian ainakin pystyin kehittämään tapahtuneelle. Tuossa ikkunan takana käy pyörimässä yksi kissa, jolle Muusa aina uhittelee ja joka aina joskus pääsee Muusan pelästyttämään ikkunalaudalta. Näin varmasti oli käynyt nytkin ja koska Manna on Muusan uskollinen apuri, se oli varmaan rientänyt auttamaan. Muusa lienee kuitenkin ollut sen verran tilanteesta yllättynyt tai unissaan, että on erehtynyt luulemaan Mannaa täksi vieraaksi kissaksi ja sen seurauksena kusi tämän päälle. Jokainen voi sitten miettiä, että suuttuisiko siitä? Vihanpitoa sitten riittikin tapahtuman johdosta tuntikausia, mutta onneksi vuosien kissakaveruus ei siitä näemmä pilalle mennyt. Nyt pari päivää myöhemmin episodi jo alkaa itseäkin hymyilyttää, mutta silloin ei kyllä.

Tiistaina oli viimeinen virallinen päivä Huyn 15.elokuuta juhlia, mutta osa tivoliliaitteista on kuulemma paikalla sunnuntaihin asti. Ihmisiä tivolissa riitti, vaikka oli arki-ilta. Erilaisia laitteitakin löytyi laidasta laitaan, esitteen mukaan ainakin 110. Itsellä meni pää ja maha sekaisin pelkästä katsomisesta. Tivolin maailmanpyörä antoi iltalenkillä mahdollisuuden ottaa vähän erilaisia kuvia Huysta.

Knoppi tietona, että yllä kuvassa näkyvä silta on Pont Roi Baudouin, joka on oma lähisilta ja joka saamieni ja löytämieni tietojen mukaan (sillan kylttikin tulee tietoa) rakennettiin 1600-luvulta, mutta se valitettavasti räjäytettiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Itseasiassa juuri 15.elokuuta, joten ehkä tässä löytyy parempi yhtymäkohta ilotulitukselle kuin kirkkopyhä.

Sunnuntai-illalla rohkaistuin tekemään nettitilauksen, sillä huomasin, että lähikioskissa on postin pakettien jakelupiste, joten ehkä ihan kaikkea ei olisikaan pakko tilata kotiinkuljetuksella. Toimitustapaa valitessa sitten selvisi, että lähialueelta, itseasiassa Carrefourin pihasta, löytyy myös pakettiautomaatti. Niinpä tilasin paketin sinne, enkä lähikioskiin. Paketti saapuikin jo tiistaiaamulla, joten todella nopea toimitus. Sähköpostin mukaan paketin pystyi noutaa pakettiautomaatista 24/7, mutta ainoastaan lauantaihin asti eli pakettia säilytetään ainoastaan viisi päivää. Paketin nouto oli jopa helpompaa kuin Suomessa, sillä sähköpostissa oli QR-koodi, joka tuli skannata laitteeseen ja luukku avautui.

 

 

Huyn hulinat

Kyllä tosiaan 15.8 oli suuri juttu Huyssa. Illalla kaupunki oli aivan täynnä. Perjantaiaamun lehdessä puhuttiin jopa 30 000 kävijästä, siihen en ihan usko, mutta paljon oli porukkaa. Koska suuri ihmismäärä saattaa houkutella myös terroristeja ja muita, oli rannan kävelyalue suojattu erilaisilla ajoesteillä.

Suuresta ihmismäärästä huolimatta kaikki sujui hyvin. Ilotulituksen piti alkaa klo 22, mutta koska muutamat autoilijat eivät olleet noudattaneet sillan pysäköintikieltoa, väärin pysäköidyt autot piti ensin siirtää pois. Ilotulitus pääsi sitten alkaamaan vasta 22:45. Onneksi sitä kannatti odottaa, sillä se kesti lähes puoli tuntia. Olisihan se vähän lyhyempikin riittänyt, mutta mikäli tosiaan vuoden suurimpia tapahtumia kaupungissa, niin mikäpäs siinä.

Koska ilotulitus oli suhteellisen myöhään ja torstaina kuitenkin työpäivä ihan tavallisesti, suomalainen tapa juhlia asioita jo aattona tuntuu itseasiassa ihan järkevältä. Melko moni paikallaolijoista, lapsiperheitä lukuunottamatta, kyllä näytti siltä, että he eivät torstaina töihin olleet menossa.

Jokiristeily

Sunnuntaiaamun piti olla vähintään yhtä rauhallinen kuin lauantain. Tavallaan se onnistuikin, sillä heräsin jo ennen seitsemää. Niinpä tein itselleni vaahtokylvyn ja otin kirjan luettavaksi. Tälläistä tuskin tulee kovin usein tapahtumaan, joten parasta nauttia hetkestä.

Näin Facebookista, että viikonlopun aikana Huyssä on jenkkiauto tapahtuma. Suuntasin sitä kohti todeten jälleen matkalla tosiasian, että belgialainen ei kävele, vaan menee autolla. Se kyllä ihmetettyttää, että belgiailaiset ovat kuitenkin kohtuullisessa kunnossa vaikka menevät joka paikkaan autolla ja syövät ranskalaisia tai siis belgialaisia ja kaupat tuntuvat notkuvan herkuista, ei niinkään oikeasta ruuasta. Näemmä sellainenkin elämäntapa kuitenkin toimii.

Jenkkiauto tapahtumassa oli oli paikalla kourallinen autoja ja ihmisiä, joten ei houkutellut maksaa 10e sisäänpääsyä. Katukuvassa jenkkejä ei juuri ole näkynyt, mutta olisi luullut että jo useamman vuoden järjestetty tapahtuma vetäisi autoja puoleensa, Ilmeisesti olen Suomessa tottunut liian hyvälle.

Jenkkiauto tapahtahtumasta suuntasin takaisin kotiin odottamaan klo 15 lähtevää jokiristeiilyä. Hintaa risteilyllä oli 6e. Ja se meni päivittäin klo 15, sekä 16.40, lauantain ollessa ainut poikkeus klo 13 lähdöllä. Kun kello ehti lähemmäs kolmea suuntaisin risteilylle. Laivalla oli minun lisäkseni reilu parikymmentä matkustajaa, joista suurin osa oli PourHuy- ryhmä. He kuvasivat jotain videota siellä, saas nähdä päädyinkö mukaan videoon. Risteily itsessään oli hyvä, tosin koska Huy oli jo ennestään tuttu, niin mitään uusia paikkoja risteily ei tarjonnut, mutta voi risteilyä silti suositella. Risteilyllä kokeilin myös maistaa huylaista olutta, Saint Mengold, ihan hyvää oli.

Risteilyn jälkeen tein pikavisiitin Huyn kirkossa. Ihan oli hienon näköinen.

Kirkossa käynnin jälkeen pysähdyin vielä turistitoimissa hakemassa turistikartan ja muuta infoa, että voisin tarkastella etukäteen, mitä suomalaisille formulaturisteille kannattaa Huysta esitellä parin viikon päästä.