Aiemmin en tiennyt. että Istanbul on kuuluista kissoistaan. Kyllä niitä siellä riitti <3 Eikä mitään kapisia kulkukissoja, vaan hyvin hoidetun ja syöneen näköisiä. Kyllä ne päivät mukavasti kuluu kissoja rapsutellessa. Ilmeisesti ainakaan suurinta osaa kissoista ei kukaan omistanut, mutta niillä oli kuitenkin selkeästi omat reviirit ja ravintoloiden edustat, jossa ne liikuivat. Niillä tuntui myös olevan nimet, jotka ainakin tarjoilijat tiesivät.

Tiistaiaamupäivällä  suunnattiin Hotel Pera Palasiin, joka oli 1800-luvun lopulla rakennettu loistohotelli, Idän pikajunalla matkustaneille. Hotelli oli kuuluista myös siitä, Agatha Christie majoittui siellä ja tarinan mukaan kirjoitti myös Idän pikajunan arvoituksen niiden seinien sisällä. Niin tai näin, hotellissa oli vielä aistittavissa vanhojen aikojen loistoa.

Leivoskahvien jälkeen jatkettiin matkaa Yerebatan Sarniciin eli maanalaiseen vesisäiliöön, jossa on aikanaan seikkaillut myös mm. 007. Sinne oli muutamien kymmenien metrien jono, mutta se meni kohtuu nopeasti, Maanpäältä säiliötä oli vaikea edes huomata, sillä se on täysin maan alla ja sisäänkäynin rakennus oli hyvin huomaamaton. Suuri osa säilöistä oli kunnostuksen alla. Ihan käymisen arvoinen paikka, etenkin kun sisäänpääsy maksoi alle 3e.

Ikäänkuin aiemmissa ei olisi ollut tarpeeksi yhdelle päivälle, jatkoimme vielä matkaa kaupungin muurille. Siitä osasta, jossa kävimme, ei päässyt muureille kävelemään. En tiedä, jos jostain muualta olisi päässyt. Osittain muuri oli hyvä kuntoisen näköistä ja varmaan levein näkemäni kaupungin muuri, mutta paikka paikoin muuri oli romahtanut tai tuettu suoja verkoin ja muiden tukien avulla.

Istanbulista jäi positiivinen kuva ja sinne voisi tarvittaessa matkustaa toistekin, toisin kuin Antalyaan. Tänään matka jatkuu Ukrainaan. Siitä tulee varmasti todella mielenkiintoista, vaikka sitä koko reissu on ollut jo tähänkin asti.