Liikenne

Viikonlopuksi on suunta Suomeen ja kotikulmille Jurvaan tällä kertaa. Lennon lähtöä odotellessa voisin jakaa muutaman huomion Belgian ja sen naapurimaiden liikenteestä.

Suomessa kun laitat vilkun päälle, että haluat vaihtaa kaistaa tai päästä liittymään muun liikenteen joukkoon, 99,9% kerroista (ainakin Helsingin ulkopuolella) autoilija joka näkee vilkun päättää, että vilkuttava auto ei ainakaan hänen eteensä tule. Belgiassa, jossa autoja on aika paljon enemmän kuin Suomessa ja ruuhkakin on jotain muuta kuin jono, vilkkua näyttämällä pääsee vaihtamaan kaistaa tai liittymään tiellä. Ja tällöin homma toimii. Toki myös täytyy sanoa, että kun vilkun laittaa päälle, niin silloin on myös sitten hetimmin mentävä. Lisäksi tilaa annetaan ruuhkassa myös kolmion takaa tuleville, sillä muuten he odottaisivat siellä iltaan asti.

Osana toisten huomioimista on vielä ruuhkassa tila ambulanssille, etenkin Saksassa ja Hollannissa. Kun tie ruuhkautuu kuljettajat ajat autot kaistojen reunoille, jolloin muodostuu ikään kuin uusi kaista, josta hätätilanteessa mahtuisi ambulanssi, poliisi tai paloauto. Hienoa toimintaa mielestäni ja etenkin se, että kukaan valopää ei tätä ”ohituskaistaa” käytä, vaan se on vain hälytysajoneuvoja varten. Ruuhkaan liittyen myös takana ajavia varoitetaan edessä olevasta ruuhkasta hätävilkuin. Helppo ja nopea tapa, jolla vältetään luultavasti monta peräänajoa.

Ja sitten suojatie. Etenkin Huyssa, mutta myös muualla Belgiassa jalankulkijat päästetään suojatielle. Mikäli norkoilet suojatien vieressä niin liikenne pysähtyy. Nyt kun siihen on tottunut, niin etenkin Vaasassa täytyy olla super varoivainen, sillä siellä ei kyllä suojatietä kunnioita. Siinäkin Suomessa pätee sama kuin autoillessa ”mua ennen et ainakaan mene”-mentaliteetti. Toki itsekin tunnustan, että Suomessa ajaessa suojatiet ovat jääneet erityisemmin huomioimatta, mutta nyt niihin kiinnittää aivan erilailla huomiota.

Jos löytyi useampi positiivinen asia liikenteestä, jotka olisi syytä ottaa käyttöön myös Suomessa, niin yksi asia vaatii maininnan toiseen suuntaan, nimittäin heijastin. Vielä ei ole kertaakaan osunut silmään tai autojen valokeilaan heijastinta käyttävää belgialaista. Toki sellaisia varmasti löytyy, mutta vaikuttavat olevan vähemmistö. Joten vaikka Suomessakin heijastimen käytössä lienee petrattavaa, niin on se sentää paremmalla mallilla. Taitavat paikalliset ihmetellä, että mikähän killutin minulla aina roikkuu.

Ruokakaupan ihmeellisyyksiä

Belgiassa ruokakaupassa käydessä en lakkaa ihmettelemästä tiettyjä asioita. Osaa olenkin tainnut jo aiemminkin mainita,  mutta tässä mielestäni viisi suurinta ihmetyksen aihetta, joita vieläkin tulee joka kerta hämmästeltyä.

1.Kassahihnan pituus tai sen puute
Kassan jälkeen joko ei ole mitään hihnaa tai sitten hyvin pieni kaukalo yhdelle asiakkaalle. Miten ihmisten kuvitellaan pakkaavan tuotteet ostamisen jälkeen? Ainut keino selvitä ostotapahtumasta jotenkin kunnialla on joko ostaa todella vähän tuotteita (muutama kappale, korkeintaan ehkä viisi) tai sitten lapata kaikki tuotteet takaisin ostoskärryyn ja kärrätä tavarat sitten sivummalle tai autolle pakkaamista varten. Ihan käsittämätöntä! Kassahihna puolestaan ennen kassaa on yleensä pitkä kuin nälkävuosi ja siitä nyt ei ole mitään hyötyä.

2. Ruuan syönti kaupassa ennen maksamista
Olenhan minä Suomessakin joskus nähnyt että lapsen annetaan avata trippimehu ennen kassaa, että ostostelu sujuu sopuisaista, mutta Belgiassa kaupassa aikuiset syövät tuotteita jo ennen kuin ovat maksaneet. Yleensä kyseessä on joku leivonnainen ja tätä näkee viikottain. Ihan käsittämätöntä! Luulisi aikuisten ihmisten malttavan siihen asti, että tuote on maksettu.

3.Herkkujen määrä
Herkut Belgiassa ei tarkoita karkkeja tai sipsejä, vaan yleensäki myynnissä olevaa syötävää. On kaikkea, kaikenlaiseen naposteluun. Leivoksia, croisantteja, tietenkin vohveleita. juustoja, erilaisia makkaroita, aivan kuin he eivät koskaan söisi suomalaisen mittapuulla ”arkiruokaa”. Ihan käsittämätöntä! Luulisi tuolla herkkujen määrällä olevan paljon ylipainoisia, mutta heitä ei näy.

4. Leikkele pakettien koko
Ilmeisesti belgialainen ei laita patongin väliin kinkkua tai sitten hän laittaa koko paketin kerralla, sillä kinkut myydään todella pienissä paketeissa. Kolme tai neljä siivua per paketti. Siivu on toki tavallista paksumpi, luokkaa 50g per siivu, mutta silti ihan käsittämätöntä. Melkoista pakkausjätteen tuottamista.

5. Aukioloajat
Kaupat aukeaa vasta kahdeksan – yhden maissa. Ei siis mitään toivoa ehtiä käydä aamulla ostamassa jotain evästä, jos on edellisenä iltana unohtunut. Vielä kummallisempaa se on sitten toisesta päästä, sillä kaupat menevät kiinni viimeistään kahdeksalta illalla, ainakin Huyssa. Parin kymmenen kilometrin päästä bongasin ruokakaupan joka oli yhdeksään asti auki. Ja sitten tosiaan viikonloppuna aukioloajat ovat vielä lyhyemmät. Toki onhan Suomessakin ollut aukioloajat paljon lyhyemmät aiemmin, mutta tuntuu ihan käsittämättömältä, että en voi salitreenin jälkeen käydä ruokakaupassa, vaan se on tehtävä ennen salia tai toisena päivänä.