Kädenvääntökisat Rochefortissa

Viikonloppuna oli kädenvääntökisat Belgian Rochefortissa. Olen käynyt siellä usemman kerran, jopa Suomesta asti. Joten nyt kun kisapaikalle oli alle tunnin ajomatka, oli vähintääkin loogista osallistua kisohin. Olihan ne melkein kotikisat.

Viime vuonna naisia oli kolme, mutta tänä vuonna olin valitettavasti ainut nainen. Se ei tosin estäny minua osallistumasta miesten sarjaan, sekä avoimeen. Niissä tuli turpaan, mutta hyviä vääntöjä oli ja ennen kaikkea hauskaa.

Belgian kansallispäivä

Viime vuonna olimme Belgian kansallispäivänä Ranskan rannikolla, Normandiassa. Tänä vuonna vietin päivän Huyssa. Juhlapäivä ei tosin näkynyt katukuvassa muutoin kuin, että osaan parvekkeista ilmestyi Belgian lippuja. Kansallispäivän osuessa viikonlopulle siitä seuraa sitella maanantaivapaa. Ylimääräinen vapaa meni tavaroiden pakkailuun, sillä lähtö Suomen lähestyy vauhdilla.

Durbuy – Belgian pienin kaupunki

Durbuy mainostaa itseään Belgian ja jopa maailman pienimpänä kaupunkina. Totta tarina ei enään taida olla, ainakaan maailman osalta, mutta markkinoinnissa osa totuuskin taitaa riittää. Auton navigaattori osaa valita maisemareittejä (taitaa olla lyhyin reitti kilometreissä, ei,ajassa), joten saavuin Durbuyn jokseenkin takaovesta, mutta sainpa heti ihailla hienoa kaupungin linnaa korkeuksista. Kaupunki oli täynnä turisteja. Tulikin mieleen, että se oli kuin Brugge pienoiskoossa, todella hieno, mutta sieluton, sillä siellä ei tuntunut olevan normaalia elämää ollenkaan.

Ajoitus ei osunut ihan nappiin, sillä heti auton parkkeeraamisen jälkeen alkoi sataa. Pääsin kuitenkin pahimman sateen ajaksi sadetta pitämään yhteen alueen ravintoloista. Sateen loputtua pääsin kiertelemään kaupunkia. Joen varressa, linnaa vastapäätä olisi ollut Topiary park, jossa on erilaisiin muotoihin leikattuja puita ja pensaita. En kuitenkaan käynyt siellä.

Durbuy on osa Famenne-Ardennen geopuistoa (geopark), joka on Unescon maailmanperintökohde. Samaan geopuistoon kuuluu muun muassa Han-Sur-Lessen luolat, joissa olen käynyt. Alueella olisi siis riittänyt myös luonnon nähtävyyksiä, mutta tällä kertaa tyydyin ihmisten aikaan saannoksiin.

Tavallinen belgialainen kesäsää

Viime kesänä oli ihan käsittämättömän kuuma ja kuivat. Tämän kesän sää on suurimmaksi osaksi ollut käsittääksi hyvin perinteinen, belgialaisittain. Päivän aikana pitää varautua kylmään ja kuumaan. Aamuisin on noin +12 astetta ja päivällä lämpötila nousee lähellä ja joskus jopa ylikin hellerajan. Välilä sää saattaa kesken päivänkin muuttua hyvin voimakkaasti ja pientä sadetta silloin tällöin. Onneksi mitään pidempiä sateita ei ole ollut. Kuvaus belgialaisesta kesäsäästä on yhtä epämääräinen kuin säätila itsessäänin, tuulta unohtamatta..

Dinantin kautta järvelle ja jokiristeily

Belgia ei järvistään ole tunnettu, sillä niitä maasta ei juurikaan löydy. Koska hellettä vielä viikonloppiuna riitti, niin järvelle piti päästä uimaan (merelle oli muka liian pitkä matka). Googlettamalla järvettömästä maasta löytyi kuitenkin toista kymmentä järveä. Ainakin enemmistö niistä oli tekojärviä, mutta ei se sentään uimiseen vaikuta.

Halusin esitellä Lasselle launtain uintireissulla myös kauniin Dinantin. Siellä vietimme muutaman tunnin kierrellen jokivartta ja syöden lounasta. Kaupunki hurmasi edelleen kauneudellaan, mutta rantaravintola ei palvelullaan.

Dinantista jatkoimme Lac de l’Eau d’Heuren tekojärvelle, josta löytyi uimaranta. Tai tarkemmin sanottuna paikka mistä pääsi veteen, sillä hiekkarannan alueella oli liikaa ihmisiä suomalaiseen makuun.

Vesi oli ihanan lämmintä. Järvellä oli paljon ihmisiä viettämässä päivää. Monet vaikuttivat olleen siellä koko päivän, sillä heillä oli ruokaa ja juomaa, sekä grillit ja teltat mukana. Suuri osa rannalla olijoista ei vaikuttanut olevan belgialaisia ja parkkipaikallakin tuntui melkein olevan enemmän ranskalaisia rekisterikilpiä kuin belgialaisia. Järveltä Ranskan rajalle ei ollut kuin parikymmentä kilometriä.

Sunnuntaina kävimme Huyn jokiristeilylle, vaikka kertaalleen sillä jo vuosi sitten kävinkin. Risteily oli edelleenkin todella mukava tapa viettää tunti Huyssa maisemia katselle.

Juhannus Belgiassa

Keskikesän juhla on suomalaisille iso juttu, mutta belgialaisille tuntui olevan viikonloppu muiden joukossa. Esimerkiksi juhannusaatto oli tavallinen työpäivä. Minä tosin käytin siinä yhden kesälomapäivän sitten saadakseni sen vapaaksi ja ehtiäkseni Grasspop-rockfestareille, jotka järjestettiin Desselissä Belgian hollanninkielisellä puolella.

Majoituimme festareilla leirintäalue Boneyardiin, joka oli aivan kiinni festarialueessa. Olimme ottaneet valmiin teltan, sillä se nyt vaan oli käytännöllisempää, kuin alkaa hankkamaan kaikkia telttailutarpeita varta vasten. Ratkaisu osoittautui oikein hyväksi, vaikka silti jouduttiin kärsimään yöllä kylmää ja aamulla liiallista kuumuutta. Sama kyllä on Suomessakin telttaillessa.

Itse festarit erosivat Suomen vastaavista, sillä alueella ei juurikaan ollut järjestyksenvalvojia. Eikä heille ollut tarvetta, vaan yli 150 000 kävijää viikonloppuna pysyi täysin aisoissa ilmankin. Nuorimmat paikallaolijat olivat vasta juuri oppineet kävelemään. kun taas puolestaan vanhimmat festarikävijät olivatkin sitten varmaan lähempänä 100-vuotta. Festivaalilalueella sai anniskella missä haluaa, joten tuntuikin oudolta, että oli mahdollista nauttia olutta samalla, kun nautti keikasta.

Festareilla oli kävijöitä ympäri maailman, mutta enemmistö tuntui olevan Hollannista, ainakin pituuden puolesta. Lähes aina Suomen keikoilla näen hyvin rajotetusti lavalle, kun eteen tulee aina pitkiä ihmisiä, mutta nyt se oli lähes mahdotonta koska edessä oli yli kaksi metrisiä hujoppeja.

Vapaapäivä ja veroilmoitus

Maantai oli Belgiassa vapaapäivä, sillä se on helluntai maanantai tai oikeammin kai toinen helluntaipäivä. Itselle kyseinen päivä oli ihan uutta tietoa, vaikka Google osasi kertoa että toinen helluntaipäivä eli maanantai on ollut myös Suomessa vapaa vuoteen 1972 asti. Tällä kertaa ylimääräinen vapaapäivä meni Lontoosta paluuseen, joten en osaa sanoa näkyikö päivä mitenkään katukuvassa, tuskimpa.

Töissä selvisi muuten, että minulle lähetty veroilmoitus on tarkoitettu belgialaisille, ei ulkomaalaisille. Se vaan saa minut miettimään, että mahtoikohan minun Belgiaan ja Huyn kaupunkiin rekisteröityminen aikanaan mennä sittenkään putkeen. Hyvin sopisi kuvaan, että ei mennyt, mutta annetaan asiasta ymmärtävien hoitaa ja katsotaan miten käy.

Huyn linnoitus – Fort de Huy

Eilinen meni kokonaan lakkopäiväksi, sillä pääsy sitelle pysyi suljettuna. Ettei päivä menisi kokonaan harakoille lähdin käymään viereissä Huyn linnoituksessa, jossa en yhdentoista kuukauden aikana ole ehtinyt käymään. Taitaa olla liian lähellä ja toki talven se oli suljettuna, marraskuun alusta huhtikuun alkuun..

Sisäänpääsy linnoitukseen maksoi 4e. Lipunmyyjä tosin oli tarjoamassa minulle opiskelijalippua, mutta maksoin täyden hinnan. Linnoituksessa ei päässyt tekemään kierrosta, vaan näyttelyn eri osioista piti palata samoja jälkiä takaisin, että pääsi taas seuraavaan. Suurin osa näyttelyistä ei liittynyt suoranaisesti itse linnotukseen, vaan siellä oli toisen maailmansodan tapahtumista Belgiassa ja ympäri Euroopan, kuin myös Huyn historiaa toisen maailmansodan aikana.

Omasta mielestä kiinnostavin oli vanhat kuvat ja videot Huysta, sillä niistä tunnisti paikkoja. Mikäli olisin linnoituksella käynyt jo heti Huyn muuton jälkeen, en varmaan olisi saanut kuvista yhtä paljon irti. Kaikki teksti olivat tietenkin vain ranskaksi, joten vaikka minulla aikaa linnoituksella meni puolitoista tuntia, se kului katseluun, ei tietojen lueskeluun. Linnoitusta voin suositella ranskankieltä osaamattomille, sillä onhan linnotus aina linnoitus ja nähtävyys itsessään, vaikka knoppitietoa meneekin ohi,

Olisiko aika olla jälleen lakossa?

Tänään aamulenkillä yksi auto pysähtyi kohdalleni ja hämmennyksestä toivuttuani tajusin, että ratin takana oli yksi siten työntekijöistä. Hän kertoi, että tänään on TAAS lakko ja pääsy sitelle estetty. Mitään tietoa eilen ei lakosta vielä ollut, joten hieman epäuskoisena jatkoin kotiin valmistautumaan töihin lähtöön. Työpuhelimeen oli kuitenkin myös tullut sama tieto työkaverilta, joten lakkohan se taas sitten olisi.

Koska lakosta ei ollut mitään tietoa etukäteen ajattelin, että lähden kuitenkin katsomaan, josko jo kahdeksalta pääsisi kuitenkin sisään. Matkalla toinen työkaveri soitti ja sanoi, että ei kannata tulla. Kotiin siis odottamaan tietoa mahdollisesta porttien aukeamisesta, edellisen lakon aikana ne aukesivat kymmenen jälkeen.

Belgia tuntuu olevan melko lakkoherkkä maa ja etenkin ammattiyhdistys, joka toimii laitoksella. Tosin tuntuu myös siltä, että moni työntekijä haluaisi päästä aamulla töihin, vaikka on lakko, mutta porttien sulkemisella pakotetaan ihmiset kotiin ja sillä tavoin tukemaan lakkoa. En tiedä miten työnantajat näihin suhtautuvat, mutta luulisi, että eivät riemusta kilju.

Kun Suomi meni sekaisin

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut käynnissä jääkiekon MM-kisat ja Suomen pelejä on tullut seurattua netin live streamin kautta. Kun lauantaina paikka finaalissa varmistui, päätin, että sitä lähtisin ulos katsomaan. Tarkoittaen tässä tapauksessa sporttibaaria Brysselissä, sillä se oli ainut paikka Belgiassa, jossa peli varmuudella näkyi. Laitoin kyselyä lähempänä sijaitseviin sporttibaareihin, saamatta koskaan vastausta. Kai he vieläkin ihmettelevät, että miten joku voi kysyä, että näkyykö teillä jääkiekkoa, kun samana iltana on jalkapalloakin tarjolla.

Pelin alkaessa paikalla oli varmaan viitisenkymmentä suomalaista ja viitsentoista Kanadan kannattajaa. Suureksi yllätykseni paikassa ei näytetty finaalin live streamia, vaan siellä oli ihan lähetys Suomesta pyörimässä ja Mertaranta selostamassa. Selostus siis taisi mennä Kanadan kannattajilta ohi, mutta ei se heitä näyttänyt haittaavan. Suomen voitettua suurin osa Kanadan kannattajista kävivät kädestä pitäen onnittelemassa suomalaisia, joka oli todella hieno ele. Niin hullua, kun olikin lähteä Brysseliin asti ajelemaan, niin kyllä kannatti. Olihan se ihan eri tunnelma, kun yksin sohvalla peliä katsoessa. Hyvä Suomi! Hyvä Leijonat!