Tilanteita kaupan kassalla

Suomessa kaupassa asiointi on helppoa ja vähäsanaista. Belgiassa kassaneideillä ja -herroilla on usein tarve alkaa juttelemaan. Ja vaikka olen mainostanut, että kielitaito on sen verran kehittynyt, että ravintolaillasta selviän, niin kaupan kassalta en vielä selviä. Yleensä pyrin olemaan kaupan kassalla hyvin etäinen, että en joutuisi kassan kanssa juttusille, mutta aina se ei toimi. Useimiten kuitenkin ainut kysymys on, että löytyykö kyseisen kauppaketjun korttia, niinpä vastaan aina ensin ei. Useimmiten se toimiikin, eikä lisäkysymyksiä tule, paitsi..

Noin kuukausi takaperin ostaessani kissanhiekkalaatikkoon suojapusseja myyjä kysyi mitä ne ovat. Päätin yrittää selittää. Kissa.. pussi.. laatikon päälle.. Myyjä ei ymmärtänyt yhtään mitään, mutta ainakin yritin. Varmaan katui pari kertaa, että edes kysyi tai sitten li kauhuissaan, että heidän kaupassaan myydään pusseja, joihin voi laittaa kissan.

Pari viikkoa sitten ruokakaupassa käydessäni myyjä kysyi perinteisen asiakaskortti kysymyksen jälkeen jotain ja päätin, että tällä kertaa kokeilen sanoa kyllä. Lopputuloksena oli, että sain pienin legopaketin. Ilmeisesti tietystä ostossummasta sai aina paketillisen. Tämän jälkeen olen jatkanut ei-linjaa.

Noin viikko sitten ostin uuden takin. Kassaneidille vastasin ei ja hän katsoi minua hyvin oudosti, mutta jatkoi hommiaan. Sekuntia myöhemmin tajusi, että hän oli sanonut ”tuotteen voi vaihtaa kuittia vastaan”. Mutta eihän vaihtamiseen tarvetta toki ollut, kun takki oli hyvä.

Tänään kävin eläinkaupassa ostamassa kissoille ruokaa. Kassa kysyi jotain, johon tietenkin vastasin ei. Hän oli hyvin hämmästynyt ja toisti, ei? Minä siihen sitten vaan hymyilemään ja nyökyttelemään, tajuamatta tuon taivaallista mitä minulta oli kysytty. Saattoi kysyä, että onko minulla montakin kissaa tai todeta, että onpa tänään ollut huono sää, kun sataa ja tuulee tai jotain muuta. Vaikka kassa hetkeksi hämmentyi vastauksestani, kohta hän kysyi jo jotain muuta. Siihen en enään uskaltanut vastata mitään vaan totesin, että anteeksi en ymmärrä. Siihen kassa sitten ok, eikä puhunut enään sanaakaan. Ilmeisesti pelästyi, että outo muukalainen hänen liikkeessään. Autoon päästyäni muistin, että olisi pitänyt vielä käydä katsomassa koirien leluosastoa, sillä Jyväskylästä tuli hyviä treenivinkkejä, mutta en enään kehdannut mennä järkyttämään myyjää.

Belgialaiset mainokset

Viime päivinä ei salilla ja töissä käymistä lukuunottamatta ole juuri mitään tullut tehtyä. Niinpä tv:tä on tullut katsottua hieman normaalia enemmän. ja sen myötä myös belgialaisia tv-mainoksia.

En tiedä mitkä mainokset tällä hetkellä Suomessa ovat ne jotka toistuvat mainoskatkosta toiseen, mutta Belgiassa ne näyttävät liittyvän tällä hetkellä autoihin, ruokaan, kauneuden- ja terveydenhoitoon, sekä muutamiin erikoisempiin mainoksiin.

Automerkeiltä löytyy myyntimainoksia, mutta myös löytyy mainos, jossa ehdotetaan oman auton myymistä. Saattanee toimia hyvin autokuumeen kourissa oleviin. Ruokamainoksia on valmiista ruokapaketeista, jugurtiin, majoneesiin ja omalla nimellä varustettuun nutellaan, Pikaruokaa toki täytyy myös mainostaa, sekä Coca colaa ja olutta.

Meikki mainoksia en Belgian tv:ssä ole huomannut, mutta deodorantti, hammastahna ja kosteusvoide mainoksia kyllä on. Lisäksi mainostetaan äidinmaidonkorviketta, finnivoidetta ja partahöyliä. Flunssakausi on Belgiassa käynnissä, joten myös erilaiset flunssalääkkeet ovat esillä kuin myös nettiapteekki, josta lääkkeet voi tilata kotiovelle.

Niitä erikoisempia mainoksia suomalaiseen silmään ovat Disneyland. Joka ei tosin Belgiasta ole niin kaukana kuin Suomesta. Matkaa vähän yli 350 kilometriä. Puhelimeen ladattavaa kirpputori appia mainostetaan kohtuullisen usein. Mainoksen mukaan tuotteista tarvii ottaa vain kuva ja antaa hinta ja johan kauppa käy. Yllämainittujen lisäksi televisiossa mainostetaan uhkapelejä, kasinoa ja vedonlyöntiä.

Yleislakko

Edellisestä belgialaisten lakkoilusta taitaa olla osapuilleen kaksi kuukautta ja huomenna olisi taas lakko edessä. Tällä kertaa käsittääkseni vielä enemmän ammattiliittoja on lakon takana ja sen vuoksi huomenna ei ole mitään asiaa töihin. Site on kokonaan suljettu. Edellisen lakon aikaanhan menimme töihin vain myöhemmin aamulla. Tällä kertaa myös lentokentät ovat lähes tai täysin suljettuina, eikä junistakaan kulje kuin korkeintaan joka toinen. Lakkoiljat ovat uhanneet blokata jopa linja-auto ja ratikkalinjoja.

Ylimääräinen vapaahan on toisaalta ihan mukava, mutta valitettavasti työt eivät etene lakkoillessa. Vapaapäivän ilo myös kärsii siitä, että juuri mikään ei ole auki, lisäksi tiesulkujen vuoksi liikkuminen saattaa olla haasteellista. Ketjukaupoista ainoastaan
Colruyt on auki (ja sinne olen tainnut luvata olla toista kertaa menemättä). Niinpä jääkaappi on täynnä ruokaa, joten vaikka huomenna ei pääsisi minnekään, niin ei syytä huoleen.

Lisäksi poliisit ja palomiehet ovat uutisten mukaan lakossa, joten herää vain kysymys, että jos jotain sattuu, niin miten hommat hoituvat. Etenkin kun sairaaloissakin on ilmoitettu olevan vain minimi miehitys. Lisäksi postinjakajat ovat lakossa mukana kuin myös jätteenkerääjät. Onneksi oma jätteen keräyspäivä on maanantai ja laskujen toimittamisella ei niin kiire.

Ulkoruokinnassa

Täällä viikolla pari arki-iltaa poikkesivat perinteisestä, kotiin -> kissoille ruokaa -> itselle ruokaa -> mahdollisesti salille ja/tai lenkille -> nukkumaan kaavasta. Poikkeama oli ulkona syöminen keskiviikkona ja torstaina.

Keskiviikkona oli työporukkaa Suomesta käymässä ja sovimme näkevämme illalla lähellä Brysselin lentokenttää NH hotelillla. Olen kerran aiemmin yöpynyt kyseisessä hotellissa ja majoituksellisesti se oli hyvä, mutta ei ruuallisesti. En nyt äkkiseltään muista saaneeni koskaan saaneeni yhtä huonoa hampurilaista ravintolasta, sillä taso oli eineshamppari pakastimesta, joka oli vielä sulatettu liian nopeasti, joilloin sämpylä muuttuu kuivaksi käppänäksi. Muutama tilasi muuta kuin hampurilaisen, mutta ei niistäkään annoksista ylistyssanoja sadellut.

Torstaina puolestaan päätin lähteä parin työkaverin kanssa syömään Huyssa, Chez Nousissa. Olen kulkenut paikan ohi monesti ja laittanut merkille, että se on aina lähes täynnä. Suosituimmuuden vuoksi täytyy myöntää, että odotuksia oli. Paikassa on a´la carte, mutta myös viikottain vaihtuvat kolme vaihtoehtoa. Päätin ottaa viikon listalta ja ihan summissa. Tilattu ruoka, joka oli kiinankaalia käärittynä kinkkuun, päällystettynä juustokuorrutteisella muusilla. Ruoka oli sellainen mitä en varmasti olisi listalta ottanut valitsemalla, mutta joskus täytyy heittäytyä. Sanotaanko, että ruoka oli ihan syötävää, eikä hinnalla pilattua, sekä palvelu oli todella hyvää, joten voin mennä toistekin, mutta sillä kertaa taidan valita listalta, jotain muuta.

Ostoskassi

Torstaina sitella työmaan kissoista musta onnistui yllättää minut kotiin lähtiessä. Se ei ollutkaan tavanomaisessa paikassa, vaan keskellä kulkureittiä. Koska pääsin heti hyvin lähelle, päätin sormikkaalla houkutella sitä tutustumaan. Aluksi se oli hyvin epäileväinen, mutta pian se jo alkoi leikkiä sormikkaallani. Koska pieni luottamus oli luotu, seuraavaksi kokeilin silittämistä ja tällä kertaa onnistuikin. Musta kissa huomasi, että en niin paha ollutkaan ja sen jälkeen se ei sitten meinannut päästää minua lähtemään ollenkaan. Kiilasi eteeni, kun yritin kävellä pois vaatien lisäsilityksiä. Muita työmaakissoja ei tällä kertaa näkynyt. Kissat ovat selvästi laajentaneet reviriään, sillä olen nähnyt ne välilä kauempana työmaa-alueella ja yhden jopa parkkipaikalla. Vieläkään minulle ei kissojen tarina ole selvinnyt, mutta hyväkuntoisen näköisiä ovat ja eivätkä tosiaan mitään villejä.

Huyssa ilmestyy parin kuukauden välein paikallislehti, jossa on tietoa alueen tapahtumista ja muusta. Olipa siinä jopa tarkka erittely kaupungin budjetista tulevalle vuodelle. Joulu-tammikuun lehdessä oli myös kuponki, jolla asukkaat voisivat käydä noutamassa ostoskassin kaupungin talolta. Ei ämpärin veroinen vetonaula, mutta hieno kassi kuitenkin, Perjantaina ennen töihin menoa kävin sitten kaupungintalolla. Kova suunnitelma oli hoitaa homma ranskaksi ja tavallaan se hoituikin, sain tosin ainoastaan sanottua huomenta ja että haluaisin öö… ja sitten näytin kuponkia. Se kuitenkin toimi. Virkailija selitti kovin täyttäessään kassia esitteillä, mutta en valitettavasti ymmärtänyt sanaakaa, joten tyydyin vain hymyilemään. Kassin saatuani, sentään taas kiitokset ja hyvän päivän jatkot onnistuin toivottaa.

Pieni puolivuosikatsaus

Puolisen vuotta sitten, 25.6.2018, lähdettiin kissojen kanssa elämään unelmaa, suurta seikkailua ulkomailla. Kissojen seikkailu taisi heidän onnekseen rajoittua ensimmäisiin viikkoihin ja sen jälkeen, kun asunto saatiin kalustettua heidän elämänsä rauhoittui ja varmaan hyvä niin. Nyt on tutut kyttäyspaikat kuin myös turvapaikat. Joulupukki tosin järkytti hieman kissojen harmoniaa tuomalla taloon toisenkin raapimispuun. Aivan yhtä suosittu se ei ainakaan heti ole kuin vanha.

Työkomennukseni oli alunperin tarkoitus kestää tammikuun loppuun, mutta työmaan jatkuessa tarjoutui tilausuus olla heinäkuun loppuun asti. Tartuin tähän tilaisuuteen, sillä mikäli paluuta Suomeen olisi pitänyt järjestää nyt jo täydellä teholla, se olisi tuntunut tapahtuvan todella nopeasti, juuri kun täällä päässä sai byrokratian kuntoon. Nyt kun komennus jatkuu vielä puoli vuotta, niin pääsee myös niin sanotusti nauttimaan siitä, että asiat on järjestyksessä. Lisäksi todettakoon, että sen kerran kun täällä nyt ollaan, niin ollaan nyt kunnolla, niin ei tarvi heti toista kertaa lähteä. Tuntuma siis on tällä hetkellä se, että unelma on täytetty, mutta ei ole hinkua jatkaa työkomennuksia ulkomailla.

Millaista se unelma sitten on ollut? Sanottakoon, että elämä sitella on ollut yhtä aikaa ei todellakaan sitä mitä kuvittelin ja juurikin sitä mitä kuvittelin. Sen voi kuitenkin sanoa olleen vähemmän kamalaa kuin pelkäsin, sillä pelkäsin kontti elämän olevan pahimmassa tapauksessa lähellä painajaista. Käytännössä ainoat käytännön haasteet sitella minulle ovat olleet hämähäkit ja korkeat paikat. Molemmat ovat edelleenkin pelottavia, mutta olen mielestäni suoriutunut enemmän kuin hyvin. Yllätys on ollut, että sitella asioita hoidetaan enemmän sähköpostilla, paperilla ja konttitoimistosta käsin kuin työmaan reunalla. Mielenkiintoista on kyllä ollut, vaikka päivät ovat pitkiä ja ajoittain liiankin hektisiä. Nyt joulun välipäivinä sentään oli suhteellisen rauhallista.

Huomenna suuntaamme uuden vuoden viettoon Pariisiin, vaikka viimeaikaisten uutisten perusteella se ei mikään unelmakohde olekaan, jos muutenkaan. Matka kuitenkin varatiin jo ennen mielenosoituksia, joten päätettiin olla perumatta. Yritetään pysyä poissa mielenosoittajien reiteiltä. On ne ranskalaiset kummallista porukkaa, kun viikko toisensa jälkeen pitää riehua.

Väestörekisteri

Viime viikolla vihdoin ja viimein sain asunnon rekisteröimistodistuksesta kopion asunnon omistajalta. Kävin viemässä sen sitten väestörekisteriin, toiveikkaana, että nyt tämä ruljanssi olisi viimein loppu. Epäonneksi ”vähän englantia puhuva”-virkailija ei ollut töissä, vaan ainoastaan hänen kolleegansa, joka ei kesällä edes suostunut yrittää hoitaa asiaa kanssani. Tällä kertaa päästiin, sentään siihen niin pitkälle, että hän otti kopion vastaan. Sen jälkeen alkoikin tulla jälleen asiaa ranskaksi ja kun en ymmärtänyt niin sama asia sanottiin vain kovempaa. Valitettavasti se kovempaa puhuminen ei auta, jos ei osaa kieltä. Lopulta kuitenkin sain tekstistä poimittua, että hän halusi ottaa uudelleen myös kopion vuokra-sopimuksestani. Ilmeisesti osasin riittävästi pahoitella tyhmyyttäni, sillä sen jälkeen vielä saatiin sen verran kommunikoitua, että hänen kolleegansa tarkistaisi paperit ja lähettäisi kirjeen kotiin.

Eilen se kirje sitten tuli. Ja voi huh huh, kun osaa olla hankalaa. Sillä vaikka olin nyt täyttänyt kaikki aiemmat vaatimukset oli kirjeessä jälleen kaksi uutta. Pitäisi tuoda väestörekisteriin ”liite 19” ja uusi kuva. Vaikea edes kuvailla sitä turhautumisen määrää, sillä aluksi oli epäselvää mikä ihmeen ”liite 19”. Hetken aikaa hommaa kirottuani kävin läpi dokumenttipinon joita olen kaupungille toimittanut tai heiltä saanut ja niinpä onneksi yhden paperin yläkulmassa luki ”liite 19”. Dokumentti oli se, jonka toissa kertaisella käynnillä. En ymmärrä miksi se annettiin minun säilytettäväkseni, kun se nyt piti tuoda takaisin, mutta mikäpäs siinä. Liite asia oli sitä myöten selvä sitten. Kuva vaatimus oli sitten selkeä, mutta sitäkin ärsyttävämpi, sillä olen jo toimittanut vaaditun kuvan heille ja nyt pitäisi järjestää uusi. Töiden jälkeen on vaikea ehtiä mihinkään ottamaan kuvaa, mutta huomenna on pakko hoitaa asia tavalla tai toisella, sillä rekisteröitymiseni viimeinen takaraja on 15.lokakuuta. Sitä en vielä tiedä mitä tapahtuu, jos aikaraja menee umpeen ja rekisteröintiä ei ole tehty, mutta taidan jättää ottamatta selvää, jos suinkin mahdollista.

Ruokakaupan ihmeellisyyksiä

Belgiassa ruokakaupassa käydessä en lakkaa ihmettelemästä tiettyjä asioita. Osaa olenkin tainnut jo aiemminkin mainita,  mutta tässä mielestäni viisi suurinta ihmetyksen aihetta, joita vieläkin tulee joka kerta hämmästeltyä.

1.Kassahihnan pituus tai sen puute
Kassan jälkeen joko ei ole mitään hihnaa tai sitten hyvin pieni kaukalo yhdelle asiakkaalle. Miten ihmisten kuvitellaan pakkaavan tuotteet ostamisen jälkeen? Ainut keino selvitä ostotapahtumasta jotenkin kunnialla on joko ostaa todella vähän tuotteita (muutama kappale, korkeintaan ehkä viisi) tai sitten lapata kaikki tuotteet takaisin ostoskärryyn ja kärrätä tavarat sitten sivummalle tai autolle pakkaamista varten. Ihan käsittämätöntä! Kassahihna puolestaan ennen kassaa on yleensä pitkä kuin nälkävuosi ja siitä nyt ei ole mitään hyötyä.

2. Ruuan syönti kaupassa ennen maksamista
Olenhan minä Suomessakin joskus nähnyt että lapsen annetaan avata trippimehu ennen kassaa, että ostostelu sujuu sopuisaista, mutta Belgiassa kaupassa aikuiset syövät tuotteita jo ennen kuin ovat maksaneet. Yleensä kyseessä on joku leivonnainen ja tätä näkee viikottain. Ihan käsittämätöntä! Luulisi aikuisten ihmisten malttavan siihen asti, että tuote on maksettu.

3.Herkkujen määrä
Herkut Belgiassa ei tarkoita karkkeja tai sipsejä, vaan yleensäki myynnissä olevaa syötävää. On kaikkea, kaikenlaiseen naposteluun. Leivoksia, croisantteja, tietenkin vohveleita. juustoja, erilaisia makkaroita, aivan kuin he eivät koskaan söisi suomalaisen mittapuulla ”arkiruokaa”. Ihan käsittämätöntä! Luulisi tuolla herkkujen määrällä olevan paljon ylipainoisia, mutta heitä ei näy.

4. Leikkele pakettien koko
Ilmeisesti belgialainen ei laita patongin väliin kinkkua tai sitten hän laittaa koko paketin kerralla, sillä kinkut myydään todella pienissä paketeissa. Kolme tai neljä siivua per paketti. Siivu on toki tavallista paksumpi, luokkaa 50g per siivu, mutta silti ihan käsittämätöntä. Melkoista pakkausjätteen tuottamista.

5. Aukioloajat
Kaupat aukeaa vasta kahdeksan – yhden maissa. Ei siis mitään toivoa ehtiä käydä aamulla ostamassa jotain evästä, jos on edellisenä iltana unohtunut. Vielä kummallisempaa se on sitten toisesta päästä, sillä kaupat menevät kiinni viimeistään kahdeksalta illalla, ainakin Huyssa. Parin kymmenen kilometrin päästä bongasin ruokakaupan joka oli yhdeksään asti auki. Ja sitten tosiaan viikonloppuna aukioloajat ovat vielä lyhyemmät. Toki onhan Suomessakin ollut aukioloajat paljon lyhyemmät aiemmin, mutta tuntuu ihan käsittämättömältä, että en voi salitreenin jälkeen käydä ruokakaupassa, vaan se on tehtävä ennen salia tai toisena päivänä.

Syksy, syksympi

Olenhan minä sitä syksyä jo useamman kerran manannut saapuvaksi, mutta nyt se oikeasti alkoi perjantaina kello yhdeksän aamulla. Ja kyllä hyvin tarkasti siloin, sillä aamulla töihin mennessä oli yli 20 astetta lämmintä, mutta kaksi tuntia myöhemmin iski tuuli ja sade. Toisin sanoen sää, jonka minulle on kerrottu olevan se yleisin säätila Belgiassa. Sääennuste lupaakin jatkossa epävakaista säätä ja lämpötiloja 15 – 20 asteen välille. Vaikka näemmä sitä on jo tottunut liian lämpimään, sillä mikäli Suomessa syyskuun lopulla päästään yli 15 asteen, sehän on aivan huikeeta, mutta torstaina täällä oli päivällä vielä 27 astetta.

Tänään on ollut rauhallinen päivä, ainoastaan pakollinen vaatteiden ostelu meinasi aiheuttaa pientä tuskaa. Sekin tosin ainoastaan siksi, että kukkaro jäi kotiin. Onneksi kuitenkin huomasin kukkaron unohtumisen jo parkkipaikalla. Ja tuskan siinä aiheutti se. että tiellä oli ennennäkemätön ruuhka, parin minuutin matkaan meni yli kymmenen minuuttia. En tiedä mistä ruuhka varsinaisesti johtuu, sitä esiintyy silloin tällöin, se muodostuu yhteen liikenneympyrään ilman mitään varsinaista syytä. Liikenneympyrän jälkeen liikenne taas sujuu. Mutta kukkaron hakemisen jälkeen pääsin siis ostoksille, sillä muuttokuorman mukana ei kovin montaa pitkähiaista tullut ja niille alkaa nyt olla tarvetta. Parin viikon päästä menen kyllä Oulussa käymään ja hakemaan paksumpia vaatteita, mutta se on pitkä aika palella pahimmassa tapauksessa.

Sitten vielä ihmetyksen sananen ihmisten liikkumisesta tai liikkumisajasta. Olen nyt useampana iltana ollut liikkeellä vähän kahdeksan jälkeen, joko ihan lenkillä tai tulossa salilta ja kaduilla ei ole ketään. Ihmisiä näkyy ravintoloissa, mutta kaduilla ei ole ketään. Toki kaupat ovat silloin menneet kiinni, mutta kuitenkin on outoa, että ei juuri ketään missään ja kävelen kuitenkin aivan keskustassa, en missään sivulla. Päivällä menoa on enemmän kuin missään Suomen samankokoisessa kaupungissa, mutta illalla ei mitään.

Belgialainen kiropraktikko

Alaselkä on vihoitellut jo jonkin aikaa ja senkin vuoksi riittävän hyvän hierojan löytäminen olisi tosi tärkeää. Koska tulevalle viikonlopulle on suunnitelmissa reissu Jyväskylään, tuli mieleen, että kenties voisin reissussa hyödyntää myös suomalaista osaamista selän korjaukseen. Vaan koska tämä hyvä idea syntyi vasta maanantaina selän kanssa huonosti nukutun yön jälkeen, lienee turha sanoa, että ajan saaminen oli mahdotonta, etenkin perjantai-illalla. Plän B:ksi tuli google ja hakusanaksi kiropraktikko Belgiasta, vaikka ajatus jo sinänsä tuntui varsin hooceeltä. Sellaisia löytyikin huomattavasti enenemmän kuin urheiluhierojia. Availin lähialueen kiropraktikkojen nettisivuja ja sivun ja intuition perusteella lähetin viestin. Kirjotiin viestin suosista englanniksi, sillä ajattelin, että selän niksauttelun kanssa englannin kielen taito on kynnys kysymys. Kiropraktikko soittikin minulle hyvin pian viestin jälkeen ja puhui sujuvaa englantia. Sain myös ajan vielä samalle illalle, joka toisaalta oli epäilyttävää, sillä jos on hän on hyvä, luulisi olevan jonoa.

Maanantaina töiden jälkeen suuntaisin kiropraktikolle, hieman jännityksessä, että mitäköhän tästäkin seuraisi. Oikea paikka löytyi helposti ja vastaanottotiskin nainen tervehti iloisesti ja heti engalnniksi, selkeästi tietäen kuka olin. Ennen sisäänpääsyä minun piti vielä täyttää esitetietolomake, joka oli tietenkin vain ranskaksi, mutta nainen auttoi minua käännöksessä. Olennaisimpana kohtana tietenkin oli, että onko jotain aiempia vammoja tai sairauksia millä voisi olla vaikutusta hoitoon, sekä lopussa vastuuvapauslauseke. Ei muuta kun nimi alle ja katsomaan millaista käsittelyä saisin. Kiropraktikko vaikutti ammatimaiselta, teki erilaisia tutkimuksia selän ja kropan liikkuvuusta. Itse naksatuttelu meni hyvin samankaltaisesti kuin Suomessa. Menen vielä uudestaan torstaina, mutta tosiaan mitään muuta varsinaista vikaa ei ollut, kuten ei pitänytkään, mutta selkäranka oli päässyt virheasentoon, Miksi-kysymykseen vastausta ei kiropraktikolta saanut, mutta itse epäilen sänkyä, sillä aluksi se oli aivan liian kova. Nyt sen pitäisi olla hyvä, mutta jos selkä oli jo kierossa, niin ei se paranneltu patja enää auttanut. Katsotaan nyt toisen käynnin jälkeen, jos tuo selkä asettuisi kunnolla.

Huyssa kun selvittiin yli kaksi viikoa kestäneestä tivolista, niin tilalle tuli kahden viikon sirkus. Sirkus itsessään ei kadulla näy muuten kuiin kadunvarsimainoksina, mutta ne sitten ovatkin mainitsemisen arvoisia, ovat nimittäin pelottavia. Etenkin tuo missä pelle taluttaa hanhea. En tiedä millainen sirkus itsessään on, mutta noilla julisteilla pysyn kyllä mielellään kaukana.