Vapaapäivä ja veroilmoitus

Maantai oli Belgiassa vapaapäivä, sillä se on helluntai maanantai tai oikeammin kai toinen helluntaipäivä. Itselle kyseinen päivä oli ihan uutta tietoa, vaikka Google osasi kertoa että toinen helluntaipäivä eli maanantai on ollut myös Suomessa vapaa vuoteen 1972 asti. Tällä kertaa ylimääräinen vapaapäivä meni Lontoosta paluuseen, joten en osaa sanoa näkyikö päivä mitenkään katukuvassa, tuskimpa.

Töissä selvisi muuten, että minulle lähetty veroilmoitus on tarkoitettu belgialaisille, ei ulkomaalaisille. Se vaan saa minut miettimään, että mahtoikohan minun Belgiaan ja Huyn kaupunkiin rekisteröityminen aikanaan mennä sittenkään putkeen. Hyvin sopisi kuvaan, että ei mennyt, mutta annetaan asiasta ymmärtävien hoitaa ja katsotaan miten käy.

London Calling

Myönnettäköön että viime aikoina reissuja on riittänyt, sillä haluan ottaa kaiken ilon irti siitä, että Belgiasta käsin lähes kaikki on lähempänä kuin Suomesta. Viikonloppuna oli vuorossa Lontoo. Junalla olisi päässyt kätevästi Englannin kanaalin ali, mutta koska junan hinnat olivat tuplaten lentokoneeseen verrattuna, päädyin lentämään. Lentokentällä minua oli vastassa Kati, joka tuli Lontooseen Suomesta.

Lontoo yllätti positiivisesti, sillä siellä ei enään juurikaan näkynyt kahta erillistä vesihanaa kuumalle ja kylmälle vedelle, eikä kylpyhuoneessa ollut kokolattiamattoa. Lisäksi Lontoon kansainvälisyys yllätti myös, sillä vaikka kysyseessä on miljoona kaupunki, niin yllätyin miten paljon muita kieliä kuului kuin englantia. Eniten toki turistialueilla, joissa kuului myös suomea.

Camden Town ja sen markkinat jäivät minulle eniten reissusta mieleen, vaikka melko laajalla aluellaa Lontoossa liikuttiin. Muutaman päivänä aikana ehdittiin niin brunssille yläilmoihin kuin ulos pakohuoneesta. Thames joen vesi todettiin likaiseksi maisemia katsellessa (ei tosin varmaan niin likainen kuten joskus muinoin) ja käytiin me myös Greenwitchin nollapituuspiirillä.

Mitä ei ole ikävä Suomesta

Suomeen paluu lähestyy ja täytyy myöntää, että kyllä se Suomi-ikävä alkaa jo vähän vaivata. On silti muutamia asioita joita Suomesta ei ole ikävä, tässä niistä muutamia.

Itsekkäät autoilijat. Vaikka belgialaisessa liikenteessä on monia miinuspuolia, niin he kuitenkin antavat tilaa, kun vilkulla ilmoitat, että haluaisit tulla johonkin väliin. Myös ruuhka-aikaan kolmion takaa päästetään tulemaan, että liikenne sujuisi. Jalankulkijoiden huomioiminen on aivan mahtavaa, sillä tietä annetaan. Minulla tuleekin olemaan ongelmia Suomessa muistaa, että suojatie ei ole turvallinen paikka.  

Juustovalikoima. Ei niin pientä markettia (kioskit poislukien) etteikö niistä Belgiasta löytyis kymmentä erilaista juustoa, enkä nyt tarkoita eri valmistajien edameita.

Pimeys. Onhan Belgiassakin pimeää ja kesällä jopa pimeämpää kuin Suomessa. Mutta syksyn ja talven pimeys, ei ole yhtä kokonaisvaltaista kuin Suomessa. Talvellakin aamulla töihin lähtiessä ei ole sysipimeää ja töistä lähtiessäki saattaa nähdä muutakin kuin mustaa. 

Kalliit hinnat. Onhan Belgiassa monia asioita jotka ovat kallimpia kuin Suomessa, kuten esimerkiksi sähkö ja kissanruoka, mutta kyllä tavallinen ruokakaupan lasku on Belgiassa pienempi kuin Suomessa. Samoin ravintolassa käynti ei käy kukkaron päälle läheskään niin paljon kuin Suomessa. 

Ravintola/terassi kulttuuri. Belgiassa käydään paljon ulkona syömässä ja mukana kulkevat, niin lapset kuin koiratkin, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Suomessa eläimiä ei juurikaan saa mukaan ottaa. Ja lasten kohdalla taitaa olla myös niin, että kieltojen vuoksi terassille heidän kanssaan ei voi mennä ja auta armias, jos ravintolassa molemmat vanhemmat ottavat lasin viiniä tai olutta. Skandaali on valmis. Tässä aiheessa siis tarkennettakoon, että tarkoitan nimen omaan lasillista. Kännissä ei pidä heilua lasten kanssa. Kaiken kaikkiaan normaalista elämästä tehdään lapsille epänormaalia.

Kaikki on lähtökohtaisesti kiellettyä ja saatetaan silti erikseenkin kieltää. Suomi on sääntöjen maa ja varmaan osittain siksi hommat toimivatkin. On kuitenkin iso liuta täysin turhia ja elämää rajoittavia sääntöjä, Belgialaisilla  on paljojn rennompi asenne ja asukkaita ei holhota samalla tavalla. Perussäääntö on, että jos homma toimii, niin siihen ei turhaan säännöin puututa.

Huono ja kallis hana olut. Onko  turhempaa moittimisen aihetta kuin makuasiat, mutta jos mauton litku muovituopista makssa terassilla yli 5 euroa, niin onhan se ryöstöä. Toki Belgia on oluissa melkoinen ääripää, kun jokaisen valmistajan olut vaatii omanlaisensa lasin ja makuja riitää, hyviä ja huonoja. Sivuhuomiona sanottakoon, että jännä nähdä millaiset belgialaiset festarit ovat, mutta siitä sitten lisää juhannuksen jälkeen.

Ja kuten jo ylläolevasta listasta voi päätellä, niin Suomessa asiat ovat oikeasti todella hyvin.

Vuokrasopimus

Viikonloppuna kävin Vaasassa. Kyseessä oli viimeinen työnajantajan maksama matka, sillä sopimukseeni kuuluu Suomi käynti noin kolme kuukauden välein. Olenhan minä niitä muutaman enemmänkin tehnyt, mutta ovat menneet sitten omaa piikkiin. Koska maksan (tai työnantaja maksaa) veroni Belgiaan, on niin sanottujen Suomi-päivien laskeminen tärkeää. Niiden yhteenlaskettu määrä ei saa ylittää 6 päivää kuukautta kohden. Koska Suomi visiittini ovat olleet vain viikonlopun mittaisia, ei pelkoa päivien ylittymisestä onneksi ole.

Vaasasssa käynnin tavoitteena oli nähdä tuttuja, mutta myös allekirjoittaa vuokrasopimus Suomeen paluuta varten. Asunnon kanssa meni nimittäin niin hyvin, että jo jokin aika sitten entinen vuokranantajani laittoi minulle viestiä, että vanha asuntoni Vaasassa on vapautumassa. Koska tykkäsin asunnnosta ja sen sijainnista ilmoitin olevani kiinnostunut. Nyt sitten tehtiin vuokrasopimus. Ensimmäinen askel Suomen paluun suhteen on siis tehty. Seuraava askel olisikin sitten päättää miten kissojen kanssa matkustamme Suomeen, kun Mazda on Suomessa ja autokuumetta ei ole.

Huyn linnoitus – Fort de Huy

Eilinen meni kokonaan lakkopäiväksi, sillä pääsy sitelle pysyi suljettuna. Ettei päivä menisi kokonaan harakoille lähdin käymään viereissä Huyn linnoituksessa, jossa en yhdentoista kuukauden aikana ole ehtinyt käymään. Taitaa olla liian lähellä ja toki talven se oli suljettuna, marraskuun alusta huhtikuun alkuun..

Sisäänpääsy linnoitukseen maksoi 4e. Lipunmyyjä tosin oli tarjoamassa minulle opiskelijalippua, mutta maksoin täyden hinnan. Linnoituksessa ei päässyt tekemään kierrosta, vaan näyttelyn eri osioista piti palata samoja jälkiä takaisin, että pääsi taas seuraavaan. Suurin osa näyttelyistä ei liittynyt suoranaisesti itse linnotukseen, vaan siellä oli toisen maailmansodan tapahtumista Belgiassa ja ympäri Euroopan, kuin myös Huyn historiaa toisen maailmansodan aikana.

Omasta mielestä kiinnostavin oli vanhat kuvat ja videot Huysta, sillä niistä tunnisti paikkoja. Mikäli olisin linnoituksella käynyt jo heti Huyn muuton jälkeen, en varmaan olisi saanut kuvista yhtä paljon irti. Kaikki teksti olivat tietenkin vain ranskaksi, joten vaikka minulla aikaa linnoituksella meni puolitoista tuntia, se kului katseluun, ei tietojen lueskeluun. Linnoitusta voin suositella ranskankieltä osaamattomille, sillä onhan linnotus aina linnoitus ja nähtävyys itsessään, vaikka knoppitietoa meneekin ohi,

Olisiko aika olla jälleen lakossa?

Tänään aamulenkillä yksi auto pysähtyi kohdalleni ja hämmennyksestä toivuttuani tajusin, että ratin takana oli yksi siten työntekijöistä. Hän kertoi, että tänään on TAAS lakko ja pääsy sitelle estetty. Mitään tietoa eilen ei lakosta vielä ollut, joten hieman epäuskoisena jatkoin kotiin valmistautumaan töihin lähtöön. Työpuhelimeen oli kuitenkin myös tullut sama tieto työkaverilta, joten lakkohan se taas sitten olisi.

Koska lakosta ei ollut mitään tietoa etukäteen ajattelin, että lähden kuitenkin katsomaan, josko jo kahdeksalta pääsisi kuitenkin sisään. Matkalla toinen työkaveri soitti ja sanoi, että ei kannata tulla. Kotiin siis odottamaan tietoa mahdollisesta porttien aukeamisesta, edellisen lakon aikana ne aukesivat kymmenen jälkeen.

Belgia tuntuu olevan melko lakkoherkkä maa ja etenkin ammattiyhdistys, joka toimii laitoksella. Tosin tuntuu myös siltä, että moni työntekijä haluaisi päästä aamulla töihin, vaikka on lakko, mutta porttien sulkemisella pakotetaan ihmiset kotiin ja sillä tavoin tukemaan lakkoa. En tiedä miten työnantajat näihin suhtautuvat, mutta luulisi, että eivät riemusta kilju.

Kun Suomi meni sekaisin

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut käynnissä jääkiekon MM-kisat ja Suomen pelejä on tullut seurattua netin live streamin kautta. Kun lauantaina paikka finaalissa varmistui, päätin, että sitä lähtisin ulos katsomaan. Tarkoittaen tässä tapauksessa sporttibaaria Brysselissä, sillä se oli ainut paikka Belgiassa, jossa peli varmuudella näkyi. Laitoin kyselyä lähempänä sijaitseviin sporttibaareihin, saamatta koskaan vastausta. Kai he vieläkin ihmettelevät, että miten joku voi kysyä, että näkyykö teillä jääkiekkoa, kun samana iltana on jalkapalloakin tarjolla.

Pelin alkaessa paikalla oli varmaan viitisenkymmentä suomalaista ja viitsentoista Kanadan kannattajaa. Suureksi yllätykseni paikassa ei näytetty finaalin live streamia, vaan siellä oli ihan lähetys Suomesta pyörimässä ja Mertaranta selostamassa. Selostus siis taisi mennä Kanadan kannattajilta ohi, mutta ei se heitä näyttänyt haittaavan. Suomen voitettua suurin osa Kanadan kannattajista kävivät kädestä pitäen onnittelemassa suomalaisia, joka oli todella hieno ele. Niin hullua, kun olikin lähteä Brysseliin asti ajelemaan, niin kyllä kannatti. Olihan se ihan eri tunnelma, kun yksin sohvalla peliä katsoessa. Hyvä Suomi! Hyvä Leijonat!

Belgialainen veroilmoitus

Torstaina posti toi ruskean kirjekuoren, jonka sisältä paljastui belgialainen veroilmoitus. Sikäli kun suomalainenkin esitäytetty veroilmotus saa pienen hien otsalle lukuja tarkistellessa, niin belgialainen aiheutti melkein pakokauhun. Mitään tietoja ei nimittäin ollut etukäteen täytettynä.

Onnekseni työnantajan pitäisi hoitaa lapun täyttely, joten skannasin sen sitten perjantaina eteenpäin. Aiemminkin on tosin tullut ikäviä yllätyksiä, joten lienee parasta jo henkisesti valmistautua siihen, että lappua joutuu itse vielä täyttelemään.

Sähkön hinta

Kreikan lämpimät säät muuttuivat tuuliseen ja viileään Belgiaan. Tuntuu, että kesä ei ala olenkaan. Päivisin on ollut noin 15 astetta lämmintä, mutta kylmä tuuli saa sään tuntumaan todella viileältä. Vettäkin on satanut vähän lähes joka päivä. Tämä lienee se tavallinen Belgian sää, josta etukäteen varoiteltiin.

Koska on ollut aika viileää, eikä aurinko ole paistanut sähköpattereitakaan ei ole vieläkään kokonaan voinut ottaa pois käytöstä. Kahdeksalta kuukauden sähkölasku oli muuten hieman yli 900e ja kulutus noin 4700 kWh. 8,25 senttiä/kWh näyttäisi olevan keskihinta kilowattitunnilta ja siirto päälle. Siirtohinta näyttii koostuvan siirrosta ja jakelusta, keskimäärin noin 12,8 senttiä/kWh. Lisäksi oli kuluja sähkömittarista ja muusta. Laskun mukaan hinnoittelu näytti hieman muuttuneen vuodenvaihteessa. Äkkiseltään aika paljon kalliimpaa kuin Suomessa.

Kreikassa

Tänä vuonna Kreikassa järjestettiin kädenväännön EM-kilpailut. Tein osaltani päätöksen olla osallistumatta jo kauan sitten, mutta jouduin kuitenkin lähtemään Euroopan kädenvääntöliiton kokouksessa Suomen edustajana, vaikka en kilpaillutkaan. Kokousta itsessään voi luonnehtia lähes katastrofiksi kuin myös muutakin politiikaa jota kilpailun ympärillä nähtiin, mutta onneksi olin edustamassa Suomea, eikä kenekään muun tarvinnut ottaa ongelmia kantaakseen.

Kokouksen jälkeen tarjoutui mahdollisuus pari päivää lomailla ja olla Suomen joukkeen mukana seuraamassa kisoja. Paikkana Loutraki oli kiva pieni kaupunki, mutta hyvin äkkiä nähty. Mikäli olisi halunnut nähdä enemmän olisi pitänyt liikkua kauemmas, mutta jalkapatikassa ja lyhyessä ajassa mahdollisuudet olivat rajalliset. Sunnuntaiaamuna olin jo takaisin kotona, sillä siihen aikaan lennettynä meno-paluu maksoi alle 62e. Kauniit maisemat, mutta ruoka ei ollut niin hyvää kuin olisin kuvitellut. Hyvä kuva jäi kuitenkin Kreikasta.