Äänioikeus

Postissa tuli kortti europarlamenttivaaleihin liittyen. Paljon siitä en ymmärtänyt, mutta siinä oli nettiosoite, josta löytyi lisätietoa. Sivustolta selvisi, että halutessani voisin käydä rekisteröitymässä äänestäjäksi Belgiassa ja äänestää Belgian listoilta tulevissa europarlamenttivaaleissa. Tällöin toki menettäisin oikeuden äänestää Suomen listoilta samoissa vaaleissa.

Kokemushan se olisi sekin, että äänestäisi belgialaista, mutta en näe siinä omalla kohdallani mitään järkeä. Lisäksi ajatus lähteä kaupungin virastoon hoitamaan rekisteröitymistä ei houkuttele tippakaan. Luultavasti myös, jos rekisteritymisen tekisin, Belgian äänestyspakko koskisi myös minua. Belgiassa siis äänestäminen on pakollista ja kirjattu perustuslakiin. Äänestämättä jättämisestä voidaan määrätä sakko, ilmeisesti suuruudeltaan 40-200 euroa. Sakkoja ei viime vuosina ole kuulemma kuitenkaan kirjoitettu.

Yleislakko

Edellisestä belgialaisten lakkoilusta taitaa olla osapuilleen kaksi kuukautta ja huomenna olisi taas lakko edessä. Tällä kertaa käsittääkseni vielä enemmän ammattiliittoja on lakon takana ja sen vuoksi huomenna ei ole mitään asiaa töihin. Site on kokonaan suljettu. Edellisen lakon aikaanhan menimme töihin vain myöhemmin aamulla. Tällä kertaa myös lentokentät ovat lähes tai täysin suljettuina, eikä junistakaan kulje kuin korkeintaan joka toinen. Lakkoiljat ovat uhanneet blokata jopa linja-auto ja ratikkalinjoja.

Ylimääräinen vapaahan on toisaalta ihan mukava, mutta valitettavasti työt eivät etene lakkoillessa. Vapaapäivän ilo myös kärsii siitä, että juuri mikään ei ole auki, lisäksi tiesulkujen vuoksi liikkuminen saattaa olla haasteellista. Ketjukaupoista ainoastaan
Colruyt on auki (ja sinne olen tainnut luvata olla toista kertaa menemättä). Niinpä jääkaappi on täynnä ruokaa, joten vaikka huomenna ei pääsisi minnekään, niin ei syytä huoleen.

Lisäksi poliisit ja palomiehet ovat uutisten mukaan lakossa, joten herää vain kysymys, että jos jotain sattuu, niin miten hommat hoituvat. Etenkin kun sairaaloissakin on ilmoitettu olevan vain minimi miehitys. Lisäksi postinjakajat ovat lakossa mukana kuin myös jätteenkerääjät. Onneksi oma jätteen keräyspäivä on maanantai ja laskujen toimittamisella ei niin kiire.

Läheltä piti liikenteessä

Aiemmin on muutama kehu tullut paikallisesta liikennekulttuurista sanottua, mutta onhan täällä huonojakin puolia. Liikenteessä on todella paljon autoja ja nopeudet ovat korkeita. Poliisi ei tunnu valvovan nopeuksia muuten kuin kameroin. Jonkin sortin puhallusratsian olen nähnyt vain kerran ja kerran oli joku muu valvontatilanne. Lisäksi, kuten jo aiemmin kritisoin moni ajaa kesärenkailla, vaikka aika ajoin talvirenkaat olisivat enemmänkin kuin paikallaan. Sen lisäksi tuntuu, että nopeutta ei pudoteta, vaikka säätila sitä vaatisin. Ainut ratkaisu tuntuu olevan jäädä kotiin tai ajaa täysillä Tietenkin myös poikkeuskia löytyy, mutta..

Kriitiikki siis alustuksena sille, että tänään kotimatkalla oli enemmän kuin lähellä rytistä moottoriteiden välisessä rampissa. Tämän lähempänä ei sitten toivottavasti jatkossa käykkään. Lähestyin Antwerpenin suunnasta Brysselin kehätietä ja liittymisrampilla, jossa on kaksi kaistaa, vasemmalta ohitseni oli tulossa musta vanhahko Renault, joka alkoi yhtäkkiä heittelehtiä puolelta toiselle. Välitön reaktioni oli hidastaa vauhtia, onneksi, sillä muutama sekunti myöhemmin tämä auto pyörähti kaistani kautta osuen lopulta kaistojen oikealla puolella olevaan kaiteeseen.

Koska jättäydyin taaemmas tilanteen alkaessa, auto ei minuun osunut, onneksi. Pysähdyin välittömästi katsomaan miten autossa olleille kävi. Kyydissä oli kolme naista, joista kaikki onneksi vaikuttivat olevan kunnossa. Onneksi kuljettaja puhui englantia, sillä muutoin minusta ei olisi mitään hyötyä ollut. Lupasin soittaa hätäkeskukseen ja aloin selvittää tarkkaa sijaintiamme. Puhelu meni jonkin sortin jonoon ja puhe linjalla oli ainoastaan hollantia, niinpä annoin puhelimeni onnettomuusauton kuljettajalle. Seuraavaksi mieleen tuli, että yleinen neuvohan oli välttää lisävahingot. Sehän itseasiassa pitäisi tehdä jo ennen hätänumeroon soittamista. Nooh, kaikkea ei voi muistaa heti. Niinpä kysyin kuljattajalta, sillä kyydissä olijat eivät englantia puhuneet ja taisivat olla hieman tilanteesta pöllämystyneitä, että onko hänellä varoituskolmiota, sillä sen vieminen kaarteen taakse olisi tärkeää. Hän sanoi hoitavansa asian ja sen jälkeen sanoi, että minua ei enään tarvittaisi. Varmistin vielä uudelleen, että onhan apua tulossa ja kaikki muutoin kunnossa. Vakuuttelujen jälkeen lähdin jatkamaan matkaani. Matkaa jatkaessa jäin kyllä itseäni soimaamaan, että olisi pitänyt tehdä enemmän ja jäädä vielä paikalle. Mutta koska kaikki heistä pääsi autosta ulos, niin uskon, että he olivat kunnossa. Toivottavasti toiste ei tarvitse ensimmäisenä saapua onnettomuuspaikalle, eikä vastaavia läheltä piti tilanteita tule.

Lumisade, mikä ihana tekosyy

Viime aikoina on tuntunut, että ainoat Belgian kuulumiset ovat olleet säähän liittyviä, mutta eipä täällä juuri muuta ole tapahtunut, joten jatketaan samalla linjalla. Alkuun vielä lisättäköön viime viikonlopun Suomen reissuun huomioita, että kyllä se Suomen talvisää on melko raju ihmiselle. Heti Suomeen palattua nimittäin huulet rohtuivat ja kynsien pielistä alkoi nahka lähteä, sen lisäksi hiuksista tuli aivan liian sähköiset. Nämä kaikki ”ongelmat” poistuivat heti Belgiaan palattua.

Keskiviiikona tuli lumipyry. Lunta satoi Huyn sellaiset viitisen senttiä, mutta kaikki ei jäänyt maahan, sillä lämpötila pystytteli asteen verran plussalla koko päivän. Aamulla puolet autoilijoista oli lumisateen vuoksi jäänyt kotiin. Osalla lienee selityksenä ollut kesärenkaat ja osalle sää vain antoi tekosyyn jäädä kotiin. Niistä työntekijöistä, jotka töihin asti olivat päässeet, suurin osa lähti puolilta päivin kotiin, koska lumisade jatkui. Selityksenä oli, että muutoin heidän ei ole turvallista palata töistä kotiin. Jälleen suomalaisen mielestä hyvin heiveröinen selitys. Mitään ulkotöitä työmaalla ei myös tietenkään lumisateessa voinut päivän aikana suorittaa.

Jopa keskiviikon markkinoiden myyjät olivat lumisateen vuoksi jääneet kotiin. Töihin mennessä myyjiä ei ollut yhtään ja paikallislehdessä oli kuva keskipäivältä, jolloin myyjiä oli muutama. Normaalisti kun myyjiä on kymmeniä talvellakin.

Kuva Huyn kaupungin facebook sivuilta ( Ville de Huy (Officiel))

Belgialaisilla olisi auroja, mutta niitä ei tunnuta juurikaan käytettävän. Ainoastaan suolaa tungetaan joka paikkaan. Se saattaa toimia pienellä pakkasella ja jäällä, mutta itsestä tuntuu, että se ei ole paras mahdollinen keino lumenpoistoon, kun kaikki menee vain sohjoksi ja siinä ajaminen se vasta herkkua onkin. Saas nähdä montako päivää lumesta saadaan nauttia, sillä tänään lämpötilat menivät jo plussalle mutta vielä on maa valkoinen.


Kuva Huyn kaupungin facebook sivuilta ( Ville de Huy (Officiel))

Miten Belgia selviää talvesta

Niin vain käytiin, että sitella kontin putkille maantaiaamun -7 astetta oli liikaa ja veden saanti loppui siihen. Siitä onkin vuosia, kun viimeksi olen jäätyneiden putkien kanssa joutunut olemaan tekemisissä. Ongelman kanssa saatiin painiskella keskiiviikkoon. Epäselväksi jäi, että sulatettiinko putket, suliko ne itsestään vai asennettiinko peräti saattolämmityskaapeli. Mikäli kylmäkausi jatkuu kuten on ennustettu, saataneen vastaus tähän kysymykseen.

Kotona kyllä tarkenee, mutta aika vaihtelevat ovat lämpötilat. Keittiössä lämpötila on noin 18 astetta, koska siellä ei ole mitään lämmönlähteitä uunia lukuunottamatta ja puolestaan olohuoneessa on jopa 23 astetta. Makuuhuone on myöskin jopa liian kuuma, mutta sieltä ei ole lämpötilatietoja kuin ei myöskään vessasta, mutta sen voi sanoa olevan kylmä. Mitään lämmitystä ei ole, mutta suora putki kyllä ulos. Eipä tarvi jäädä asuilemaan ainakaan.

Lunta tuli Huyn asti tiistaina ja tulihan sitä melkein sentin verran. Sade alkoi puolilta päivin ja suurin osa oli kauhuissaan, vaikka tuntuu, että ihmeen hyvin ainakin teidenhoito on varautunut, sillä aura-auton näin valmiudessa ja suolaa on laitettu liiankin kanssa. Paikalliset eivät kuitenkaan tunnu tajuavan, että mikäli lunta tulee ja etenkin jos ajelee kesärenkailla, saattaisi olla syytä pudottaa moottoritiellä nopeutta siitä 120km/h:sta. Tänään moottoritiellä jäin muiden jalkoihin, kun yritin ajella kelin mukaan.

Pieni puolivuosikatsaus

Puolisen vuotta sitten, 25.6.2018, lähdettiin kissojen kanssa elämään unelmaa, suurta seikkailua ulkomailla. Kissojen seikkailu taisi heidän onnekseen rajoittua ensimmäisiin viikkoihin ja sen jälkeen, kun asunto saatiin kalustettua heidän elämänsä rauhoittui ja varmaan hyvä niin. Nyt on tutut kyttäyspaikat kuin myös turvapaikat. Joulupukki tosin järkytti hieman kissojen harmoniaa tuomalla taloon toisenkin raapimispuun. Aivan yhtä suosittu se ei ainakaan heti ole kuin vanha.

Työkomennukseni oli alunperin tarkoitus kestää tammikuun loppuun, mutta työmaan jatkuessa tarjoutui tilausuus olla heinäkuun loppuun asti. Tartuin tähän tilaisuuteen, sillä mikäli paluuta Suomeen olisi pitänyt järjestää nyt jo täydellä teholla, se olisi tuntunut tapahtuvan todella nopeasti, juuri kun täällä päässä sai byrokratian kuntoon. Nyt kun komennus jatkuu vielä puoli vuotta, niin pääsee myös niin sanotusti nauttimaan siitä, että asiat on järjestyksessä. Lisäksi todettakoon, että sen kerran kun täällä nyt ollaan, niin ollaan nyt kunnolla, niin ei tarvi heti toista kertaa lähteä. Tuntuma siis on tällä hetkellä se, että unelma on täytetty, mutta ei ole hinkua jatkaa työkomennuksia ulkomailla.

Millaista se unelma sitten on ollut? Sanottakoon, että elämä sitella on ollut yhtä aikaa ei todellakaan sitä mitä kuvittelin ja juurikin sitä mitä kuvittelin. Sen voi kuitenkin sanoa olleen vähemmän kamalaa kuin pelkäsin, sillä pelkäsin kontti elämän olevan pahimmassa tapauksessa lähellä painajaista. Käytännössä ainoat käytännön haasteet sitella minulle ovat olleet hämähäkit ja korkeat paikat. Molemmat ovat edelleenkin pelottavia, mutta olen mielestäni suoriutunut enemmän kuin hyvin. Yllätys on ollut, että sitella asioita hoidetaan enemmän sähköpostilla, paperilla ja konttitoimistosta käsin kuin työmaan reunalla. Mielenkiintoista on kyllä ollut, vaikka päivät ovat pitkiä ja ajoittain liiankin hektisiä. Nyt joulun välipäivinä sentään oli suhteellisen rauhallista.

Huomenna suuntaamme uuden vuoden viettoon Pariisiin, vaikka viimeaikaisten uutisten perusteella se ei mikään unelmakohde olekaan, jos muutenkaan. Matka kuitenkin varatiin jo ennen mielenosoituksia, joten päätettiin olla perumatta. Yritetään pysyä poissa mielenosoittajien reiteiltä. On ne ranskalaiset kummallista porukkaa, kun viikko toisensa jälkeen pitää riehua.

Mystinen liikennemerkki

Tykkään ongelmien ja mysteerien ratkaisusta, mutta yksi on jäänyt ratkaisematta, nimittäin mystinen liikennemerkki. Alankin olla usean kuukauden jälkeen jo niin epätoivoinen, että pyydän lukijoilta vihjeitä, arvauksia tai faktaa. 

Eli mistä tämä liikennemerkki varoittaa tai kertoo? Ja ei, en tarkoita tuota alempaa merkkiä 😉 

Merkki esiintyy aina, esiintyessään, suojatien yhteydessä. Niitä on yleensä vain yhdessä suojatiessä, mutta satunnaisesti voi olla kahdessa peräkkäisessä.  Koulusta varoittava merkki on keltainen kynän kuva, joten olisi erikoista että samasta asiasta olisi kaksi erilaista merkkiä. Merkki itsessään on mielestäni hämmentävä. Sanoisin, että siinä on  ”pyjamapukuinen partainen isonenäinen tonttu puhaltamassa saippuakuplia mekossa”, mutta mitä sinä siinä näet? Ja jos näkisit kyseisen liikennemerkin niin miten reagosit? Itse olen miettinyt, että sitten kun näen ko. tyypin kävelevän suojatiellä, niin annan hänen kävellä rauhassa.

Koska olen kilpailuhenkinen, niin mikäli joku kommentoija arvaa tai tietää oikean vastauksen, mitä tämä liikennemerkki tarkoittaa, niin ensimmäiselle lupaan maun mukaan joko a) pullon belgialaista punaviiniä b) muutaman pullon huylaista olutta tai c) belgialaista suklaata. Lisäksi tietenkin lupaan selvitää liikennemerkin todellisen tarkoituksen paikallisilta, sillä muutenhan ei saada koskaan selville kuka on oikeassa. Vastaus aikaa tämän vuoden loppuun.

Talvipäivänseisaus

Tänään on vuoden lyhin päivä, niin auringon ylhäällä olon kuin varmaan myös työpäivän pituuden perusteella. Töissä nimittäin enemmistö lähti jo puolita päivin. Itse sinnittelin vähän yli kahteen, mutta yksin ei ollut kiva olla, joten jääpä töitä tehtäväski myös välipäiviksi.

Vuoden lyhyin päivä Belgiassa on näemmä 7 tuntia 59 minuuttia. Se kuulostaa ja on varsin luksusta Suomen talvipäinseisauksen päivän pituuteen. Vertailuksi Vaasassa päivä tänään 4 tuntia 40 minuuttia ja Oulussa 3 tuntia 35 minuuttia, lapista puhumattakaan. Eroa tulee siis jopa Vaasaan yli kolme ja puoli tuntia. Se on paljon ja sen huomaa. Kahdeksan tuntia valoisaa vastaa Suomessa marraskuun alkua. Vastavuoroisesti toki Suomessa kesällä nautitaan paljon pidemmästä päivästä kuin täällä. 

Työpäivällä on mittaa  sitella yleensä yhdeksän – yhdeksän ja puoli tuntia, mutta aamulla jo silti jo nähdä, että päivä on alkamassa sarastaa ja töistä lähtiessä viimeiset auringon säteet (mikäli ei sada). Vaikka päivä on huomattavasti pidempi täällä talvella kuin Suomessa, olen silti huomannut että vähäisempi valon määrä vaikuttaa vireystilaan ja heräämiseen. Nyt kun päivä alkaa pitenemään niin kai saa jo alkaa odottaa kevättä.

Belgialainen joulu

Joulu lähestyy, joten olen hieman tutkiskellut, että miten belgialaiset jouluaan viettävät. Siinäkin tosin vaikuttaa olevan tapoja hyvinkin monenlaisia, koska eihän Suomessakaan kaikki vietä joulua samalla tavalla. 

Ruokakauppojen mainoksista on pystynyt päätellä belgialaisten joulupöydän sisällön aika hyvin.Tutkin toki asiaa myös googlesta ja saman suuntaista infoa tuli sieltäkin. Tavanomaisesti jouluruoka syödään aattona ja se alkaa alkumaljalla sekä pikkupurtavalla, sitten on alkupalojen, kuten merenelävien vuoro, Pääruokana on täytettyä kalkkunaa ja jälkiruuaksi joulutukki (la buche de noel). Tänä jouluna omaan joulupöytään ajattelin belgialaisten tavoista poimia pikkupurtavan ja alkupalat. Lisäksi joulupöytään on tulossa pikkukinkku (jambonneau), jota täällä päin syödään ympäri vuoden, joten se ei välttämättä belgialaisten mielestä ole jouluruokaa. Muilta osin joulupöydän sisältö tulee noudattamaan omia mieltymyksiä, eikä suomalaisia jouluperinteitä, paitsi riisipuuron osalta. Sitä on pakko saada.

Lukemani mukaan Belgiassa joulu keskittyy siis aattoiltaan ja mahdollisesti yölliseen joulumessuun kirkossa. Joulupäivänä sitten otetaan rauhallisesti ja mahdollisesti vieraillaan tuttuilla. Monessa muussa maassa, Suomea ja näemmä Belgiaa lukuunottamatta joulupäivä on pääjuhlapäivä. Belgiassa tapaninpäivä on kuitenkin jo täysin normaali työpäivä. Se tuntuu jopa hieman omituiselta, sillä käsittääkseni hyvin yleisesti 26.päivä on myös vapaa. 

Joulukuusia belgialaiset tuntuvat harrastavan, sillä niitä on ollut paljon myynnissä, sekä koristeltuina talojen edustoilla. Lisäksi jätehuoltokalenterin mukaan on erityiset joulukuusten noutopäivät tammikuussa. Hintoja joulukuusille en ole nähnyt kun yhden ison marketin edessä olevassa myyntikojussa. Siellä hinnat alle 1,2 m mittaiselle oli 30e ja 1,2 – 1,5 m oli 40e ja siitä ylöspäin. Äkkiseltään vaikuttivat kalliimilta kuin Suomessa, ainakin Vaasassa, mutta taitaa se sielläkin riippua paljon myyntipaikasta.

Belgiassa joulupukilla on kilpailija, Pyhä Nikolas (St Nicolas), joka jakaa lahjoja jo 6.joulukuuta. Marraskuun lopussa ja joulukuun alussa kaupoissa olikin paljon myynnissä suklaapukkeja, jotka jonkun verran poikkesivat perinteisestä. Ilmeisesti belgialaislapset ovat todella kilttejä, sillä joulupukki (Père Noël) jakaa lahjoja sitten joulukuun 24.päivä. Lahjojen jako päivä ja hetki ilmeisesti saattaa kyllä vaihdella kielialueen ja perinteen mukaan, sillä jossain ne saattavat myös vain ilmestyä kuusen alle aaton ja joulupäivän välisenä yönä. 

Joulukuun ja jopa loppiaiseen asti belgialaiset järjestävät joulutoreja joulutunnelman luomiseen. Olen tähän mennessä kulkenut ainoastaan muutaman kerran Huyn joulutorin ohi, mutta kenties sinne vielä ehdin. Lauantaina ainakin on tarkoitus mennä tutustumaan Brysselin joulutoriin samalla, kun haen Lassen kentältä joulun viettoon Belgiaan. Ehkäpä sen jälkeen voin tarkemmin kertoa mitä kaikkea joulutoreilta löytyy.

Liikenne

Viikonlopuksi on suunta Suomeen ja kotikulmille Jurvaan tällä kertaa. Lennon lähtöä odotellessa voisin jakaa muutaman huomion Belgian ja sen naapurimaiden liikenteestä.

Suomessa kun laitat vilkun päälle, että haluat vaihtaa kaistaa tai päästä liittymään muun liikenteen joukkoon, 99,9% kerroista (ainakin Helsingin ulkopuolella) autoilija joka näkee vilkun päättää, että vilkuttava auto ei ainakaan hänen eteensä tule. Belgiassa, jossa autoja on aika paljon enemmän kuin Suomessa ja ruuhkakin on jotain muuta kuin jono, vilkkua näyttämällä pääsee vaihtamaan kaistaa tai liittymään tiellä. Ja tällöin homma toimii. Toki myös täytyy sanoa, että kun vilkun laittaa päälle, niin silloin on myös sitten hetimmin mentävä. Lisäksi tilaa annetaan ruuhkassa myös kolmion takaa tuleville, sillä muuten he odottaisivat siellä iltaan asti.

Osana toisten huomioimista on vielä ruuhkassa tila ambulanssille, etenkin Saksassa ja Hollannissa. Kun tie ruuhkautuu kuljettajat ajat autot kaistojen reunoille, jolloin muodostuu ikään kuin uusi kaista, josta hätätilanteessa mahtuisi ambulanssi, poliisi tai paloauto. Hienoa toimintaa mielestäni ja etenkin se, että kukaan valopää ei tätä ”ohituskaistaa” käytä, vaan se on vain hälytysajoneuvoja varten. Ruuhkaan liittyen myös takana ajavia varoitetaan edessä olevasta ruuhkasta hätävilkuin. Helppo ja nopea tapa, jolla vältetään luultavasti monta peräänajoa.

Ja sitten suojatie. Etenkin Huyssa, mutta myös muualla Belgiassa jalankulkijat päästetään suojatielle. Mikäli norkoilet suojatien vieressä niin liikenne pysähtyy. Nyt kun siihen on tottunut, niin etenkin Vaasassa täytyy olla super varoivainen, sillä siellä ei kyllä suojatietä kunnioita. Siinäkin Suomessa pätee sama kuin autoillessa ”mua ennen et ainakaan mene”-mentaliteetti. Toki itsekin tunnustan, että Suomessa ajaessa suojatiet ovat jääneet erityisemmin huomioimatta, mutta nyt niihin kiinnittää aivan erilailla huomiota.

Jos löytyi useampi positiivinen asia liikenteestä, jotka olisi syytä ottaa käyttöön myös Suomessa, niin yksi asia vaatii maininnan toiseen suuntaan, nimittäin heijastin. Vielä ei ole kertaakaan osunut silmään tai autojen valokeilaan heijastinta käyttävää belgialaista. Toki sellaisia varmasti löytyy, mutta vaikuttavat olevan vähemmistö. Joten vaikka Suomessakin heijastimen käytössä lienee petrattavaa, niin on se sentää paremmalla mallilla. Taitavat paikalliset ihmetellä, että mikähän killutin minulla aina roikkuu.