Jälleen Belgiassa on lakko. Tällä kertaa asian uutisointi meni vähän ohi ja sitellakin ihmiset vain puhuivat lakosta Brysselissä. Se tosin kuulosti hieman omituiselta, että lakko koskisi vain yhtä kaupunkia, mutta voisihan sekin olla täällä mahdollista. Tarkempaa tietoa lakosta tuli vasta eilen illalla ja varoitettiin, että se saattaisi myös vaikuttaa pääsyyn sitella, kuten aiemminssa lakoissa.
Tänä aamuna ajelin kuitenkin töihin hieman ennen kahdeksaa, kuten tavallista, mutta pääsy oli tosiaan blokattu. Portin edessa oli kymmeniä, kenties jopa yli sata ihmistä ja autoja tien varret täynnä. Ilmeisimmin myös pääsy parkkipaikalle oli siis estetty. Katsoin parhaimmaksi jatkaa matkaa ja palata kotiin. Muutaman tunnin päästä voisi yrittää uudelleen, sillä siten se ensimmäisen lakon aikana toimi.
Yritin myös selvittää syytä tämän kertaiseen lakkoon uutisista. Mikäli oikein ymmärsin niin lakkoilijat haluavat nostaa ostovoimaa ja vaativat 14e minimituntipalkka. Juuri sen vuoksi lakkopäiväksi oli valittu 14.päivä.
Aamu alkoi hyvin ranskalaisella aamupalalla, sillä hotellin aamiaisbuffetista löytyi croisantteja, suklaatäytteisiä voitaikinaleivonnaisia ja leipää. Leivän päälle oli tarjolla juustoa ja hilloa. Kananmunia sentään sai itsekeittää, että aamupalaan sai vähän proteiinia mukaan. Aamukävely Lillessä paljasti saman kuin monessa muussakin kaupungissa, ydinkeskustan jälkeen lähes kaikki kaupungit näyttävät samalta. Ainut mihin kiinnitin huomiota oli, että monissa taloissa oli suljettavat ikkunaluukut ja aamuvarhaisella (kymmenen aikoihin) ne kaikki olivat lähes järjestään kiiinni.
Lillestä ajoin Ypresiin tai hollaninkieliseltä nimeltä Ieperiin, joka lienee oikeampi nimi, kaupunki kun sijaitsee hollaninkielisellä puolella Belgiaa. Osa ensimmäisen maailmansodan länsirintaman taisteluista on käyty Ypresin lähellä ja sen vuoksi alueella on paljon sotahistoriaa. Alueella käytettiin myös kemiallisia aseita, vaikka se oli kansainvälisellä sopimuksella jo aiemmin kielletty. Ensimmäisenä kävin tutustumassa In Flanders fields -museossa, joka sijaitsee kaupungin keskustassa hienossa verkatehtaassa (Lakenhalle), joka tosin tuhoutui ensimmäisessä maailmansodassa ja on jälleenrakennettu sen jälkeen. Museo oli todella mielenkiintoinen, mutta noin kahden ja puolen tunnin jälkeen oli pakko jatkaa matkaa, että jaksaisi vielä toisenkin sotamuseon samana päivänä.
Toinen museo oli muutaman kilometrin päässä kaupungista sijaitseva Passchendaelen taisteluun keskittynyt museo. Passchendaelen taistelu on, niin sanottu kolmas Ypresin taistelu, joka on tunnettu suuruudestaan, mutta myös hirvittävistä olosuhteistaan. Museossa oli jälleen nähtävää tuntikausiksi ja siellä oli muun muassa mahdollisuus haistaa (turvallisestI) sodassa käytettyjä kemiallisia kaasuja ja tutustua kopioon maanalaisesta tunnelista, joita sodan aikana oli rakennettu. Lisäksi löytyi esimerkkejä eri maiden ja vuosien juoksuhaudoista. Museon jälkeen ajoin vielä Tyne Cotin hautausmaalla, joka on ilmeisesti maailman suurin sotahautausmaa. Sinne on haudattu lähes 12 000 Brittiläisen imperiumin sotilasta, jotka kaatuivat ensimmäisessä maailmansodassa.
Vaikka ahkerasti Belgiaa on tullut kierrerttyä, niin vielä löytyy muutamia käymättömiä kolkkia. Niinpä tälle viikonlopulle suunnittelin matkan Ypresiin ja samalle reissulle sitten Monsin,Tournain, sekä Ranskan Lillen.
Matkaa Monsiin tulee Huysta noin sata kilometriä. Hieman ennen Monsia näin kyltit, jossa mainittiin historiallinen joku. Koska mitään minuuttiaikataulua minulla ei ollut lähdin seuraamaan kylttejä. Selvisi, että mainittu historiallinen joku oli laivahissi. Ja itseasiassa niitä oli alueella neljä. Yhtä kävin katsomassa, sekä vanhan viereen rakennettua uutta Strépy-Thieun laivahissiä, joka vuoteen 2016 asti oli maailman korkein.
Mons on kuulostanut jotenkin houkuttevalta paikalta, mutta aikaa siellä käymiseen ei kuitenkaan ole jostain syystä ollut aiemmin. Tänään sitten paljastui, että en ole jäänyt mistään paitsi. Kaupungissa tuntui elämää olevan ainoastaan keskusaukiolla ja kellotornin takaisessa puistossa. Kaupat olivat jo pääasiassa kiinni, vaikka kello oli vasta kolme lauantaina. Kaupungista jäi varsin mitään sanomaton kuva.
Monsin jälkeen jatkoin matkaa Tournaihin, joka mainostaa itseään Belgian vanhimpana kaupunkina Kaupungissa meinasi mennä hermot parkkipaikan puutteeseen ja olinkin jo aikeissa lähteä jatkamaan kohti Lilleä, kun silmiin osui kyltti parkkihallista. Siellä olikin paljon tilaa, sillä kaikki halusivat parkkeerata kadulle, se kun oli lauantai-iltapäivällä ilmaista, toisin kuin parkkihallissa. Tein pienen, noin tunnin mittaisen kierroksen kaupungilla. Ihan nättiä ja kaikin puolin hyvin belgialainen kaupunki kirkkoineen ja kellotorneineen.
Tournaista Lilleen ei ollut enään kuin pitkä kiven heitto, alle 30 kilometriä, Parkkipaikan löytäminen Lillestäkään ei ollut ihan helppoa, sillä ensimmäinen parkkitalo oli täynnä. Toisessa, joka sijaitsi keskustorin alla ja jonne ajettiin keskustorin ihmisvilinän läpi, sentään oli muutama kymmenen paikkaa vielä vapaana. Parkkiruudut vaan olivat todella ahtaat. Golfin ja tolpan väliin taisi jäädä peräti sentti. Senkin jälkeen toiselta puoleta autosta ulos nouseminen oli lähes mahdotonta.
Lillen metropolialue on Ranskan neljänneksi suurin ja siellä asuu noin 1,2 miljoonaa ihmistä. Itse kaupunki on sentään maltillisemman kokoinen, kun asukkaita on vain noin 230 000. Siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi keskusaukiolla ja sen läheisyydessä oli vilkasta lauantai-iltana. Aurinko paistoi mukavasti, mutta terasseille, joihin se vielä osui, oli jonoa. Niinpä päätin suosiolla syödä varjon puolella, sillä silläkin tarkeni. Huomenna aion tehdä vielä pienen kävelykierroksen Lillessä, ennen kuin jatkan matkaa Ypresiin, yhdelle ensimmäisen maailmansodan taistelutantereista.
Kuten aiemminkin on tullut mainittua, belgialaiset, etenkin ranskaa puhuvat belgialaiset, rakastavat poskisuudelmia. Työmaalla ensimmäiset kuukaudet työntekijät tyytyivät tervehtimään etäältä, sen jälkeen hitaasti he siirtyivät kättelyasteelle. Kevään alkaessa, karkeasti arvioiden huhtikuun alussa, he jokseenkin luulivat, että nyt olisi aika siirtyä poskipusuasteelle. Sillä sen jälkeen lähes päivittäin joku on tullut tervehdittäessä ehdottamaan poskisuudelmaa. Olen systemaattisesti, mutta kohtuullisen kohteliaasti kieltäytynyt. En tunne tyyppejä, eikä minulle ole millään tavalla luontevaa, edes kätellä kaikkia tapaamiani ihmisiä aamuisin, saati poskipussailla. Mahdoton ajatus, etenkin ennen aamukahvia. Lisäksi se, että näen jonkun joka aamu, mutta en edes tiedä hänen nimeään, ei tee minusta riittävän läheistä hänen kanssaan. Ymmärrän, että heidät on kasvatettu siihen kulttuuriin, eikä siinä ole mitään väärin, mutta ei ole kyllä minun juttu. Homma on eri vääntäjien kanssa, sillä heidät minä tunnen. Luontevaahan se ei siltikään ole.
Eilen Suomen uutiset ja sosiaalinen media oli täynnä kuvia lumisesta Suomesta. Lumentulo Suomessa toukokuussa on sen verran harvinaista, että uutiskynnys ylittyy, mutta näin kävi tänään myös Belgiassa. Viime yönä useampi kaupunki sai lunta niskaansa. Huyssa aamulla ei lunta maassa näkynyt, mutta muutamissa liikkeellä olleissa autoissa takapuskuri oli vielä lumen peitossa. Ensin en meinannut edes uskoa silmiäni, mutta uutiset vahvistivat asian.
Kuvat www.rtbf.be
Lumisade ei edes rajoittunut yölliseen sateeseen, vaan päivällä tuli vielä kaksi muutaman minuutin lumikuuroa Liégessä, jossa kävin junalla ostoksilla. Lumen lisäksi päivän säähän mahtui auringon paistetta ja vesisadetta, tuulta unohtamatta. Junamatka edestakaisin maksoi 6,20e, joten tuli jopa halvimmaksi kuin auto, sillä keskustassa olisi pitänyt maksaa pysäköinnistä. Belgiassa junayhteydet toimivat varsin hyvin, sillä vähintään kerran tunnissa pääsee Huysta Liègeen ja takaisin, busseilla vielä tiuhempaan.
Belgialainen pääsiäinen meni minulta lähes kokonaan ohi Alppimatkan vuoksi. Kauppojen valikoimasta päätellen kanit ja lampaat olivat eniten teeman mukaan, suklaamunia unohtamatta. Myynnissä oli jos jonkinlaisia kanikoristeita ja lampaan muotoon tehtyjä voinappeja ja muuta. Löytyipä pakastealtaasta lampaanmuotoisia jäätelökakkujakin. Perjantaina Belgian läpi ajaessa näimme koululaisseurueita, jotka kulkivat jänisräikät käsissään, joten se saattoi olla jonkinlainen pääsiäsisperinne, kuten Suomessa trullit.
Vappu ei ennen tiistaita tuntunut näkynyt kaupossa ollenkaan, mutta tiistaina myyntiin ilmestyi kieloja. Ne toimivat vappukukkana ainakin Belgiassa ja Ranskassa. Vappuaattona ei vaikuttanut olevan minkäänlaista juhlintaa, ei ainakaan Huyssa. Sen verran vappuaattoa päätin juhlistaa, että belgiolueen laitoin rusinoita, mutta ei se sillä simaksi muuttunut.
Vappupäivänä ilmeisesti suuremmissa kaupungeissa ihmiset kokoontuvat toreille tai marsseille. Huyssa vappu ei tuntunut vaikuttavan. Keskivikkon markkinat järjestettiin, kuten joka keskiviikko, tosin tällä kertaa pääsin siellä käymään niiden ollessa vielä käynnissä. Kaikki muu markkinoilla myynnissä oleva roina oli kuten missä tahansa, mutta sitten oli kaksi kojua, jotka myivät sänkyjä ja patjoja. Eipä nyt heti ekana tulisi mieleen lähetä markkinoita uutta sänkyä ostamaa. Markkinoilla ja kaupungilla yleensäkin oli paljon ihmisiä liikkeellä, varmaankin, koska oli vapaapäivä. Hieno sää houkutteli ihmisiä myös terasseille, sillä sääennusteen mukaan seuraavat kaksi viikkoa tästä eteenpäin kärsitään epävakaisesta alle 15 asteen säästä.
Belgiaan lähtiessä komennuksen piti kestää tammikuun loppuun asti, joten pienessä mielessä lähtiessä eikäynyt Mazdan katsastus. Toukokuun loppuun mennessä se on vuosittain tehtävä, joten nyt tuli aika saada auto Suomeen takaisin. Silläkin uhalla, että en vielä tiedä miten palaan Suomeen sitten heinäkuun lopussa, mutta eiköhän sekin siihen mennessä selviä.
Vaihtoehtoina oli joko käyttää laivaa Saksasta Helsinkiin tai ajaa Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen. Bensan hintaa, tullimaksuja, matka-aikaa ja majoitushintoja vertailemalle laivamatka vaikutti paremmalta vaihtoehdolta. Lisäksi ajankohdan sai yhdistettyä Lassen pääsiäisreissuun, joten paluulento Belgiasta Suomeen vaihtui auto- ja laivamatkaksi. Hintaa laivamatkalle kahdelle hengelle kaikkine ruokineen ja autolle kertyi 612e. Onhan sitä rahaa siinäkin, mutta hinnat olivat nyt paljon halvemmat kuin kesällä.
Mistää kevyestä matkasta ei kuitenkaan ollut kyse, sillä ajomatka Belgiasta Travemünden satamaan kesti seitsemän tuntia. Se tuntui melkoisen pitkältä työpäivän päätteeksi, joten heinäkuussa, mikä tahansa auto onkaan alla, niin ajomatkaan kissojen kanssa täytyy varata kokopäivä. Laivalla aika kului yllättävän helposti, sillä viime kerrasta viisastuneena olimme ottaneet mukaan lautapelejä. Saksasta Suomeen päin mennessä laivassa ollaan kaksi yötä ja vain yksi päivä, joten senkin vuoksi oli vähemmän valveillaoloaikaa tuhlattavaksi. Helsingistä Lasse jatkoi matkaa Mazdalla kohti Oulua, minun hypätessä lentokoneeseen ja takaisin Belgiaan. Suomessa käynti oli siis todella pikainen, ainoastaan muutamia tunteja.
Eilen Huyssa ja sen lähiympäristössä järjestettiin La Flèshe Wallonne – pöyräilykilpailu. Itse en moisesta aiemmin ollut kuullutkaan, mutta mm. Eurosport sen televisio, että ihan mistään kyläkisasta ei ollut kyse. Kilpailu on järjestetty 83. kertaa ja tällä kertaa reitin pituus oli 195,5 kilometria. Kilpailun reitin huipennus oli Huyssa sijaitseva Mur de Huy (Huyn muuri), joka on todella jyrkkä ylämäki, jonka kilpailijat joutuivat ajamaan kolmesti.
Paikalla oli satoja katsojia, vaikka enemmänkin olisi mukaan mahtunut. Ajankohta kuitekin kun oli keskellä viikkoa ja iltapäivällä, niin se varmaan vähensi katsojamäärää. Joka kierroksella ennen kilpailijoita saapui autoseurue, josta heiteltiin katsojille krääsää ja karkkeja. Itselle onnistui saamaan lippiksen ja mikrokuituliinan. Itse kilpailun tilanteesta paikan päällä ei tiennyt mitään tai saattoi selostaja jotain kertoa, mutta ei siitä ymmärtänyt. Joten jos ihan vain kisaa haluaa seurata, niin televisiosta näkee paremmin, mutta tottakai tapahtuma on aivan eri paikan päällä koettuna.
Aamupalaa Liechtensteinissä sai nauttia alppimaiseman kera. Samalla tutkittiin tietoja tästä minivaltiosta, jossa on vain n. 38 000 asukasta ja pinta-alaa ainoastaan 160km2. Triesenistä lähdimme ajamaan Malbuniin, jossa oli vielä melko talvista ja laskettelijoitakin. Malbunista palattiin samaa reittiä, sillä se sijaitsee umpikujassa. Matkalla käytiin vähän kävelemässä, mutta reitin maisemat rajoittuivat sen alkuun, joten hetken kuluttua palattiin takaisin autolle.
Vaduz on Liectensteinin pääkaupunki, jossa on vain vähän yli 5000 asukasta. Kiinalaisturistit vaikuttivat vallanneen kaupungin, vaikka siellä ei mitään nähtävää tuntunut olevan. Lyhyen kaupunkiklerroksen jälkeen palattiin autolle ja lähdetiin ajamaan Itävällan kautta Saksaan.
Itävallassa pysähdyttiin Bregenzin kaupungissa, joka sijatsee Bonden-järven rannalla. Jätettyämme Mazdan parkkiin joku mies tuli ihmettelään rekisterikilpeä, että mistä maasta sellasia tulee. Ei siis tainnut auto Suomen rekisterikilvillä olla jokapäiväinen näky kaupungissa.
Vielä ennen Stuttgardia, pysähdyimme ihastelemaan Hohenzollernin linnaa. Tosin näköalapaikalle emme löytäneet ensiyrittämällä, kiitos googlen. Toista reittiä kuitenkin onnisti ja pääsimme vielä kerran nauttimaan hienoista maisemista, vaikka enään ei Alppeja ollutkaan.
Pääsiäsloma viimeinen yö vietettiin Stuttgartissa, josta Idalla oli maanantaiaamulla paluulento Suomeen. Saavuimme Stuttgartiin pimeän tultua, joten mielikuvakaupungista jäi varsin hämäräksi, vaikka pienen iltakävelyn keskustassa teimme. Siitä ei kuitenkaan jäänyt selllaista tunnetta, että tarvisi mennä välttämättä toista kertaa.
Lauantaiaamulla lähdettiin Luzernista kohti Liechtensteinia. Matkan varrella oli tarkotus käydä vaeltamassa ja sopivaa kohdetta arvottiinkin useaan otteeseen, jo ennen reissua ja sen aikana. Lopulta kun suunnitelma oli selvillä kävi ilmi, että reitti oli suljettu lumen vuoksi. Niinpä lähdimme ajelemaan ilman 100% päätettyä vaelluspaikkaa, sillä niitä Sveitsissä riittää.
Ajotie kulki äärettömän hienoissa maisemissa ja pysähdyimme ihastelemaan niitä paikkaan, jossa oli myös pieni kahvila. Valitettavasti eurot, eikä kortti käyneet maksuvälineeksi, joten jouduimme tyytyä vain maisemiin. Matka ei sen jälkeen paljon edennytkään, kun vastaan tuleva ajokaista oli pian täynnä lunta ja noin sata metriä myöhemmin koko tie oli suljettu Ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja valita eri reitti.
Pysähdyimme Schwyz nimiseen kaupunkiin syödäksemme siellä. Sää oli aivan mahtava ja ulkona syödessä joutui jo laittamaan aurinkorasvaa välttyäkseen palamiselta. Schwyzin ympäristöstä löytyikin paljon vaellusreittejä ja päätimme kokeilla yhtä niistä. Ajoimme melkoisen pieniä teitä pitkin ylöspäin, kunnes totesimme, että Mazdaa ei enään kiusattaisi enempää ja olisi aika jalkautua.
Maisema oli jälleen aivain mahtava ja pääsimme ihastelemaan rinteeltä samaa Vierwaldstättersee-järveä, jonka rannalla Luzern sijaitsee. Valitsemamme reitti päättyi Holzeggiin (1405m). Joka ei ollut alueen korkeimpia nyppylöitä, mutta kyllä senkin valloittaminen hyvältä tuntui. Sää oli niin hieno, että jos aikaa olisi ollut niin mielellään olisi kierrelty enemmänkin.
Ulkoilun jälkeen jatkoimme ajoa kohti Liechtensteinin minivaltiota ja siellä Trisen kaupunkia, josta oli airbnb-majoitus varattuna. Sen verran myöhään meni, että aurinko ehti laskea meidän ollessamme vielä Sveitsin puolella joten Liechtensteiniin jouduttiin ajamaan pimeässä. Sen verran pimeys haittasi, että emme aluksi meinanneet löytää annettua osoitetta. Muutaman tuskallisen pitkän minuutin jälkeen oikea osoite kuitenkin löytyi ja ullakkohuonesisto oli mainostetun veroinen.
