Jos syksyllä tarvirenkaita piti pitkään kinua vuokra-autoon, niin nyt keväällä on sitten puolestaan pitänyt useampi viikkoa vinkua kesärenden ja sen myötä auton vaihtoa. Yli puoli vuotta on ollut käytössä Fiat 500X, enkä ole sen kanssa päässyt sinuiksi missään vaiheessa. Navigaattori on käsittämättömän hidas ja kömpelö ja hallintalaitteet muoviset ja tuntuma niihin ei ole miellyttävä. 500X on tavallista kotteroa korkeampi, joten ajeassa näkyvyys on ollut kyllä hyvä, mutta kun ikkunoita on pitänyt kravata, niin en ole edes ylettynyt koko ikkunan alueelta sitä tekemään. Sitten jopa kenties se ärsyttävin asia 500X:ssä on ollut varoitukset. Auto piippaa kaikesta. Ajat parkkiruutuun, niin piipaus jo räjäyttää tajunnan. On siis lähes mahdotonta hahmottaa milloin jotain on oikeasti lähellä.

Europcarilta on jo viikkoja pyydetty auton vaihtoa tuloksetta. Lopulta maanantaina tuli viesti, että tiistaina saisi tulla vaihtamaan autoa. Vieläkään ei annettu vaihtoehtoja, vaikka niitä oli pyydetty, mutta ilmoitettiin sentään, että kolme autoa on odottamassa ja meitä oli töistä kolme uutta autoa vailla. Auton vaihto ei tokikaan mennyt niinkuin Strömsössä, mutta minulla tarjoutui mahdollisuus vaihtaa Fiat VW Golf 7. Muilta osin Golf oli oikein mukavan oloinen ajettava, mutta edellinen autoilija oli siellä ilmeisti tupakoinut. Hajua oli autossa peitelty hommaamalla sinne kirskan hajuinen parfyymi, joka oli aivan hirveä. Se aiheutti minulle päänsäryn alta puolen tunnin ajamisen. Onneksi kuitenkin tajusin heittää tämän hajustimen samantien roskiin. Nyt toki pinttynyt tupakan haju alkaa tulla läpi, joten ajaminen ei ole nautintoa vieläkään, mutta päänsärky sentään loppui.

Muutama viikko sitten kävin eläinkaupassa aihettamassa myyjälle hämmenystä. Eilen jouduin käydä siellä uudelleen, sillä edelliskerralla ostettu kuivaruoka ei kissoille maistunut. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että Belgiassa kissan ruoka on kalliimpaa kuin Suomessa ja ilmeisesti huonomman makuista, kun ei meinaa kissoille kelvata. Eläinkaupassa kauhukseni huomasin , että sama myyjä oli jälleen kassalla, jonka kysymyksiä en tajunnut. Tälläkin kertaa hän kysyi samoin kuin viimeksi, nyt päätin, että paras sanoa:” Anteeksi, puhun vain vähän ranskaa”. Tämä toimikin ja hän sitten kysyi englanniksi, että hyvä näin? Siinä kohtaa minua meinasi alkaa naurattaa, sillä tajusin hänen viimeksikin kysyneen samaa ranskaksi, johon minä silloin että ei. Tällä kertaa sitten saatoin turvallisin mielin vastata, että kyllä, hyvä näin.