Kaupungin kirjoille ja poliisitutkintaan

Maanantaina tepastelin jälleen väestörekisteriin, toivoen, että tälle kertaa englannin kielellä selvittäisiin. Ihan kohtuulisesti se alkoikin, sillä virkailija puhui vähän englantia. Minua ohjeistettiin ottamaan passin lisäksi mukaani työ- ja vuokrasopimus, sekä passikuva. Virkailija kävi dokumentit huolella läpi ja otti niistä itselleen kopiot. Seuraavaksi virkailija alkoikin sitten kysellä A1 todistusta (todistus sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä). Sekin minulta löytyi, sillä mukanani oli kaikki paperit mitä työkomennukseen liittyen olin saanut, joko postitse tai työnantajalta. Todistus siis löytyi, mutta se oli suomeksi, eikä kelvannut. Myöhemmin selvisi, että olisi pitänyt kelvata, sillä todistuksen ulkoasu on kaikilla kielillä sama ja Suomessa se myönnetään vain suomeksi tai ruotsiksi. Lisäksi virkailija vaati vuokranantajan tekemää rekisteröintitodistusta. Sitä minulla ei ollut ollenkaan saatavilla, sillä sen rekisteröinnin piti olla vuokranantajan asia, ei minun. Kaikkea ei siis saatu kerralla kuntoon, mutta lopputuloksena, että ensimmäinen askel rekisteröintiin on tehty ja henkilönumero saati ja seuraava onkin sitten poliisitutkinta. Joka tarkoittaa sitä , että seuraavan kahden viikon aikana poliisi tulee tarkistamaan missä asun. Tärkeintä kuulemma oli, että postilaatikossa ja ovikellossa on oikea nimi. Kuten arvata saattaa, niissä ei tietenkään vielä ollut oikeaa nimeä.

Nimiasiasta laitoin sitten kiinteistönvälittäjälle heti viestiä, sillä he erikseen kielsivät minua itse nimiä korjaamasta ja silti kaksi viikkoa myöhemmin mitään ei ole tapahtunut. Samaan viestiin sitten listasin muutkin epäkohdat tällä hetkellä, sillä toista paria avaimia ei ole tullu, vaikka sopimuksen mukaan pitäisi. Lisäksi kylpyhuoneen hana vuotaa kuin seula, jos suljettaessa jää kylmällä puolelle, Kuumalla puolella kaikki toimii normaallisti, joten ongelma ei ole vielä ollut akuutti. Sitten en vieläkään ole saanut kaukosäädintä autotalliin, vaikka se luvattiin toimittaa viikko muuton jälkeen. Lisäksi edellisen asukkaan roskat ovat vielä autotallissa. Viestillä oli jotain vaikutusta, vaikkakaan ei siihen tärkeimpään eli nimiasiaan, sillä töistä tullessa toiset avaimet olivat ilmestyneet postilaatikkoon.

Maanaintaina päivällä töistä tuli taas myös seuraava yllätys käytännönasioihin liittyen, siellä firman lakimies lähetti pitkän listan asioita, joita tulee hoitaa ennen kuin saadaan kaikki asiat järjestykseen, rekisteröityminen yhtenä niistä. Kyllä taas meinasi verenpainetta nostattaa, sillä lista oli selkeästi valmiina, mutta sitä ei minulle oltu aiemmin lähetetty, vaikka suurimman osan esityöstä olisin voinut tehdä jo Suomessa. Vielä enemmän verenpaineeseen vaikutti se, että en olisi listaa asiota vieläkään saanut, ellen olisi tältä lakimieheltä alkunu maahan rekisteröinnistä kysellä. Nyt onkin sitten melkoinen kasa dokumentteja täytettäväksi, joissa pitää todistaa, että aikomukseni ei ole jäädä Belgiaan pysyvästi ja tähän tulen tarvitsemaan mm. pankin ja vakuutusyhtiön dokumentit siitä että minulla on tili ja vakuutus Suomessa. Minä jotenkin tosiaan kuvittelin, että ulkomaille meno on helpompaa lähetettynä työntekijänä ja jos näin on, niin en uskalla edes kuvitella miten vaikeaa se on sitten, kun pitää hoitaa kaikki itse. Toisaalta voisi olla parempikin, että kaikki olisi omissa käsissä, sillä nyt tietoa tulee sieltä täältä ja tiputtamalla, eikä kokonaisuus ei ole hallussa kenelläkään.

Tiistaina sitten soitti vuokra-asunnon omistaja, viestini oli tavoittanut hänetkin. Hän oli järjestänyt putkimiehen tulemaan keskiviikkona, joten kenties hana tulee kohta kuntoon. Koska hän ei itse pääsisi tulemaan paikan päälle, täytyisi minun maksaa ensin putkimiehelle ja asunnon omistaja maksaisi sitten minulle, Toivottavasti tästä keikasta saan sitten kuitin. Koska omistaja puhui hyvää englantia, kysyin häneltä myös nimen laitoista postilaatikkoon ja oveen. Hänen neuvonsa oli tehdä se itse, vaikka kiinteistönvälittäjä olikin sen kieltänyt. Niinpä nyt sitten on nimi ovessa ja postilaatikossa, valitettavasti ovipuhelimeen nimen vaihtoon olisi tarvittu työkaluja, joten se jäi vielä tekemättä.

Epämiellyttävä yllätys paljastui tänään luottokorttitililtä, mennessäni firman järjestelmään katsomaan, joko IKEA:n huonekalut olisi pantu maksuun. Tililtä oli tehty yli 250e Amazon veloitus ja vaikka tässä viime aikoina on pitänyt ostaa, jos jonkilaista. tälläista nettiostosta en muistanut. Puhelin kouraan ja asiaa selvittämään. Silloin selvisi, että tapahtumia oli itseasiassa kolme viime päivien ajalta ja kaikkia Amazoniin. Siinä ei auttanut muuta, kun laittaa kortti kiinni saman tien. Koskaan tuskin selvinnee, että mistä tiedot on kopiotu ja milloin, mutta täytyy yrittää jatkossa olla entistä varovaisempi. Onneksi kaikki isot ostokset pitäisi olla nyt tehty, joten ei väliä, vaikka uusi kortti tulisi ensi viikolla.

 

Napoléonin jalanjäljillä

Lauantaina tehtiin jo perinteeksi muodostunut reissu IKEA:aan. Ostoslista oli laadittu sen perusteella, että mitä autoon varmuudella mahtuisi. Suunnitelmissa oli hankkia keittiönpöytä tuoleineen ja valaisimia. Mukaan tarttui sitten myös yöpöydät ja muuta pientä, mutta tällä kertaa kaikki mahtui auton sisään. Haaveissa olisi tehdä enää yksi reissu, mutta katsotaan onnistuuko. Ennen huonekalujen kokoamista, käytiin vielä vähäsen kiertelemässä uuden kotikaupungin katuja, sillä tähän asti aika on menny enimmääkseen muualla.

Sunnuntaille suunniteltiin reissu Brysseliin ja ennen sitä käynti kaupungilla ”Big Jump” tapahtumassa. Tapahtuman ideana oli hypätä jokeen ja uida erilaisia matkoja. Jokeen ei kuitenkaan päädytty hyppäämään ja kierrellessämme jokirantaa yhtään kilpailua ei ollut käynnissä. Mikäli joku olisi vähäänkään yllyttänyt, niin olisihan sitä saattanut itsensä löytää Maas-joesta. Vielä ennen Brysseliin lähtö käytiin ihastelemassa kaupungin maisemia Huyn linnakkeelta.

Brysselin matkalla ensimmäisenä suunnattiin Atomiumiin, joka on Belgian maailmannäyttelyn ’58 monumentti. Rakennelma oli ulkoapäin hieno, mutta sisällä liukuportaat olivat vähintäänkin pelottavia. Hengissä kuitenkin selvittiin. Atomiumin jälkeen ajettiin Brysselin ytimeen ja tehtiin kävelykierros siellä. Pakollisina nähtävyyksinä oli pienen pieni pronssipatsas ja keskusaukio. Pakollista oli myös jäätelöannos.

Paluumatkalle keksittiin pysähtyminen Waterloossa, Napoléonin kohtalon paikassa. Taistelutantereen muistopaikalla oli yllättäen kymmeniä turisteja, vaikka olisin kuvitelllut, että siellä ei ole ketään. Paikasta oli myös päätetty ottaa kaikki hyöty irti, niinpä pääsystä kiipeämään 226 askelta veloitettiin 7e. Koska siellä oltiin, niin pakko oli nöyrtyä maksamaan. Maisema oli kyllä melkoinen, vaikka eihän sieltä nähnyt muutakun peltoja.

Napoléon tulee pysymään mukana myös jatkossa, sillä nykyinen osoitehan on Napoléonin katu.

 

Jos viikonloppu oli oikeinkin mukava, niin maantai toi mukanaan arkielämän haasteet. Vesi pitäisi ilmeisesti siirtää omalla nimellä, joten kävin selvittämässä kiinteistönvälittäjältä mikä vesimittareista kuuluu minulle, sillä mittarit oli nimetty 1A, 1B, 1C, 2A.., kun asunnot puolestaan menevät 11, 12, 13, 21.. Belgialaisella logiikalla sitten esimerkiksi 1A = 13  Oikea mittari onneksi selvisi ja vesiasia voinee edetä huomenna.

Veteen liitttyen, melkein suurempi huolenaihe on ollut tiskikone. Ensimmäisellä käyttökerralla vedet jäivät koneen sisään ja huoltomies piti tilata paikalle. Tämä tapahtui jo torstaina ja silloin työkaverin avustuksella soitettiin asunnonomistajalle. Korjaajan piti saapua paikalle maanantaina, siis tänä aamuna, vaan eipä tyyppiä kuulunut puoleen päivään mennessä, Jälleen ei auttanut kuin pyytää työkaveria puhelimen varteen ja asiaa selvittämään. Huoltofirman selityksen mukaan heillä ei ollut tietokoneet toimineet aamulla, joten huoltomiestä ei voitu lähettää. Ja koska maantain ja tiistain korjauskeikat olivait jo kuulemma täynnä huoltomies voisi tulla vasta keskiviikkona. Siihen joutui jo toteamaan että mitä #¤&%?, vaan eipä se auttanut., kun hyväksyä tosiasia, että korjaaja tulee keskiviikkona (jos tulee).

Ja jos nyt vielä joku asia on tänään ahdistanut, niin jätehuolto. Ihan oikeasti ilmeisesti kerrostalossakin, jokainen asunto järjestää itse itselleen jäteastian ja sille tyhjennyksen. Eli huomenna sen asian pariin, sillä jätesäkkejä on jo jokunen kertynyt. Viikonlopun aikana selviteltiin myös kierrätystä. Lasille, kirkkaalle ja värilliselle, löytyy omat kierräytysastiat muutaman kymmenen metrin päästä, Pahviroskat kerätään joka toinen viikko tiettynä päivänä. Vielä kun saisi selville, että mikä viikko ja viikonpäivä. Metallijätteen kierrätys on vielä epäselvää, mutta ehkäpä sekin selviää, kunhan saa kotitalousjätehuollon kuntoon.

Mutta ei kaikki asiat onneksi niin huonosti ole, tänään nimittäin tuli hankittua salikortti ja pääsi tekemään ensimmäisen treenin viikkoihin. Perjantaina tehtiin tutustumiskierros kahteen lupaavimman oloiseen saliin. Ensimmäisen hinta oli 49e/kk sisältäen kaiken ja kaikkina aikoina. Lisäksi oikopolkua pitkin matkaa ainoastaan muutama sata metriä. Oikopolku oli tosin rautatietunneli, jota pitkin en ikinä yksin menisi. Toinen sali vaihtoehto oli hinnaltaan 29e/kk, sisältäen ainoastaan salin käytön ja käyttöajat etenkin viikonloppuna hyvin rajoitetut. Matkaa salille vähän yli kilometrin. Kuten jo arvata saattaa, heti tutustumiskäynnin jälkeen valinta oli selvä ja osui jälkimmäiseen. Lisäksi heidän henkilökunnastaan yksi osasi todella sujuvaa englantia.

Tänään sitten oli ensikosketus, treenimielessä, uuteen saliin. Alakerran vapaiden painojen puoli vaikutti olevan kuin tehty minulle ja ainakin maanantaina viiden aikaan oli suhteellisen rauhallista. Lisäksi vaikutti siltä, että ihmiset olivat tulleet sinne treenaamaan, eivät viettämään aikaa jutustellen. Ehkäpä palaamme myöhemmin sitten tarkempaan analyysiin salista, kun useampia käyntejä on takana.