Torstaina posti toi ruskean kirjekuoren, jonka sisältä paljastui belgialainen veroilmoitus. Sikäli kun suomalainenkin esitäytetty veroilmotus saa pienen hien otsalle lukuja tarkistellessa, niin belgialainen aiheutti melkein pakokauhun. Mitään tietoja ei nimittäin ollut etukäteen täytettynä.
Onnekseni työnantajan pitäisi hoitaa lapun täyttely, joten skannasin sen sitten perjantaina eteenpäin. Aiemminkin on tosin tullut ikäviä yllätyksiä, joten lienee parasta jo henkisesti valmistautua siihen, että lappua joutuu itse vielä täyttelemään.
Jälleen Belgiassa on lakko. Tällä kertaa asian uutisointi meni vähän ohi ja sitellakin ihmiset vain puhuivat lakosta Brysselissä. Se tosin kuulosti hieman omituiselta, että lakko koskisi vain yhtä kaupunkia, mutta voisihan sekin olla täällä mahdollista. Tarkempaa tietoa lakosta tuli vasta eilen illalla ja varoitettiin, että se saattaisi myös vaikuttaa pääsyyn sitella, kuten aiemminssa lakoissa.
Tänä aamuna ajelin kuitenkin töihin hieman ennen kahdeksaa, kuten tavallista, mutta pääsy oli tosiaan blokattu. Portin edessa oli kymmeniä, kenties jopa yli sata ihmistä ja autoja tien varret täynnä. Ilmeisimmin myös pääsy parkkipaikalle oli siis estetty. Katsoin parhaimmaksi jatkaa matkaa ja palata kotiin. Muutaman tunnin päästä voisi yrittää uudelleen, sillä siten se ensimmäisen lakon aikana toimi.
Yritin myös selvittää syytä tämän kertaiseen lakkoon uutisista. Mikäli oikein ymmärsin niin lakkoilijat haluavat nostaa ostovoimaa ja vaativat 14e minimituntipalkka. Juuri sen vuoksi lakkopäiväksi oli valittu 14.päivä.
Aamu alkoi hyvin ranskalaisella aamupalalla, sillä hotellin aamiaisbuffetista löytyi croisantteja, suklaatäytteisiä voitaikinaleivonnaisia ja leipää. Leivän päälle oli tarjolla juustoa ja hilloa. Kananmunia sentään sai itsekeittää, että aamupalaan sai vähän proteiinia mukaan. Aamukävely Lillessä paljasti saman kuin monessa muussakin kaupungissa, ydinkeskustan jälkeen lähes kaikki kaupungit näyttävät samalta. Ainut mihin kiinnitin huomiota oli, että monissa taloissa oli suljettavat ikkunaluukut ja aamuvarhaisella (kymmenen aikoihin) ne kaikki olivat lähes järjestään kiiinni.
Lillestä ajoin Ypresiin tai hollaninkieliseltä nimeltä Ieperiin, joka lienee oikeampi nimi, kaupunki kun sijaitsee hollaninkielisellä puolella Belgiaa. Osa ensimmäisen maailmansodan länsirintaman taisteluista on käyty Ypresin lähellä ja sen vuoksi alueella on paljon sotahistoriaa. Alueella käytettiin myös kemiallisia aseita, vaikka se oli kansainvälisellä sopimuksella jo aiemmin kielletty. Ensimmäisenä kävin tutustumassa In Flanders fields -museossa, joka sijaitsee kaupungin keskustassa hienossa verkatehtaassa (Lakenhalle), joka tosin tuhoutui ensimmäisessä maailmansodassa ja on jälleenrakennettu sen jälkeen. Museo oli todella mielenkiintoinen, mutta noin kahden ja puolen tunnin jälkeen oli pakko jatkaa matkaa, että jaksaisi vielä toisenkin sotamuseon samana päivänä.
Toinen museo oli muutaman kilometrin päässä kaupungista sijaitseva Passchendaelen taisteluun keskittynyt museo. Passchendaelen taistelu on, niin sanottu kolmas Ypresin taistelu, joka on tunnettu suuruudestaan, mutta myös hirvittävistä olosuhteistaan. Museossa oli jälleen nähtävää tuntikausiksi ja siellä oli muun muassa mahdollisuus haistaa (turvallisestI) sodassa käytettyjä kemiallisia kaasuja ja tutustua kopioon maanalaisesta tunnelista, joita sodan aikana oli rakennettu. Lisäksi löytyi esimerkkejä eri maiden ja vuosien juoksuhaudoista. Museon jälkeen ajoin vielä Tyne Cotin hautausmaalla, joka on ilmeisesti maailman suurin sotahautausmaa. Sinne on haudattu lähes 12 000 Brittiläisen imperiumin sotilasta, jotka kaatuivat ensimmäisessä maailmansodassa.
Vaikka ahkerasti Belgiaa on tullut kierrerttyä, niin vielä löytyy muutamia käymättömiä kolkkia. Niinpä tälle viikonlopulle suunnittelin matkan Ypresiin ja samalle reissulle sitten Monsin,Tournain, sekä Ranskan Lillen.
Matkaa Monsiin tulee Huysta noin sata kilometriä. Hieman ennen Monsia näin kyltit, jossa mainittiin historiallinen joku. Koska mitään minuuttiaikataulua minulla ei ollut lähdin seuraamaan kylttejä. Selvisi, että mainittu historiallinen joku oli laivahissi. Ja itseasiassa niitä oli alueella neljä. Yhtä kävin katsomassa, sekä vanhan viereen rakennettua uutta Strépy-Thieun laivahissiä, joka vuoteen 2016 asti oli maailman korkein.
Mons on kuulostanut jotenkin houkuttevalta paikalta, mutta aikaa siellä käymiseen ei kuitenkaan ole jostain syystä ollut aiemmin. Tänään sitten paljastui, että en ole jäänyt mistään paitsi. Kaupungissa tuntui elämää olevan ainoastaan keskusaukiolla ja kellotornin takaisessa puistossa. Kaupat olivat jo pääasiassa kiinni, vaikka kello oli vasta kolme lauantaina. Kaupungista jäi varsin mitään sanomaton kuva.
Monsin jälkeen jatkoin matkaa Tournaihin, joka mainostaa itseään Belgian vanhimpana kaupunkina Kaupungissa meinasi mennä hermot parkkipaikan puutteeseen ja olinkin jo aikeissa lähteä jatkamaan kohti Lilleä, kun silmiin osui kyltti parkkihallista. Siellä olikin paljon tilaa, sillä kaikki halusivat parkkeerata kadulle, se kun oli lauantai-iltapäivällä ilmaista, toisin kuin parkkihallissa. Tein pienen, noin tunnin mittaisen kierroksen kaupungilla. Ihan nättiä ja kaikin puolin hyvin belgialainen kaupunki kirkkoineen ja kellotorneineen.
Tournaista Lilleen ei ollut enään kuin pitkä kiven heitto, alle 30 kilometriä, Parkkipaikan löytäminen Lillestäkään ei ollut ihan helppoa, sillä ensimmäinen parkkitalo oli täynnä. Toisessa, joka sijaitsi keskustorin alla ja jonne ajettiin keskustorin ihmisvilinän läpi, sentään oli muutama kymmenen paikkaa vielä vapaana. Parkkiruudut vaan olivat todella ahtaat. Golfin ja tolpan väliin taisi jäädä peräti sentti. Senkin jälkeen toiselta puoleta autosta ulos nouseminen oli lähes mahdotonta.
Lillen metropolialue on Ranskan neljänneksi suurin ja siellä asuu noin 1,2 miljoonaa ihmistä. Itse kaupunki on sentään maltillisemman kokoinen, kun asukkaita on vain noin 230 000. Siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi keskusaukiolla ja sen läheisyydessä oli vilkasta lauantai-iltana. Aurinko paistoi mukavasti, mutta terasseille, joihin se vielä osui, oli jonoa. Niinpä päätin suosiolla syödä varjon puolella, sillä silläkin tarkeni. Huomenna aion tehdä vielä pienen kävelykierroksen Lillessä, ennen kuin jatkan matkaa Ypresiin, yhdelle ensimmäisen maailmansodan taistelutantereista.
Eilen Suomen uutiset ja sosiaalinen media oli täynnä kuvia lumisesta Suomesta. Lumentulo Suomessa toukokuussa on sen verran harvinaista, että uutiskynnys ylittyy, mutta näin kävi tänään myös Belgiassa. Viime yönä useampi kaupunki sai lunta niskaansa. Huyssa aamulla ei lunta maassa näkynyt, mutta muutamissa liikkeellä olleissa autoissa takapuskuri oli vielä lumen peitossa. Ensin en meinannut edes uskoa silmiäni, mutta uutiset vahvistivat asian.
Kuvat www.rtbf.be
Lumisade ei edes rajoittunut yölliseen sateeseen, vaan päivällä tuli vielä kaksi muutaman minuutin lumikuuroa Liégessä, jossa kävin junalla ostoksilla. Lumen lisäksi päivän säähän mahtui auringon paistetta ja vesisadetta, tuulta unohtamatta. Junamatka edestakaisin maksoi 6,20e, joten tuli jopa halvimmaksi kuin auto, sillä keskustassa olisi pitänyt maksaa pysäköinnistä. Belgiassa junayhteydet toimivat varsin hyvin, sillä vähintään kerran tunnissa pääsee Huysta Liègeen ja takaisin, busseilla vielä tiuhempaan.
Belgialainen pääsiäinen meni minulta lähes kokonaan ohi Alppimatkan vuoksi. Kauppojen valikoimasta päätellen kanit ja lampaat olivat eniten teeman mukaan, suklaamunia unohtamatta. Myynnissä oli jos jonkinlaisia kanikoristeita ja lampaan muotoon tehtyjä voinappeja ja muuta. Löytyipä pakastealtaasta lampaanmuotoisia jäätelökakkujakin. Perjantaina Belgian läpi ajaessa näimme koululaisseurueita, jotka kulkivat jänisräikät käsissään, joten se saattoi olla jonkinlainen pääsiäsisperinne, kuten Suomessa trullit.
Vappu ei ennen tiistaita tuntunut näkynyt kaupossa ollenkaan, mutta tiistaina myyntiin ilmestyi kieloja. Ne toimivat vappukukkana ainakin Belgiassa ja Ranskassa. Vappuaattona ei vaikuttanut olevan minkäänlaista juhlintaa, ei ainakaan Huyssa. Sen verran vappuaattoa päätin juhlistaa, että belgiolueen laitoin rusinoita, mutta ei se sillä simaksi muuttunut.
Vappupäivänä ilmeisesti suuremmissa kaupungeissa ihmiset kokoontuvat toreille tai marsseille. Huyssa vappu ei tuntunut vaikuttavan. Keskivikkon markkinat järjestettiin, kuten joka keskiviikko, tosin tällä kertaa pääsin siellä käymään niiden ollessa vielä käynnissä. Kaikki muu markkinoilla myynnissä oleva roina oli kuten missä tahansa, mutta sitten oli kaksi kojua, jotka myivät sänkyjä ja patjoja. Eipä nyt heti ekana tulisi mieleen lähetä markkinoita uutta sänkyä ostamaa. Markkinoilla ja kaupungilla yleensäkin oli paljon ihmisiä liikkeellä, varmaankin, koska oli vapaapäivä. Hieno sää houkutteli ihmisiä myös terasseille, sillä sääennusteen mukaan seuraavat kaksi viikkoa tästä eteenpäin kärsitään epävakaisesta alle 15 asteen säästä.
Kalkin kanssa en aiemmin ole juurikaan joutunut tekemisiin, sillä vesi on Suomessa pääasiassa pehmeää. Näin ei Belgiassa kuitenkaan ole, vaan hanasta tuleva vesi on varsin kovaa. Juomakelpoisuuteen kovuus ei vaikuta, mutta aiheuttaa ongelmia pidemmällä aikavälillä.
Ensimmäisenä kalkkiongelman huomasin vedenkeittimessä ja sitä varten ostin jo muutama kuukausi sitten kalkinpoistoainetta. Samaa ainetta olen käyttänyt kahvinkeittimeen, vaikka siinä ei ole ongelmia ilmennyt. Ilman aineen käyttöä varmaan olisi saattanuta ilmetä, mutta sitä en aluksi tajunnut .
Suurin ongelma on ollut astianpesukone. Sen kanssa olen tapellut jo kuukausia, sillä se on monesti jättänyt astiat likaisiksi. Aluksi silloin tällöin ja lopuksi jo kaksi kertaa kolmesta, aivan kuin se ei olisi saanut kunnolla vettä. Aioinkin tilata korjaajan, kunnes mieleen juolahti, että ongelma voisi johtua kalkista. Vaikka vedenkeittimessä oli ongelmia, en osannut miettiä, että samoin kalkki saattiaisi saostua astianpesukoneeseen. Lopulta kuukausien ongelma ratkesikin helposti kalkinpoistoaineella ja nyt on taas puhtaita astioita.
Vedenkeittimen ja astianpesukoneen lisäski pyykinpesukoneen kanssa on ongelmia likaisimpien pyykkien eli työvaatteet kanssa. Eivät ole meinanneet puhdistua 60 asteesta ja esipesusta huolimatta. Tähänkin ongelmaan näytti auttaneen kalkinpoistoaine, jota nyt laitoin koneen. Tiedämpä jatkossa paremmin miten kovan veden kanssa kannattaa toimia.
Lisäksi veden kovuudesta saattanee johtua sininen väri hiuksissa aina värjäyksen jälkeen. Kova vesi, kun sisältää paljon enemmän suoloja ja ne varmaanki jäävät hiuksiin, aiheuttaen sinertävän lopputuloksen. Tämä tosin on täysin harmitonta, kunhan ensi säikähdyksestä selviää ja väri katoaa parissa päivässä. Lisäksi olen löytänyt puhdistavan shampoon, joka poistaa hiuksista mineraalijäämiä ja takaa toivotunlaisen värjäystuloksen. Voihan toki olla että sininen väri johtuu jostain muustakin, mutta olisi ainakin järkevä selitys asialle.
Vaikka eilinen illanveitto hieman tuntui aamulla, en antanut sen haitata, vaan lähdin vähän puolenpäivän jälkeen ajelemaan kohti Brysseliä. Se olin reissun ensimmäinen etappi ennen Hollantia, sillä halusin käydä äänestämässä. Syitä äänestämiselle oli itseasiassa jopa kaksi, Ensimmäinen, koska haluan yritää vaikuttaa siihen, että ketä sinne eduskuntaan pääsee ja toinen, että halusin käydä Suomen suurlähetystössä.
Suurlähetystössä käynti ei valitettavasti ollut niin jännittävää kuin olisin voinut kuvitella. Paikalla oli kymmeniä suomalaisia, veikkaisin 40 – 50, jotka olivat tulleet äänestämään tai viettämään aikaansa suurlähetystössä. Kai he siis olivat joko tulossa äänestämästä tai menossa sinne, mutta jäivät aulaan juttelemaan muille suomalaisille. Itse pitäydyin tavanomaisen epäsosiaalisena ja juttelin ainoastaan vaalivirkailijoiden kanssa. Itse äänestys meni ihan samalla tavalla kuin Suomessa.
Äänestämisen jälkeen jatkoin matkaa kohti Hollantia. Hotellin olin varannut aika läheltä Keukenhofia, joka on suuri kukkatarha ja nähtävyys. Ajomatkan jälkeen pääsin viettämään pienen kylpyläillan, sillä hotellin yhteydessä oli uima-allas, poreallas, sekä sauna. Sauna oli muilta osin kuten Suomessa, paitsi ettei löylyn heitto mahdollisuutta ollut.
Viime viikonloppuna vierailta saatu tuliainen, valvontakamera, pääsi myös ensimmäistä kertaa tositoimiin. Sen avulla pystyn seurata mitä kissat puuhailevat poissaollessani. En tosin onnistunut nähdä kissoista vilaustakaan, joten taisivat olla jo nukkumassa.
Eilen posti toi puolen vuoden jätehuoltolaskun. Sen mukana sain vahvistuksen sille, että jäteautossa on vaaka, joka punnitsee noudettavat jätteet. Sinänsä todella kätevää, että maksat siitä määrästä jätettä minkä tuotat ja noutokertojen mukaan. Melkoisella viiveellä tosin laskuttavat, sillä lasku tosiaan ainoastaan vuoden vaihteeseen asti.
Jätteiden tyhjennys Huyssa maksaa 1,53e kerta ja sen lisäksi jokaine painokilo jätettä maksaa 0,18e. Tämä koskee ainoastaan sekajätettä, sillä lajitellut paperit, kartongit, muovit, metallit, sekä biojäte, eivät maksa mitään. Luultavasti systeemi ja hinnoittelu on sama omakotitaloissakin täällä, sillä jokaisella oma jäteastiansa asumismuodosta riippumatta. Oma jätemäärä oli keskimäärin noin 6,5 kg viikko, Se tuntuu aika paljolta, mutta iso osa siitä taitaa tulla kissojen hiekkalaatikosta.
Postissa tuli kortti europarlamenttivaaleihin liittyen. Paljon siitä en ymmärtänyt, mutta siinä oli nettiosoite, josta löytyi lisätietoa. Sivustolta selvisi, että halutessani voisin käydä rekisteröitymässä äänestäjäksi Belgiassa ja äänestää Belgian listoilta tulevissa europarlamenttivaaleissa. Tällöin toki menettäisin oikeuden äänestää Suomen listoilta samoissa vaaleissa.
Kokemushan se olisi sekin, että äänestäisi belgialaista, mutta en näe siinä omalla kohdallani mitään järkeä. Lisäksi ajatus lähteä kaupungin virastoon hoitamaan rekisteröitymistä ei houkuttele tippakaan. Luultavasti myös, jos rekisteritymisen tekisin, Belgian äänestyspakko koskisi myös minua. Belgiassa siis äänestäminen on pakollista ja kirjattu perustuslakiin. Äänestämättä jättämisestä voidaan määrätä sakko, ilmeisesti suuruudeltaan 40-200 euroa. Sakkoja ei viime vuosina ole kuulemma kuitenkaan kirjoitettu.
