Poskisuudelmat

Kuten aiemminkin on tullut mainittua, belgialaiset, etenkin ranskaa puhuvat belgialaiset, rakastavat poskisuudelmia. Työmaalla ensimmäiset kuukaudet työntekijät tyytyivät tervehtimään etäältä, sen jälkeen hitaasti he siirtyivät kättelyasteelle. Kevään alkaessa, karkeasti arvioiden huhtikuun alussa, he jokseenkin luulivat, että nyt olisi aika siirtyä poskipusuasteelle. Sillä sen jälkeen lähes päivittäin joku on tullut tervehdittäessä ehdottamaan poskisuudelmaa. Olen systemaattisesti, mutta kohtuullisen kohteliaasti kieltäytynyt. En tunne tyyppejä, eikä minulle ole millään tavalla luontevaa, edes kätellä kaikkia tapaamiani ihmisiä aamuisin, saati poskipussailla. Mahdoton ajatus, etenkin ennen aamukahvia. Lisäksi se, että näen jonkun joka aamu, mutta en edes tiedä hänen nimeään, ei tee minusta riittävän läheistä hänen kanssaan. Ymmärrän, että heidät on kasvatettu siihen kulttuuriin, eikä siinä ole mitään väärin, mutta ei ole kyllä minun juttu. Homma on eri vääntäjien kanssa, sillä heidät minä tunnen. Luontevaahan se ei siltikään ole.

Kalkinpoisto

Kalkin kanssa en aiemmin ole juurikaan joutunut tekemisiin, sillä vesi on Suomessa pääasiassa pehmeää. Näin ei Belgiassa kuitenkaan ole, vaan hanasta tuleva vesi on varsin kovaa. Juomakelpoisuuteen kovuus ei vaikuta, mutta aiheuttaa ongelmia pidemmällä aikavälillä.

Ensimmäisenä kalkkiongelman huomasin vedenkeittimessä ja sitä varten ostin jo muutama kuukausi sitten kalkinpoistoainetta. Samaa ainetta olen käyttänyt kahvinkeittimeen, vaikka siinä ei ole ongelmia ilmennyt. Ilman aineen käyttöä varmaan olisi saattanuta ilmetä, mutta sitä en aluksi tajunnut .

Suurin ongelma on ollut astianpesukone. Sen kanssa olen tapellut jo kuukausia, sillä se on monesti jättänyt astiat likaisiksi. Aluksi silloin tällöin ja lopuksi jo kaksi kertaa kolmesta, aivan kuin se ei olisi saanut kunnolla vettä. Aioinkin tilata korjaajan, kunnes mieleen juolahti, että ongelma voisi johtua kalkista. Vaikka vedenkeittimessä oli ongelmia, en osannut miettiä, että samoin kalkki saattiaisi saostua astianpesukoneeseen. Lopulta kuukausien ongelma ratkesikin helposti kalkinpoistoaineella ja nyt on taas puhtaita astioita.

Vedenkeittimen ja astianpesukoneen lisäski pyykinpesukoneen kanssa on ongelmia likaisimpien pyykkien eli työvaatteet kanssa. Eivät ole meinanneet puhdistua 60 asteesta ja esipesusta huolimatta. Tähänkin ongelmaan näytti auttaneen kalkinpoistoaine, jota nyt laitoin koneen. Tiedämpä jatkossa paremmin miten kovan veden kanssa kannattaa toimia.

Lisäksi veden kovuudesta saattanee johtua sininen väri hiuksissa aina värjäyksen jälkeen. Kova vesi, kun sisältää paljon enemmän suoloja ja ne varmaanki jäävät hiuksiin, aiheuttaen sinertävän lopputuloksen. Tämä tosin on täysin harmitonta, kunhan ensi säikähdyksestä selviää ja väri katoaa parissa päivässä. Lisäksi olen löytänyt puhdistavan shampoon, joka poistaa hiuksista mineraalijäämiä ja takaa toivotunlaisen värjäystuloksen. Voihan toki olla että sininen väri johtuu jostain muustakin, mutta olisi ainakin järkevä selitys asialle.

Auton vaihto ja eläinkauppa

Jos syksyllä tarvirenkaita piti pitkään kinua vuokra-autoon, niin nyt keväällä on sitten puolestaan pitänyt useampi viikkoa vinkua kesärenden ja sen myötä auton vaihtoa. Yli puoli vuotta on ollut käytössä Fiat 500X, enkä ole sen kanssa päässyt sinuiksi missään vaiheessa. Navigaattori on käsittämättömän hidas ja kömpelö ja hallintalaitteet muoviset ja tuntuma niihin ei ole miellyttävä. 500X on tavallista kotteroa korkeampi, joten ajeassa näkyvyys on ollut kyllä hyvä, mutta kun ikkunoita on pitänyt kravata, niin en ole edes ylettynyt koko ikkunan alueelta sitä tekemään. Sitten jopa kenties se ärsyttävin asia 500X:ssä on ollut varoitukset. Auto piippaa kaikesta. Ajat parkkiruutuun, niin piipaus jo räjäyttää tajunnan. On siis lähes mahdotonta hahmottaa milloin jotain on oikeasti lähellä.

Europcarilta on jo viikkoja pyydetty auton vaihtoa tuloksetta. Lopulta maanantaina tuli viesti, että tiistaina saisi tulla vaihtamaan autoa. Vieläkään ei annettu vaihtoehtoja, vaikka niitä oli pyydetty, mutta ilmoitettiin sentään, että kolme autoa on odottamassa ja meitä oli töistä kolme uutta autoa vailla. Auton vaihto ei tokikaan mennyt niinkuin Strömsössä, mutta minulla tarjoutui mahdollisuus vaihtaa Fiat VW Golf 7. Muilta osin Golf oli oikein mukavan oloinen ajettava, mutta edellinen autoilija oli siellä ilmeisti tupakoinut. Hajua oli autossa peitelty hommaamalla sinne kirskan hajuinen parfyymi, joka oli aivan hirveä. Se aiheutti minulle päänsäryn alta puolen tunnin ajamisen. Onneksi kuitenkin tajusin heittää tämän hajustimen samantien roskiin. Nyt toki pinttynyt tupakan haju alkaa tulla läpi, joten ajaminen ei ole nautintoa vieläkään, mutta päänsärky sentään loppui.

Muutama viikko sitten kävin eläinkaupassa aihettamassa myyjälle hämmenystä. Eilen jouduin käydä siellä uudelleen, sillä edelliskerralla ostettu kuivaruoka ei kissoille maistunut. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että Belgiassa kissan ruoka on kalliimpaa kuin Suomessa ja ilmeisesti huonomman makuista, kun ei meinaa kissoille kelvata. Eläinkaupassa kauhukseni huomasin , että sama myyjä oli jälleen kassalla, jonka kysymyksiä en tajunnut. Tälläkin kertaa hän kysyi samoin kuin viimeksi, nyt päätin, että paras sanoa:” Anteeksi, puhun vain vähän ranskaa”. Tämä toimikin ja hän sitten kysyi englanniksi, että hyvä näin? Siinä kohtaa minua meinasi alkaa naurattaa, sillä tajusin hänen viimeksikin kysyneen samaa ranskaksi, johon minä silloin että ei. Tällä kertaa sitten saatoin turvallisin mielin vastata, että kyllä, hyvä näin.

Tilanteita kaupan kassalla

Suomessa kaupassa asiointi on helppoa ja vähäsanaista. Belgiassa kassaneideillä ja -herroilla on usein tarve alkaa juttelemaan. Ja vaikka olen mainostanut, että kielitaito on sen verran kehittynyt, että ravintolaillasta selviän, niin kaupan kassalta en vielä selviä. Yleensä pyrin olemaan kaupan kassalla hyvin etäinen, että en joutuisi kassan kanssa juttusille, mutta aina se ei toimi. Useimiten kuitenkin ainut kysymys on, että löytyykö kyseisen kauppaketjun korttia, niinpä vastaan aina ensin ei. Useimmiten se toimiikin, eikä lisäkysymyksiä tule, paitsi..

Noin kuukausi takaperin ostaessani kissanhiekkalaatikkoon suojapusseja myyjä kysyi mitä ne ovat. Päätin yrittää selittää. Kissa.. pussi.. laatikon päälle.. Myyjä ei ymmärtänyt yhtään mitään, mutta ainakin yritin. Varmaan katui pari kertaa, että edes kysyi tai sitten li kauhuissaan, että heidän kaupassaan myydään pusseja, joihin voi laittaa kissan.

Pari viikkoa sitten ruokakaupassa käydessäni myyjä kysyi perinteisen asiakaskortti kysymyksen jälkeen jotain ja päätin, että tällä kertaa kokeilen sanoa kyllä. Lopputuloksena oli, että sain pienin legopaketin. Ilmeisesti tietystä ostossummasta sai aina paketillisen. Tämän jälkeen olen jatkanut ei-linjaa.

Noin viikko sitten ostin uuden takin. Kassaneidille vastasin ei ja hän katsoi minua hyvin oudosti, mutta jatkoi hommiaan. Sekuntia myöhemmin tajusi, että hän oli sanonut ”tuotteen voi vaihtaa kuittia vastaan”. Mutta eihän vaihtamiseen tarvetta toki ollut, kun takki oli hyvä.

Tänään kävin eläinkaupassa ostamassa kissoille ruokaa. Kassa kysyi jotain, johon tietenkin vastasin ei. Hän oli hyvin hämmästynyt ja toisti, ei? Minä siihen sitten vaan hymyilemään ja nyökyttelemään, tajuamatta tuon taivaallista mitä minulta oli kysytty. Saattoi kysyä, että onko minulla montakin kissaa tai todeta, että onpa tänään ollut huono sää, kun sataa ja tuulee tai jotain muuta. Vaikka kassa hetkeksi hämmentyi vastauksestani, kohta hän kysyi jo jotain muuta. Siihen en enään uskaltanut vastata mitään vaan totesin, että anteeksi en ymmärrä. Siihen kassa sitten ok, eikä puhunut enään sanaakaan. Ilmeisesti pelästyi, että outo muukalainen hänen liikkeessään. Autoon päästyäni muistin, että olisi pitänyt vielä käydä katsomassa koirien leluosastoa, sillä Jyväskylästä tuli hyviä treenivinkkejä, mutta en enään kehdannut mennä järkyttämään myyjää.

Belgialaiset mainokset

Viime päivinä ei salilla ja töissä käymistä lukuunottamatta ole juuri mitään tullut tehtyä. Niinpä tv:tä on tullut katsottua hieman normaalia enemmän. ja sen myötä myös belgialaisia tv-mainoksia.

En tiedä mitkä mainokset tällä hetkellä Suomessa ovat ne jotka toistuvat mainoskatkosta toiseen, mutta Belgiassa ne näyttävät liittyvän tällä hetkellä autoihin, ruokaan, kauneuden- ja terveydenhoitoon, sekä muutamiin erikoisempiin mainoksiin.

Automerkeiltä löytyy myyntimainoksia, mutta myös löytyy mainos, jossa ehdotetaan oman auton myymistä. Saattanee toimia hyvin autokuumeen kourissa oleviin. Ruokamainoksia on valmiista ruokapaketeista, jugurtiin, majoneesiin ja omalla nimellä varustettuun nutellaan, Pikaruokaa toki täytyy myös mainostaa, sekä Coca colaa ja olutta.

Meikki mainoksia en Belgian tv:ssä ole huomannut, mutta deodorantti, hammastahna ja kosteusvoide mainoksia kyllä on. Lisäksi mainostetaan äidinmaidonkorviketta, finnivoidetta ja partahöyliä. Flunssakausi on Belgiassa käynnissä, joten myös erilaiset flunssalääkkeet ovat esillä kuin myös nettiapteekki, josta lääkkeet voi tilata kotiovelle.

Niitä erikoisempia mainoksia suomalaiseen silmään ovat Disneyland. Joka ei tosin Belgiasta ole niin kaukana kuin Suomesta. Matkaa vähän yli 350 kilometriä. Puhelimeen ladattavaa kirpputori appia mainostetaan kohtuullisen usein. Mainoksen mukaan tuotteista tarvii ottaa vain kuva ja antaa hinta ja johan kauppa käy. Yllämainittujen lisäksi televisiossa mainostetaan uhkapelejä, kasinoa ja vedonlyöntiä.

Yleislakko

Edellisestä belgialaisten lakkoilusta taitaa olla osapuilleen kaksi kuukautta ja huomenna olisi taas lakko edessä. Tällä kertaa käsittääkseni vielä enemmän ammattiliittoja on lakon takana ja sen vuoksi huomenna ei ole mitään asiaa töihin. Site on kokonaan suljettu. Edellisen lakon aikaanhan menimme töihin vain myöhemmin aamulla. Tällä kertaa myös lentokentät ovat lähes tai täysin suljettuina, eikä junistakaan kulje kuin korkeintaan joka toinen. Lakkoiljat ovat uhanneet blokata jopa linja-auto ja ratikkalinjoja.

Ylimääräinen vapaahan on toisaalta ihan mukava, mutta valitettavasti työt eivät etene lakkoillessa. Vapaapäivän ilo myös kärsii siitä, että juuri mikään ei ole auki, lisäksi tiesulkujen vuoksi liikkuminen saattaa olla haasteellista. Ketjukaupoista ainoastaan
Colruyt on auki (ja sinne olen tainnut luvata olla toista kertaa menemättä). Niinpä jääkaappi on täynnä ruokaa, joten vaikka huomenna ei pääsisi minnekään, niin ei syytä huoleen.

Lisäksi poliisit ja palomiehet ovat uutisten mukaan lakossa, joten herää vain kysymys, että jos jotain sattuu, niin miten hommat hoituvat. Etenkin kun sairaaloissakin on ilmoitettu olevan vain minimi miehitys. Lisäksi postinjakajat ovat lakossa mukana kuin myös jätteenkerääjät. Onneksi oma jätteen keräyspäivä on maanantai ja laskujen toimittamisella ei niin kiire.

Ulkoruokinnassa

Täällä viikolla pari arki-iltaa poikkesivat perinteisestä, kotiin -> kissoille ruokaa -> itselle ruokaa -> mahdollisesti salille ja/tai lenkille -> nukkumaan kaavasta. Poikkeama oli ulkona syöminen keskiviikkona ja torstaina.

Keskiviikkona oli työporukkaa Suomesta käymässä ja sovimme näkevämme illalla lähellä Brysselin lentokenttää NH hotelillla. Olen kerran aiemmin yöpynyt kyseisessä hotellissa ja majoituksellisesti se oli hyvä, mutta ei ruuallisesti. En nyt äkkiseltään muista saaneeni koskaan saaneeni yhtä huonoa hampurilaista ravintolasta, sillä taso oli eineshamppari pakastimesta, joka oli vielä sulatettu liian nopeasti, joilloin sämpylä muuttuu kuivaksi käppänäksi. Muutama tilasi muuta kuin hampurilaisen, mutta ei niistäkään annoksista ylistyssanoja sadellut.

Torstaina puolestaan päätin lähteä parin työkaverin kanssa syömään Huyssa, Chez Nousissa. Olen kulkenut paikan ohi monesti ja laittanut merkille, että se on aina lähes täynnä. Suosituimmuuden vuoksi täytyy myöntää, että odotuksia oli. Paikassa on a´la carte, mutta myös viikottain vaihtuvat kolme vaihtoehtoa. Päätin ottaa viikon listalta ja ihan summissa. Tilattu ruoka, joka oli kiinankaalia käärittynä kinkkuun, päällystettynä juustokuorrutteisella muusilla. Ruoka oli sellainen mitä en varmasti olisi listalta ottanut valitsemalla, mutta joskus täytyy heittäytyä. Sanotaanko, että ruoka oli ihan syötävää, eikä hinnalla pilattua, sekä palvelu oli todella hyvää, joten voin mennä toistekin, mutta sillä kertaa taidan valita listalta, jotain muuta.

Ostoskassi

Torstaina sitella työmaan kissoista musta onnistui yllättää minut kotiin lähtiessä. Se ei ollutkaan tavanomaisessa paikassa, vaan keskellä kulkureittiä. Koska pääsin heti hyvin lähelle, päätin sormikkaalla houkutella sitä tutustumaan. Aluksi se oli hyvin epäileväinen, mutta pian se jo alkoi leikkiä sormikkaallani. Koska pieni luottamus oli luotu, seuraavaksi kokeilin silittämistä ja tällä kertaa onnistuikin. Musta kissa huomasi, että en niin paha ollutkaan ja sen jälkeen se ei sitten meinannut päästää minua lähtemään ollenkaan. Kiilasi eteeni, kun yritin kävellä pois vaatien lisäsilityksiä. Muita työmaakissoja ei tällä kertaa näkynyt. Kissat ovat selvästi laajentaneet reviriään, sillä olen nähnyt ne välilä kauempana työmaa-alueella ja yhden jopa parkkipaikalla. Vieläkään minulle ei kissojen tarina ole selvinnyt, mutta hyväkuntoisen näköisiä ovat ja eivätkä tosiaan mitään villejä.

Huyssa ilmestyy parin kuukauden välein paikallislehti, jossa on tietoa alueen tapahtumista ja muusta. Olipa siinä jopa tarkka erittely kaupungin budjetista tulevalle vuodelle. Joulu-tammikuun lehdessä oli myös kuponki, jolla asukkaat voisivat käydä noutamassa ostoskassin kaupungin talolta. Ei ämpärin veroinen vetonaula, mutta hieno kassi kuitenkin, Perjantaina ennen töihin menoa kävin sitten kaupungintalolla. Kova suunnitelma oli hoitaa homma ranskaksi ja tavallaan se hoituikin, sain tosin ainoastaan sanottua huomenta ja että haluaisin öö… ja sitten näytin kuponkia. Se kuitenkin toimi. Virkailija selitti kovin täyttäessään kassia esitteillä, mutta en valitettavasti ymmärtänyt sanaakaa, joten tyydyin vain hymyilemään. Kassin saatuani, sentään taas kiitokset ja hyvän päivän jatkot onnistuin toivottaa.

Pieni puolivuosikatsaus

Puolisen vuotta sitten, 25.6.2018, lähdettiin kissojen kanssa elämään unelmaa, suurta seikkailua ulkomailla. Kissojen seikkailu taisi heidän onnekseen rajoittua ensimmäisiin viikkoihin ja sen jälkeen, kun asunto saatiin kalustettua heidän elämänsä rauhoittui ja varmaan hyvä niin. Nyt on tutut kyttäyspaikat kuin myös turvapaikat. Joulupukki tosin järkytti hieman kissojen harmoniaa tuomalla taloon toisenkin raapimispuun. Aivan yhtä suosittu se ei ainakaan heti ole kuin vanha.

Työkomennukseni oli alunperin tarkoitus kestää tammikuun loppuun, mutta työmaan jatkuessa tarjoutui tilausuus olla heinäkuun loppuun asti. Tartuin tähän tilaisuuteen, sillä mikäli paluuta Suomeen olisi pitänyt järjestää nyt jo täydellä teholla, se olisi tuntunut tapahtuvan todella nopeasti, juuri kun täällä päässä sai byrokratian kuntoon. Nyt kun komennus jatkuu vielä puoli vuotta, niin pääsee myös niin sanotusti nauttimaan siitä, että asiat on järjestyksessä. Lisäksi todettakoon, että sen kerran kun täällä nyt ollaan, niin ollaan nyt kunnolla, niin ei tarvi heti toista kertaa lähteä. Tuntuma siis on tällä hetkellä se, että unelma on täytetty, mutta ei ole hinkua jatkaa työkomennuksia ulkomailla.

Millaista se unelma sitten on ollut? Sanottakoon, että elämä sitella on ollut yhtä aikaa ei todellakaan sitä mitä kuvittelin ja juurikin sitä mitä kuvittelin. Sen voi kuitenkin sanoa olleen vähemmän kamalaa kuin pelkäsin, sillä pelkäsin kontti elämän olevan pahimmassa tapauksessa lähellä painajaista. Käytännössä ainoat käytännön haasteet sitella minulle ovat olleet hämähäkit ja korkeat paikat. Molemmat ovat edelleenkin pelottavia, mutta olen mielestäni suoriutunut enemmän kuin hyvin. Yllätys on ollut, että sitella asioita hoidetaan enemmän sähköpostilla, paperilla ja konttitoimistosta käsin kuin työmaan reunalla. Mielenkiintoista on kyllä ollut, vaikka päivät ovat pitkiä ja ajoittain liiankin hektisiä. Nyt joulun välipäivinä sentään oli suhteellisen rauhallista.

Huomenna suuntaamme uuden vuoden viettoon Pariisiin, vaikka viimeaikaisten uutisten perusteella se ei mikään unelmakohde olekaan, jos muutenkaan. Matka kuitenkin varatiin jo ennen mielenosoituksia, joten päätettiin olla perumatta. Yritetään pysyä poissa mielenosoittajien reiteiltä. On ne ranskalaiset kummallista porukkaa, kun viikko toisensa jälkeen pitää riehua.

Väestörekisteri

Viime viikolla vihdoin ja viimein sain asunnon rekisteröimistodistuksesta kopion asunnon omistajalta. Kävin viemässä sen sitten väestörekisteriin, toiveikkaana, että nyt tämä ruljanssi olisi viimein loppu. Epäonneksi ”vähän englantia puhuva”-virkailija ei ollut töissä, vaan ainoastaan hänen kolleegansa, joka ei kesällä edes suostunut yrittää hoitaa asiaa kanssani. Tällä kertaa päästiin, sentään siihen niin pitkälle, että hän otti kopion vastaan. Sen jälkeen alkoikin tulla jälleen asiaa ranskaksi ja kun en ymmärtänyt niin sama asia sanottiin vain kovempaa. Valitettavasti se kovempaa puhuminen ei auta, jos ei osaa kieltä. Lopulta kuitenkin sain tekstistä poimittua, että hän halusi ottaa uudelleen myös kopion vuokra-sopimuksestani. Ilmeisesti osasin riittävästi pahoitella tyhmyyttäni, sillä sen jälkeen vielä saatiin sen verran kommunikoitua, että hänen kolleegansa tarkistaisi paperit ja lähettäisi kirjeen kotiin.

Eilen se kirje sitten tuli. Ja voi huh huh, kun osaa olla hankalaa. Sillä vaikka olin nyt täyttänyt kaikki aiemmat vaatimukset oli kirjeessä jälleen kaksi uutta. Pitäisi tuoda väestörekisteriin ”liite 19” ja uusi kuva. Vaikea edes kuvailla sitä turhautumisen määrää, sillä aluksi oli epäselvää mikä ihmeen ”liite 19”. Hetken aikaa hommaa kirottuani kävin läpi dokumenttipinon joita olen kaupungille toimittanut tai heiltä saanut ja niinpä onneksi yhden paperin yläkulmassa luki ”liite 19”. Dokumentti oli se, jonka toissa kertaisella käynnillä. En ymmärrä miksi se annettiin minun säilytettäväkseni, kun se nyt piti tuoda takaisin, mutta mikäpäs siinä. Liite asia oli sitä myöten selvä sitten. Kuva vaatimus oli sitten selkeä, mutta sitäkin ärsyttävämpi, sillä olen jo toimittanut vaaditun kuvan heille ja nyt pitäisi järjestää uusi. Töiden jälkeen on vaikea ehtiä mihinkään ottamaan kuvaa, mutta huomenna on pakko hoitaa asia tavalla tai toisella, sillä rekisteröitymiseni viimeinen takaraja on 15.lokakuuta. Sitä en vielä tiedä mitä tapahtuu, jos aikaraja menee umpeen ja rekisteröintiä ei ole tehty, mutta taidan jättää ottamatta selvää, jos suinkin mahdollista.