Belgialainen kiropraktikko

Alaselkä on vihoitellut jo jonkin aikaa ja senkin vuoksi riittävän hyvän hierojan löytäminen olisi tosi tärkeää. Koska tulevalle viikonlopulle on suunnitelmissa reissu Jyväskylään, tuli mieleen, että kenties voisin reissussa hyödyntää myös suomalaista osaamista selän korjaukseen. Vaan koska tämä hyvä idea syntyi vasta maanantaina selän kanssa huonosti nukutun yön jälkeen, lienee turha sanoa, että ajan saaminen oli mahdotonta, etenkin perjantai-illalla. Plän B:ksi tuli google ja hakusanaksi kiropraktikko Belgiasta, vaikka ajatus jo sinänsä tuntui varsin hooceeltä. Sellaisia löytyikin huomattavasti enenemmän kuin urheiluhierojia. Availin lähialueen kiropraktikkojen nettisivuja ja sivun ja intuition perusteella lähetin viestin. Kirjotiin viestin suosista englanniksi, sillä ajattelin, että selän niksauttelun kanssa englannin kielen taito on kynnys kysymys. Kiropraktikko soittikin minulle hyvin pian viestin jälkeen ja puhui sujuvaa englantia. Sain myös ajan vielä samalle illalle, joka toisaalta oli epäilyttävää, sillä jos on hän on hyvä, luulisi olevan jonoa.

Maanantaina töiden jälkeen suuntaisin kiropraktikolle, hieman jännityksessä, että mitäköhän tästäkin seuraisi. Oikea paikka löytyi helposti ja vastaanottotiskin nainen tervehti iloisesti ja heti engalnniksi, selkeästi tietäen kuka olin. Ennen sisäänpääsyä minun piti vielä täyttää esitetietolomake, joka oli tietenkin vain ranskaksi, mutta nainen auttoi minua käännöksessä. Olennaisimpana kohtana tietenkin oli, että onko jotain aiempia vammoja tai sairauksia millä voisi olla vaikutusta hoitoon, sekä lopussa vastuuvapauslauseke. Ei muuta kun nimi alle ja katsomaan millaista käsittelyä saisin. Kiropraktikko vaikutti ammatimaiselta, teki erilaisia tutkimuksia selän ja kropan liikkuvuusta. Itse naksatuttelu meni hyvin samankaltaisesti kuin Suomessa. Menen vielä uudestaan torstaina, mutta tosiaan mitään muuta varsinaista vikaa ei ollut, kuten ei pitänytkään, mutta selkäranka oli päässyt virheasentoon, Miksi-kysymykseen vastausta ei kiropraktikolta saanut, mutta itse epäilen sänkyä, sillä aluksi se oli aivan liian kova. Nyt sen pitäisi olla hyvä, mutta jos selkä oli jo kierossa, niin ei se paranneltu patja enää auttanut. Katsotaan nyt toisen käynnin jälkeen, jos tuo selkä asettuisi kunnolla.

Huyssa kun selvittiin yli kaksi viikoa kestäneestä tivolista, niin tilalle tuli kahden viikon sirkus. Sirkus itsessään ei kadulla näy muuten kuiin kadunvarsimainoksina, mutta ne sitten ovatkin mainitsemisen arvoisia, ovat nimittäin pelottavia. Etenkin tuo missä pelle taluttaa hanhea. En tiedä millainen sirkus itsessään on, mutta noilla julisteilla pysyn kyllä mielellään kaukana.

 

MM-kisoihin valmistautuminen alkaa

Kädenväännön MM-kisat järjestetään Turkissa lokakuun puolessa välissä. Belgian komennuksella ei asiaan varsinaisesti ole vaikutusta, mutta kisavalmistelut ne on täälläkin aloitettava. Painoa pitäisi jokunen kilo pudottaa ja se on aina tuskallista. Täällä se tuntuu ainakin näin aluksi vielä pahemmalta, koska houkutuksia on joka paikassa. Belgialaiset vaikuttavat melkoisilta herkuttelijoilta, sillä kaupasta vaikeinta tuntuu olevan löytää tavallista ruokaa. Löytyy, jos jonkilaista naposteluboksia juustoista, makkaroista ja lihoista, tuoretta leipää on joka paikassa, erilaisia leivoksia, vohveleita ja suklaata unohtamatta. Itselle tuo juusto on se heikko kohta, sillä siihen on tullut täällä ollessa sorruttua liian usein, mutta nyt se on sitten pannassa tai ainakin hyvin rajoitetussa käytössä seuraavat seitsemän viikkoa.

Olennaisena osana MM-kisoihin valmistautumista ruokavalion lisäksi on tietenkin treenit. Keskiviikkoisin olen ajellut Liégen suunnalle vääntämään ja ihan hyvät treenit sielläkin on saanut aikaiseksi, vaikka ei sitä kyllä Vaasan treeniporukkaan voi verrata. Vääntöjen lisäksi treenaan kuntosalilla, jonka valinnasta jo aiemmin tuli kerrottua. Sali sijaitsee siis noin 15 min kävelymatkan päässä. Siellä on myös asiakasparkki autolle, mutta siihen ei ole vielä tarvinnut turvautua. Kuntosalilla on kaksi kerrosta, ylimmässä eli katutasossa sijaitsee vastaanoton ja pukuhuoneiden lisäksi älyttömän kokoinen aerobinen alue, tarkoittaen kymmeniä kuntopyöriä, crosstrainereitä ja juoksumattoja. Sen lisäksi kerroksessa on jumppasali ja muutamia peruslaitteita sekä taljakokonaisuus, joka on tässä kerroksessa se ainut itseä kiinnostava laite. Onneksi salista löytyy myös kellari, sillä sieltä löytyvä kaikki vapaat painot ja laitteet. Käsipainojakin riittää 50kg asti.

Salin heikkoutena on penkkipunnerruspaikat, sillä niitä ei voi säätää ja nyt hätinä yletyn tankoon. Penkkipunnerus onkin nyt sitten jäänyt vähemmälle. Kuntosalin muita negatiivisia puolia on se, että sali on yksi iso avara tila. Se on tietenkin makuasia, mutta itse en välittäisi nähdä kaikki muita kanssa treenaajia. Soitettava musiikki on myös aivan hirveää, mutta siihen onneksi auttaa korvanapit. Jos jotain huonoa, niin on siellä hyvääkin, sillä tosiaan kaikki tarvittavat painot ja laitteet löytyy ja salilla saa treenata rauhassa, kukaan ei edes tervehdi muuta kuin pukuhuoneessa. Toki tervehtivät toisiaan, jos ovat tuttaja keskenään ja silloin vaihdetaan myös asiaan kuuluvat poskisuudelmat. Tuo tervehtimättömyys on kyllä jopa vähän outoa, sillä kaikkialla muualla belgialaiset tervehtivät liiankin kanssa. Koska sali on osa isompaa ketjua, samalla kuukausikortilla saisi käydä muuallakin treenamassa. Vielä tätä ei ole tullut hyödynnettyä, mutta ehkäpä joskus reissussa se voi olla tarpeen. Vielä kuntosalin erikoisuutena tai ominaisuutena voi pitää sitä, että jokaisella on oltava treenipyyhe mukana. Lisäksi kenkien käyttö on pakollista, joten ei enää treenejä villasukissa muuta kuin korkeintaan kotona.

Kissatappelu ja pakettiautomaatti

Maanantaiaamut eivät yleensäkään ole siitä parhaimmasta päästä, mutta tällä viikolla oli vielä tavallista pahempi, sillä se alkoi jo 5:20 kissatappelulla. Omat kissat ottivat yhteen oikein tosissaan. Siihen herääminen ei ollut mitenkään miellyttävää, saati sitten tilanteen rahoittelu ja jälkien siivoaminen. Koska tilanne oli ehtinyt jo pitkälle, kunnes ehdin väliin, suurin osa tapahtumien kulusta jää arvoitukseksi, mutta ihan hyvän teorian ainakin pystyin kehittämään tapahtuneelle. Tuossa ikkunan takana käy pyörimässä yksi kissa, jolle Muusa aina uhittelee ja joka aina joskus pääsee Muusan pelästyttämään ikkunalaudalta. Näin varmasti oli käynyt nytkin ja koska Manna on Muusan uskollinen apuri, se oli varmaan rientänyt auttamaan. Muusa lienee kuitenkin ollut sen verran tilanteesta yllättynyt tai unissaan, että on erehtynyt luulemaan Mannaa täksi vieraaksi kissaksi ja sen seurauksena kusi tämän päälle. Jokainen voi sitten miettiä, että suuttuisiko siitä? Vihanpitoa sitten riittikin tapahtuman johdosta tuntikausia, mutta onneksi vuosien kissakaveruus ei siitä näemmä pilalle mennyt. Nyt pari päivää myöhemmin episodi jo alkaa itseäkin hymyilyttää, mutta silloin ei kyllä.

Tiistaina oli viimeinen virallinen päivä Huyn 15.elokuuta juhlia, mutta osa tivoliliaitteista on kuulemma paikalla sunnuntaihin asti. Ihmisiä tivolissa riitti, vaikka oli arki-ilta. Erilaisia laitteitakin löytyi laidasta laitaan, esitteen mukaan ainakin 110. Itsellä meni pää ja maha sekaisin pelkästä katsomisesta. Tivolin maailmanpyörä antoi iltalenkillä mahdollisuuden ottaa vähän erilaisia kuvia Huysta.

Knoppi tietona, että yllä kuvassa näkyvä silta on Pont Roi Baudouin, joka on oma lähisilta ja joka saamieni ja löytämieni tietojen mukaan (sillan kylttikin tulee tietoa) rakennettiin 1600-luvulta, mutta se valitettavasti räjäytettiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Itseasiassa juuri 15.elokuuta, joten ehkä tässä löytyy parempi yhtymäkohta ilotulitukselle kuin kirkkopyhä.

Sunnuntai-illalla rohkaistuin tekemään nettitilauksen, sillä huomasin, että lähikioskissa on postin pakettien jakelupiste, joten ehkä ihan kaikkea ei olisikaan pakko tilata kotiinkuljetuksella. Toimitustapaa valitessa sitten selvisi, että lähialueelta, itseasiassa Carrefourin pihasta, löytyy myös pakettiautomaatti. Niinpä tilasin paketin sinne, enkä lähikioskiin. Paketti saapuikin jo tiistaiaamulla, joten todella nopea toimitus. Sähköpostin mukaan paketin pystyi noutaa pakettiautomaatista 24/7, mutta ainoastaan lauantaihin asti eli pakettia säilytetään ainoastaan viisi päivää. Paketin nouto oli jopa helpompaa kuin Suomessa, sillä sähköpostissa oli QR-koodi, joka tuli skannata laitteeseen ja luukku avautui.

 

 

Kauppojen vertailu

Huysta löytyy kokoisekseen kaupungiksi yllättävän paljon ruokakauppoja tai ainakin siltä minusta tuntuu, sillä niitä on ainakin kahdeksan (tällä puolen jokea yhtä lukuunottamatta kaikki), sekä niiden päälle pienet puodit ja kioskit. Niinpä päätin tehdä pienen hintavertailun. Tuotteiksi valikoitui 9 toistuvasti ostoslistalla olevaa tuotetta. Toki kauppakierroksen puolivälissä tuli mieleen mionta tuotetta lisää, joita olisi ollut hyvä verrata, mutta näillä mennään. Lisäksi osaa tuotteista ei edes löytynyt kaikista kaupoista, joten vertailu typistyi toivotusta. Kananmunien ja kaurahiutaleiden hinnat on joko ilmoitetun kokoisesta pakkauksesta tai laskettu 12 kpl ja 500g pakkauksesta, sillä koot vaihtelivat. Kaikkien muiden paitsi juuston kohdalla on käytetty halvinta tuotetta. Jo aiemmin parjaamani Colryutin jätin kokonaan pois kierroksesta, sillä siitä ei tule päivittäistä kauppaani, vaikka olisi kenties halvin (tämä toki vaatisi todisteita). Lisäksi todettakoon, että joka kaupassa oli oma paistopiste.

LEADER PRICE
Leader Pricessa oli leveät käytävät ja vain vähän hyllyjä, valikoima oli todella suppea. Henkilökunta oli ystävällistä ja kassat lähimpänä suomalaista eli ”normaalit”, Tarkottaen siis sitä, että kassan jälkeen oli kaukalo tavaroille. Yksi puoli toki eli tavarat pitää pakata ennen seuraavaa asiakasta. Auki maanantaista lauantaihin 8:30 – 19:30 ja sunnuntainakin 9:00 – 18:00.

LEADER PRICE
Kananmuna 10 kpl 1,29
Kaurahiutale 800g Ei löytynyt
Juusto 175g 2,99
Raejuusto 200g Ei löytynyt
Maitorahka 500g Ei löytynyt
Kivennäisvesi 1,5l 1,02
Kahvi 500g 2,79
Naudanliha e/kg 13,45
Kanafilee e/kg 8,49

DELHAIZE
Delhaize oli kompakti mutta pieniin neliöihin oli tungettu monipuolinen valikoima. Luinkin lehdestä, että Delhaize haluaisi laajentaa, enkä ihmettele. Delhaizesta löytyi kookosöljyä, jota olen useamman viikon etsinyt kaupoista. Henkilökunta oli ystävällistä ja kassat normaalit. Auki maanantaista lauantaihin 8:30 – 19:30 ja sunnuntaisin 8:30 – 12:00.

DELHAIZE
Kananmuna 10 kpl 1,325
Kaurahiutale 800g 1,73
Juusto 175g 3,45
Raejuusto 200g 0,99
Maitorahka 500g 1,79
Kivennäisvesi 1,5l 0,29
Kahvi 500g 2,99
Naudanliha e/kg 18,21
Kanafilee e/kg 10,39

INTERMARCHÉ
Intermarchén parkkipaikka oli ”pelottava”, sillä siellä oli puomit. Yötä varten toki, mutta eihän sitä koskaan tiedä, että milloin kauppareissun aikana ne on kiinni laitettu. Kauppa oli iso ja valikoima oli monipuolinen. Sieltä löytyi jopa oikeanlaisia biojätepusseja hyllystä. Niiden nimittäin täytyy olla varustettua kaupungin logolla, että kelpaavat. Muissa kaupoissa oikeat pussit ovat ollet kassan takana, enkä sitten ole viitsinyt yrittää viittoa, että mitä tarvitsisin. Jatkossakin siis biopussit varmaan Intermarchésta. Kassat kohtuulliset ja henkilökunta ei kummempia puhellut.  Auki maanantaista lauantaihin 8:30 – 19:30 ja sunnuntaisin 9:00 – 12:00.

INTERMARCHE
Kananmuna 10 kpl 1,29
Kaurahiutale 800g 2,79
Juusto 175g 3,19
Raejuusto 200g 2,09
Maitorahka 500g  Ei löytynyt
Kivennäisvesi 1,5l 0,28
Kahvi 500g 2,99
Naudanliha e/kg 12,99
Kanafilee e/kg 9,92

ALDI
Töistä kotiinpaluumatkalle osuu vielä yllämainittujen lisäksi Aldi. Se on erilainen, sillä kaikki liha, kana yms tuotteet löytyvät samasta talosta löytyvästä erillisestä liikkeestä. Sinne en sitten mennyt ranskankielenataitoani testamaan, ehkä vielä joskus. Aldissa oli suppea valikoima. Kassat olivat tosi lyhyet, eli kassan jälkeen oli vain parinkymmenen sentin alue tavaroille. Henkilökunta oli enenmmän kiinnostunut keskinäisestä jutustelusta kuin asiakaspalvelusta. Auki maanantaista lauantaihin 8:30 – 19:00 ja sunnuntaisin kiinni.

ALDI
Kananmuna 10 kpl 1,29
Kaurahiutale 800g 1,264
Juusto 175g  Ei löytynyt samaa merkkiä
Raejuusto 200g 0,89
Maitorahka 500g 0,65
Kivennäisvesi 1,5l 0,29
Kahvi 500g 2,29
Naudanliha e/kg Ei löytynyt
Kanafilee e/kg Ei löytynyt

LIDL
Lidl ei juuri Suomesta ero muutoin kuin kassan osalta, kassan jälkeen on tosiaan se parikymmentä senttiä tilaa ostoksille, joten pakkaajan täytyy olla asialla, vielä en ole oppinut miten. Ja sivuhuomautuksena lähes yhtä hankalaa on elämä ilman kuivauskaappia, mutta kai molempiin tottuu? Lidl sijaitsee parin kilometrin päässä asunnolta pois päin työpaikasta eli se on ns. väärään suuntaan. Lidlin ehdottaman plussana on 2,99e maksava sushiboksi, joka tosin on vieläpä hyvää. Auki maanantaista perjantaihin 8:30 – 20:00 ja lauantaisin 8:30 – 19:00, sunnuntaisin suljettu.

LIDL
Kananmuna 10 kpl 1,292
Kaurahiutale 800g 1,264
Juusto 175g 3,15
Raejuusto 200g 0,89
Maitorahka 500g 0,65
Kivennäisvesi 1,5l 0,29
Kahvi 500g 1,99
Naudanliha e/kg 9,78
Kanafilee e/kg 6,79

CARREFOUR
Carrefour sijaistee Lidlin vieressä, sen valikoima on monipuolinen, siltä löytyi jopa leseitä, joita olen joka kaupasta etsinyt. Kaupassa on jostain syystä kiireinen tunnelma, ainakin ollut sen muutaman kerran kuin siellä olen käynyt, olettaisin sen johtuvan kassakuulutukista, joiden sanomaa en ymmärrä, mutta voi olla muutakin. Kassat lopuvat kuin seinään täälläkin. Kanafileet olivat loppu, joten tarkkaa hintaa en saanut, sillä hinnat ovat tuotteissa, ei hyllyssä. kuitenkin filee suikale oli 10,52e/kg, joten luulisin fileen menevän aika lähelle. Aukioloajat maanantaista perjantaihin 8:30 – 19:30. lauantaisin 8:30 – 19:00 ja sunnuntaisin 8:30 – 18:00.

CARREFOUR
Kananmuna 10 kpl 1,325
Kaurahiutale 800g 1,65
Juusto 175g 3,29
Raejuusto 200g 2,19
Maitorahka 500g 0,65
Kivennäisvesi 1,5l 0,67
Kahvi 500g 2,89
Naudanliha e/kg 15,02
Kanafilee e/kg Loppu

MATCH
Viimeisenä lähikauppa Match. Hintavertailu paljasti sen mitä jo muutenkin uuperoin eli se ei ole halvimmasta päästä. Siellä on kuitenkin monipuolinen valikoima ja se on tosiaan kävelymatkan päässä. Toiseksi lähimpiin (Lidl, Carrefour ja Intermarché) matkaa kertyy lähes kaksi kilometriä. Matchissa on itsepalvelukassat, joka on melkoista luksusta. Mikäli Matchissä menee tavalliselle kassalle, se on malli normaali eli siitä löytyy lyhyt kaukalo tavaroille. Auki maanantaista lauantaihin 8:00 – 20:00 ja sunnuntaisin 8:00 – 13:00.

MATCH
Kananmuna 10 kpl 1,49
Kaurahiutale 800g 2,79
Juusto 175g 3,48
Raejuusto 200g 0.99
Maitorahka 500g 1,85
Kivennäisvesi 1,5l 0,35
Kahvi 500g 2,99
Naudanliha e/kg 17,98
Kanafilee e/kg 10,79

Voittajaksi vertailussa näillä tuotteilla selviytyi Lidl, jossa olen kyllä muutoinkin käynyt, sillä se on yksinkertainen ja nopea. Ainoat ongelmat ovat kassa, koska en tosiaan ehdi siellä mitenkään pakata tavaroita ja se että se ei osu päivittäisen ajoreitin varrelle.

Pakkaseen

Viimeiset kaksi päivää sitella ovat olleet hyvin tuskaisia, sillä ilmastointi ei vieläkään toimi. Kaiken huipuksi maanantaina, sitä kävi korjaaja katsomassa. Tämä katsominen tuntuu olevan pahasta, sillä nyt kävi lähes samoin kuten putkimiehen kanssa, katsomisen jälkeen ilmastointilaite ei toiminut enää ollenkaan. Tähän asti se on sentään mennyt tuulettimesta, koska sillä on saanut ilman kiertämään. Toimimattomaan ilmastointiin kun vielä lisätään reilusti yli kolmenkymmenen asteen ulkolämpötilat, niin vähemmästäkin tulee talvea ikävä. Näen tosin jo mielessäni, että tammikuulla sitten valitan sitä, kun kontin lämmityslaite ei toimi, mutta eletääs lämpötilan suhteen hetkessä.

Tänään töistä lähtiessä suuntasin Huyn kodinkoneliikkeeseen, koska pakastinta en viikonlopun aikana saanut ostettua. Sellainen pieni 34 litran pakastin löytyikin, sillä kodinhoitohuoneeseen ei suurempaa olisi saanut järkevästi mahtumaan. Toki kun asunnossa huoneita riittää, niin mikäänhän ei olisi estänyt sijoittamasta pakastinta vierashuoneeseen, mutta halusin sen lähelle keittiötä. Kodinkoneliikkeessä yhteistä kieltä ei taaskaan juuri ollut, mutta otin kuvan tuotteesta ja sen avulla sain kassalla selitettyä, että kuvanmukainen tuote pitäisi saada. Homma hoituikin ja sain vielä pakastimen kannettuna autolle asti. Pakastin, vaikka pieni onkin, ratkaisee monta säilyvyys ongelmaa, sillä esimerkiksi marjat eivät montaa päivää säily sulatuksen jälkeen. Nyt olen tosin vielä  pyrkinyt ostamaan marjat tuoreina, sillä pakastemarjoja ehtii syödä siten talvella. Toinen hyvä puoli on, että nyt voi ostaa hieman isompia määriä ruokaa kerralla, sillä inhoan kaupassa käymistä. Lisäksi pakastimeen voi jonkun hätävaran laittaa ja kenties vähän jäätelöäkin.

Pakastimen oston jälkeen kävin vielä salilla, joka on onneksi ilmastoitu. Salilta kotiin palatessa, ilta yhdeksän maissa, ulkona oli vielä kolmekymmentä astetta. Ukkonen hieman jyrisi, mutta taisi mennä jostain kauempaa ohi, sillä ainoastaan muutama sadepisara tuli. Harmi, sillä viileyden lisäksi, vesisade olisi tällä hetkellä varsin toivottu.

Ruotsalainen hieronta

Olen Suomessa tavannut käydä säännöllisesti hieronnassa, keskimäärin noin kolmen – neljän viikon välein treeneistä ja kädenvääntökisoista riippuen. Jo ennen työkomennuksen alkua yritin selvittää lähialueen hierojia, että löytyisikö netin kautta lupaavan olosia. Ei löytynyt. Kunnon urheiluhierojaa ei tuntunut löytyvän, edes suuremmaltakaan alueelta.

Ensimmäisillä kävelylenkeillä Huyssa silmiin osui keskustassa oleva hieroja, jonka ovessa oli hinnasto ja siinä mainittuna urheiluhieronta. Hieroja oli lomalla heinäkuun puoliväliin, mutta heti sen jälkeen laitoin hänelle sähköpostia ja sainkin ajan vielä samalle viikolle. Hieroja puhui hieman englantia ja ennen hieronnan alkua kävimme läpi, että hieronnan tulisi keskisttyä ylävartaloon; selkään ja käsiin. Hierontapöytä oli todella korkea, onneksi ei sentään korkeanpaikankammo siinä iskenyt. Hieronta oli aluksi lähinnä hivelyä, hieronta ei mennyt lihaksen mukaan, vaan jollain totutulla kaavalla. Kyllähän sellainenkin stressiä poistaa ja varmasti toimii tietyissä tilanteissa, mutta se ei ollut sitä mitä minä hieronnalta hain. Hierojan kysyessä painoikohän sopivasti, pyysin painamaan lisää. Hivelyn jälkeen hieronta jatkui läiskimisellä (en tiedä mikä oikea termi on sille, että hakataan käsillä), joka kuulosti ja tuntui siltä kuin hierojalla olisi ollut koiran vinkulelu ja hän olisi sillä vihtonut selkääni. Saattoihan siinä joku jumi aueta, mutta käsittelyllä ei ollut mitään tekemistä urheiluhieronnan kanssa, eikä se läiskiminen kovin mukavaa ollut. Joten tälle hierojalle tuskin tarvitsee toista kertaa mennä.

Koska olen yleensä tavannut vääntökisojen jälkeen käydä hieronnassa, päätin kokeilla seuraavaa hierojaa, jonka löysin netistä ja jonka valikomaan kuului ruotsalainen hieronta. Hieroja ei puhunut englantia juurikaan, ainoastaan yksittäisiä sanoja, joten kommukaatio välillämme oli melkoisen ontuvaa. Yritin selittää hänelle, että haluan hieronnan ylävartalolle ja osoitin samalla selkää ja käsiä. Viesti ei kuitenkaan mennyt perille tai sitten hänellä tunnin hierontaa aina kuului myös jalat, sillä sain kokovartalohieronnan. Hieronta itsessään ei ollut umpisurkeaa, vaan ajoittain löytyi jopa lihaksia, mutta koska hän pyrki nopeasti eteenpäin ehtiäkseen koko kropan, jäi yläkroppa kuitenkin liian vähälle huomiolle. Lopputuloksena se, että voi mennä jatkossakin mikäli ei muuta löydy. Pitää vaan ensi kerraksi opetella sen verran ranskaa, että voi selittää haluavansa ainoastaan ylävartalon hieronnan. Hieronnan jälkeen hieroja tarjosi vielä teetä. Koska yhteistä kieltä ei ollut joimme teet lähes hiljaisuuden vallitessa, kokemus sekin.

 

Huh hellettä!

Belgiasta käsin on päässyt seuraamaan Suomen ennätyshelteitä netin uutisoinnin kautta, mutta on sitä lämpöä täälläkin riittänyt. Tosin edelliset pari viikkoa Suomen lämpötilat ovat olleet todennäköisesti korkeammat, sillä tällä on päästy ainoastaan lähelle 30 asteen lukemia, mutta ei yli sen. Tällä viikolla kuitenkin lämpeni ja lämpötilat ovat olleet maanantaista lähtien lähellä 35 astetta ja huomiselle ennuste on 38 astetta. Ei passais valittaa, mutta mä kyllä sulan ulos. Alkaa olla jo niin kuumea että tuuli ei tunnu viileältä iholla, vaan epämiellyttävältä, melkein jo polttavalta.

Että siitä lämmöstä pääsisi oikein tosissaa nauttimaan, niin sitella kontin ilmastointilaite sanoi työsopimuksensa irti viime viikon keskiviikkoa. Korjaajaa onkin sitten odotettu siitä asti ja nyt alkavat työolosuhteet muuttua sietämättömiksi. Aamupäivällä on vielä ihan ok, mutta iltapäivällä päästään sauna tunnelmiin. Täytynee huomenna ottaa vasta ja löylykauha mukaan.

Lämmön vuoksi yöt ovat olleet myös yhtä helvettiä. Nukuttua ei saa, koska sisälläkin lämpötila 27 -28 astetta. Kaksi tuuletinta on valjastettu luomaan viileämpää tunnelmaa makuuhuoneeseen, mutta ei ole paljon auttanut. Koska yöllä kannattaa pitää viilennyksen vuoksi ikkunoita auki, on sitä joutunut sitten heräämään, myös esimerkiksi yölliseen ilotulitukseen, silloin kun nukkuminen olisi muutoin onnistunut.

Tiistaina selvisi, että postipaketin jättäminen naapurin hoteisiin on ihan tavallinen käytäntö, sillä postilaatikosta löytyi pakettikortti, jossa oli painettuna suurinpiirtein, että ”Teille on saapunut paketti, koska ette ollut kotona pakettinne on …” ja sitten oli usempia vaihtoehtoja, joista ensimmäinen oli ”toimittettu naapuriin xxxx”. Olihan siinä sitten muitakin toimitus vaihtoehtoja, mutta täällä ei tunnuta juuri tuntevan toimitusta postinkonttoriin, saati sitten, että mitään pakettiautomaatteja olisi. Täytyy tilailla tavaraa harkiten, sillä on lähes mahdotonta olla arkena kotona odottamassa pakettia.

Tiistaina kiinteistönvälittäjä oli myös jättänyt postilaatikkoon raportin asunnon kunnosta. Ihmetyttää, että miten sen saamiseen meni kuukausi muutosta, kun kyseinen raportti pitäisi olla heti saatavilla ja siihen mahdolliset lisäykset tai muutokset pitäisi toimittaa noin viikon sisällä muutosta. Kaiken lisäksi raporttiin oli melkoisesti korjattavaa ja lisättävää. Osa raportin kuvista ei edes ollut asunnosta tai mikäli oli, niin sitten ne olivat useiden vuosien takaa. Kaikkien eniten huomiota herättävää oli, että raportissa oli maininta kylpyhuoneen vuotavasta hanasta Kukaan ei vaan näemmä ollut viitsinyt tehdä asialle mitään. Nyt hana on sentään kunnossa, kun putkimies sen lopulta tiistaina kävi vaihtamassa, eikä tällä kertaa tullut mitään uusia vuotoja.

Koska pahvilaatikko vuoresta on tullut kitistyä kerran jos toisenkin, sovin työkaverin kanssa, jolla on samanlainen vuori, että menemme torstaina viemään pahveja kierrätyskeskukseen. Keskiviikkoillalla lastattiin vuokra-Peugeot täyteen pahvia ja torstaina töiden jälkeen suunta kohti kierrätyskeskusta. Navigaattori teki pienen tepposen ja ensin päädyttiin väärään paikkaan, oikealla osoitteella. Onneksi oikea paikka löytyi parin kilometrin päästä. Kierrätyskeskuksessa pienen alku säätämisen jälkeen, kerrottiin mihin lavaan pahvit saisi laittaa. Ainut ongelma oli, että pahvilava oli jo valmiiksi aivan täynnä ja nyt sen edessä oli kaksi henkilöautollista pahvia lisää. Onneksi kierrätyskeskuksen henkilökunta oli avuliasta ja yksi mies meni pahvikasan päälle tiivistämään sitä, joten saatin pahvit mahtumaan lavalle.

 

Putkimies, poliisi ja pahvivuori

Keskiviikkoaamulla jäin kotiin odottamaan putkimiestä, sillä hän oli tulossa katsomaan kylpyhuoneen vuotavaa hanaa. Nimenomaan katsomaan. sillä hänellä ei ollut mitään vaihtotarpeita mukana ja tällä kertaa olisi tarvittu uusi hana. Sen lisäksi hana alkoi nyt vuotamaan entistä pahemmin, mutta edelleen onneksi vain kylmällä puolella. Tämän lisäksi putkimies tutki vessanpöntön, sillä asunnon omistaja pyysi häntä tarkistamaan sen. Ihan putkeen ei mennyt sekään, sillä pönttö alkoi käynnin jälkeen vuotaa. Lähes täydellinen suoritus siis siitä ilosta sai maksaa 84,50e. Toki asunnonomistaja lupasi sen minulla maksaa myöhemmin, mutta kuitenkin. Putkimies lupasi tulla hanan kanssa uudelleen perjantaina, mutta se käynti siirtyikin ensi viikolle. Ilmoitti sentään muutama tunti ennen sovittua tuloa, että ei pääsekään.

Torstaina saapui mieluista toimitus, taljalaite. Yhdestä ylimääräisestä huoneesta on siis kuoritumassa kuntosalihuone. Kädenvääntöpöytähän siellä jo on. Makuuhuone, keittiö ja olohuone alkavat olla kaikin puolin valmiita. Kuntosalihuone tosiaan on vielä työn alla ja vierashuone toimii tällä hetkellä pahvisäilönä. Pahvia onkin kertynyt ihan tajuttomia määriä. Pahvinkeräys tosiaan tapahtuu joka toinen viikko ja se osuu vasta tulevalle maanantaille. Ongelma on, että olemme viikonlopuksi yllättäen lähdössä vähän kiertelemään, Normandiaan eli kukaan ei ole sunnuntai-illalla kantamassa pahveja kadulle odottamaan. Niiden sinne roudaaminen jo lauantaiaamulla saattaa aiheuttaa närää naapureissa, sillä mikäli googlen käännöksestä oikein ymmärsin, jäteet saisi vielä kadulle keräystä edetävänä iltana klo 20 jälkeen. Osaa kyllä olla hankala systeemi. Paljon mieluummin veisin keräyspisteeseen itselle sopivana aikana ja sitä onkin sitten tarkoitus ensi viikolla yrittää, sillä kierrätyskeskus ottaa niitä vastaan, jos ne itse sinne vie. Torstai-illalla myös kävin itse laittamassa nimen ovipuhelmeen leikkaa ja liimaa tekniikalla, sillä ovipuhelimen nimikylttien avaaminen osoittautui liian haasteelliseksi. Eihän siitä kaunis tullut, mutta onpa nimi kaikialla missä pitääkin. Oven ja postilaatikon hoidin jo keskiviikkona, koska ne olivat helpompia.

Perjantaiaamulla saatiin viimeinkin netti asuntoon. Sitä onkin jo muutama viikko odoteltu, sillä töistä saadun mokkulan sallittu datansiirtomäärä ylitty alta aikayksikön ja sanomista tuli. Nettiasentajan ja Lassen kommunikaatio oli sujunut hyvin google kääntäjän kanssa. Se asia onkin nykypäivänä helppoa, kun vieraskielinen teksti kääntyy muutamalla klikkauksella tai parhaassa tapauksessa suoraa kuvasta. Perjantaina myös poliisi muisti vierailulla. Itse olin töissä, mutta onneksi homma hoitui puhelimen välityksellä. Poliisi puhui jopa todella sujuvaa englantia. Poliisi vaikutti leppoisalta, sillä näkemättä minua, hän oli valmis kirjoittamaan lausunnon, että asun ilmoitetussa asunnossa. Onneksi näin päin, sillä aiemmin rekisteröitynyt työkaveri kertoi toisenlaisesta kohtelusta. Asiat siis etenevät.

Kaupungin kirjoille ja poliisitutkintaan

Maanantaina tepastelin jälleen väestörekisteriin, toivoen, että tälle kertaa englannin kielellä selvittäisiin. Ihan kohtuulisesti se alkoikin, sillä virkailija puhui vähän englantia. Minua ohjeistettiin ottamaan passin lisäksi mukaani työ- ja vuokrasopimus, sekä passikuva. Virkailija kävi dokumentit huolella läpi ja otti niistä itselleen kopiot. Seuraavaksi virkailija alkoikin sitten kysellä A1 todistusta (todistus sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä). Sekin minulta löytyi, sillä mukanani oli kaikki paperit mitä työkomennukseen liittyen olin saanut, joko postitse tai työnantajalta. Todistus siis löytyi, mutta se oli suomeksi, eikä kelvannut. Myöhemmin selvisi, että olisi pitänyt kelvata, sillä todistuksen ulkoasu on kaikilla kielillä sama ja Suomessa se myönnetään vain suomeksi tai ruotsiksi. Lisäksi virkailija vaati vuokranantajan tekemää rekisteröintitodistusta. Sitä minulla ei ollut ollenkaan saatavilla, sillä sen rekisteröinnin piti olla vuokranantajan asia, ei minun. Kaikkea ei siis saatu kerralla kuntoon, mutta lopputuloksena, että ensimmäinen askel rekisteröintiin on tehty ja henkilönumero saati ja seuraava onkin sitten poliisitutkinta. Joka tarkoittaa sitä , että seuraavan kahden viikon aikana poliisi tulee tarkistamaan missä asun. Tärkeintä kuulemma oli, että postilaatikossa ja ovikellossa on oikea nimi. Kuten arvata saattaa, niissä ei tietenkään vielä ollut oikeaa nimeä.

Nimiasiasta laitoin sitten kiinteistönvälittäjälle heti viestiä, sillä he erikseen kielsivät minua itse nimiä korjaamasta ja silti kaksi viikkoa myöhemmin mitään ei ole tapahtunut. Samaan viestiin sitten listasin muutkin epäkohdat tällä hetkellä, sillä toista paria avaimia ei ole tullu, vaikka sopimuksen mukaan pitäisi. Lisäksi kylpyhuoneen hana vuotaa kuin seula, jos suljettaessa jää kylmällä puolelle, Kuumalla puolella kaikki toimii normaallisti, joten ongelma ei ole vielä ollut akuutti. Sitten en vieläkään ole saanut kaukosäädintä autotalliin, vaikka se luvattiin toimittaa viikko muuton jälkeen. Lisäksi edellisen asukkaan roskat ovat vielä autotallissa. Viestillä oli jotain vaikutusta, vaikkakaan ei siihen tärkeimpään eli nimiasiaan, sillä töistä tullessa toiset avaimet olivat ilmestyneet postilaatikkoon.

Maanaintaina päivällä töistä tuli taas myös seuraava yllätys käytännönasioihin liittyen, siellä firman lakimies lähetti pitkän listan asioita, joita tulee hoitaa ennen kuin saadaan kaikki asiat järjestykseen, rekisteröityminen yhtenä niistä. Kyllä taas meinasi verenpainetta nostattaa, sillä lista oli selkeästi valmiina, mutta sitä ei minulle oltu aiemmin lähetetty, vaikka suurimman osan esityöstä olisin voinut tehdä jo Suomessa. Vielä enemmän verenpaineeseen vaikutti se, että en olisi listaa asiota vieläkään saanut, ellen olisi tältä lakimieheltä alkunu maahan rekisteröinnistä kysellä. Nyt onkin sitten melkoinen kasa dokumentteja täytettäväksi, joissa pitää todistaa, että aikomukseni ei ole jäädä Belgiaan pysyvästi ja tähän tulen tarvitsemaan mm. pankin ja vakuutusyhtiön dokumentit siitä että minulla on tili ja vakuutus Suomessa. Minä jotenkin tosiaan kuvittelin, että ulkomaille meno on helpompaa lähetettynä työntekijänä ja jos näin on, niin en uskalla edes kuvitella miten vaikeaa se on sitten, kun pitää hoitaa kaikki itse. Toisaalta voisi olla parempikin, että kaikki olisi omissa käsissä, sillä nyt tietoa tulee sieltä täältä ja tiputtamalla, eikä kokonaisuus ei ole hallussa kenelläkään.

Tiistaina sitten soitti vuokra-asunnon omistaja, viestini oli tavoittanut hänetkin. Hän oli järjestänyt putkimiehen tulemaan keskiviikkona, joten kenties hana tulee kohta kuntoon. Koska hän ei itse pääsisi tulemaan paikan päälle, täytyisi minun maksaa ensin putkimiehelle ja asunnon omistaja maksaisi sitten minulle, Toivottavasti tästä keikasta saan sitten kuitin. Koska omistaja puhui hyvää englantia, kysyin häneltä myös nimen laitoista postilaatikkoon ja oveen. Hänen neuvonsa oli tehdä se itse, vaikka kiinteistönvälittäjä olikin sen kieltänyt. Niinpä nyt sitten on nimi ovessa ja postilaatikossa, valitettavasti ovipuhelimeen nimen vaihtoon olisi tarvittu työkaluja, joten se jäi vielä tekemättä.

Epämiellyttävä yllätys paljastui tänään luottokorttitililtä, mennessäni firman järjestelmään katsomaan, joko IKEA:n huonekalut olisi pantu maksuun. Tililtä oli tehty yli 250e Amazon veloitus ja vaikka tässä viime aikoina on pitänyt ostaa, jos jonkilaista. tälläista nettiostosta en muistanut. Puhelin kouraan ja asiaa selvittämään. Silloin selvisi, että tapahtumia oli itseasiassa kolme viime päivien ajalta ja kaikkia Amazoniin. Siinä ei auttanut muuta, kun laittaa kortti kiinni saman tien. Koskaan tuskin selvinnee, että mistä tiedot on kopiotu ja milloin, mutta täytyy yrittää jatkossa olla entistä varovaisempi. Onneksi kaikki isot ostokset pitäisi olla nyt tehty, joten ei väliä, vaikka uusi kortti tulisi ensi viikolla.

 

Napoléonin jalanjäljillä

Lauantaina tehtiin jo perinteeksi muodostunut reissu IKEA:aan. Ostoslista oli laadittu sen perusteella, että mitä autoon varmuudella mahtuisi. Suunnitelmissa oli hankkia keittiönpöytä tuoleineen ja valaisimia. Mukaan tarttui sitten myös yöpöydät ja muuta pientä, mutta tällä kertaa kaikki mahtui auton sisään. Haaveissa olisi tehdä enää yksi reissu, mutta katsotaan onnistuuko. Ennen huonekalujen kokoamista, käytiin vielä vähäsen kiertelemässä uuden kotikaupungin katuja, sillä tähän asti aika on menny enimmääkseen muualla.

Sunnuntaille suunniteltiin reissu Brysseliin ja ennen sitä käynti kaupungilla ”Big Jump” tapahtumassa. Tapahtuman ideana oli hypätä jokeen ja uida erilaisia matkoja. Jokeen ei kuitenkaan päädytty hyppäämään ja kierrellessämme jokirantaa yhtään kilpailua ei ollut käynnissä. Mikäli joku olisi vähäänkään yllyttänyt, niin olisihan sitä saattanut itsensä löytää Maas-joesta. Vielä ennen Brysseliin lähtö käytiin ihastelemassa kaupungin maisemia Huyn linnakkeelta.

Brysselin matkalla ensimmäisenä suunnattiin Atomiumiin, joka on Belgian maailmannäyttelyn ’58 monumentti. Rakennelma oli ulkoapäin hieno, mutta sisällä liukuportaat olivat vähintäänkin pelottavia. Hengissä kuitenkin selvittiin. Atomiumin jälkeen ajettiin Brysselin ytimeen ja tehtiin kävelykierros siellä. Pakollisina nähtävyyksinä oli pienen pieni pronssipatsas ja keskusaukio. Pakollista oli myös jäätelöannos.

Paluumatkalle keksittiin pysähtyminen Waterloossa, Napoléonin kohtalon paikassa. Taistelutantereen muistopaikalla oli yllättäen kymmeniä turisteja, vaikka olisin kuvitelllut, että siellä ei ole ketään. Paikasta oli myös päätetty ottaa kaikki hyöty irti, niinpä pääsystä kiipeämään 226 askelta veloitettiin 7e. Koska siellä oltiin, niin pakko oli nöyrtyä maksamaan. Maisema oli kyllä melkoinen, vaikka eihän sieltä nähnyt muutakun peltoja.

Napoléon tulee pysymään mukana myös jatkossa, sillä nykyinen osoitehan on Napoléonin katu.

 

Jos viikonloppu oli oikeinkin mukava, niin maantai toi mukanaan arkielämän haasteet. Vesi pitäisi ilmeisesti siirtää omalla nimellä, joten kävin selvittämässä kiinteistönvälittäjältä mikä vesimittareista kuuluu minulle, sillä mittarit oli nimetty 1A, 1B, 1C, 2A.., kun asunnot puolestaan menevät 11, 12, 13, 21.. Belgialaisella logiikalla sitten esimerkiksi 1A = 13  Oikea mittari onneksi selvisi ja vesiasia voinee edetä huomenna.

Veteen liitttyen, melkein suurempi huolenaihe on ollut tiskikone. Ensimmäisellä käyttökerralla vedet jäivät koneen sisään ja huoltomies piti tilata paikalle. Tämä tapahtui jo torstaina ja silloin työkaverin avustuksella soitettiin asunnonomistajalle. Korjaajan piti saapua paikalle maanantaina, siis tänä aamuna, vaan eipä tyyppiä kuulunut puoleen päivään mennessä, Jälleen ei auttanut kuin pyytää työkaveria puhelimen varteen ja asiaa selvittämään. Huoltofirman selityksen mukaan heillä ei ollut tietokoneet toimineet aamulla, joten huoltomiestä ei voitu lähettää. Ja koska maantain ja tiistain korjauskeikat olivait jo kuulemma täynnä huoltomies voisi tulla vasta keskiviikkona. Siihen joutui jo toteamaan että mitä #¤&%?, vaan eipä se auttanut., kun hyväksyä tosiasia, että korjaaja tulee keskiviikkona (jos tulee).

Ja jos nyt vielä joku asia on tänään ahdistanut, niin jätehuolto. Ihan oikeasti ilmeisesti kerrostalossakin, jokainen asunto järjestää itse itselleen jäteastian ja sille tyhjennyksen. Eli huomenna sen asian pariin, sillä jätesäkkejä on jo jokunen kertynyt. Viikonlopun aikana selviteltiin myös kierrätystä. Lasille, kirkkaalle ja värilliselle, löytyy omat kierräytysastiat muutaman kymmenen metrin päästä, Pahviroskat kerätään joka toinen viikko tiettynä päivänä. Vielä kun saisi selville, että mikä viikko ja viikonpäivä. Metallijätteen kierrätys on vielä epäselvää, mutta ehkäpä sekin selviää, kunhan saa kotitalousjätehuollon kuntoon.

Mutta ei kaikki asiat onneksi niin huonosti ole, tänään nimittäin tuli hankittua salikortti ja pääsi tekemään ensimmäisen treenin viikkoihin. Perjantaina tehtiin tutustumiskierros kahteen lupaavimman oloiseen saliin. Ensimmäisen hinta oli 49e/kk sisältäen kaiken ja kaikkina aikoina. Lisäksi oikopolkua pitkin matkaa ainoastaan muutama sata metriä. Oikopolku oli tosin rautatietunneli, jota pitkin en ikinä yksin menisi. Toinen sali vaihtoehto oli hinnaltaan 29e/kk, sisältäen ainoastaan salin käytön ja käyttöajat etenkin viikonloppuna hyvin rajoitetut. Matkaa salille vähän yli kilometrin. Kuten jo arvata saattaa, heti tutustumiskäynnin jälkeen valinta oli selvä ja osui jälkimmäiseen. Lisäksi heidän henkilökunnastaan yksi osasi todella sujuvaa englantia.

Tänään sitten oli ensikosketus, treenimielessä, uuteen saliin. Alakerran vapaiden painojen puoli vaikutti olevan kuin tehty minulle ja ainakin maanantaina viiden aikaan oli suhteellisen rauhallista. Lisäksi vaikutti siltä, että ihmiset olivat tulleet sinne treenaamaan, eivät viettämään aikaa jutustellen. Ehkäpä palaamme myöhemmin sitten tarkempaan analyysiin salista, kun useampia käyntejä on takana.